You need a break.

Lentoaskeleita

Eilen tuntui siltä, että kaikki, ihan kaikki leviää käsiin. Pyykkivuori vain kasvoi räjähdysmäisesti mitä ihmeellisimpien sotkujen takia, viikkaamani vaatteet heiteltiin ympäriinsä, pikaisesti valmistamani pastankin valutin sellaisella kauhaläviköllä, sillä en vain saanut molempia käsiä vapaaksi. Niitä päiviä, tiedättehän. Huomasin pinnani kiristyvän äärimmilleen ja laskin minuutteja siihen, että mieheni tulisi kotiin. En ollut missään nimessä se äiti, jollainen haluaisin olla ja meinasin saada hepulin kun luin puhelimestani viestin, jossa mieheni ilmoitti tulevansa myöhässä.

Kun lähdimme naapurini kanssa viemään poikia voimistelutunnille ja puhisin autossa kaameaa päivääni, hän katsoi minua vakavana ja ilmoitti tuttuun päättäväiseen tyyliinsä, että you need a break, Elina. Seriously. Jumppasalin katsomossa koko kireyteni lähti purkautumaan naurun ja juoruilun myötä pois. Neljäkymmentäviisi minuuttia ystäväni kanssa kiikkerillä metallipenkeillä tunkkaisessa hallissa olivat kuin terapiaistunto. Jopa poikani muovinen vesipullo ajoi siinä (melkein) saman asian kuin kaupungin paras maitokahvi, sillä sain hörppiä siitä rauhassa. Ja voi miten oikeassa ystäväni, tuo viisas nainen olikaan. Minä kirjoitan näppäimistö sauhuten kuinka tärkeää on saada balanssiin parisuhdeaika, perheaika ja oma aika, mutta sitten laiminlyön sen oman aikani täysin. Mitä hitsiä. (Eikä siitäkään ole kauaa kun täällä paasasin, kuinka tärkeää kotiäitinä on lähteä välillä ulos ja ottaa myös omaa aikaa, ja sitten en tee niin ollenkaan ja muutun kireäksi viulunkieleksi). 

Tänään päätin olla toistamatta virheitäni. Aamulla kun kasassa olivat taas katastrofin ainekset, kun tiskikone oli hajonnut keittiön lattialle ja tyttäreni yritti kieriä likavedessä, päätin kaamean aamupalashown sijasta heittää tyynesti pyyhkeitä lattialle, soittaa huoltomiehelle ja poistua talosta. Kuskasin porukan lähileipomoon aamiaiselle ja hermoja kiristelevän aamun sijaan söimme tyytyväisinä bageleita. Poika oli vain innoissaan saadessaan mukaan evääksi Panera Breadin mac and cheesia minun valmistamani terveellisen kotilounaan sijaan. ;) 

Illalla lähdin kiertelemään läheisiä kauppoja ihan itsekseni ennen kuin lähdin tanssimaan. Hypistelin vaatteita, ostin kahvin, mietin tarvitsisinko vielä yhden neuleen syksyksi vai en. En tarvinnut, ajoin kaupungin läpi ja aurinko laski, ruosteinen juna tukki liikenteen ja kun lopulta pääsin salille olivat kaikki muutkin myöhässä, heitin ne perusläpät enää hämmentymättä ja tanssin.

Ja niin kaikki asettui taas uomiinsa, lapset saivat takaisin rennon äidin, minä huumorintajuni ja itseni.

Muistakaa tekin ottaa niitä breikkejä säännöllisesti. <3

SEURAATKO JO? FACEBOOK / INSTAGRAM*/ OTA YHTEYTTÄ: LENTOASKELEITA@GMAIL.COM

*Instagramin tarinat-osioon päivittyy päivittäin pieniä arkiklippejä!

 

 

(Nappasin tällä kertaa kuvituskuvan Canvan ilmaiskirjastosta)

Kommentit

Saranda
Tyhjä ajatus

Just näin. <3 Ihana hyväntuulinen postaus vaikka kyse olikin kaikesta muusta kuin hyvästä tuulesta :-D Sun lapset on niin onnekkaita kuin heillä on tollanen mamma!

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi olipa tosi kivasti sanottu, kiitos! <3 

chaura
Misplaced

Aika hauskaa, että luin tätä juuri kun kireänä viulunkielenä päätin käyttää vauvan päiväuniajan kerrankin itseeni, keitin kupillisen teetä ja istuin alas lukemaan blogeja sen sijaan että siivoaisin keittiön :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Mahtavaa!! Ala ihmeessä tekemään niin useamminkin. Nimim. En pysyisi muuten järjissäni. ;)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.