Ladataan...
Less Mondays

   Vappuna meidän ystävät Tanskasta, Marja ja Lasse tuli Leo-vauvan kanssa kylään Balille. Me oltiin just muutettu uuteen taloomme. Meidän luottokuski Hendro auttoi muutossa. Meille oli kuitenkin kerääntynyt tavaraa kolmen pakettiautollisen verran, eli skootterilla ei saatu kaikkea siirrettyä. Balilainen olisi varmasti saanut. Mutta mulle riitti se kerta, kun D pisti mut vetämään mopon perässä pienen peräkärryn  kokoista surffilauta-kassia, jonka sisään oli ahdettu 5 lautaa. Pakkohan mun oli suostua! Muuten mun sankari olisi lähtenyt yksin ajamaan ja samalla vetämään mokomaa arkkua. Uhrauduin siis avuksi. Tästä sain käsivarren kipeäksi seuraavaksi viikoksi ja olen vakuuttunut, että mun toinen käsi on nyt toista pidempi.

   Eli me oltiin siis löydetty uusi talo. Hyvä me! Saatiin tuliterä talo uima-altaalla ja vielä just siltä alueelta missä haluttiinkin asua. Ainut miinuspuoli on, että meidän kadulla on sydäntäsärkevä määrä huonosti voivia katukoiria ja kukot huutaa jo neljän aikaan aamulla. Täällä ei todellakaan nukuta edes aamuun saakka. Monesti ollaankin nukkumassa jo ennen ilta-yhdeksää. 

   Marjan porukka yöpyi meidän vanhalla talolla ja me muut uudella. Sahattiin pari viikkoa kahden talon välillä ja pidettiin allasjuhlia. Sellaisia vauvalle sopivia. Vanhan talon vuokrasopimus oli loppumaisillaan. Täällä maksetaan monesti koko vuoden vuokra kerralla ja siksi meilläkin oli hetken aikaa kaksi taloa samaan aikaan.

   Tytöt eli Marja ja Sanna järkkäs mulle kihlajais-yllärin. Mut vietiin jalka ja käsihoitoon ja syömään Ayana resorttiin. Tyttöjen ilta tuli niin tarpeeseen! Täällä kaukana ymmärtää miten tärkeitä ystävät onkaan. Vaikka olisit paratiisissa, niin yksinäisyys ei ole missään mukavaa. Kyllähän meillä käy vieraita paljonkin: perhettä ja ystäviä Suomesta ja Tanskasta. Mutta täällä on vaikea tutustua ihmisiin niin, että niistä saisi kaverin. Paikalliset kun ei ole kovin luotettavia ja moni koittaakin hyötyä länsimaalaisesta. Turistit viipyvät vain hetken. Ja muita expateja on kovin vähän meidän alueella. Oli ihana nähdä taas kavereita ja näyttää paikkoja.

   Mulla oli sellainen tunne, että Aussien matkan jälkeen, että halusin kiittää D:tä kaikista ihanista kokemuksista ja sormuksesta. Mutta mitä annat miehelle jolla on kaikkea? Tulin siihen tulokseen, että joku kokemus olisi kiva. Joten päätin viedä D:n yhdelle sen lempi surffispoteista. Tarkemmin ottaen siihen  edustalle kivaan boutique hotelliin, niin lähelle merta, että hiekka kohtasi varpaan. Meidän huoneen terassilta pystyin katselemaan surffausta lähietäisyydeltä ja ottaamaan kuvia. D oli tosi yllättynyt ja iloinen. Vietettiin tosi kivat 24 tuntia paikassa, jossa suihku on rakennettu simpukoista ja apinat loikkii puissa. 

   Kevät ja alkukesä meni yhdessä hujauksessa, kun oli se aussien matka ja saatiin vieraita Tanskasta. Välissä käytiin myös lembonganin saarella Balin edustalla ja juhlittiin D:n synttäreitä.

   Meillä oli niin paljon ihania juttuja meneillään ja edessäpäin, että aamuisin halusi oikein pinkaista sängystä ylös kokemaan uusi päivä. Näitä olisi sitten hyvä muistella, kun elämä potkisi päähän. Niin ne tilanteet vaan muuttuu. Mä haluan uskoa, että vaikka menisi kuinka hyvin tahansa, niin se kaikkein paras on vasta tuloillaan. Elämän tarkoitus on olla onnellinen. Mitä se kenellekin sitten tarkoittaa.  

   Niin, ja  me oltiin myös päätetty meidän hääpäivä! Me mentäisiin naimisiin maistraatissa Australiassa mahdollisimman yksinkertaisesti ja pienin panostuksin. Jotenkin aavistelin, että suuruudenhullun ”pieni” ei jäisi tälläkään kertaa ihan siihen...

