Valonkaipuu ja muita marraskuun vaikutuksia

Lentoaskeleita

Ei hitsi, marraskuu on jälleen piilottanut jokaisen auringonsäteen joko harmaan pilvimassan tai aikaisin saapuvan pimeyden taakse. Poikani kysyy joka päivä tullessamme neljän jäljissä kotiin, että "äiti onko jo ilta". Vastaan, että ei ole, vaikka siltä tuntuukin. Jatkuvalta illalta. Tuntuu, ettei valo osu kotiimme mistää raosta, keinovalo tuntuu liian keltaiselta ja kaipaan valoa aivan suunnattomasti. Muistin lauantaiaamuna yhden niistä syistä, miksi pidin niin paljon vanhasta asunnostamme: korkeat ikkunat päästivät harmaankin valon sisään. Juuri nyt harkitsen ensimmäistä kertaa elämässänäi kirkasvalolampun hankkimista oikein vakavissaan.

Onneksi kohta tulee joulu, eikä pimeyskään näytä aivan niin ankealta kun kaikki koristellaan valoihin. Taidan kaivaa meidänkin muutamat jouluvalot varastosta esiin, sillä jos koskaan, niin nyt niitä tarvitaan. 

Onhan tässä hämärän ajassakin tavallaan oma viehätyksensä, sillä kynttilät eivät tunnu samalta mihinkään muuhun vuodenaikaan verrattuina. Vastapainoksi sytytänkin niitä kuin manian vallassa ja koen, että ne tarvitsevat vielä kaverikseen jotain lämmintä. Ei ihme, että aina puhutaan syksyn ja talven yhteydessä siitä "vilttiin käpertymisestä" ja teemukeista joita juodaan villasukat jalassa. Tajuan sen, sillä tahdon laittaa musiikkia soimaan, kuumentaa glögiä (tai sitä teetä), leipoa hulluna sämpylöitä ja laittaa tulen takkaan. 

Olen myös huomannut, että keskeneräiset sisustusprojektimme ovat alkaneet pistää silmään nyt oikein kunnolla. Ehkä tämä on alkusoittoa jollekin pesänrakennusvietille tai sitten ihan vain marraskuun syytä, mutta raahaan minulle epätyypillisesti perässäni imuria joka paikkaan, napisen hiekkaisesta eteisestä ja selaan sisustuskuvastoja. Katsotaan, mitä tässä saadaan aikaan, näytän sitten teillekin tänne, jos jotain keksimme.

Minkälaisia vaikutuksia marraskuulla on teihin?

Kommentit

Kao Kao

Mä oon selkeesti väsyneempi marraskuussa, mut koetan ottaa sen silleen hyvin vastaan, lupana levätä ja ottaa chillimmin. ;) 

Mut joku sisustuskärpänen se on puraissut minuakin! 

Elina U.
Lentoaskeleita

Onhan se ihan selvä juttu, että ei tällaisena aikana voi jaksaa paahtaa ihan samaan malliin. Onneksi d-vitamiinia saa purkistakin. Lunkia marraskuuta sinne! :)

hanne_tasteofhoney

Kyllä marraskuussa aina väsyttää, vaikka asummekin täällä missä valon (ja lämmön) määrä on parempi. Täälläkin tosin tulee kuudelta pimeää ja iltaisin asteet laskevat lähelle nollaa: silloin villasukat jalassa ja teemuki kourassa voi hyvin kuunnella joululauluja ja teeskennellä olevansa Suomessa ;) mutta päivisin täällä on vuoden parhaat ulkoilukelit, ja niistä nautitaan kovasti, jotta iltakoomasta selviää...

Elina U.
Lentoaskeleita

Juuri ihailin vähän kateellisena puistokuvia blogistasi, vaikutti niin ihanalta! :) Jännä kuulla, että sielläkin on noin kylmää iltaisin, jotenkin sitä luulisi, että edes jotain lämpöä riittäisi ympäri vuorokauden. Voi nauttikaa päivien ulkoilukeleistä! Pakko myöntää, että täällä olen juuri salaa tyytyväinen, että poika ulkoilee arkipäivisin päiväkodissa, eikä minun tarvitse hytistä varpaat jäässä hiekkiksen reunalla. :D

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Samat on marrasfiilikset täälläkin. Mäkin sytyttelen sekopäisesti kynttilöitä ja kääriydyn vilttiin. Glögikin lämpenee harva se päivä. Ja ehkä välillä on pakko maiskutella vähän tai ehkä aika paljon suklaata.

