Ladataan...
let's get lost

Hey bitches. 

Tässä viettelen ihanan hidasta ja harmittavan kylmää (ja nyt myös nähtävästi sateista) sunnuntaita kera Robinin, Jartsan ja PMMP:n. Tänään en ole tehnyt sitten yhtään mitään muuta kuin hakenut karkkia Wallusta, vaikka hieman on sellainen tunne, että joku läksy saattaisi olla due lähiaikoina. No kai sitä sen ehtii myöhemminkin. 

Eilen käytiin koulun järjestämällä kuljetuksella Torontossa, jossa oli samanaikasesti tapahtuma nimeltä "Nuit Blanche". Eri puolilla Torontoa oli siis erilaisia valoja, taidenäyttelyitä sekä katutaiteilijoita ja ihmiset kerääntyvät katselemaan niitä ja vaan juhlimaan yhdessä kaduille. Matkan onnistuneisuudesta varmaan kertoo se, että googletin tänään, eli seuraavana päivänä tapahtuneesta, mikä tuon "valkoisen yön" tapahtuman juju oli. Suomalaiset jälleen kerran onnistuivat ja missasivat kaikki (valo)show't eivätkä siis nähneet mitään, joten loogisena jatkotoimenpiteenä lähdettiin juomaan viskit ja kaljat kaupungilla. Fiilis oli kyllä huikee ja ilta hauska, joten onni onnettomuudessa ja sitä rataa. Alhaalla kanssa ainoat kuvat Torontosta, huimat kaksi kappaletta, joten kai sinne voisi mennä vielä uudestaan!

Paikalle ei ollut vielä eksynyt porukkaa, mut voin taata, että jengiä oli pilvin pimein noin kaksi tuntia tämän kuvan ottamisen jälkeen!

Tätä ennen käytiin myös samanlaisella koulun matkalla Niagaran putouksilla 20.9. Lähdettin matkaan joskus ysin aikoihin aamulla (meitsi hienosti tuntia ennen koululla, fail) ja paikan päällä saatiin olla se noin seitsemän (vai kuusi) tuntia. Niagara Fallssia on tituleerattu Kanadan Vegasiksi, koska uhkapelailut onnistuu kasinoilla sekä kaupungissa on monenlaisia eri attractioneita turisteille. Etenkin vahamuseoita oli todella paljon, mikä oli vähän outoa. En kyllä voi käsittää, miten paikalliset kestävät etenkin ainaista tihkua, joka leijailee ilmassa koko ajan. Siellä ei voi letti hyvin ikinä etenkin, kun tuulikin on kova! Kaupungin asukkaat ovat kanssa jo kuulemma niin tottuneita putousten alituiseen kohinaan, että kerran kun jonkinlainen jäälautta oli tukkinut väylän eikä vesi päässyt virtaamaan vapaasti, olivat asukkaat luulleet että maailmanloppu on nyt käsillä, kun tuttu ääni ei enää kantanut kaupungissa. No homma stabiolisoitui jossain 12 tunnissa, mutta paniikkia oli jonkun hetken ilmassa.

 

Royal Canadian Mounted Police. I think.

Mestassa löytyi ihania kukkaistutuksia kanssa!

Tuulee, tuulee, tuulee.

Paikan päällä syötiin aamupalat IHOPissa (ihania persikkabriocheja!)ja sen jälkeen tsiikailtiin Niagaran putoukset. Meille sattui todella hyvä tuuri, sillä keli oli mitä aurinkoisin ja lämpimin ja paikka oli kyllä kuvan kaunis. Niagara Fallssissa putouksia on kolme: yksi Kanadan puolella (Horsehoe Falls) ja kaksi muuta USA:n puolella (American Falls ja Bridal Veil Falls). Horseshoe Falls on näistä isoin ja samalla myös suosituin. Putouksia pääsee katsomaan lähelle Jenkkien puolella sekä Kanadan puolelle eri tasanteille, joista näkee hyvin koko komeuden. Lisäksi on mahdollista käydä pikku venekierroksella putousten juurella (ent. Maid of the Mist, nykyinen Hornblower cruise) sekä myös vilkaisemassa myös paikkoja putousten takana. Itse mentiin tuonne noin 15 minuutin risteilylle ja tässä pientä vinkkilistaa:

 

Minnan Niagara Falls Hornblower tour 101:

- Suosi siiliä tai laita se hiuskuontalo edes kunnolla kiinni. Varmista, että se on kampauksesi on tuulen-ja vesitihkunkestävä (kyllä puhun juuri sinulle, jonka hiuslaatu vaan innostuu pörhentymään, kun ilmassa on vähänkin kosteutta). Fallsseilla ei tunneta hyvää hiuspäivää ja voin taata, että hiukset on AINA sekaisin.

