Yhä enemmän kotonaan

Lentoaskeleita

Muutostamme pois kaupunkiasunnosta lähiöön on kulunut pari kuukautta. Alusta asti olen ollut kyllä aivan innoissani lähes kaksinkertaisesta neliömäärästä vanhaan kotiimme verrattuna, pihasta ja parvekkeesta, kaikenlaisesta mistä olinkin haaveillut. Olen sisäistänyt, että täällä me nyt asutaan, purkanut tavaroita pahvilaatikoista uusille paikoilleen, laittanut ruokaa, ryhtynyt ekaa kertaa elämässäni vapaaehtoisesti kopsuttamaan pois rikkaruohoja, asettunut hiljalleen. Paino kuitenkin sanalla hiljalleen, sillä remontin keskellä on ollut jatkuvasti jonkin sortin kompromisseja asettumisessa ja siellä täällä on listanpätkiä, maaliämpäreitä, työkalupakkeja, lattialle teipattuja sanomalehtiä ja väliaikaisratkaisuja. Uuden osoitteen kirjoittaminen lomakekenttiin vaati alkuun todellista muistelua, vanha osoite tulisi edelleen tuolta selkäytimestä. Postinumeron joudun yhä toisinaan lunttaamaan.

Eli vaikka olenkin tykännyt uudesta asunnostamme alusta asti, niin vasta ihan viime aikoina tänne on alkanut hiipiä sellainen kodin tuntu. Kaikki alkoi reilu viikko sitten ruusubegoniaruukusta, jonka asetin keittiön pöydälle. Silloin mietin, että vitsi kun täällä alkaa näyttää jo aika kivalta. Sen jälkeen aloitin viikonloppusiivouksen, jonka myötä huomasin yhä useamman tavaran olevan jo siinä, missä se tuleekin olemaan. Imuroin eteisestä hiekkalaatikolta tulleita pikkukiviä ja nostelin kakseiskan, kolmeysin ja neljänelosen kenkiä paikoilleen. Tajusin, että täällähän on vietetty jo jonkin aikaa remonttielämän rinnalla ihan tavallistakin elämää, katsottu leffaa, tehty mozzarellapiirakkaa kavereita varten ja levitetty Lego-palikoita lattioille. Että jos kävelen tunnin vesisateessa, tiedän jo ensimmäiseksi mitä teen kotona, näen itseni napsauttamassa saunan päälle ja hautautumassa vilttien alle sohvan nurkkaan. 

Tältä olkkari-keittiöakseli alkaa näyttää. Eilen saapunut uusi matto teki taas ihmeitä. 

Muistatteko tämän tuolin? Sekin on nyt löytänyt paikalleen.

Instagram-seuraajat jo tiesivätkin, että Kiurut muuttivat viikonloppuna takkakolon seinälle.

 

Kukkaruukun ja sen santaisen eteisen lisäksi kodin fiilistä ovat tuoneet paikoilleen asettuneet huonekalut ja ikkunoihin ripustetut verhot. Oikeastaan enää makuuhuoneen työpisteeni puuttuu, takkasyvennyksen huonekalut ovat keksimättä ja pihakalusteet hommaamatta. Kaikenlaista hyllyä, taulua, lamppua jne. puuttuu toki. Pintaremontinkin kanssa aletaan kuitenkin olla jo voiton puolella. Päivät eivät ole enää sellaista ihan pelkkää "pakko tehdä"-hässäkkää. Meillä on tullut ja mennyt väkeä, istunut ystäviä pöydän ääressä tai konttaillut pojan huoneessa rakentamassa junarataa, ja mitä enemmän saan kaataa teetä ja kahvia kaikille, sitä enemmän olen kotona. 

Summauksena sanoisin, että kukkaset, kiiretön aika perheen kanssa ja ystävät ovat ensimmäisinä tuoneet tänne kodin. Ja minä kun luulin, että se olisi liittynyt enemmän tapetteihin ja maalaamiseen.

Mitkä ovat sinun tärkeimpiä kodin tunnun tuojia?

 

Share

Kommentit

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Toi sohva on vaan niin herkullisen ihana. :) Ja ruokapöydän tuolit on kans tosi ihanat!

