Ladataan...
Lentoaskeleita

Blogeissa on kiertänyt hauska yhdentoista kohdan lista asioista, joita lukijat eivät tiedä bloggaajasta. Koska tartun aina trendeihin myöhässä ja koska minusta näitä on ollut hauska lukea, päätin minäkin tehdä oman kohupaljastuslistani. (Minulla on vahva tunne, että olen tehnyt vastaavan listan ennenkin joskus tässä vuosien saatossa, mutta ei tartuta nyt siihen.)

Tästä se lähtee.

1. Ideaalimaailmassani ihmisten ei mielestäni tarvitsisi puhua toisilleen ainakaan ennen kello kahdeksaa. Vähintään siihen asti saisi nukkua ja herätä rauhassa. Etenkään kahvia juovalle / lehteä lukevalle ihmiselle ei mielestäni saisi puhua liian aikaisin. Jos on pakko jotain sanoa, se pitää tehdä lempeällä äänellä ja sanottavan asian olla korkeintaan "Otatko lisää kahvia?". Mieheni jaksaa vieläkin melkein kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen ihmetellä, miten muuten melko hyväntuulinen ihminen voi olla näin aamuäreä. Kyllä vaan voi. Onneksi joku on keksinyt aamupiiretyt lapsille. 

2. Pesen kasvoni iltaisin Aqualanin keltaisella kosteusvoiteella. Se poistaa meikit ja toimii kuin hellävarainen mutta tehokas puhdistusmaito. 

3. Sinä vuonna kun pääsin opiskelemaan yliopistoon, olin plan b:nä hakenut yksityiseen maskeeraajakouluun. 

4. Opettelin lapsena Tolkienin haltijakieltä. Muistan vieläkin kohtia Sormusten herrasta ulkoa.

5. Teini-ikäisenä vietin toisinaan aikaa kirjastossa kuuntelemalla afrikkalaista heimomusiikkia. Rakastin niitä rumpuja, oli ihanaa istua kirjastossa kuulokkeet päässä. Luin myös kaikkea Afrikkaan sijoittuvaa kirjallisuutta ja suunnittelin reissaavani koko tuon mantereen poikki. Opettelin valmiiksi Maasai-kieltä, mutta luovutin kun aloin vihdoin hahmottaa, miten monia kieliä Afrikassa puhutaan.

6. Jäin yläasteella ainakin kolmesti jälki-istuntoon. Olin vähän hankala oppilas, mutta äidinkielen ja englannin tunneilla käyttäydyin aina kauniisti. Lukiossa rauhotuin ja aloin keskittyä kouluun.

7. Olen pikkutytöstä asti kärsinyt kesäisin unettomuudesta. Pimennysverhotkaan ei auta. Nyt kun muistelen, niin Amerikassa minulla ei ollut tätä ongelmaa, joten veikkaan unettomuuteni johtuvan näistä pohjolan yöttömistä öistä. 

8. Voisin ripotella melkein joka ruokaan (ja usein lisäänkin omaan annokseeni) kahta asiaa: siracha-kastiketta ja fetajuustoa. Nämä sopivat mielestäni lähes kaikkeen, poikkeukset ovat harvassa. 

9. Jos minulla on huono päivä, lähden lenkille koiran kanssa ja kuuntelen korvanapeista Beyoncén Beyoncé- Platinum Edition -levyä. Voimabiisejä voimabiisin perään! 7/11 -biisin aikana tekee aina mieli lähteä juoksemaan. 

10. Äskeiseen liittyen: rakastan tanssimista. 

11. Lempinimiäni lapsena olivat Ellu ja Elsku. Nykyään ainoastaan lapsuudenystäväni kutsuvat minua lempinimillä ja minusta se on aina hauskaa. Tulee tuttu ja turvallinen olo. Vanhempani sen sijaan kutsuvat minua melko usein vieläkin äskeisten lempinimien lisäksi Elbaksi, Elbaukseksi ja Elbasaurukseksi. Itsekin olen jo vähän vahingossa vääntänyt melkoiset lempinimet lapsilleni, joten perinteet jatkukoon. 

 

Ehkä jotain olen jo aiemmin kertonut täällä, mutta ainakin uskoisin joukossa olevan myös jotain sellaista, mistä en ole ennen huudellut. Mitä omaan listaasi sisältyy? :) 

Ladataan...