- Panosta vedenkestävään meikkiin tai ota ainakin meikkisettisi mukaan. Ripsarit saattavat löytyä nimittäin poskilta. 

- Vältä hameita, mekkoja tai mitään löysiä vaatekappaleita, jos et halua altistaa muita siveettömyydelle. Allekirjoittaneen toppi oli nimittäin korvissa harva se kerta. 

- Tavarat tulevat kastumaan, jos niitä ei suojaa! Paatilta saa kyllä sadeviitan, mutta laukut voivat olla vaaravyöhykkeellä. 

American Falls ja Bridal Veil Falls. 

So frickin' beautiful. Double rainbows!

Suosittelen. Oli todella seesteinen päivä, kun syötiin todella paljon (kuten aina) ja katseltiin vettä. Joillekin varmaan turha mesta, mutta musta tonne kannattaa eksyy, jos on tällä puolen maapalloa. Mutta varoitus, turisteja on sit ihan pirusti. 

-----

Urheiluukin ollaan käyty katsomassa. Paikallinen jääkiekkojoukkue London Knights sattu ottamaan turpaan avausottelussa Plymouth Walerssia 5-0,. Todella random peli, mut kiva ilta (ja Anni voitti Knightsien mailan!). Sitten ollaan käyty katsomassa myös koulun koripallojoukkueen ottelua, jossa Fanshawen Falcons voitti Laurierin pojat! Lisää penkkiurheilua on kyllä luvassa, sillä NHL ja NFL kiinnostaa ja mahdollisuuksia olisi vaikka mihin (JOS rahat vaan riittää). 

Sirtsa ja Budweiser Gardens. 

 

Vaihdossa yhtenä hienoutena on etenkin se että pääsee matkustamaan. Sitä haluaa nähdä mahdollisimman paljon eikä se opiskelu nyt se pääjuttu ole. Niin kuin kesällä se työskentelykään. Toistanko kenties samaa kaavaa? Mutta anygays, rahaa palaa. Olisi niin monta mestaa, jonne haluaisi mennä tässä lähellä, kuten Detroit (no onhan sen paikan kunto nyt todistettava) ja vanha rakkaus eli New York City, puhumattakaan Kanadan omista helmistä kuten vaikka Ottawa ja Toronto. Kauemmaksikin voisi lähteä. Thanksgiving ja Halloweenkin on tulossa. Jostain pitäisi kehitellä massit kaikkeen tähän, joten lotto tulille. 

Ensi viikonloppuna mennään muuten Siirin kanssa Montréaliin Thanksgivingiksi! Ei vielä mitään käryy mitä tehdään, katsellaan sit paikan päällä, mutta odotan perjantaita kuumeisesti. Je ne parle pas francais mais nous verrons òu cela nous mènera (tai jotain sellaista). 

JA MITÄ MITÄ meillä on kohta mid-termit!! Pitäisköhän sitä alkaa sitten lukemaan häh.

Ps. Kanadan karttatesti täysillä pisteillä takaisin! JES! Nimimerkillä "miksi saada 4 kuin voi saada 5?" kiittää ja kuittaa. 

PMMP - Kesäkaverit. Niiiiiin upee matkabiisi. 

Ja sanonpahan vielä, että kissasaatana.

-Minna

Share

Ladataan...
let's get lost

Heissan!

Ajattelin päivitellä nyt näitä ekoja viikkoja, joita taitaa olla jo kohta neljä. Dammit. Tästä siis seuraa "kiviäkin kiinnostaa" -osaston tekstiä, but here we go!