Kodin tunnun mulle on tuonut aina se oma perhe ja kun on saanut aseteltua tietyt rakkaat tavarat johonkin nappipaikkaan. Mutta lisäksi myös itse tekeminen. Vaikka esim. edellinen asuntomme oli tosi kivasti rempattu, niin jostain syystä se ei koskaan tuntunut kunnolla kodilta, koska me ei oltu itse valittu tapetteja tai maaleja, ei väitelty keskusteltu lattian sävystä tai istuttu remonttipölyn keskellä syömässä pizzaa. Jotenkin tämän hetkisessä talossa on aina vaan sitä enemmän kodin tuntua, mitä enemmän saadaan rempattua paikkoja mieleisiksi. Vaikka meidän koti on muutenkin aika ihana, niin ne itse tehdyt viilaukset tekee siitä ihan oikean kodin. :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Kiitos! :) Ja tuo pitää kyllä paikkansa, että ehkä ne ovat juuri ne omanlaiset viilaukset ja se, että koti tulee pikku hiljaa oman näköiseksi jotka vaikuttavat tosi paljon kodin tunteen syntyyn. Ja tuo, että valmiita seiniä katsellessaan muistaa juuri tuon hetken, kun on istunut siellä kaiken hiomapölyn keskellä pizza-laatikko sylissä! :D

Amma
Why you little!!

Kodilta tuntuu sitten kun on tuttu paikka mihin leväyttää kuivaustelineen tai osaa yöllä silmät kiinni vessaan. Myös se, ettei joka kerta keittiössä tarvitse etsiä laseja "missä hemmetin kaapissa ne nyt on" ja sitäsuntätä-kaapillakin on paikkansa.

Mutta herranjestas, joko teillä on jäbällä kaksseiskat kengät käytössä??! Mä kauhistelen jo kersan kakskolmosia ja kaksnelosia kun kolmejapuolvuotiaalla serkkulikalla on samankokoset kengät.

Elina U.
Lentoaskeleita

Toi yöllä silmät kiinni vessaan on muuten aivan superhyvä kodilta tuntumisen mittari! Sähän sen sanoit. Se oikeesti kertoo tosi paljon, jos osaa liikkua silmät kiinni pimeässä tuosta vaan (vaikka lattialla olisi jopa vaatteita yms!).

Ja hah, olin ihan yhtä ihmeissäni kenkäkaupassa kun myyjä mittasi poitsun jalan! :D Eli kyllä vaan, mutta isälläänkin on neljävitoset, eli ihan pienijalkainen tyyppi ei tästä taida tulla. ;) On kyllä hassua, miten eri kokoja lapsilla alkaa jo vaatteissa ym. olla, kun vauva-aika porskutetaan yleensä kuitenkin vähän enemmän suht samoissa mitoissa. 

hanne_tasteofhoney

" - - ja mitä enemmän saan kaataa teetä ja kahvia kaikille, sitä enemmän olen kotona."

Tää on mulle kans se juttu! Mehän asuttiin heinäkuusta helmikuun puoleen väliin väliaikaisasunnossa, joka oli valmiiksi sisustettu. Mä luulin et se koti tulis siitä kun saadaan "oma" kämppä ja omat kalusteet, ja toki se olikin ihanaa. Enemmän sitä nautti kuitenkin siitä, kun vihdoin tuntui jotenkin oikeammalta pyytää vieraita kylään. Ja kun sai vihdoin purettua astiat matkalaukuista kaappeihin (aiemmassa asunnossa omille kamoille ei ollut edes kaappitilaa) ja juoda aamukahvit muumimukista. Pieniä asioita! 

Elina U.
Lentoaskeleita

Noi on kyllä periaatteessa pieniä asioita, mutta kuitenkin ihan hirmuisen hirmuisen isoja sen asettumisen kannalta. Kodissa vaan tarvitsee olla sellaista ystävien tuomaa elämää! Ja siis eihän aamukahvit vaan onnistu mistään muusta mukista samalla fiiliksellä kuin siitä lempparista, ymmärrän hyvin! Meillä oli täällä hetken alkuun kertakäyttöastioita käytössä, joten voi vitsit kuinka hyvin ymmärränkään.

Kommentoi