Ladataan...
LET US GO

Kuten eilen lupailin matka jatkui Ranskan puolella. Ajoimme Ranskan rajalle saakka pieniä serpentiiniteitä. Siis maisemathan olivat mitä mahtavimmat, mutta niistä oli hieman vaikea nauttia kun teki oksetti niin pirusti! Mullahan oli pienenä todella paha autopahoinvointi, joka on näin vanhemmiten helpottanut. Ei kuitenkaan niin paljon etteikö kapeat serpentiinitiet olisivat aiheuttaneet suurta tuskaa. Siinä sitten pelkääjän paikalla yritin nauttia maisemista yökkäämättä, hehe.

Eksyimme hieman Montpellierissa, joten olimme aika myöhään perillä Saint Martin de Londresissa. Olimme varannnet todella söpöstä pienestä majatalosta ison huoneen, mutta kun saavuimme perillä pelkuri-Anna nosti päätään ja aloin kehitellä vaikka mitä teorioita siitä, kuinka majatalon omistaja, aka the serialkiller, aikoo nistiä meidät. Teoriaani tuki se, että hän hymyili epäilyttävästi kun hän näki, että seurueessamme ei ollut yhtään miestä, hän ei kysynyt mitään varausnumeroa tai passeja, en nähnyt ketään muita asukkaita vaikka hän väitti, että yöpymässä on muitakin ihmisiä. Myös huoneemme oven sai salvalla suljettua ulkopuolelta, hmmm. 

No lähdimme kuitenkin syömään, mutta tietenkin otin varmuuden vuoksi Franckin auton rekkarista kuvan, hehe!

Menimme syömään todella mukavaan pieneen ravintolaan ja saimme maan mainiointa palvelua. Saimme maksutta vielä lisää punaviiniä sekä snapsit. Omistaja jutteli kanssamme ja sain vähän harjoitusta ruostuneelle Ranskalle. Olisi taas niin kiva alkaa muistelemaan unohtunutta ranskankielen taitoa, mutta tässä on jo tarpeeksi kun joka päivä puhuu suomea, englantia ja espanjaa. Jospa tuo espanja sujusi vielä paremmin niin sitten voisi harkita taas ranskankin opiskelua.

Pitää myöntää, että taisin nähdä vähän painajaisia, mutta kun aamulla heräsin ja arska paistoi rauhotuin. Omistaja oli tehnyt meille perinteisen ranskalaisen aamupalan, ja hän osottautui oikein mukavaksi ranskalaiseksi mieheksi. Majatalossa oli myös mukava pieni takapiha, missä me aamukahvimme hörpimme. Aamupalan jälkeen menimme perinteisille sunnuntaimarkkinoille, josta ostimme esimerkiksi saippuaa, teetä ja tuliaisia. Kaikki oli niin söpöä ja idyllistä. 

Meidän oli tarkoitus mennä ajelemaan kajakeilla, mutta meillä kävi maailman huonoin tuuri. Juuri sinä päivänä kaupungissa oli joku iso jalkapallopeli, joten kaikki kajakkipaikat oli suljettu. No nielimme tappiomme ja ajoimme toiseen pikkukylään nimeltä Saint Guilhem de Desert. Tämäkin paikka oli kiva, vaikkakin enemmän turisteja. Takaisin Barcelonaan tulimme autopistaa pitkin. Ei siis enää matkapahoinvointia, jee!

Vaikka matka olikin lyhyt niin ehdimme kyllä näkemään vaikka mitä. Onneksi lähdimme, kyllä kannatti.

Minne sitä seuraavaksi suuntaisi?

Pus!

Anna

Share