Ladataan...
Lentoaskeleita

Ja näin ojennan vuoden treffailijapalkinnon, tittidii... minulle! 

Meillä oli eilen mieheni kanssa harvinainen mahdollisuus: viettää kaksin treffi-iltaa keskellä viikkoa. Poikamme tahtoi lähteä mamin mukana yökyläilemään, emmekä laittaneet hanttiin. Suunnitelmissa oli mennä ensin syömään ja käydä sitten vielä vaikka leffassa.

Ensin loistin häiriköimällä minulle tuntemattomia ihmisiä mieheni työpaikan pihassa parkkeeraamalla portin eteen ja availemalla ikkunaa kysyen "anteeksi mutta ootko sää mun miehen työkavereita?". Tämä kylläkin johtui kännykästä, jonka akku sanoi finito juuri silloin, kun aioin soittaa miehelleni, että olisin nyt täällä pihassa. Puolituntia pimenevällä parkkiksella istuttuani päätin, ettei ole liian noloa vaikuttaa stalkkerilta. Loppu hyvin kaikki hyvin, sain lopulta kaapattua mieheni kyytiin ja lähdimme ravintolaan. 

Kävimme pitkästä aikaa 2h+k:ssa ja oli ihanaa istuskella ihan rauhassa ehkä Tampereen tunnelmallisimmassa ravintolassa. Ruuan jälkeen aloin kuitenkin olla niin väsynyt, että ehdotin, että menisimme elokuvateatterin sijaan katselemaan leffoja kotisohvalta. Tämä ei tuntunut yhtään huonolta vaihtoehdolta, sillä kaikki pienten lasten vanhemmat tietävät, kuinka ihan jo kaksin kotona olokin voi tuntua luksukselta. Kotona sitten leffaa ja vaikka saunaan.

Mutta mitäs minä sitten teen? Nukahdan kello kahdeksalta! Ja herään alaluomet ripsarinmurusissa aamulla puoli kahdeksalta. Eli sellainen koti-ilta sitten, hienoa minä. :D Tämä on minulle tosi erikoista, sillä en yleensä koskaan nukahda aikaisin illalla, enkä varsinkaan tv:n ääreen. Raskaudesta johtuva väsymys alkaa ilmeisesti huidella ihan uudenlaisissa sfääreissä. Mieheni sanoi kuitenkin aamulla, että on tosi iloinen siitä, että sain paikattua univelkoja. Täytyy kyllä myöntää, että melkein kellon ympäri nukkuminen taisi todellakin tehdä ihan hyvää. Mutta silti harmittaa tuon meidän treffi-illan lyhyys! 

Ladataan...
Lentoaskeleita

Lilyn toimitus haastoi meidät kirjaamaan ylös näitä "ämpärilistoja". Muiden listoja on ollut niin hauskaa lukea, että päätinpä minäkin kirjoitta ylös omat kymmenen kohtaani. Olen muuten aina ajatellut, ettei minulla ole varsinaista bucket listia, mutta tätä kirjoittaessani havahduin siihen, että onhan minulla sellainen aina ollut. Tuolla takaraivossa kirjaamattomana. Esimerkiksi joskus vuosia sitten New Yorkissa koin sellaisen "jee, yksi asia suoritettu"-hetken viittoessani keltaista taksia mielessäni kuin Carrie konsanaan. ;) En tuolloin jäänyt miettimään tuota suoritettu-ajatusta enempää, mutta nyt tuo hetki palasi mieleeni. Samoin polttareissani mietin lentokoneen saavuttaessa neljän kilometrin korkeuden, että älä ajattele, älä ajattele, tästähän olet aina haaveillut, pian hypätään, apua, älä ajattele, oot aina halunnut tietää miltä tuntuu lentää, apua apua pian mennään.. Taisin sanoakin Tandem-ohjaajalleni vapaapudotuksen jälkeen laskuvarjon auettua, että hitsi olen aina halunnut tietää miltä tuntuu sukeltaa pilven läpi ja tältä se tuntuu. 