Ladataan...
Lentoaskeleita

Joitakin vuosia sitten luin lehdestä kahdesta maailmankuulusta sirkustaiteilijasta, jotka jättivät taakseen Cirque du Soleilin kiertue-elämän ja asettuivat Kustaviin. Siis kaikista maailman paikoista pieneen suomalaiseen saaristokaupunkiin, joka sattuu olemaan myös omia lapsuuteni lempipaikkoja. Luin, että nyt nämä kaksi, Pauliina Räsänen ja Slava Volkov, suunnittelivat oman sirkuksen perustamista Kustaviin ja viettivät siellä perhe-elämää meren rannalla. Tämä kontrastien yhdistelmä kiehtoi minua välittömästi: pieni saaristokylä ja maailmanluokan sirkustaitelijat, kiertolaiselämän vaihtuminen pysyvään tukikohtaan, suurkaupunkien vilske ja Kustavi. Ja havaitsinhan heti taustalla rakkaustarinan, josta romantikko minussa riemuitsi. Sieltä maailman ääriltä löytyneen ja Kustavin rannoille päätyneen.

Tovi sitten googlaillessani sirkuksia (long story...) törmäsin ArtTeatron sivuihin ja meinasin tippua tuoliltani huomatessani, että nyt tämä sirkus on pystyssä ja näytökset pyörivät juuri parhaillaan! Koska anoppilastani ei ole kovin pitkä matka Kustaviin, ostin liput, nappasin poikani seuralaisekseni ja lähdimme ajelemaan pieniä maalaisteitä. Tuntuipa nostalgiselta ylittää Kustavin kuuluisa silta autolla. Sama silta, jonka ali kuljimme useasti veneellä vanhempieni kanssa ollessani lapsi. Hiekkatien takaa löysimme korkean punaisen hirsitalon. "Tämäkö nyt on sirkus?", poikani kysyi ääni täynnä ihmetystä. Tuntui vähän siltä, kuin olisimme löytäneet salakapakan, tiedättekö, jotain kutkuttavan hienoa täysin odottamattomasta paikasta. Takapihalla lapset saivat hyppiä trampoliinilla ja kahviosta sai ostaa itse leivottua pizzaa ja suklaakakkua. Suorastaan absurdia, miten se kaikki tapahtuikaan juuri siellä, ja samaan aikaan ihan luonnollista - kuin "missäs sitten", olisi kaikki ympärillä kysynyt. 

Hirsiseinäinen esiintymissali oli melko pieni, mutta se toi tilaan intiimin tunnelman. Katon valot oli ripustettu sirkustelttamaisesti ja parvisyvänteellä soitteli muusikko espanjalaisia säveliä. Näytöksen nimi oli Sirkus Lunatika ja se oli hauskasti vähän vinksallaan, tunteellinen, yllättävä, suorastaan hypnoottinen. Esitys sisälsi huikeita akrobatiatemppuja ilmassa ja lattialla, mimiikkaa ja vähän tanssiakin. ArtTeatron nettisivut kuvailevat esityksen "taiteilevan komiikan, kuutamohulluuden ja nerouden välillä". Aivan hullun taitavia esiintyjät ehdottomasti olivatkin. Saatoin kuvitella Pauliinan ja Slavan Cirque du Soleilin saleihin ja huone oli täynnä mieletöntä energiaa heidän esiintyessään. Myös muut esiintyjät olivat huippuja, erityisesti pieni perhostyttö suorastaan sulatti sydämen. Haukoimme poikani kanssa henkeä vuorotellen, nauroimme, minä vähän pyyhin silmäkulmianikin. Epätodellinen tunne seurasi minua koko näytöksen ajan. Mikä ihana arjesta irtautuminen. 

Kotimatkalla poikani ilmoitti haluavansa aloittaa sirkusharrastuksen ja odottavansa jo ensi vuotta.

Niin minäkin, vaikka harrastuksissa minun on varmaan parasta pysyä siinä kirjoittamisessa.

Näin kuitenkin poikani silmissä sellaisen pilkahduksen, mikä sai minut hymyillen ajattelemaan, että o-ou. 

ArtTeatro esiintyy vielä muutaman viikon, joten vielä ehtii! Viimeinen näytös on 5.8. Kurkatkaa nettisivut tästä, jos kiinnostuitte.

 

 

PS. Sata suukkoa teille edeltävän postaukseni kommenteista, viesteistä ja tykkäyksistä. Tuntui ihan mielettömältä.