Valmiustila ja kärsivällisyysharjoituksia

Lentoaskeleita

Olin aikeissa aloittaa oikein kunnon valituspostauksen, se olisi alkanut kutakuinkin näin: valivalivalivali mun selkä, valivalivalivali näitä supistuksia, valivalivalivali milloinkohan vauva syntyy, valivalivalivali. No, sitten päättelin, että ehkä ketään ei kiinnosta yksityiskohtainen valitus raskausvaivoistani ja päätinkin kirjoittaa siitä, kuinka vaikeaa on hioa kärsivällisyyttään. Sen veikkaan olevan tuttua monelle ainakin joskus, odotti sitten puhelua työpaikasta, tärkeän tentin tuloksia, tai sitten synnytystä (huutomerkkejä, monta). Kuinka vitsin vaikeaa voikaan olla jouten tai sitten vaihtoehtoisesti keskittyä mihinkään, kun joka ikinen ajatus sisältää vain spekulaatioita toisensa perään ja tilanteesta riippuen tekisi vain mieli vilkuilla kännykkää, ravata postilaatikolla tai sitten kuulostelee toiveikkaana kroppaansa?

Minä en ole yhtään hyvä näissä tilanteissa. Monessa asiassa omaan oikeat lehmän hermot: paniikkitilanteissa olen usein niiden rauhallisimpien joukossa ja keskityn pitämään muutkin rauhallisena. Tämä tulee ilmi myös pienemmissä yllättävissä tilanteissa: esimerkiksi jos juhlamekon kylkivetoketju hajoaa viisitoista minuuttia ennen läheisten hääjuhlaa eikä vaihtomekkoa ole, niin pyydän tasaisella äänellä äitiäni neulomaan vetoketjukohdan kiinni päälleni ja heitän jakun harteilleni. Mutta tällaisissa tilanteissa, kun odotan jotain suurta ja mullistavaa, muutun täysin malttamattomaksi ja hermoni kiristyvät. (Yliopistoon hakiessani vietin tulosviikon illat päivittämässä hyväksyttyjen sivua, ihan siltä varalta, että tulokset olisivatkin tulleet jo aiemmin). Kauppajonot tai autoruuhkat kestän täysin hiiltymättä, mutta epätietoinen odottaminen ei todellakaan ole minun juttuni. 

Tässä sitä kuitenkin ollaan isovatsaisena, vastailemassa "onko mitään merkkejä"-kysymyksiin sairaalakassi pakattuna ja varavaatekerta auton takakontissa äkillisen lapsivesien menon varalta. Joka päivä teemme suunnitelman pojan hoidon ja koiran ulkoiluttajien suhteen, jos synnytys tänään käynnistyykin. Tänään laitamme poitsun setänsä mukana mamilaan ihan sen vuoksi, että huomasimme jokaisen tukiverkoston palasen kaikkoavan ensi yönä pois Pirkanmaalta. Ihan vain varmuuden vuoksi. Tässä ollaan nyt niin "hälytysvalmiudessa", että luulen bebenkin ahdistuvan ja päättävän pysyä vatsassa vielä jonkin aikaa kaikista ennakkomerkeistä huolimatta.

Olenkin nyt kääntänyt ajatukseni siihen, että miten tätä kärsivällisyyttä voisi opetella. Ehkäpä elämällä ihan niin kuin tässä ei mitään synnytystä odoteltaisikaan? (Joka olisi toki helpompaa ilman näitä miljoonaa vaivaa muistuttamassa asiasta). Tekemällä ihan piruuttaan suunnitelmia tuleville päiville? Tälle illalle taidetaan varata leffaliput, mitäs sitä sitten huomiseksi keksisikään. Ehkä avainsana onkin lähteä pois kotoa, ulos kevätkaduille hengittämään kaupunkia ja katupölyä, siristelemään auringossa. Joo, niin minä taidan tehdä. 

"Äitin masu näyttää ihan ilmapallolta! Hahaha! Ei kun sittenkin jumppapallolta!" -poikani 3v

Aurinkoista viikonloppua!

