Ladataan...
LET US GO

...matkalla Poriin mä katoin Lost in Translation. 

Se on ehkä mun lempielokuva. 

Laitoinki sillon statuksen Facebookkiin jossa luki "every time i dont know what to do i watch lost in translation and it makes me feel better."

Koska junassa olin jotenki alakuloinen. Tai en oikeastaan, mutta oli semmonen vähän ärsyttävä olo. Etten oikeen tienny että mitäs sitä ajattelis vai ajattelisko mitään. 

Ja sitten mun takana istuva tyttö alko puhua puhelimeen. Hölöttää. Lujaa. Kaikki. Mahdolliset. Asiat. 

"Joo kato kun mulla oli siis se tentti tänään mut ilmoittauduin kyllä heti uusintaan koska en aio tyytyä mihinkään ykköseen ja siks mua väsyttää ihan hirveesti mut hei joo huomenna vois mennä jouluostoksille siis apua kato ku mulla ei oo vielä joululahjoja paitsi äidille tilasin ne nuottikirjat mut ihan oikeesti mulla ei oo mitään hajua mitä antaisin isälle ja joo voitaisko me sit antaa ne lahjat vasta vähän myöhemmin kun jouluhan on oikeesti ihan parin päivän päästä enkä tiiä yhtään että mitä antaisin sulle joo kato ku siitä yhestä tentistä mä sain sillon sen ykkösen ja se oli ihan kauheeta mut sit uusin ja sain kakkosen ja tyydyin sit siihen ja joo joulu..."

Huaaaah. Mä laitoin luurit korville ja ajattelin, että minäpäs en ookkaan ostanut vielä yhtään lahjaa ja siihen ruotsinkokeesta saatuun ykköseen olin tosi tyytyväinen. 

Ja sitte ruudussa oli Scarlett Johanssonin peppu persikanvärisissä pikkareissa enkä mä kuullu enää mitään. 

Ja kikatin yksin kun Bill Murray juoksi cross trainerilla ja itkin vähän lopun kuiskaukselle, jota me, eikä edes Sofia Coppola saada koskaan tietää. Eikä se juttu edes meille kuulu vaikka kiinnostaakin niin kovasti. 

Ja lujaa puhuva tyttö jäi junasta pois ja mä ajattelin kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti keksit isällekin lahjan ja saat tentistä vähintään kaksi. 

Koska semmoinen pelastava elokuva se Lost in Translation on, että se muuttaa mut lempeämmäksi ja jonka katsomisen jälkeen ainoa ajatus on, että suurin haaveeni taitaa olla päästä istumaan Tokion Park Hyatt hotellin ikkunalaudalle pikkareissa ja villatakissa. 

Niin että olipahan ainakin jotain ajateltavaa loppumatkaksi. 

Kuva

X Kaisa

English: My favorite scene in Lost in Transalation is when Charlotte gently touches Bob's leg with her toes. 

Share

Ladataan...
LET US GO

Olin keskiviikkona kuvaamassa mun ystävän vaatemerkin Ludicrousin tuotteita ja olipas hauskaa! Noi kuvat tulee siis sinne nettikauppaan, Facebookkiin yms. Tykkään ite noista paidoista ihan älyttömästi. Mulla on sellanen musta huppari ja valkonen pipo aikasemmasta mallistosta ja nyt sain ton harmaan inkkaricollegen. Paidat on tehty kokonaan kierrätetyistä materiaaleista eli esimerkiks inkkaripaidan niskalapussa lukee 60% recycled cotton, 40% recycled polyester. Niin pehmee! Melkein kaikki noi printit on tehty yhteistyössä muiden kanssa. Näissä kuvissa näkyvä pääkalloprintti on T-Moneyn ja intiaani Hexan. Ludicrousin kaikkia tuotteita tehään vain pieni määrä ja ne on numeroituja. Esim mun uus college on 4/30. Suomessa valmistetut pipot myydään yleensä heti loppuun, koska niitä tehään vaan 25kpl per väri. Ei siis tuu heti kadulla vastaan samanlaista! (Paitsi jos sattuu törmäämään muhun ja tyttöihin, koska meillä on kaikilla sellanen pipo:D)

Ite kuvaukset oli myös hauskat. Laitoin kotona vähän meikkivoidetta ja ripsaria ja aattelin, että meikkaan sitte perillä lisää. Menin poikien toimistolle ja tyypit vaan heitti mulle t-paidan käteen ja käski mennä seisomaan kameran eteen. Sitte räps räps pari kolme kuvaa, okei nää on hyvät. Seuraava paita päälle ja sama homma alusta. Hhaha mä luulin, että ne kuvaukset olis joku hirvee prosessi! No mutta, ainakin tuli aika luonnolliset kuvat ja musta noi on tosi kivoja. Kuvaajana toimi Wille.