No niin, jorinat sikseen, täältä pesee.

1. Haaveilen, että perheemme asuisi joskus ulkomailla, vaikkapa edes hetken aikaa. Saa nähdä, tarjoutuuko minulle tai miehelleni (varmaan todennäköisemmin hänelle) jonain päivänä mahdollisuus viedä perheemme expatti-elämää viettämään.

2. Haluaisin opetella puhumaan sujuvasti ranskaa tai espanjaa niin, että voisin lukea alkuperäiskielistä kaunokirjallisuutta. Olisi niin siistiä istua joko pariisilaisessa tai barcelonalaisessa kahvilassa ja tilata kuin pariisitar tai espanjatar. Haluaisin myös vähintäänkin verrytellä venäjän alkeitani.

3. Pikkutytöstä asti olen haaveillut kirjan kirjoittamisesta. Ehkä viimeistään harmaahiuksisena mummuna vetäydyn mieheni kanssa jollekin Ahvenanmaan saariston pikkusaarelle ja vetäydyn kirjoittamaan. 

4. Haluan oppia astumaan reippaasti epämukavuusalueelleni. Vaikka olen sosiaalisesti tosi avoin tyyppi, ujostun minäkin uusissa tilanteissa, joissa esitellään itsensä monille uusille kasvoille ja puhutaan niitä näitä. Olkoot uusi mottoni, ettei pienet takeltelut tai sanoissa sekoamiset haittaa yhtään, eikä kaikkien tarvitse olla heti sukkelia suustaan.

5. Tahdon ostaa törkeän kalliit kengät. Ymmärrän hyvin, että laatu maksaa ja olen itsekin budjettini rajoissa valmis sijoittamaan kestävyyteen ja kauneuteen. Kuitenkin minulla on vahva epäilys, että kun puhutaan niistä törkeän kalliista kengistä, jotka minun maailmassani tarkoittavat kenkäpareja, joiden hinta alkaa ylittää vaikkapa neljä-viisisataa euroa, taidetaan maksaa jo enemmän brändistä. Haluaisin tietää, miltä tuntuisi astahtaa ulos luksusliikkeestä kädessä paperikassi, jonka sisällä olisi silkkipaperissa pari täydellisiä (ja överihintaisia) kenkiä. Haluan testata, kiljuisiko mieleni tuolla hetkellä, että ”näillä Manoloilla olisi saanut viikonlopun Italiassa” vai tuntisinko vain puhdasta iloa.

6. Tahdon oppia purjehtimaan. Pari kertaa purjeveneen kyydissä riittivät kääntämään tämän entisen moottoriveneilijän keulan. Onneksi isäni lupautui opettajaksi!

7. Haluan sitten joskus isona omistaa veneen.

8. Aion liittyä johonkin järjestöön, joka työskentelee Thaimaan norsuturismin norsuparkojen olojen parantamiseksi.

9. Haluan oppia juoksemaan niin, että tykkään siitä. Keväällä pääsin jo alkuun hölkkäilyssä, mitä olin luullut aina vihaavani. Sitten tuli siitepölyallergian mukana kesäastma ja sitten tuli raskauspahoinvointi. Ehkä ensi kesän siitepölykauden jälkeen taas!

10. Lähitulevaisuudessa minun pitäisi sulkea pari takaporttia opiskeluissani. Tämä jännittää aivan hirveästi, olen nimittäin pitänyt nuo portit tahallaan raollaan, sillä entäs jos en olekaan ihan varma. Eli sellainen varmuus siihen, mitä haluan tehdä valmistuttuani olisi juuri nyt hyvin hyvin tervetullutta. Olkoot siis kohta numero kymmenen: haluan olla varma unelma-ammatistani ja löytää rohkeuden sitä kohti suuntaamiseen. 

 

 

 

Pages