Kesän alussa kirjoitin, että raahasin tavaraa mukanani aivan liiaksi. Nyt sitä on varmaan kaksin verroin enemmän. Ekalla yrityksellä lentokentällä olin saanut ison matkalaukun 10kg liian panavaksi sekä rinkka itsessään painoi jo 12kg. Lisäksi mukana oli läppärilaukku, jäätävän täynnä olevan Hamilton, sekä kameralaukku. I felt like dying. 

Kahdelle matkustajalle tarjottiin 400 lentopistettä sekä maksettua majoitusta hotellissa ruokineen. Olishan se sinällään ollut siistiä sellainen, mutta hei kamoon, olisin vaan kuollut stressiin, kun pitäis ilmoitella ympäriinsä, että myöhästyn päivällä. Lopulta ihana lentoemo kuitenkin kuulutti minut paikalle ja paikka koneessa järjestyi vihdoinkin. Koska mulla ei ole ollenkaan tuuria matkustaessa, lentokone lähti ainakin 1,5h myöhässä jonkun hydraulinestevuodon takia, joka olikin sit perätön epäily. No lentokentällä aikaa kului kanssa rutosti customseissa sekä baggage claimissa, en löytänyt kanssa bussia aluksi, joka lähti sitten kanssa puoli tuntia myöhässä. Sitten kun vihdoin ja viimein pääsin Annien luokse olin niin kuollut, että menin vaan suorilta nukkumaan. Ruokana olin syönyt tasan yhden omenan, leivän ja sipsiä, joten energiavarastot oli aivan loppu. 

Annien mestan löysin siis Airbnb:n kautta, tosi kätsy sivusto! Alunperin mulla piti olla tiedossa jo asunto Londonista, mutta se diili sitten peruuntui ja jouduin etsimään hätämajoitusta pariksi päiväksi. No ne pari päivää muuttuikin kahdeksi viikoksi ja kämpän etsinnäksi, mutta onneksi Annie oli todella mukava host ja sain todella paljon omaa rauhaa hänen luonaan. Lisäksi hänellä oli pieni koira nimeltä Tucker ja kissa nimeltä Izzy, joita on jo nyt ikävä! Lopulta sain kuin sainkin kämpän, joka on ollut todella ihana tähän asti. Eläinseuraa löytyy täältä kanssa, kun koiria on kaksi ja kisukin aina vilahtelee siellä täällä (lahjon sitä aina ruualla, jotta se joskus lämpenis mullekin!). 

 

Pikku Tuk Tuk <3

Izzy-neiti

Huhhuh, no mitä Kanadaan tulee, niin on tää ihan jees mesta. Porukka on ystävällistä, sää on ollut upea (vieläkin nautitaan +20 asteesta!) ja mikä parhainta, jengi oikeasti tietää mikä Suomi on ja se on niiden mielestä huippumaa! Go Finland! Se saattaa hyvin johtua jääkiekosta, mutta kaikki julkisuus meidän piskuiselle Suomelle otetaan vastaan :) Hauskaa on ollut kuunnella, kun ihmiset kysyvät ihan tosissaan, että eikös Suomessa puhuta englantia ihan äidinkielenä. "You do have an accent, but don't you guys speak English in Finland, right?" Musta tuntuu että oon puhunut niin tönkkö-enkulla viime aikoina, että kielitaidoton ulkkari loistaa vaan naamasta, mutta onneksi se ei sitten olekaan ollut niin läpinäkyvää ihan kaikille. Ruoka täällä on btw kallista (Wisconsinin hintoihin tottuneena) ja matkustellessa joutuu pulittamaan isomman pennin, sillä lennot täällä ovat naurettavan hinnakkaita. Sen takia suunnitelmat sisämaanmatkustelusta ovat hieman muuttuneet, sillä veikkaan että rahat riittävät paremmin Jenkkien puolella ja Kanadaa olisi mukavampi kiertää kesällä (winter sucks). 

Monopolirahaa kanadalaisittain! Kuvasta puuttuu kympin seteli ja dollarin kolikko.