Ja mäkin huomasin, että mulle on iskenyt joku sisustus- ja siivousvimma. Eilen husasin terassin siistimpään kuntoon, miehen remppajuttuja en vaan voinut oikein siirtää ilman, että myöhemmin tulee huutia. :D Nyt mä tuijotin sormet syyhyten saunaa ja kylppäriä, josko vaikka illalla jaksais pestä ne... :D Ja ei, en ole raskaana, joten ei voi pistää senkään piikkiin!

Elina U.
Lentoaskeleita

No siis juuri siksi kirjoitinkin, että raskauden tai marraskuun syytä tämä pesänrakennusvietti, sillä tosiaan vaikuttaa, että en ole ainoa! :D Pitää hei nyt sitten vaan ottaa kaikki irti tästä vimmasta ja tehdä keskenjääneet projektit loppuun. ;) Vitsit kun alkoikin tehdä mieli suklaata, kun mainitsit... 

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Mä pidin itseni kurissa kaupassa ja jätin suklaat ostamatta! :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Hyvä sinä! Minä taas en! :D

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Älä nyt, kyllä mä ehdin tässä parin päivän aikana taas retkahtaa. :D

Vau mikä vauva!

Kotiäiteilyssä on kyllä se maailman paras puoli, että näkee myös sen muutaman tunnin valon. Siis niinä päivinä kun maailma ei oo kokonaisuudessaan harmaa... mut väsyttää silti. Välillä jopa tuntuu että viltit ja kuumat juomatkin saa entistä harmistuneemmalle mielelle, koska tietää että ne on siinä sen takia että ON NIIN KYLMÄÄ JA PIMEETÄ JA ANKEETA. Mun kaltaiselle muutenkin kotikäpertyjälle ne pimeet illat ja "on jo myöhä, kello tulee jo kuus" -fiilikset myös edesauttaa välillä turhankin paljon sitä tietynlaista yksinäisyyteen ja neljän seinän sisälle jäämistä.

Mutta kyllä se valo sieltä onneks taas tulee... edes niiden jouluvalojen muodossa :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Joo tuo on kyllä totta, kotona ollessa sitä oikeesti ehtii nähdä sen (yleensä harmaan) valon muutenkin kuin ehkä aamulla vähän aikaa. Ja ymmärrän hyvin tuon, että ne viltteihin käpertymisetkin voi alkaa harmittaa, kun sen alkuinnostuksen jälkeen sen alkaa kyllä väkisin tiedostaa, mistä moinen tarve kumpuaa. Niin ja tosiaan: miten illat tuntuvatkin nyt niin lyhyiltä?! Jo kello kuus, mitä ihmettä. Siinä vaiheessa tuntuu, ettei ole järkeä tehdä enää mitään, sillä on jo ihan ilta. 

Jeba
Tuuliajolla

Samaa mieltä kun LauraEm siitä, että kotiäitiydessä on se hyvä puoli, että näkee edes vähän päivänvaloa. Mutta, vaikka valoa näkeekin, on mulla tällä hetkellä väsymys aivan huipussaan, mutta ei niinkään siitä, että pimeys tulee niin aikaisin, vaan ihan tästä arjen pyörittämisestä... uhmaikäisestä, ruoanlaitosta ja vauva-arjesta. Kaikesta mitä se arki pitää sisällään!

Huoh. Toistelen itselleni, että kyllä tämä tästä vielä helpottaa ja kohta tosiaan on joulu, mikä tarkoittaa sitä, että se ei ole kuin yksi pieni pieru niin ollaan jo keväässä! Heh!

Elina U.
Lentoaskeleita

Huh sulla on varmasti siellä todella kädet täynnä hommaa kahden pienen kanssa! Arki tuntuu yllättävän raskaalta kaikkine ruuanlaittoineen ja muineen, kun vertaa kesään. 