Ladataan...

Ladataan...
Less Mondays

    Meillä oli vielä paljon Australian matkailua jäljellä. Jatkettiin ajelua pohjoiseen, Exmouthiin, jossa majoituttiin muutamaan eri mökkiin leirintäalueilla. Tehtiin ruokaa joka päivä, mikä olikin ihanaa vaihtelua Balille, jossa me harvemmin tehdään itse ruokaa. Eihän me edes itse pestä omia pyykkejämme. Balilla ruokakaupat on kalliita, eikä pyykinpesu maksa, kuin euron-pari. 

   Exmouth on henkeäsalpaavan kaunis paikka. Päivisin surffattiin ja ajeltiin vesiskootterilla kilpaa delfiiniparvien kanssa. Snorklattiin dugongin vieressä ja kalastettiin. D on taitava kalastaja ja  jousikalasti meille isoja kaloja syötäväksi. Minä ohjasin vesiskootteria ja välillä pelotti tuleeko D pinnalle enää ollenkaan, mutta kaikki meni hyvin ja me oltiin loistava tiimi. 

   Käytiin myös syvänmeren kalastuksessa.Mä taisin vetää koko paatin ennätyksen. Kädet rakoilla kiskoin jättimäisiä vonkaleita ja huutelin voitonriemuisena, mutta yksikään mun kaloista ei ollut hyvää syötäväksi. D siis hoiti silläkin kertaa meidän ruokinnan ja nyt meillä on Ausseissa pakastin täynnä kalaa siltä reissulta. Ilta menikin peratessa ja pilkkoessa. 

   Joka kerta, kun mä näen delfiinin, sekoan täysin. Aussit ei välitä, ne delfiinit on niin normaaleja. Mulle naurettiin useampaan kertaan, kun hypin tasajalkaa (ellen ollut vesiskootterissa) ja kiljuin innosta. Miten niihin voisi muka koskaan tottua? 

   Meidän loppulomasta me käytiin jossain Perthin lähivesillä kalastamassa lohta. Meillä oli vesiskootterissa mukana siideriä ja virvelit. Pakotin D:n pilkkomaan pyydystämiään lohia, joilla houkuttelin delfiinejä uimaan meidän vesiskootterin perässä. Muut ihmiset veneissään viisveisasivat niistä, kaikki vaan halusivat lohta. Meillä saa lohta kaupastakin, hihkuin niille!

   Mä en koskaan halua olla se ihminen joka ottaa delfiinin itsestäänselvyytenä. Piste. Valitettavasti sillä reissulla en voinut mennä veteen niiden kanssa, koska ne vedet on myös haiden metsästyspaikkoja. Välillä pelotti, kun kivetyksiltä  ja kallioilta joku hylje-eläin molskahti veteen. Pelkäsin,  että joudun todistamaan haiden eväshetkeä tai pahimmassa tapauksessa joutua itse hain kitaan. 

   Ausseissa sain myös syödä kaikkia niitä juttuja mitä täältä ei oikein saa. Persikoita ja aprikooseja, mansikoita ja vadelmia. Kiwimarjoja. Kyllä, siellä on kiwille maistuva marja, joka näyttää isolta karviaiselta. Ja Kiwiltä. Ilman karvaturkkia. Söin myös isoja pihvejä, join viiniä, söin aussien rakastamia lihapiirakoita ja kookosjogurttia. Ahmin niin paljon epäterveellisiä herkkuja, että toin Balille 4 lisäkiloa mukanani. Ja kukkivan naamataulun. Ja virtsatietulehduksen. Näistä lieveilmiöistä eroon pääsy veikin sitten muutaman viikon. 

   Oli myös ihanaa tavata D:n isä, hauska ja herttainen muusikko. Luulen, että naisihminen oli odotettu vieras taloon, sillä mua kohdeltiin kuin prinsessaa. D nauroi isällensä, joka toteutti mun jokaisen toiveen. Myös ne, mitä en edes ääneen sanonut. Isäpappa myös ruokki mua kuin pientä lasta. ”Maistapa tätä makkaraa, eikös olekin hyvää”?  Koitin nielaista purematta ja samalla hymyillen nyökkäillä, koska en pystynyt sanomaan, etten oikein syö makkaraa. Huomaattehan, kuinka vaikea mun on edes kirjoittaa se tähän: ”en oikein syö makkaraa”. Siis, en todellakaan syö makkaraa! 

   Mutta vieraskoreana ennemmin nieleskelin  makkaran palasen, kuin että olisin pahoittanut toisen mielen kertomalla totuuden. Vaikka kuka siitä nyt mieltään pahoittaisi, mutta tälläinen mä olen. Jos tilanne tulee äkkiarvaamatta, niin saatan kehua vaikka jotain vähemmän miellyttävää ruokaa ja vasta seuraavalla kerran kertoa, että kiitos vaan, mutta mä en ole syönyt makkaraa vuosiin. Paisti silloin viimeksi, kun olin vieraskorea. 