Raha täällä on outoa, koska se muistuttaa monopolirahaa. Tänne tullessa oli vaikeuksia ymmärtää että sentit pyöristetään kuten Euroopassa ja dollarit ei ole enää seteleitä (where's my stripper money at). Meinasin kirjoittaa, että ollaan palattu vanhaan kunnon markka-aikaan, kunnes muistin, että markkoina oli vaan 5 ja 10 markan kolikot ja että kyllähän niitä 1 ja 2 euron kolikoitakin on olemassa... Eli kun palaan Suomeen tulen olemaan täysi käsi rahan kanssa. Ja mis mun 25 sentin kolikot!! Viimeksi muistan järkyttyneeni, kun 5€ setelivat olivat sellaisia pieniä monopolilappusia ja luulin bussikuskin huijanneen minua, kun lähdin lähdin bussilla Jyväskylään Kuopiosta. 

Mikä on myös outoa, on se että mulla on oikeasti vapaa-aikaa! Liikaakin. 

Dellssissä tuli suurin osa ajasta vietettyä duunissa, mikä oli välillä todella puuduttavaa, mutta täällä ongelmaksi onkin tullut tekemisen keksiminen. Any help on that? Suomessa siis tulee usein juostua paikasta toiseen eri askareissa ja nautinkin kyllä siitä, että kalenteri täyttyy eri aktiviteeteista. Tällä hetkellä minulla on koulua vain ke-pe sillä maanantain tunnit ovat siirtyneet hamaan tulevaisuuteen (eli lokakuulle). Läksyjä jopa olisi, mutta kun laiskottaa liikaa, niin mitään ei saa tehtyä kunnolla. Saliharrastus on onneksi otettu uudeksi lempilapseksi! Lisäksi olisi ollut mahdollisuus liittyä vapaa-ajan kerhoihin, mutta kun en halunnut olla ylpeä Bronies-tyttö, anime-harrastaja tai League of Legends -nörtti, niin päätin sit jättää tilaisuuden käyttämättä. 

 

Mun schedule!

Nyt syksyllä minulla on siis viisi kurssia. Industry Insight,  Dining for Professional Success, Discover North America, Top Ten ja Meeting and Special Events.

 - Industry Insight alkaa siis vasta lokakuussa, kun "Travel & Tourism" kakkosvuoden opiskelijoilla koulu alkaa vasta kuukautta myöhemmin, koska ne saa tehdä harkkansa rauhassa loppuun, mikä on ihan viisasta! Kurssilla tullaan siis vierailemaan eri matkailualan yrityksissä, mutta muuten en sisällöstä sen enempää tiedä, koska missasin kurssin orientaation. 

- Diningissa päästään syömään eri maiden ruokia, sekä harjoittelemaan business-etikettiä (kuinka syödään oikein ja keskustellaan fiinisti). Kurssi vaikuttaa ihan kivalta ja melko helpolta (safka on aina hyvä homma!) eikä meidän tarvitse tehdä kuin yksi ryhmätyö kohdemaasta (meille arpa osui Belgiaan).

- Discover N-Americassa opetellaan Kanadan ja USA:n tärkeimpiä matkakohteita, lentokenttiä ja osavaltioita/provinsseja. Tykkään todella paljon tämän kurssin opettajasta Susanista, joka on todella suloinen ja auttaa tarvittaessa. Kurssi itsessään on myös mielenkiintoinen, sillä tietämykseni Kanadasta on todella alhainen, mutta on kanssa ihana käydä läpi USA:n eri osavaltioita. Missasin tämän aihealueen nimittäin ylä-asteaikoinani, niin nyt pääsen täyttämään aukkoja sivistyksessä! 

- Top Ten on yksi "Concierge" kursseista, joissa perehdytään todellakin asiakkaiden miellyttämiseen! Kurssilla käydään siis läpi kaikki top ten -listat niin suklaista, hajuvesistä, hotelleista, rannoista yms. jotka voivat tulla tarpeellisiksi etenkin hienoimmissa hotelleissa. Opettajana on sassy brittinainen Sue ja aiheet vaikuttaa aika mielenkiintoisilta, vaikka alussa tämä olikin vaan yksi täytekurssi. Ryhmäkin on mukava ja ovat onneksi opiskelleet jo sen verran, että ei ole kyse ensimmäisen vuoden oppilaista.

