Ladataan...
Lentoaskeleita

Jos joku olisi kertonut minulle vielä vaikkapa joulukuussa, että vuoden alussa olen a) koukussa dekkareihin ja b) kulutan aikaani virkkaamalla, olisin nauranut vatsa kippuralla (tämä oli muuten myös muutaman ystäväni reaktio kun he kuulivat virkkausinnostuksestani, eivät kuulemma osaa kuvitellakaan minua virkkuukoukku kädessä). Kuitenkin tämä on nyt tilanne, eli kahlaan kahdessa päivässä läpi Keplereitä ja Nesboita, sekä kuulen itseni sanovan, että tällaisen pikkukorin virkkaa muutamassa tunnissa. Anteeksi, mutta mitä täällä tapahtuu?

Täytyy sanoa, että minä olin arvioinut suhteeni dekkari-genreen aivan väärin. Minä olen usein sanonut, että dekkarit eivät ole minun juttuni - lukematta ainuttakaan sitten Neiti Etsivä-iän! Kunnes tartuin miehelleni joululahjaksi ostamaani Lars Keplerin Nukkumattiin ja muistin pitkästä aikaa, miltä tuntuu ahmia kirjaa niin, että lukee pikkutunneille asti "vielä yhden luvun". Jännityskirjallisuus onkin paljon koukuttavampaa ja viihdyttävämpää, kuin osasin arvata.

En tiedä saisiko näin sanoa, mutta tuntuu jollain tapaa hyvin virkistävältä lukea välillä jotain, jonka hienous ei piile kielessä, teemassa, symboliikassa tai intertekstuaalisten viittausten verkostossa, joka ei ehkä saa aikaan mitään syviä oivalluksen väreitä, vaan jonka hienous piilee nimenomaan kutkuttavan jännittävässä ja viihdyttävässä lukukokemuksessa. Vaikka rakastan monia klassikoita, mielestäni kirjallisuuden arvottamisesta voitaisiin pikku hiljaa jo luopua ja antaa enemmän mahdollisuuksia muullekin kuin kaunokirjallisuudelle. Sitäpaitsi dekkarit tuntuvat sopivan täydellisesti näihin päiviin, kun keskittymiseni herpaantuu helposti yrittäessäni aktiivisesti torjua takaraivossa tykyttävän jännityksen ja huolen lähestyvästä synnytyksestä. Huomaan, että lukemiseni kulkee muutenkin genrejen suhteen vähän kausittain.

Tähän mennessä olen tutustunut Lars Keplerin tuotantoon (aika huikeaa muuten, että kirjasarjan takana on pariskunta, vitsit kun olisikin mielenkiintoista kuulla heidän kirjoitusprosessistaan!) ja ahmaisinpa tuossa myös Jo Nesbon teoksen Isänsä poika. Ottaisin hyviä dekkarivinkkejä iloisena vastaan!

Niin ja se virkkaus? Tämä on viimeistään saanut minut toteamaan, että ei kannata liikaa pitäytyä ajatuksessa, että jokin ei ole missään nimessä oma juttu  (varsinkaan jos viimeisestä kokeilukerrasta on reippaasti yli kymmenen vuotta). Kaikkea sitä voikin oppia Youtuben avulla (ja googlaamalla, että mikä ihme on ketjusilmukka tai piilosilmukka), itse innostuin korien virkkaamisesta tämän linkin takaa. Nyt tekisi jo mieli kokeilla jotain muutakin, mutta voi toki olla, että tämä harrastus hiipuu kun nämä laiskottelupäiväni loppuvat.

Onko siellä muita takinkääntäjiä?

 

Ladataan...
Lentoaskeleita

Vaikka se jollain tavalla ihan hassulta tuntuukin, niin olen tässä alkanut vähän laittaa ylös, että mitä siellä sairaalakassissa pitäisikään olla. Viimeksi suhtauduin asiaan aivan hullulla vakavuudella, tein pitkiä listoja (paljon tätä pidempiä) ja tilasin mm. feeluniquesta suihkugeelejä, matkakokoisia ihonpuhdistustuotteita ja shampoille omat täytettävät purnukat, pakkasin kassiin lehtiä, kirjoja, kuulokkeet ja kaikkea muuta mitä netissä neuvottiin. Sairaalakassini näyttikin ihan siltä, kuin olisin lähdössä ennemminkin viikonloppureissulle kuin synnyttämään. :D

Tällä kertaa listani näyttää tältä (missä olisinkaan ilman näitä listojani?):

- Neuvolakortti

- Halpistossut sekä minulle että miehelle, jotkin sellaiset, mitkä voi nakata hyvällä omatunnolla roskiin myöhemmin (okei ei ehkä hyvällä omatunnolla, mutta sallittakoot tällainen "ostan niin halpaa ettei harmita heittää pois"-ajattelu sairaalapöpöjen kammossa)

- Pillimehuja synnytystä varten. Viimeksi näitä taisi olla mukana neljä, eivätkä ne riittäneet alkuunkaan tuon kahdeksan tunnin koitoksen aikana. Ehkä jotain muutakin evästä, muistan viimeksi kaivanneeni jogurttia ihan hirveästi. Ei nyt sentään mitään kylmälaukkua raahata mukaan, joten ehkä nappaan kassiin pari pussia pähkinöitä ja vaikkapa karkkia. Olisikohan ne pikkulasten pillismoothiet hyviä?

- Pari ponnaria ja pinniä, shampoo, hoitoaine ja tangle teezer, ettei käy kuten Kristaliinalle. ;)

- BB-voide ja poskipuna. Voi olla, että jäävät käyttämättä. Tiedän silti, että kotiin lähtiessä oloni on huomattavasti freesimpi jos ihoni ei ole sairaalankalpea. 

- Kasvoputsari, kasvovesi ja kosteusvoide. Saa nähdä tuleeko näitäkään käytettyä, mutta varmana kaipaan niitä, jos ne eivät olekaan kassissa.

- No ne perus, eli hammastahna- ja harja, dödö jne.

- Huulirasva! Voin jo oikein tuntea talven kuivattamilla huulillani, kuinka ahdistavaa olisi unohtaa tämä kotiin.

- Mukavat kotiinlähtövaatteet ja imetysliivit

- Kännykkä ja laturi

- Kamera (tarkista, ettei muistikortti jää tietokoneeseen!)

Nuo vauvan kotiinlähtövaatteet voi sitten mies tuoda mukanaan (niitä on turha heti ottaa mukaan etten taas saa kuittailuja kassini koosta ;). Yli puolet taitaa olla sellaisia tavaroita, jotka voin pakata mukaan vasta lähtiessä, mutta listan olemassaolo rauhoittaa tässäkin asiassa kummasti. Niin ja jos tässä päästään täysille viikoille, niin listaan tulee lisäyksiä, sillä siinä tapauksessa haaveilen mahdollisesta pääsystä TAYS:in potilashotelliin, jonne tarvitaan myös omat vaatteet mukaan. Juuri nyt en uskalla kuitenkaan ajatella kuin päivän/pari kerrallaan, joten mietitään asiaa sitten ehkä muutaman viikon päästä uudelleen.

Vaikuttaako siltä, että listastani puuttuisi jotain tärkeää? Minkä te olette kokeneet hyödyllisimmäksi sairaalakassin tavaraksi synnytysreissulla?

+ Virtuaalivinkki muille odottajille: kännykkään ladattava supistussovellus! :D Itse latasin tänään aamulla BabyBcomin' -nimisen appsin, jonka avulla voi kätevästi pitää kirjaa supistusten kestosta, tiheydestä ja voimakkuudesta ilman kynää ja paperia. 

Pages