Ladataan...
Lentoaskeleita

Olen juuri se jouluhihhuli, joka aloittaa glögifiilistelyt lokakuussa ja huokailee innostuksesta bongatessaan ensimmäiset jouluvalot. Olen myös äiti, joka sortuu pelottelemaan ikkunan takaa kurkkivilla tontuilla, jos ruokapöydässä hölmöillään (tiedän, että tämä on vähän kyseenalaista, mutta ah kuinka helppoa!). Kiristin kerroin juuri tuossa eräänä päivänä, että "tietkö niillä tontuilla on muistivihot mukana ja ne kirjoittaa sinne, että kuka on ollut kiltti ja kuka ei. Jos on tuhma, ei saa yhtään lahjaa, ajattele ei sitä paloautoakaan. Niin, kannattaa syödä nätisti". Johan alkoi haarukka kulkea nätisti suuhun. Lause kuitenkin juuttui kurkkuuni pitkäksi aikaa. Jos on tuhma, ei saa yhtään lahjaa. Näinkö opetan lapselleni, että kiltteys mitataan joululahjoissa. Tämähän tarkoittaisi sitä, että niissä perheissä, joissa ei ole yksinkertaisesti varaa jouluun, olisi muka tuhmia lapsia. Opetan, että joulun (älytön) tavaramäärä on kilttien lasten etuoikeus?

Jo viime jouluna minua alkoi ahdistaa se joululahjapaniikki: "pakko ostaa jotain"-mentaliteetti ja listat siitä, keille kaikille lahjat vielä olisi ostettava. Älkää käsittäkö väärin: minusta on ihanaa antaa lahjoja. Arvostan harkittua lahjaa, josta näkee, että sen antaja on ihan oikeasti ajatellut lahjan saajaa ja toivoo tämän pitävän siitä. Ne sisustusliikkeiden kauniisti paketoidut koriste-esineetkin ovat toki kauniita, mutta ihan rehellisesti, niillä ei voi kuorruttaa koko kotia ja harmillisen usein ne eivät ihan justiinsa istu omaan makuun ja päätyvät kaappiin pölyttymään. Kuitenkin niiden harkittujen lahjojen keksiminen voi joskus olla aika hankalaa ja  näissä tapauksissa mielestäni olisi ihan ok jättää lahja kokonaan ostamatta tai miettiä vaikka aineetonta lahjavaihtoehtoa. Minä ainakin toivon, ettei kukaan hikoa minun vuokseni toppatakissa ostoskeskuksessa apua mitä ihmettä keksin sille-ajatukset mielessään, vaan istahtaisi kahvilaan ja ostaisi vaikka niillä lahjarahoilla herkutteluhetken itselleen ja ostosseuralleen. Myös ne "no ei osteta aikuisten kesken, mutta lapsille ainakin jotain"- sopimukset voisi mielestäni jo haudata ihan lähipiirin ulkopuolella, sillä ainakin meidän poika saa jo meiltä, isovanhemmiltaan ja sediltään perheineen melkoisen kasan paketteja.  

En tiedä kuinka tämä joulun odotus onkaan kääntynyt yks kaks osittain (minua) ahdistavaksi ostosrumbaksi. Mainokset pursuilevat lahjasettejä, jotka huutavat: jos et keksi mitään muuta, osta tämä pyyhesetti/ kynttiläpaketti/ poropatsas/ aamutossut, osta jotain! Ymmärränhän minä, ettei sen joululahjan olekaan tarkoitus olla välttämättä jotain tarpeellista (ja kuinka vaikeaa jotain tarpeellista onkaan nykyään ostaa kellekään) vaan sen kuuluu olla saajansa näköinen hemmottelujuttu. Mutta jotenkin tämä marraskuun lopussa alkava kulutushysteria tuntuu vain täysin päinvastaiselta. Ja mikä myös surullista, vie pois sen ihanan rentouttavan joulufiiliksen. 

Mietin joulua lapseni silmin: haluanko näyttää, että se on sellainen joulupukkijuhla, jolloin aikuisilla on stressi, raahataan paketteja paikasta toiseen samalla kun kerätään hirveät määrät tavaraa. Että silloin ne kiltit lapset palkitaan. Vai haluanko tehdä joulusta rauhallisen yhdessäoloon ja rentoutumiseen keskittyvän hetken, jolloin ei ole ehkä kiillotettu joka nurkkaa ja ravataan vähän vähemmän tonttupaketit kainalossa, mutta sytytetään kynttilöitä, syödään hyviä ruokia ja ennen kaikkea ollaan yhdessä. Toki ne lahjatkin kuuluvat jouluun, mutta eivät tee sitä juhlaa. Koska minä ja poikani kuulumme tästä perheestä kirkkoon, voisin myös opettaa hänelle, mistä joulun viettämisen perinne on lähtöisin. (En siis missään nimessä sano, ettei joulua olisi ok viettää ilman kirkollista puolta, minulle itselleni se on vain juuri se juhla, johon kaipaisin mukaan myös sen alkuperäista sanomaa). 