Ludicrousin nettisivuja uudistetaan ja päivitetään just nyt, mutta uutta mallistoa on jo laitettu esille eli sivuille voi mennä kurkkimaan mitä on tarjolla.

Nettisivut ja kauppa täällä sekä Facbook-sivut täällä.

Lisäks Tampereella tuotteita saa ostettua uudesta Design 931- kaupasta, joka sijaitsee osoitteessa Kauppakatu 15. Facbook-sivut täällä.

Kaupalla myydään muidenkin pienten tamperelaisten tekijöiden vaatteita ja asusteita. Design 931 on auki arkisin 12-18 ja lauantaisin 10-18. Suositteleeen! 

X Kaisa

English: On wednesday i got to be a model for my friends clothing brand Ludicrous. Shirts are made 100% recycled materials and they are soooo soft. So proud of my friend!

Share

Ladataan...
LET US GO

Kuten eilen lupailin matka jatkui Ranskan puolella. Ajoimme Ranskan rajalle saakka pieniä serpentiiniteitä. Siis maisemathan olivat mitä mahtavimmat, mutta niistä oli hieman vaikea nauttia kun teki oksetti niin pirusti! Mullahan oli pienenä todella paha autopahoinvointi, joka on näin vanhemmiten helpottanut. Ei kuitenkaan niin paljon etteikö kapeat serpentiinitiet olisivat aiheuttaneet suurta tuskaa. Siinä sitten pelkääjän paikalla yritin nauttia maisemista yökkäämättä, hehe.

Eksyimme hieman Montpellierissa, joten olimme aika myöhään perillä Saint Martin de Londresissa. Olimme varannnet todella söpöstä pienestä majatalosta ison huoneen, mutta kun saavuimme perillä pelkuri-Anna nosti päätään ja aloin kehitellä vaikka mitä teorioita siitä, kuinka majatalon omistaja, aka the serialkiller, aikoo nistiä meidät. Teoriaani tuki se, että hän hymyili epäilyttävästi kun hän näki, että seurueessamme ei ollut yhtään miestä, hän ei kysynyt mitään varausnumeroa tai passeja, en nähnyt ketään muita asukkaita vaikka hän väitti, että yöpymässä on muitakin ihmisiä. Myös huoneemme oven sai salvalla suljettua ulkopuolelta, hmmm. 

No lähdimme kuitenkin syömään, mutta tietenkin otin varmuuden vuoksi Franckin auton rekkarista kuvan, hehe!

Menimme syömään todella mukavaan pieneen ravintolaan ja saimme maan mainiointa palvelua. Saimme maksutta vielä lisää punaviiniä sekä snapsit. Omistaja jutteli kanssamme ja sain vähän harjoitusta ruostuneelle Ranskalle. Olisi taas niin kiva alkaa muistelemaan unohtunutta ranskankielen taitoa, mutta tässä on jo tarpeeksi kun joka päivä puhuu suomea, englantia ja espanjaa. Jospa tuo espanja sujusi vielä paremmin niin sitten voisi harkita taas ranskankin opiskelua.

Pitää myöntää, että taisin nähdä vähän painajaisia, mutta kun aamulla heräsin ja arska paistoi rauhotuin. Omistaja oli tehnyt meille perinteisen ranskalaisen aamupalan, ja hän osottautui oikein mukavaksi ranskalaiseksi mieheksi. Majatalossa oli myös mukava pieni takapiha, missä me aamukahvimme hörpimme. Aamupalan jälkeen menimme perinteisille sunnuntaimarkkinoille, josta ostimme esimerkiksi saippuaa, teetä ja tuliaisia. Kaikki oli niin söpöä ja idyllistä. 

Meidän oli tarkoitus mennä ajelemaan kajakeilla, mutta meillä kävi maailman huonoin tuuri. Juuri sinä päivänä kaupungissa oli joku iso jalkapallopeli, joten kaikki kajakkipaikat oli suljettu. No nielimme tappiomme ja ajoimme toiseen pikkukylään nimeltä Saint Guilhem de Desert. Tämäkin paikka oli kiva, vaikkakin enemmän turisteja. Takaisin Barcelonaan tulimme autopistaa pitkin. Ei siis enää matkapahoinvointia, jee!

Vaikka matka olikin lyhyt niin ehdimme kyllä näkemään vaikka mitä. Onneksi lähdimme, kyllä kannatti.

Minne sitä seuraavaksi suuntaisi?

Pus!

Anna

Share

Pages