   Onneksi näitä tilanteita sattuu enää todella harvoin  ja vanhemmiten oon oppinut olemaan vähän suorempi. Kaikenkaikkiaan meidän Australian road trip oli unohtumaton! Kolmeen viikkoon mahtui niin paljon erilaisia kokemuksia, kosinnasta lähtien. En kuitenkaan rakastunut länsi-Australiaan  siinä mielessä, että voisin kuvitella meidän muuttavan sinne. Upea paikka, jossa on ihana käydä.  Länsi-australialla tulee aina olemaan erityinen paikka mun sydämessä. 

Ladataan...

Ladataan...
Less Mondays

 Varmasti teistä useimmilla on tullut mieleen, miten kellään on varaa asua Balilla noinkin pitkä aika ja vielä matkustella muuallekin. Hyvät uutiset ovat, että uskon teistä useimpien pystyvän samaan. Kyse on monesti vain valinnoista. Ei aina, sen ymmärrän myös omista kokemuksista. Ja tiedän olevani tällä hetkellä todella onnekas, vaikka itse olen elämäni rakentanutkin mieleiseksi. Palasista kasaten. 

   Mutta jos taustalla ei ole sen suurempia rahahuolia, niin uskon monenkin taloudellisesti pystyvän samaan. Ja ne jotka mut tuntevat, niin tietävät, etten todellakaan ole syntynyt ns. kultalusikka pepussa. Paremminkin grillitikku! Koska olen aika avoin tyyppi, niin valotan mun likviditeettipuolta mielelläni. Ja olen sitä useasti joutunutkin selittelemään. 

   Balilla kun on normaalia, että vastaantulija kysyy: ”missä asut” , ”asutko vuokralla”, ”paljon maksoi” , ”oletko rikas” ? Kysypä suomessa tuntemattomalta tälläistä, vaikka kauppareissulla. 

   Balilla talot ovat Suomeen verrattuna halpoja. Siis vuokratalot. Vuokra maksetaan könttäsummana kerran vuodessa, ainakin me ulkomaalaiset teemme niin. Koska olen vain pitkällä matkalla, enkä asu täällä virallisesti, niin vuokraan asuntoani Tanskassa. Saan siitä tuloja sen verran, että se kattaa mun asunnon omistuksen ja kustannukset sillä aikaa, kun olen täällä. 

   Täällä saat pienen yksinkertaisen talon jopa 5000€:llä vuodessa. Hulppean 10.000 eurolla. Meillä on kolme vuokranmaksajaa talossa. Eli jos sanotaan, että meidän vuokra on vaikka 8000€ vuodessa ja jaat sen kolmella, niin eipä ole päätä huimaava summa. 

 Olen myös ollut Tanskassa töissä vuosikaudet, jossa työntekijät saavat hyvät palkat, lomarahat ja bonukset. Monesti vielä työsuhteen päätyttyä. Ennen muuttoani myin paljon vaatteita, huonekaluja ja muuta kertynyttä tavaraa pois. Sain myös pienen summan perintöä. 

   Ennekuin kukaan keksii ajatella, että olen saanut satoja tai kymmeniä tuhansia euroja, niin kerron, että sellaisista summista ei todellakaan ollut kyse. Hyvin pieni summa, joka ei millään tavalla lievitä sitä tuskaa, mikä jouduttiin mun sisarusten kanssa kokemaan. 

   Olin myös pitkässä avioliitossa, jonka aikana ostimme ison talon. Eron tullessa velat ja varat menivät jakoon ja muutin huomattavasti pienempään asuntoon. En omista lapsia, enkä autoa. 

   Surffaus harrastuksena on halpaa, lähes ilmaista laudan hankinnan jälkeen. Syön täällä hyvin yksinkertaisesti, hyvä riisiannos maksaa 1.5 euroa. Toki myös joskus hemmottelen itseäni 4 euron hieronnalla tai länsimaalaisella ruoalla, joka sekin on täällä halvempaa, kuin Euroopassa. Mun ihana rastapää on vienyt mut lahjaksi Jaavalle ja Sumatralle.

    Australiassa majoituimme D:n isän luona ja teltassa, mutta myös muutamissa hotelleissa ja leirintäalueilla. Rahahuolet ei Balille muuttoon pääty, se on varmaa. Ellet ole miljonääri. Itse etsin jatkuvasti töitä mitä voisin tehdä koneelta. Käännöksiä ja sen sellaista. 