Omassa joulussani juustot ovat yksi parhaita juttuja. :D

Perjantaina 28.11 vietetään Älä osta mitään- päivää. Se sopii minulle paremmin kuin hyvin. Annetaan myös maapallolle hengähdysmahdollisuus ja kokeillaan kuormittaa sitä hiukan vähemmän edes yhtenä päivänä. Ja koska jokaisella perheellä ei tosiaan ole mahdollisuutta viettää joulua lahjoineen, voi näitä perheitä muistaa esimerkiksi Joulupuu-keräyksen kautta. 

Ladataan...
Lentoaskeleita

Tämän perheen äiti ja iskä kävivät lauantaina treffeillä. Paikkana oli molempien yksi lempikaupungeista, eli iltavalaistuksessaan ja kevyen lumen alla satukirjamaiselta näyttävä Turku. Ne yöpyivät hotellin lakanoissa, söivät hyvin ja paljon ja uppoutuivat illalla leffateatterin penkkeihin. Leffailtaa voisi joku sanoa aika varman päälle pelatuksi valinnaksi, mutta lippuja oli pikkujouluaikana turha havitella lyhyellä varoitusajalla minnekään muualle.  Ilta saavutti tärkeimmät tavoitteensa: kiireettömyyden, ruuan ja yhdessäolon. Sen, että ne olivat vähän aikaa ihan kahdestaan ja muutakin kuin äiti ja iskä, jotka pyörittävät arkea siivoilemiseen ja pikakanapastoineen. Sanoisin, että oikein onnistunut ilta.

Olemme ottaneet tavoitteeksemme järjestää silloin tällöin aikaa olla ihan kahden- juttu, jonka huomasimme lapsiperhearjessa laiminlyöneemme liian pitkään. Nyt olemme ihan hyvin pitäneet lupauksemme pitkin syksyä ja onnistuneet isovanhempien avustuksella silloin tällöin karkaamaan kahdestaan syömään tai elokuviin. Hassua, kuinka näissä irtiotoissa tuleekin aina hiukan ristiriitainen tunne, sillä toisaalta on aivan ihanaa viettää välillä aikaa kaksin ja toisaalta sitä tulee helposti mietittyä, kuinka hauskaa pojallakin olisi kanssamme ollut. (No oli sillä kuulemma aika hauskaa mamilassakin.) Esimerkiksi paloautopäivän bongaaminen sai minulle hormonipäissäni melkein palan kurkkuun. Kuitenkin pidän todella tärkeänä, että perheen vanhemmat ottavat sitä kahdenkeskistä aikaa. Näin he opettavat lapselleenkin, että se parisuhde on oikeasti tärkeä juttu, johon kuuluu välillä panostaa. Onhan sitä kahdenkeskistä aikaa toki iltaisinkin lapsen mentyä unilleen, mutta on se silti ihan eri homma nähdä toinen välillä eri ympäristössä pukeutuneena muihinkin kuin kotivaatteisiin. 

Niiden kotirönttövaatteiden korvaajana minulla toimi löytöni Lindexiltä näin odotusajalle: puolihihainen mekko, jonka toinen sivu on rypytetty. Löytöni on ihan "normipuolelta", mutta mielestäni se käy hyvin pallonkasvatusvaatteeksi ja veikkaan sille käyttöä myös odotusajan jälkeen. 

Vielä loppuun muutama ylistyssana ravintola Blankolle. Moni kaverini on kehunut kyseistä ravintolaa, mutta en ollut vielä ennen ehtinyt sinne. Pidimme molemmat pääruuistamme todella paljon, ainoastaan jälkkäri olisi voinut olla vähän parempaa, mutta minusta tuntuu, että olen sitä mieltä aina tilatessani ravintolassa jälkiruokaa. Milloin opin, että minulle taitaa sopia paremmin ruokailut ravintolassa + jälkkärille kahvilaan -kombo.

Kävellessämme Turun katuja pitkin kuolasin kyllä melkein jokaisen ravintolan ikkunaa. Miten siellä onkaan vieri vieressä aivan ihanan oloisia ruokapaikkoja?

Näihin (taas kerran nälkäisiin) tunnelmiin, oikein leppoisaa alkavaa viikkoa! Jos väsyttää niin muistakaa, että kohta on joulu! 

 

Pages