Haha mahtava asenne kevään odotuksen suhteen! Joo, onneksi tulee joulu. Laitoin tänään ensimmäiset jouluvalot alakertaan ja huomasin, että täytyy lähteä valo-ostoksille, sillä meidän kaksioon riitti oikein hyvin yhdet jouluvalot ja kynttelikkö! ;) 

Sele (Ei varmistettu)

Yleensä marraskuisin olen todella väsynyt, mutta tänä vuonna olen huomannut, että kolme-neljä kertaa hikiliikuntaa viikossa auttaa kummasti! Tämä on näköjään toimii minulle. Aion pitää liikunnan elämässä tästä eteenpäinkin.
Sain myös kaverilta testattavaksi herätysvalon, mutten ole vielä huomannut (ainakaan selviä) vaikutuksia. Usein valo vain häikäisee ja häiritsee kun avaa silmät :D Mutta ainakin kynnys nousta sängystä on madaltunut, kun valo on jo päällä. Liikunta on kuitenkin tainnut olla tehokkaampaa. Suklaatakaan ei ole tehnyt mieli niin paljon kuin tavallisesti ;)
Kynttilöitä, vilttiä, villasukkia, glögiä tai punaviiniä ja jouluvaloterapiaa kyllä tarvitsen siitä huolimatta. Ne vaan on niin parasta syksyssä :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Hei tuo muuten ON tosi toimiva keino! Ei ihme, että syksyisin kuntosalit täyttyvät ihmisistä. Voi kun tulikin ikävä kuntonyrkkeilyä, harmi, etten nyt voi lähteä oikein kunnon hikitunnille! Mielenkiintoista kuulla kokemuksia tuosta herätysvalosta, juuri nimittäin googlailin sitä ja harkitsin sitä vaihtoehtona kirkasvalolampulle. Saavutus jo hei sekin, ettei tee ihan niin paljon mieli jäädä makoilemaan lämpimän peiton alle aamulla. ;) 

Oikein rentouttavaa jouluvaloterapiaa sinne villasukkineen, kynttilöineen ja tunnelmoineen! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulle tämä loppuvuosi on jotenkin erilainen kuin ennen, alku syksyn tuoma ahdistus oli ihan omaa luokkaansa, ennen kokematonta. Onneksi se hieman helpotti nyt kun päästiin lähemmäs joulukuuta.

Molemmat lapseni ovat syntyneet marraskuussa, joten synttäreiden suunnittelu on ollut hyvä synkkyyden karkottaja, joulukuussa taas auttaa joulun odotus. Lokakuu taas oli ihan peestä, syyskuussa syksy oli vielä aika kesäinen. Tammikuu on kanssa ihan turha kuukausi, helmikuussa onneksi paistaa jo aurinko. Maaliskuussa odottaa vettä tippuvat räystäät...

Luulen että tämä kotiäitiys saa mielen jotenkin valppaaksi ilmojenkin suhteen ja tulee tarkkailtua "ai, siellä on jo pimeää". Jos olisin töissä niin ei olisi aikaa murehtia pimeyttä.

jouluvalmistelut on jo aloitettu, jos tätä jatkuu jouluun asti niin koti on varmaan kuin joulun ihmemaa :D itseäni ovat auttaneet uudet harrastukset, käsityöt, lukeminen ja tuunaus..jotkut ihmiset elävät hyvin voimakkaasti vuoden aikojen mukaan, taidan olla yksi niistä. Tänä syksynä/talvena ei ole mitään uutta mitä odottaa, ehkä siksi tuntuu ankeammalta kuin ennen...

Elina U.
Lentoaskeleita

Oh kuinka samaistunkaan tuohon voimakkaasti vuodenaikojen mukaan elämiseen! Toiset vaan porskuttavat eteenpäin ja vaihtavat lennossa farkkutakin trenssin kautta toppatakkiin, mutta meille herkemmille nämä jutut ja valon vähyys vaan merkitsevät paljon. Lasten synttärit ovat varmasti kiva piristys keskelle marraskuuta, itsekin olen tyytyväinen siitä, että nyt marraskuun viikonlopuille on osunut harvinaisen paljon kaikkea tekemistä ja menoa. Luulen, että kevät tulee menemään täällä todella nopsaan, sillä ainakin poikaani odottaessani huomasin ajan suorastaan juoksevan joulusta sinne maaliskuun lopulle (nyt LA on huhtikuun alussa). 

Oikein paljon valoa joulunodotukseen ja kivoja joulumaan rakennushetkiä! ;) Munkin täytyy lähteä mitä pikimmin jouluvalo-ostoksille!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.