   Mulle rikkaus tarkoittaa mahdollisuutta matkustaa ja kokea. Haistella, maistella ja tuntea tuuli hiuksissa ja merivesi iholla. Ei uusi taulu-TV tai Iittalan astiat. 

   En yritä tekopyhänä väittää, etteikö ne asiat voisi tulla taas tärkeiksi, jos muutamme Eurooppaan tai Australiaan. Mutta täällä asioista on karsittava, kaikkea ei voi saada. Syön ruokani niin mielelläni banaaninlehdeltä! Kokeilepa Suomessa :)! 

   Kööpenhaminassa asuessani mulla oli varaa käyttää kalliimpia meikkejä, ihonhoitotuotteita ja käydä kampaajalla. Täällä hiukset leikataan kaverin pihassa keittiösaksilla ja ihoa hoidetaan kookosöljyllä ja marketin halvimmilla tuotteilla. Voi sitä onnea, kun joku tuo tullessaan hiusväriä ja kuivashampoota! 

   En myöskään käy elokuvissa, koska kotipihalla on ihan tarpeeksi ilmaista actionia. Milloin saat häätää käärmettä, toisinaan taas juosta lepakkoja karkuun. Ja sekin pitää tehdä varovasti koska meidän kotipihan takana on lehmiä vapaina. 

   Meidän kotoa ei löydy viinivarastoja, emmekä käy juhlimassa, kuin harvoin. Olen joutunut myös karsimaan perheelle ja kavereille antamien lahjojen määrää mikä harmittaa tosi paljon. Sitten, kun olen taas päivätyössä pystyn osallistumaan syntymäpäivälahjoihin ja joululahjoihin. Rakastan lahjojen antamista! 

   Elämä on valintoja täynnä. Niin oravanpyörässä, kuin paratiisissakin. Jos tuhlaan 4 euroa hierontaan, seuraavana päivänä syödään katukeittiössä. Kotona kokkailu ei kannata ja sitä monet kummastelevat.  

   Tässäpä muutama esimerkki. Esimerkiksi purkkitonnikala maksaa kaupassa 2.5 euroa. 3 eurolla saat tuoreen kala-annoksen ravintolasta, riisin kanssa. Philadelphia tuorejuusto maksaa 10 euroa. Samalla rahalla saat länsimaalaisen ruoan ja juoman kivassa kahvilassa. Vielä jälkiruokaakin! Pussi pastaa maksaa 3 euroa. Riisiannos paikallisessa ravintolassa on 1.5 euroa. 

   Me siis syömme edullisemmin ja terveellisemmin ulkona, kuin että olisimme hellan ääressä tekemässä yksinkertaista ruokaa. Aamupalaa me syödään yleensä kotona. Halpoja vaihtoehtoja ovat munakkaat ja torilta ostetut hedelmät. Suosikkeina meillä on mangosteen, dragon fruit, passion hedelmä, papaija, lychee ja mango. Inhokkeina sirsak, white mango ja durian. Sesongin mukaan mennään ja vähän ostetaan sitä, mikä milloinkin on edullisinta. Kalliimpia aamupala vaihtoehtoja on supermarketista ostettu soijamaito, mysli, jogurtti ja maapähkinävoi. Silloin jo tulee mieleen kannattaisiko lähteä kahvilaan smoothie bowlille tai croissantille.

   Jos siis harkitset irtiottoa, tee laskelma budjetista. Ala säästämään. Mieti tulot ja menot. Laita mahdollinen asunto vuokralle, niin ettei siitä olisi kuluja matkan aikana. Päätä kuinka kauan olet poissa. (Mulle se oli vuosi, mutta laskin budjetin yläkanttiin ja pystyin vielä jäämään), myy pois turhaa tavaraa, hoida vakuutukset kuntoon, karsi menoista kaikki ylimääräinen. Tällä tarkoitan muotilehtiä, take away kahveja, elokuvakäyntejä jne. 

   Visualisoi elämä sun omassa paratiisissa ja tee töitä sen onnistumisen eteen joka päivä. Tee lista hoidettavissa asioista. Mieti raaskitko myydä vaikka polkupyörän, taulun tai merkkilaukun tän unelman takia.  

   Kaikki tuntematon on pelottavaa, kun sitä ajattelee laajasti. Paloittele se pienempiin osiin, tee yksi asia kerrallaan. Älä mieti kaikkia pahimpia painajaisia etukäteen, parasiiteista maanjäristyksiin, koska murehdit niitä kyllä sitten, kun on sen aika. Etukäteen stressaaminen ei vie sua kohti päämäärää. Toimi fiksusti, mutta ole samalla vähän höhlä. Eli usko että, kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu. Mikään ei kestä ikuisesti. Ei edes paskamaiset tilanteet.

Ladataan...

Pages