Things happen baby

LET US GO

Tänään joku painoi sydäntä mun vanhaan kirjoitukseen. Samoja asioita pyörittelen päässäni edelleen. Bryanillahan on siis avoin lentolippu, jonka voi käyttää vuoden aikana milloin vaan.

Ensin sen piti tulla kuuden viikon päästä siitä kun mä tulin helmikuussa jenkeistä  Suomeen.

See you after six weeks rakas. 

Sitten tulikin kuukauden kestävä kuvauskeikka yhdelle isolle firmalle.

Kaks kuukautta ja mä tulen. Ihan varmasti. Pitää vaan saada omalle yritykselle tilatut vaatteet ensin tehtaalta.

Tehdas teki virheen brodeeraukseen.

Odotetaan lisää. Korkeintaan viikko tai kaksi.

Mulla on liput varattuna. Tiistaina 17.4 Barcelonaan ja siitä parin päivän päästä Helsinkiin.

Mä olin niin onnellinen. Ei enää yhtään odottamista.

Kaisa. Mua on pyydetty kuvaamaan kahta maailman legendaarisinta skeittaria. Brasiliaan. Oon maailman eniten onnellinen tästä mahdollisuudesta ja samalla niin hiton surullinen kun en voikaan vielä tulla. Toukokuun ekalla viikolla tuun ihan varmasti.

Niin. Tietysti mäkin oon älyttömän iloinen tosta ihan mahtavasta tilaisuudesta. Mutta en vaan haluu enää kuulla ainuttakaan muuttuvaa päivämäärää. 

Baby. Viisumien saanti viivästyi. Brasilian kuvausmatka loppuukin vasta 10.5.

Heti sen jälkeen mä tuun Suomeen.

Ihan varmasti.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuulostaa liian tutulta :s

lennika (Ei varmistettu)

voi ei kaisa, kyllä se joka tapauksessa vielä tulee <3

Senkkis (Ei varmistettu)

Voi eiiih, liikutuin täysin. Tollainen ikävä ja odotusten musertuminen on niin ikävää. Voimi!

Anna Karhubear

Voi Kaisa, voin vain kuvitella kuinka kuluttavaa tuo on. Koita jaksaa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Oot niin vahva kun jaksat odottaa. Monesta ei edes olis tuohon. Ei minusta ainakaan. Mutta se tunne kun näkee rakkaan pitkän ajan jälkeen, ei varmaan oo mitään parempaa.

Let us go
LET US GO

vierailija: voi ei, en toivois samaa kenellekkään :/ mut voimia sullekin <3

lennika: niinpä! ei mun sitä tarvii epäillä ettei se tule tai ei haluis tulla. onneksi :)

senkkis: kiitos <3 oon kyllä onnellinen, että mulla edes on joku jota odottaa :)

anna karhunen: joo ois kyllä sata kertaa helpompaa jos olisin heti alussa tiennyt kuinka kauan odotusta on luvassa. kiitos <3

vierailija: välillä kun mä oikein oon surullinen ja ikävissäni niin bryan sanoo mulle et en mä yksin odota, vaan hänellekin tää on ihan yhtä vaikeeta. kun aina sitä vaan itsekkäästi muhii omissa asioissaan eikä muista toista ollenkaan. mutta kyllä me yhessä jaksetaan :)

kiitos ihanista kommenteista, sain oikeesti lisää voimaa näistä :')

-k

 

Rrrr (Ei varmistettu)

Apua, se sydämenpainaja olin mä! Oon seurannut teidän blogia alusta asti mutta varsinkin silloin kun kirjoitit ton jutun niin päätin että tätä jään kyllä seuraamaan - oon/olin samassa tilanteessa, olin miettinyt niitä ihan samoja asioita (mietin) ja oli ihanaa kun joku laittoi ne sanoiksi. Osui ja uppos jne.
Kiitos ja tsemppiä.

Let us go
LET US GO

Rrrr:

Ai se olit sinä, kiitosta vaan sydämestä :) Kivaa kun oot seurannu niin kauan jo! Mä en hirveen usein kyllä kirjottele tästä mun ja Bryanin jutusta, kun mietin sitä muutenkin ihan koko ajan nii tänne haluun laittaa kaikkee muuta ja ilosempaa. Mutta sullekin voimia samaan tilanteeseen <3

-k

Kommentoi