Ladataan...
Lentoaskeleita

"Tänään ei oo enää yhtään yötä! Tänään ei oo enää yhtään yötä!" - alkoi lauantaiaamu. Poika pomppi sängyssämme, uni karisi pois ja hihkuminen olisi voinut tulla myös minun suustani. Poika suunnitteli temppuja, jotka näyttäisi mamille ja pappalle, Ryhmä Hau-paita laitettiin juhlallisesti odottamaan illan päähetkeä. "Puen sen sitten vasta kun mennään sinne lentokentälle niin se ei likastu ja mami ja pappa varmasti näkee, että mulla on uusi Ryhmä Hau-paita". Huomasin ikävöiväni vanhempiani sitä enemmän, mitä lähemmäs heidän tänne saapuminen lähestyi, muistin jopa äidin hajuveden ja sen, miten halatessa aina huomaa kuinka äiti on minua hennompi, isän ruskettuneet kädet. Tuntui ihan epätodelliselta, että he olivat matkalla tänne meille, olivat jo lähteneet aamulla Raumalta ja tulisivat illalla maapallon toiselle puolelle Rock Hilliin.

Kännykkääni oli kuitenkin tullut nukkuessani tekstiviesti, joka muutti päivän jännitysnäytelmäksi. Lento oli kuulemma myöhässä ja kahden ja puolen tunnin sijaan maahantulomuodollisuuksiin, laukkujen tullaamiseen ja jatkolennolle kirjautumisineen ehtimiseen jäisi kahden ja puolen tunnin sijaan ehkä vajaa kaksi tuntia. JFK:lla. Muistelin äkkiä mielessäni, että meillä kesti Charloten koneen portille ennättäminen yli kaksi tuntia, mutta meillä oli toki kaksi pientä lasta matkassa. Ehdimme paikalle juuri, kun matkustajia alettiin ottaa koneeseen. Seurasin koko päivän hermostuneena Finnairin sivuilta koneen reittiä ja arvioitua saapumisaikaa, arvatkaa olinko saada slaagin, kun huomasin toteutuneen saapumisajan kutistuneen arvioidusta saapumisajasta puoleentoista tuntiin. Kuljin ympäriinsä kännykkä kädessä ja yritin soittaa äidilleni samalla miettien, pitäisikö tässä alkaa katsoa heille yöksi hotellia New Yorkista. Puolitoista tuntia, ensikertalaiset maassa, ei mitään mahkuja. Lähdin masentuneena käymään ruokakaupassa ja kotiin tultuani sanoin, että se, etten saa äitiäni kiinni johtuu varmaan siitä, että he ovat juuttuneet johonkin muodollisuuksiin. Mieheni sai lopulta keskeytettyä hermostuneen puhetulvani ja sanoi juuri puhuneensa äitini kanssa, he olivat juuri ehtineet koneeseen! Tuurilla, sillä he olivat olleet portilla viisi minuuttia ennen lennon lähtöaikaa, mutta jatkolento oli onneksi vartin myöhässä! Mikä helpotus! 

Lauantai-illalla kuulin oven takaa tuttuja ääniä, joita en osannut lainkaan yhdistää kuuluvaksi tänne, meidän rappukäytävään. En meinannut uskoa, että siinä vanhempani seisoivat oven takana hakureissulle mukaan lähteneen poikamme kanssa (joka seisoi rehvakkaana huppari auki tietysti, että Ryhmä Hau-paita erottuisi). Tuntui, kun joku olisi leikannut ja liimannut kaksi ihan eri maailmoista otettua valokuvaa yhteen, mutta siinä he todella seisoivat, melkoinen tarina lentokenttäseikkailuista kerrottavanaan. Halasin, halasin ja halasin, ennen kuin istutin heidät pöydän ääreen ja patistin nukkumaan reissun pölyt pois.  

<3

 

(PS. Tietokoneeni latausjohto on saattanut joutua jonkin riiviönpoikasen käsittelyyn (tuntomerkit: suloinen pörhötukka, kahdeksan hammasta ja leveä tuikkiva hymy) ja odotan uuden latausjohdon saapumista postista. Eli todennäköisesti pieni blogitauko ainakin loppuviikkoon asti luvassa, ellen sitten pääse uudestaan moikkaamaan tältä miehen työtietokoneelta käsin)

Ladataan...

Ladataan...
Lentoaskeleita

Minusta on aina tosi hauskaa bongata eri paikoista ne pukeutumisessa näkyvät selkeät "trendijutut", jotka ovat vähän erilaisia joka puolella. Ja tietyistä syistä pidän aihetta silmällä tällä hetkellä vähän sellaisesta mutsinäkökulmasta. Esimerkiksi Suomessa voisi sanoa olevan tällä hetkellä trendikästä pukea taaperot ja isommat lapset värikkäisiin ja selkeisiin printteihin, kuten Noshin, Me&I:n, Gugguun, P.o.P:in ja mitäs muita näitä nyt onkaan vaatteisiin. Esimerkiksi raitaa tai graafisia eläinprinttejä, vaatteet näyttävät reippailta ja mukavilta. Vauvojen "pukemistrendinä" voisi nähdä vaikka sellaisen aika neutraalin hempeän, esimerkiksi Lindexin ja Kappahalin Newbie-mallistoista löytyvät lempeät luomupuuvillaiset vaalean murretut sävyt. Suloisia kevyitä printtejä, pehmeitä vaaleita materiaaleja. Oletteko samaa mieltä? Suomalaiset panostavat lasten ulkovaatteisiin, joissa yhdistyy teknisyys, reippaat värit, kuosit ja nykyään printitkin. Äidit tunnistavat kyllä herkästi ne Reimat ja Molo Kidsit. Kengissä mukavuus ja teknisyys on ykkönen, vaikka monilla on erikseen "kaupunkikenkiä", kuten meillä sanotaan. Eli esimerkiksi tennareita tai sellaisia siistimpiä herrastelukenkiä, joissa ei ole kuitenkaan tarkoitus mennä rymyämään päivittäin hiekkalaatikolle. 