 

Kommentit

Torey
Näissä neliöissä

Itse nyt viikoilla 39+5 olen totaalisen kyllästynyt kyselyihin "joko tuntuu että pian syntyy".

Ei sitä tiedä olostaan millon se vauva syntyy. Kaveria supisteli monta viikkoa, lopulta kolme päivää kivuliaasti ennenkuin lapsi syntyi yli viikon lasketun ajan jälkeen. Toisilla menee yllättäen lapsivesi ilman mitään ennakoivia oireita. Joten ei sitä tiedä! :D

Elina U.
Lentoaskeleita

No siis juuri noinhan se taitaa ikävä kyllä olla, että sitä synnytystä ei vaan pysty mistään ennustamaan (vaikka ajatus toki kutkuttaa ja "vanhan kansan uskomukset" asiasta on hauskoja). Mullakin meni esikoisesta naps vaan lapsivedet ja siitä alkoi supistukset, ihan ilman mitään varoituksia. Nyt meinasinkin niillä ennakkomerkeilläni sitä, kun bebe olis ollut jo vähän niin kuin tulossa silloin 33 viikolla ja ennenaikaisen synnytyksen riskitesti oli heikosti positiivinen. Niin olin sitten ihan varma, että kun pötköttelykausi loppuu ja pääsen vähän lenkkeilemään niin sieltä tullaan sit sutjakkaasti. ;) Plus tokihan sitä toivoo että nämä sukkapuikkokivut ja lamaannuttavat epäsäännölliset supistukset paineentunteineen jotain meinaisivat, mutta ehei ei vaan. :D mutta ihanaa tässä on se, että ollaan täysillä viikoilla eikä keskolassa, siitä olen onnellinen!

Torey
Näissä neliöissä

Mä olisin ihan valmis kanssa pääsemään eroon lonkka ja alaselän kivuista! Plus painavasta vatsasta! Rappuset on oikee urheilusuoritus. :D

Tsemppiä sinnekin loppumetreille! :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Jep: rappuset, kenkien pukemiset, autossa turvavyön kiinnittäminen, mitä näitä nyt on! :DD Hurjasti tsemppiä sinnekin!

kirsikkainen

Lämpimästi suosittelen niitä suunnitelmia! Ja noin kun sanoit: elämällä ihan kuin ei mitään synnytystä odoteltaisikaan.

Mäkin odotin, olin hälytysvalmiukissa, tuskastuin odottamiseen.. Vielä kun äippäpolillakin joka viikko vatvottiin, että tämä ei loppuun asti mene, kun lapsivettä oli niin vähän. Lopulta "luovutin": tämä vauva nyt vaan ei synny ikinä, enää en odota, loppuikäni oon vauva mahassa, vaikka väitetään, että niin ei käy. 38+3 lähdin vielä mökille. Synnytystä edeltävän päivän vietin helteisessä Särkässä ja synnyttämään lähdin suoraan grillibileistä. Se oli ihan mukavaa "odotusta" :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Kuulostaa niin tutulta! Itsekin olin henkisesti ihan valmistautunut ennenaikaisuuteen kun siitä niin kovasti varoiteltiin ja tässä sitä nyt ollaan. Viikkoja tosin vasta 38+2, mutta kun tämä jännitys ja valmiustila sekä kivut saavat olon lievästi ilmaistuna malttamattomaksi.

Tuo kuulostaa juuri siltä, miten itsekin aion nyt toimia: elää ihan kuin tässä ei mitään synnytystä odoteltaisikaan. Paitsi että särkkis ja grillibileet kuulostavat ihan kadehdittavilta vaihtoehtoehdoilta! ;)

Mia K.
Voi taivas

Eikös ookin ihana huomata osaavansa "oppia" uutta, kun elämä sen tuo eteen :)) ja, noinhan se elämä juuti eletäänkin! Karvoineen kaikkineen ;)) kunnes taas tulee uutta.... ? 