- Meetings and Special Events on hieman vielä hämärän peitossa. Kurssilla siis pääsemme supervisaamaan (nyt en jaksa muistaa oikeaa sanaa) muita hospitality-opiskelijoita, jotka järjestävät koulun kaksipäiväisen gaalan (mikä ikinä se lie onkaan). Lisäksi olemme mukana erilaisissa tapahtumissa, joissa on esimerkiksi Lontoon, ON, päättäjiä yms. mikä vaikuttaa ihan kivalta hommalta. Ps. Saadaan myös osallistuu concierge-opiskelijoiden pikkujouluihin, mistä tulee varmasti siistiä!

Ekalla Top Ten -kurssilla maisteltiin suklaita! Teuscherin tryffeli oli upee! Kuvia ei tosin ole, koska kännykkä istuu tunneilla visusti kännykkäparkissa #heiala-aste.

Tällä hetkellä ainoa kuva koululta. Mutta siis nastoilla saa aikaiseksi vaikka Wentworth Millerin. 

Kaikista kursseista ainoastaan Discover North America ei edellytä business gearia. Sinällään on ärsyttävää pukeutua kouluun niin tarkasti, koska en usko sen edistävän opiskelua milläänlailla. Lista mitä ei saa laittaa päälle ei nyt ole niiiin pitkä, mut suurin osa ei-osaston vaatekappaleista löytyy juuri minun vaatekaapistani, eli fml. Pukeudun Suomessa melko business casualisti toisinaan, mutta esimerkiksi farkut täällä ovat kielletty ja alaosaksi sopii vain "dress pants" tai "knee lenght skirt". Läpikuultavat paidat ovat no-no eikä kaula-aukkoakaan saisi hirveästi näkyä. Tennarit ovat kanssa ehdoton ei. Uskoisin tämän toimivan parhaiten business-opiskelijoilla, mutta maassa maan tavalla. 

Koulussa eroa Suomeen on etenkin opiskelijoiden ikähaarukka sekä kampuksen koko. Suurin osa opiskelijoista on 17-20 vuoden haarukassa, eli college aloitetaan aiemmin kuin kotona. Välillä tunnen kyllä oloni liian vanhaksi joihinkin juttuihin, mutta eiköhän tässä nuorene, kun hilluu muiden mukana. Meidän kampus on muuten jäätävän kokoinen; sieltä löytyy niin kirjakauppa, kampaaja, kuntosali, vaatekauppa, useampi pikkukauppa kuin Tim Hortonsseja ja Subway. Alussa navigointi oli haasteellista, mutta nyt siellä osaa jo aika hyvin kulkea!

Koulun tapahtumissa olen käynyt pariin otteeseen. Ekana vuorossa oli Froshfest, orientaatioviikon huipentuma, jossa soitti "A Tribe Called Red", "Shad" ja "Classified". Neverheard of them before, mut pakko sanoa, että pidin kaikista! Etenkin ekan inkkariteema oli todella hyvä! Kaikilla osallistujille tuli olla päällään tapahtuman virallinen punainen T-paita, joka toimi lippuna keikoilla. Tarjolla oli kanssa Domino'sin pizzaa ja valoleluja. Ihan mukiinmenevä alotusbilemeininki. 

Froshfest

 

Tatskan ideaa selkeesti.

 

Monday Night Football

Parasta!!

Tuli sitäkin kokeiltua, eli kuvassa on a deep fried mars bar. Hieman ärsytti, koska "pökäle" oli sen verran hyvää, et sitä voisi syödä toistekin. Ps. Tämä jälkkäri siis saatiin koulumme baarista. 

 

Sex Toy Bingo

Bingon ystäviä? Meillä järkätään kerran kuukaudessa "Sex Toy Bingo" - huom. koulun suosituin tapahtuma - jossa jaetaan yllättäin seksileluja bingon saaneille! Oli kyllä todella jännä kokemus, ei herkkähermoisille!

 

Western Fair and Casino

Western Fair on siis pidempi tapahtuma, jossa käytiin vierailemassa muiden suomalaisten ja hollantilaisvaihtareiden kanssa. Markkinoilla (voiko niitä sanoa markkinoiksi?) löytyi kaikenlaisia maalaiseläimiä -joista pakko sanoa, että ne lehmät siellä oli ihan jäätävän kokoisia-, esityksiä (kuten milking demonstration; ei menty) ja sitten huvipuisto, jossa oli hirveitä laitteita hirveästi ja safkaa. 

