Ladataan...
Lentoaskeleita

Meille kävi niin kuin ilmeisesti melko monelle lapsiperheelle: ne odotusajan suunnitelmat (jotka oikeastaan vielä ihan toteutuivatkin ennen pojan ensimmäisiä synttäreitä) "vain muutamista leluista" ovat muuttuneet lelujen valtaamaksi lastenhuoneeksi. Ja olohuoneeksi. Huomasin juuri, että portaidenkin alle oli muuttanut tukkirekka tukkeineen ja kasa muovisia eläimiä.

Kuitenkin noin kahden viikon aikana poikamme ehdoton suosikki on ollut tämä:

Tyhjä pahvilaatikko. Tai oikeastaan muutama, sillä saimme vihdoin purettua viimeisetkin muuttolaatikot (melkein, ja monikkomuuoto viittaa oikeastaan vain mieheeni, minä olen ollut lähinnä ohjaavissa tehtävissä), jotka poika on ominut tähän hittileikkiinsä. Niitä on korjattu työkaluilla, sahattu, vasaroitu, ruuvattu ja tehty muutenkin ihan hurjasti remonttia. Nuo meidän silmissä ruskeat pahvilaatikot ovatkin muuttuneet Mersuiksi, Audeiksi, Morriksiksi ja kuplavolkkareiksi. Niillä on tehty kauppareissuja, lähdetty töihin ja tehty muuttokuormaa. Niitä on revitty takkapuiksi, joilla on sytytetty käännetystä korista muodostunutta takkaa. Takkakin on muuttunut hetkessä puusaunaksi, jonka edessä olemme välillä heittänyt löylyä pahvinpalalla. Laatikot ovat olleet välillä lehmiä ja välillä pönthiittiäisten koteja. Tänään keksittiin piirtää niihin tussilla. Ja koko tämän ajan olohuoneen nurkassa on ollut suuri laatikollinen Duploja ja muita leluja.

Tämä on minusta aivan mahtavaa, lasten mieletön luovuus, ajatusmaailma ja mielikuvitus lyövät minut aina vaan ällikällä. On uskomattoman hienoa huomata, kuinka esimerkiksi minä saatan tuijottaa kuvakirjan sivun keskelle asetettua suurta värikästä kuvaa, kun taas poika ihmettelee, onko sivun alareunan värihäivytys vettä vai ehkä siinä on heinää, jota kuvan hahmot syövät. Mikään ei ole itsestäänselvää tai opittujen tottumusten sanelemaa, kylläpä sitä tunteekin itsensä jotenkin kovin pinttyneeksi.

Nyt taidan pakata osan pojan huoneen leluista varastoon ja ottaa sellaisen vaihtelukierron käytäntöön. Ne vanhat lelut, jotka ovat nyt koskemattomina hyllyssä, vaikuttavat varmasti taas paljon mielenkiintoisemmilta, kun ovat jälleen "uusia".

Mietin kuitenkin, mitä muita yksinkertaisia keinoja olisi tarjota lapselle sellaista tekemistä, joka kannustaisi lapsen mielikuvitusta ja luovuutta? Jotenkin tuntuu melko karulta tarjota vain tyhjiä pahvilaatikoita, joten ottaisin todella mielelläni vastaan muita ideoita. :D Meillä kyllä piirrellään, maalataan sormiväreillä ja muovaillaan muovailuvahalla, mutta kysynkin nyt, tuleeko teille mieleen jotain muita kokeilemisen arvoisia yksinkertaisia juttuja? 

Ladataan...
Lentoaskeleita

Suunnitelmistani ja lupailuistani huolimatta en päässyt menneenä kesänä merelle niin, kuin olin suunnitellut. Tämä on tehnyt minut surulliseksi joka kerta, kun olen nähnyt edes vilauksen merta jossakin ja olen jopa pelännyt, että kohta minä vieraannun merestä. Alan olla kohta ihan maakrapu. 

Viikonloppuna paikattiin tätä meri-ikävääni koko perheen voimin pienellä ilta-ajelulla mieheni kalastuspaatilla. Otettiin mukaan termariin kaakaota, etsittiin jostain käsiimme vanhat pelastusliivit ja irrotettiin köysi laiturista. Siinä minä istuin ja onnekseni huomasin, että kyllä merellä olo on minulla aina tuolla jossakin selkäytimessä. Mieleen tuli itse keksimiäni merimerkkien muistisääntöjä, tuuli tuntui levollisen tutulta ja olo oli kodikas siinä miesporukan jäljiltä sotkuisessa pienessä kalastuspaatissa.

Heti kun satama katosi näkyvistä, minä ehdotin (muka) leikilläni, että mitä jos myydäänkin meidän asunto ja asutaan talvet jossain vähän pienemmässä kerrostalokodissa ja ostetaan matkavene. Voisimme asua siinä keväästä syyskuuhun ja seikkailisimme luonnonsaarissa ja vierasvenesatamissa ympäri rannikkoa ja Ahvenanmaata. Lapseni viettäisivät kesänsä oransseissa pelastusliiveissä ihan niin kuin minä pienenä. 

Maanantaina sain isältäni tekstiviestinä Nettiveneen ID-numeron, jonka takaa paljastui lapsuuteni ensimmäinen vene. Silloin niin kauniisti pidetty ja rakastettu vene oltiin taidettu ajaa kymmenisen vuotta sitten karille ja jätetty ulkosalle mätänemään. Minua ihan itketti ja olisin halunnut mennä välittömästi ostamaan tuon paatin takapihallemme kunnostusta varten, mutta sitten jouduin hyväksymään faktat (eli tilan, ajan, taidot ja todennäköisesti rahankin, nimittäin en osaa kuulemma kuvitellakaan kuinka suuren kunnostusoperaation vene vaatisi). Niin surullista ja haikeaa silti. 

 

Kummalliset kalat liukuvat syvyydessä,
tuntemattomat kukat loistavat rannalla;
olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit -
mutta ihana meri on vaarallisin nähdä,
se herättää tulevien seikkailujen janon:
mitä on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin.

-Edith Södergran

Pages