Valonpilkahduksia

Lentoaskeleita

Halusin tulla kertomaan, että ei täällä ihan niin syvissä vesissä enää kahlata, kuin miltä maanantaina tuntui. Kaksi koota, jotka ovat Suomessakin aina toimineet, toimivat mitä ilmeisimmin Amerikassakin: Kaupunki ja Kahvia.

Tiistaina päätin päästä ajamiskammostani yli ja lähteä rohkeasti lasten kanssa tutkimaan old townia, eli muutamaa viehättävää kadunpätkää, jotka muodostavat Rock Hillin keskustan. (Oikeasti täällä on paljon mukavampaa ajaa kuin esimerkiksi Helsingissä, niin en oikein tiedä mitä mahdan aina niin kovasti jännittää.) Olemme ottaneet vuosijäsenyyden lastenmuseoon, ihan mahtava leikkipaikka! Hetken taas "tutustumishymyäni", eli tahtomattani kireän jännittynyttä kestohymyilmettäni, ylläpidettyäni aloin jutella erään äidin kanssa ja kas, oma hymynikin muuttui aidoksi ja rennoksi. Hauskan juttuhetken jälkeen sain jopa Facebook-yhteystiedot ja play date -kutsun meidän porukalle, ja olin itkeä vaihteeksi ilosta. Ilosta siitä, että tässä uudessa maassa ja pienessä kaupungissa joku haluaa tutustua meihin (muutenkin kuin heittämällä muutaman sanan smalltalkia), meihin muukalaisiin, jotka aikovat viipyäkin vain vuoden. Museoreissun jälkeen kurkkasin kadun kulmassa sisään kahvilan ikkunasta, joka tuntui jo lasin takaa jenkkiravintoloiden keskellä siltä, kuin kotiin olisi tullut. Eriparisia tuoleja ja pöytiä, turkoosia seinillä, kirjapinoja, kauniita posliiniastioita kiikkerillä pöydillä ja kadulle tunkeva patongin tuoksu, suurelle liitutauluseinälle maalattu menu. Sinne! Ja arvatkaa mitä: kohta minulle tarjoiltiin pöytään parasta cappuccinoa, jota olen täällä juonut. Croisantin välissä oli manchegoa ja paahtopaistia ja huomasin löytäneeni täysin odottamatta, vahingossa, yhden uuden lempipaikan tässä hassussa maailmassa. Kaupungista, joka vielä edeltävänä päivänä ehti jo tuntua kaikin puolin tyhmältä.

Parissa tunnissa minun tuuleni kääntyi ja pahin koti-ikävältä kalskahtava ahdistukseni oli tiessään. Tämä viikko on mennyt oikeastaan hurjan hyvin: olemme keksineet joka päivälle tekemistä ja menoa, klaaranneet monta kohtaa pois to do-listalta (mm. paikalliseen äitiryhmään liittyminen on nyt check!, samoin osa-aikaisten preschoolien kartoitus ja se pahin: niihin soittelu, eli englannin puhuminen puhelimessa) ja haalineet niin paljon juttuja tuleville viikoille, että huomasin tarvitsevani kalenterin. Olen sohinut monessa asiassa sinne kuuluisalle epämukavuusalueelleni, mutta tiettekö mitä, olen tosi ylpeä näiden pienten juttujen selättämisestä. 

Jos viikon aloitus tuntui painavalta, niin otan viikonlopun vastaan huomattavasti kevyemmällä ja vähemmän ruttuotsaisella mielellä. Tarkemmin sanottuna ajattelin ottaa viikonlopun vastaan Netflixin, sushin ja oluen merkeissä nyt kun lapsetkin nukahtivat.

Kiitos muuten sympatiasydämistänne ja kommenteista edeltävään postaukseen, asioiden purkaminen blogiin ja se tunne, että olette matkassa mukana lämmittää aidosti. Ihanaa viikonloppua! <3

 

Kommentit

Saranda
Tyhjä ajatus

Ihanaa että menee taas hyvin! <3 Te ootte kyl sen ansainnut!

Elina U.
Lentoaskeleita

Kiitos! <3<3 Mä luulen, että tämä alku on vähän sellaista vuoristorataa ennen kuin tasoittuu, ja koti-ikävä tulee joskus alamäissä lujaa vastaan. Nyt tuntuu onneksi siltä, että aurinko paistaa taas!

Kao Kao

Kahvilat on ihania <3 Niihin voi aina mennä oleilemaan. Mulla tulee välillä ikävä ulkomaille, mut sit kun vietän päivän Helsingissä (täältä Espoosta on sinne niiiiin pitkä matka) huomaan et mulla oli vain ikävä kaupungilla hengailua ja kahviloita. 

Mut ehkä noita epätoivon hetkiä tarvitsee, koska sieltä pohjalta haluaa sit ponnistaa vauhdilla ylös ja tekee asioita. Mulla ne monesti vain jää ja sit mietin et miksi mulla on niin tylsää.. 

Elina U.
Lentoaskeleita

Kahviloilla voi kyllä olla niin iso vaikutus! <3 Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Nytkin tuntui siltä, että oikein sellaisella ihan uudella sisulla ryhdyin hoitamaan asioita. 