 

Kohta se Halloweenkin tulee!

 

 

 

Russell Peters - The Canadian Accent

Siinä vähän ees juttua kohteesta. Mut hei, palaillaan!

Rakkaudella, 

Minna

Share

Ladataan...
let's get lost

Finale of the show: American flag and the Entrancing Waters.

 

Haikeutta. Kanadassa on nyt tullut istuttua kaksi päivää, mutta mieli on vielä osittain Dellssissä. Kuinka paljon kaikkea siellä onkaan tapahtunut ja tuntuu kuin kaikki asiat olisivat jääneet puolitiehen. Niin monien ihmisten kanssa olisi voinut hengailla enemmän, rahaa tuhlattua enemmän, syötyä enemmän (tai no ehkä ei sittenkään), bailattua Marley'ssissa enemmän tai käytyä edes siellä hemmetin paddle boardaamassa. Mutta mieleni on ennen kaikkea haikea siitä, etten ole varma näenkö Dellssiä enää uudestaan. Viime vuosi oli yllättävän helppo, sillä tiesin tulevani vielä takaisin tavalla tai toisella - vaikka mieli tulikin muutettua ainakin tsiljoona kertaa talven aikana. Kesän alussa muistan kuitenkin juosseeni Millan kanssa ympäri traikkua #17 niin onnellisena siitä, että olin tullut takaisin kotiin, joten en todellakaan usko että se oli väärä päätös. 

Duuni kuitenkin alkoi hieman jo kyllästyttää. Sitä oli niin paljon ettei vapaa-ajalle tuntunut jäävän tarpeeksi aikaa. Väsymys kesän lopulla oli aika suurta, johtuen suurimmaksi osaksi yön rilluttelusta, jollloin päivärytmi oli jo niin sekaisin, että nukkuminen tuntui turhalta ja päivä vasta alkoi kunnolla klo 23, kun pääsi töistä. Ei sitä nyt turhaan kotona halunnut istua! Mutta olihan se duuni sellaista, jota ei tule tehtyä missään muualla uudestaan.Vai miten outoa onkaan työskennellä vesihiihtoshow'n myymälässä, jossa on seurana niin hyttyset kuin koiperhoset, deeret vetää rallia tien poikki, managerit sekoilee radion välityksellä ja joka päivä saa ihmetellä ihmisten älykkyystasoa tai tyylitajua (turistit kun on aina turisteja). Ja entä kun sirkustaustainen vanhempi pariskunta tulee myymään neonvärisiä T-paitojaan iltaisin kaupalle ja tarjovat suklaata ja nallekarkkeja? Tai kun työkaveri kertoo vieneensä jonkun tyypin kännykän vahingossa ja yritti palauttaa sen soittelemalla herätyskellon ääniä ikkunan takana aamu kuudelta ja nauran katketakseni counterin takana (ketään tiettyä osoittelematta)? Hitto, että Bartlett on paras paikka. Siellä tapahtuu aina jotain hauskaa! Sitä tulee niin ikävä!

Ja kaikki ne ihmiset tekivät kesästä juuri parhaan. Osan tiedän olevan ikuisia, kun taas jotkut olivat mukana elämässäni vain osan aikaa. Voisinpa tuoda heidät kaikki Suomeen, jotta voitaisiin asua ja sekoilla yhdessä. Mutta kaikella taitaa olla loppunsa ja kesät tulevat päätökseen. Traikkuparkki alkaa hiljetä, kun kaikki jatkavat kohti uusia seikkailuja ja Dells ammottaa tyhjyyttään. Olen vieläkin ihan sekaisin tästä kaikesta, mutta eiköhän vähitellen mieli ala asettua tänne Kanadan puolelle. Eka koulupäivä on jo koettu ja käynnissä on orientaatioviikko, siitä lisää taas myöhemmin. 

Mutta musiikkia, koska country on vaan niin upeeta.

Kenny Chesney - American Kids 

Miranda Lambert - Smokin' and Drinkin' 

Lady Antebellum - Bartender

 

Palaillaan. Pus <3

Ps. Pidä Milla huolta traikku #17 vielä pari päivää! <3 

Minna

 

 

 

Share

Pages