Tämän hetken ihan lempparijuttujani meidän tytölle, vaikka ollaankohan me nyt varsinaisesti juuri muodikkaita kummankaan maan mittarilla ;)

Täällä on ollut vuorostaan hauskaa huomata, kuinka erilaiset jutut ovat täällä tällä hetkellä "trendikkäitä" (ainakin täällä etelässä itärannikolla, pohjoisessa ja vaikka länsirannikolla voi olla varmasti ihan omat juttunsa!). Esimerkiksi tyttövauvoille on tarjolla todella paljon kaikkea hörhelöä. Hörhelöä ja kimallusta. Ja en nyt tarkoita sellaista minunkin hurahtamaa röyhelöpyllyhörhelöä, vaan ihan kunnon tyllihameita ja tylliruusukkeita pään ympärille. Siinä missä suomalaiset eivät välttämättä korosta pienten vauvojen sukupuolta pukeutumisessa kuin muutamalla jutulla, niin täällä ei kyllä kauheasti tarvitse pohtia, onkohan nyytti tyttö vai poika. Olen nähnyt jo alle parikuisilla vauvoilla noita mainitsemiani balettihameen tyylisiä tyllihörhelöitä masun ympärillä ja korvakorut korvissa. En tiedä kuinka yleinen tuo tapa lävistää vauvojen korvat todellisuudessa on, mutta tosi tosi paljon yleisempää kuin Suomessa ainakin. Tämä tuntui muuten aluksi vähän hämmentävältä, mutta nyt se ei enää hätkäytä. Minun on ollut myös vähän vaikeaa löytää ihan perus bodyja tytöllemme, sillä melkein kaikissa tuntuu olevan jonkinlainen "sweetheart"-teksti tai kultaisia tekstiprinttejä, ja minä kun vähän vieroksun kaikkia tekstiprinttejä muutenkin. Taaperoikäiset tytöt taas puetaan aika samaan tyyliin kuin Suomessakin, ehkä täällä kyllä näkyy paljon enemmän esimerkiksi kultaa, glitteriä ja hopeaa kuin Suomessa. Niin ja niitä pään ympärillä käytettäviä pantoja (onko niille jokin oma termi?) käytetään ihan arkenakin, meillä Suomessa kun ne tuntuvat olevan enemmänkin juhlajuttu. Sellaisia Nosh-tyylisiä värejä ja printtejä ei näy ollenkaan niin paljoa.

Pienten poikien pukeminen taas ei oikeastaan eroa juurikaan Suomesta. Tai no, Suomessa on ihan ok käyttää vaikka punaisia leggareita pojalla eikä siinä ole mitään ihmeellistä, mutta täällä taas sellaisia ei juurikaan näe. Suomalaisissa poikien vaatteissa käytetään mielestäni muutenkin rohkeammin värejä ja printtejä kuin täällä, mutta muuten täältä on kyllä helppo löytää hirmuisen kivoja vaatteita pojallemme. 

Teknisiä ulkovaatteita täällä etelässä ei tunneta (kuten lumimyrsky-postauksessa kirjoitinkin), vaan kylmällä ilmalla puistossa näkee tosi nättejä kaupunkitakkeja (puhutaanko teillä kaupunkivaatteista?) ja esimerkiksi parivuotiailla tytöillä on jo aikuistyylisiä saapikkaita. Kengät ovat yksi osa, jossa Suomen ja Amerikan tyylit eroavat toisistaan. En ole nähnyt sellaisia Viking-tyylisiä goretexeja kellään muulla kuin meillä. Kenkienkin halutaan olevan kauniita, enkä tiedä pohtiiko edes kukaan niiden vedenkestävyyttä tai lämpimyyttä. Meidän tyttömme oli varmasti amerikkalaiseen silmään hyvin hämmentävä näky isoveljensä ja serkkunsa vanhassa vaaleanvihreässä ulkoiluhaalarissa ja Suomesta tuoduissa ensiaskelkengissään lumiviikonloppuna jään päällä mönkiessään. Ensinnäkään vauvoja ei laiteta maahan, eikä kukaan muukaan istu maassa märällä kelillä ja toiseksi, moni ihan ihmetteli, ettei ole koskaan nähnyt sellaista ulkoilupukua. Puhumattakaan siitä, että laitoimme tytön päälle poikien vaatteita. ;)

Meidän pojan kenkävalikoimaa, arvaatteko mitkä on tuotu Suomesta?

Äitien "trendeistä" en ole vielä ihan päässyt kärryille, sillä kuten Suomessakin, jokaisella on oma tyylinsä ja ehkä on löydettävissä erilaisia trendijuttuja (esim. Suomessa toisille on trendikästä pukeutua jonkun tietyn merkin imetysvaatteisiin, toisen kirppisasuihin, kolmas taas haluaa pukeutua juuri samoin kuin ennen äidiksi tuloa jne), mutta raporttia varmasti tulossa kun pääsen tästä asiasta jyvälle! Mamat pukeutuvat mielestäni aika samaan tapaan täälläkin, paitsi yksi ero suomalaisissa ja amerikkalaisissa äideissä on: nimittäin housut. Suomessa kotiäitien luottojuttu oman kodin seinien sisällä (okei ja ainakin minulla aika usein sen ulkopuolellakin) on collegehousut. Täällä joogahousut ajavat saman asian ja pakko myöntää, että olen itsekin jo tainnut vaihtaa kotihousuissa collegesta joogatrikoisiin. 

Ladataan...

Pages