Ennia (Ei varmistettu)

Liki kymmenen ulkomailla asutun vuoden jälkeen ymmärrän hyvin sen kuinka tärkeää asunnon viihtyvyys on. Jos asunnon vaihto ei ole mahdollista (kuten useimmiten on lyhyemmillä komennuksilla) niin kannattaa miettiä josko edes muutaman huonekalun voisi vaihtaa. Huonekalujen osto vain muutaman kuukauden käyttöön tuntuu tuhlaukselta, mutta kokemuksesta tiedän, että sillä voi olla korvaamaton vaikutus viihtyvyyteen. Usein ei edes tarvita kuin pari pientä muutosta, se kaikkein rumin sohva varastoon uuden tieltä, tai uudet silmää miellyttävät ruokapöydän tuolit muuttavat koko kodin tunnelman ja antavan tunteen siitä, että voit vaikuttaa asioihin itse.

Tästä voi myös tehdä itselleen projektin, joka myös auttaa uuteen paikkaan sopeutumista. Käytettyjen huonekalujen metsästys pihakirppiksiltä tai Craig's listalta on usein hauskaa puuhaa (ainakin jos mitään ei ole pakko löytää heti) ja auttaa myös tutustumaan uusiin ihmisiin ja asuinalueeseen. Vaihtoehtoisesti voi tehdä täsmäiskun Ikeaan ja ostaa juuri sen ihanan kamalan nojatuolin, jota on aina ihaillut, mutta jota ei koskaan oikeasti omaan kotiinsa hankkisi.

Tsemppiä ja voimia matkaan. Koti-ikävä iskee väistämättä aina välillä ja siitä ei kannata tuntea huonoa omaatuntoa. Vuoden reissuun mahtuu varmasti kasoittain hyviä hetkiä, joten kyllä siellä on tilaa myös niille päiville kun vain maleksitaan kotona pyjamassa ja toivutaan jatkuvasta uusien asioiden kohtaamisesta johtuvasta väsymyksestä ja turhautumisesta.

Elina U.
Lentoaskeleita

Jo ihan vain tämän kuukauden perusteella allekirjoitan tuon kaiken täysin. Jotenkin en silloin Suomesta käsin ymmärtänytkään, kuinka iso vaikutus yleiseen viihtymiseen asunnolla on. Ajattelin, että "kyllähän nyt vuoden asuu missä vaan". No ei kuitenkaan asu, ainakaan lasten kanssa. Ja siis en nyt missään nimessä sano, että meidän asunnosta puuttuisi mitään tai olisi jotain varsinaista vikaa: periaatteessahan tämä on näppärä ja sijainti mitä mainioin. Mutta mm. kokolattiamatto yhdistettynä lasiseen sohvapöytään ja eriparia olevaan kirsikkaiseen telkkarilipastoon ovat vain yhdistelmä, johon en osaa tottua. Nyt puhuimme juuri tästä asiasta mieheni kanssa ja yhteistuumin päätimme, että pieniä sisustusjuttuja tehdään täällä, vaikka lyhyestä ajasta onkin kysymys. Pieni panostus viihtyvyyteen ei ole tuhlattua rahaa, ja voihan juttuja kuskata sitten takaisin Suomeenkin. 

Kiitos suuresti kommentistasi ja tsempeistä, minulle jäi siitä vahvasti sellainen olo, että ymmärrät juuri miltä minusta tuntuu. 

<3

Sele (Ei varmistettu)

Kuulostaa niin tutulta! Ja ihana kuulla, että olet uskaltanut, mennyt, lähtenyt ja tehnyt :)

Juuri kun tuntuu siltä, että haluaisi olla vain tutussa ympäristössä kotona kääriytyneenä vilttiin, niin sitten nurkan takaa, kun vähiten osaa odottaa tulee kaikkea ihanaa ja sillä jaksaa sitten viikon loppuun :) Lopulta itse opin (tuon puolen vuoden ulkomailla asumisen aikana) oikein odottamaan, mitäs kivaa tämä kaupunki mahtaa tarjoilla minulle ensi viikolla? Ja mitä kaikkea se tarjoilikaan! Juuri kuten sinullakin, ihania ihmisiä ja suloisia kahviloita, jotka minullekin olivat arjen pelastus, joten kuulostaa niiin tutulta! Se vaati kyllä jonkinlaista sisäisen ajattelun muutosta, että jaksaa olla mukavuusalueen ulkopuolella avoin ja positiivinen. Silti, tietysti niitä huonoja päiviä mahtuu koko siihen aikaan, mitä viettää ulkomailla, ja minulla varsinkin kun kotiinpaluu läheni, alkoivat ne ärsyttävät asiat ärsyttää vielä enemmän, mutta samaan aikaan oli jo ikävä kaikkea hyvää, kohdemaalle ominaista, mitä oli kokenut ja mitä ei voi kokea kotimaassa. Oi kun tulee ihan ikävä omia vaihto-opiskeluaikoja.

Ottakaa kaikki ilo irti mahtavasta kokemuksesta ulkomailla ja jaksamista niihin huonompiinkin päiviin.
p.s. Puhelimessa puhumisesta hirmuiset tsempit! Se on niin vaikeaa vieraalla kielellä ja sitten kun siinä onnistuu...! Olet ansainnut extrakupin cappuccinoa :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.