Aivan huikee toi sun "pallo"maha ♡

Elina U.
Lentoaskeleita

Kyllä vaan, tämä käy todellakin kärsivällisyyden oppitunnista. Ehkä tästä omaksuu jonkinlaista tyyneyttä näihin mulle vaikeisiin odottamistilanteisiin, saa nähdä. ;) Ja pallo on minustakin sinänsä aika suloinen, etenkin potkut ja venyttelyt siellä sisällä, mutta tukala kuin mikä! 

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Mä muistan miten hirvittävän tuskaisia ne vikat viikot esikoista odotteassa oli! Toivon kovasti että tämä syntyisi aiemmin kuin 41+6, koska olo alkaa olla jo nyt vähän tukala, vaikka odotusta on vielä n.6-10 viikkoa edessä. Huuuuh. Mutta eipä siihen itse kauheasti voi vaikuttaa, bebe tulee sit kun tulee.

Kärsivällisyyttä ja mahdollisimman hyvää vointia siis itse kullekin :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Kiitos ja samoin sinne! <3 Voi että säkin olet jo noin pitkällä kuitenkin, vitsit kun aika onkin mennyt nopsaan! Oi 41+6, apua voin vaan kuvitella että tällainen oma malttamattomuus ja olotilaan liittyvä "ketutus" eivät ole edes mitään siihen verrattuna kuinka paljon noilla viikoilla jo tuntee olonsa kypsäksi. Mulla meni viimeksi kolme päivää yli ja silloinkin jo hypin seinille. :D

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Vitsit kun näyttäis noin viehättävältä viime metreillä!

Mä tsemppasin ekan kanssa hurjasti viimeiset viikot. Keksin koko ajan tekemistä ja kutsuttiin yökylävieraita, että ajatukset pysyy muualla. Mutta kun laskettu aika koitti, katkes kamelin selkä. Viimeiset päivät sitten koin hermostumista ja malttamattomuutta koko edellisten viikkojen edestä. Saa nähdä miten menee tällä kerralla. Vielä 16 vkoa edessä laskettuun.

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi kiitos, kylläpä piristit verkkaripäivääni! :) Luulen, että täällä on sama juttu: vaikka kuinka täällä yritän nyt suhtautua samoin eli keksiä puuhaa ja pitää ajatukset kiireisinä, niin lasketun päivän jälkeen iskee kyllä ihan täyshermostus, jos sinne asti mennään eikä vieläkään mitään. Viimeksi meni kolme päivää yli ja voi pojat kun ne kolme päivää olivat pitkiä. Oikein ihanaa ja hyvävointista odotusaikaa sinne! :)

tanjatanja
Ei Beigeä

Itsekin tuossa juuri mietin että meidän beben kuuluisi olla vielä vatsassa ensi torstaihin asti! Kyllä olisi epätoivo jo iskenyt. Mutta ulos se sieltä tulee! Tsemiä!

Elina U.
Lentoaskeleita

Niin ajattelepa, ja siellä saatte olla nyt jo pieni nyytti sylissä! <3 Yhyy minäkin haluan! :D 

Irkkuliini

Täällä odotellaan myös kärsimättömänä. Meinasin alkuviikosta kirjoittaa blogiini valivalivali postauksen tämän hetkisestä olotilastani, mutta totesin myös että tuskin ketään kiinnostaa lukea sellaista. :D

Tsemppiä sinne, kohta se odotus palkitaan!

Elina U.
Lentoaskeleita

Siellähän ollaan hyvinkin samaisissa tunnelmissa! En ole kyennyt kirjoittamaan blogiinkaan mitään koko viikkoon, sillä näppiksestäni lähtisi vain sitä valivalivali-tarinaa. ;)

Kiitos tsempeistä ja sitä samanmoista sinne näille viimeisille raskausviikoille! :)

Torey
Näissä neliöissä

Mä alan olla valivalivalia. 40+4 tänään ja ei mitään merkkejä, että tässä olis synnytys lähellä. ÄRRINMURRIN! :D

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.