Ladataan...
Lights & Music

Elena Ferranten Napoli-sarjan ensimmäinen osa, Loistava ystäväni, oli viime vuoden lempikirjojani. Suorastaan ahmin napolilaisten tyttöjen, Lenún ja Lilan, ystävyydestä kertovan tarinan. Sarjan toinen osa, Uuden nimen tarina, oli ehkä juuri tämän vuoksi niin iso pettymys. Tarina tuntui junnaavalta, Ferranten ylipitkät ja kuvailevat lauseet turruttavilta ja dialogin puute ärsyttävältä - ne samat asiat, joista pidin ykkösosassa muuttuivat kakkososassa heikkouksiksi. Siksi tartuin kolmanteen osaan, Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät, hieman epäröiden. Turhaan! (tai ehkä pieni lukutauko teki terää). Tarina vie jälleen mennessään ja 450 sivua tulee luettua hujauksesssa.

Sarjan toinen osa kuvasi päähenkilöiden nuoruutta ja nyt ollaankin aikuisuudessa. Kirjan alussa Lila on juuri paennut väkivaltaisesta avioliitostaan ja Lenú taas on mennyt kihloihin nuoren professorin kanssa. Italian poliittinen ilmapiiri näkyy tyttöjen elämässä yhä selvemmin, eivätkä heidän kotikulmiensa tuttavat katoa tyttöjen elämästä, vaikka he eivät enää kotikorttelissa asukaan. Tarinan punainen lanka on yhä Lenún ja Lilan ystävyys ja se miten he - vaikkeivät näkisi toisiaan useaan vuoteen - toimivat toisilleen vastakappaleina: Lila saa Lenún opiskelemaan yhä ahkerammin ja ylittämään itsensä joka käänteessä, Lenú taas tarjoaa äkkipikaiselle ja oikukkaalle Lilalle jonkinnäköisen oman toimintansa oikeutuksen. Kirjan loppupuolella seurataan paljon Lenún arkea ja uutta roolia perheenäitinä, mutta ilman mullistuksia eivät selviä myöskään naisten parisuhteet.

Tarina jää aikamoiseen käänteeseen, joka mullistaa täysin Lenún nykyisen elämän. Seuraavaa osaa ei malttaisi, jälleenkään, odottaa!

Share

Ladataan...
Lights & Music

Unioninkadulta löytyvä pieni ja intiimi italialais-suomalainen ravintola Toca ei ole jostain syystä koskaan päätynyt "pakko päästä"-ravintolahypelistalleni vaikka se mm. avautumisensa aikoihin sai Nyt-liitteessä 5 tähteä (mitä ei tapahdu juuri koskaan). Siskoni 30-vuotisillallisille varasimme Tocaan pöydän neljälle, ja vasta varauksen tehtyämme tuli tieto että Tocassa sopivasti on tarjouksessa 4 ruokalajin synttärimenu 45 €:lla. Tähän kuului vielä 5 €:n skumppalasit kaupan päälle, mikä on tämäntasoisesta ruokailusta erittäin kohtuullinen hinta.

Sillä suoraan sanottuna: Toca oli paras ruokaelämykseni Helsingissä aikoihin. Ruokalajit ovat muutamasta ainesosasta tarkkaan laadittuja ja hienostuneita kokonaisuuksia, ja vaikka 4 ruokalajin italialainen menu kuulostaa tuhdilta, sitä se ei ollut. Italialaiset sävyt ovat menussa nimittäin harmonisesti sovussa pohjoismaisten makujen kanssa ja annokset ovat pieniä, kauniita ja täyttäviä. Palvelu oli myös ensiluokkaista: vaikka pieni paikka oli täynnä ja kaksi hersyvää tarjoilijatarta hoitivat salia kahdestaan, ei heillä ollut mihinkään kiire ja he jaksoivat kertoa hauskoja anekdootteja ravintolan arjesta, ja tietysti ruoka-annoksistamme. 4 ruokalajin menuun kuului kaksi alkuruokaa, pääruoka ja jälkiruoka. Ensimminen alkupala oli perinteinen italialainen friteerattu riisipallo basilikajäätelöllä ja mozzarellalla. Kaksi kesää sitten Roomassa yritimme oikein metsästää näitä palluroita - kunpa olisimme tienneet että suussasulavin vaihtoehto löytyykin Kaartinkaupungista! Toinen alkupala oli sokerisuolattua lohta kurkkusorbetilla, sitruunageelillä ja retiisillä - aivan mahtavan raikasta. Pääruuaksi oli kuhaa palsternakkapyreellä - täydellisen pehmeää. Jälkiruoka oli jälleen sitruunaa: sitruunasorbettia marenkivaahdolla ja kamomillalla. Sekä aivan alkuun että jälkiruuan päälle tuli vielä pienet keittiön tervehdykset.

Toca on fine diningia rennossa ja välittömässä ympäristössä - joskus tosi hienoissa ravintoloissa tuntee olevansa "väärässä paikassa" tai alipukeutunut, mutta Tocaan voisi varmasti tulla tennareissa (tulinkin!), ja olla aivan kotonaan.

Toca jää kesäkuussa remonttitauolle ja avaa elokuun alkupuolella uudestaan. Kesätauon aikana palvelee Tocan Deli vanhassa kauppahallissa.

Share

Ladataan...
Lights & Music

Hämeentielle, entiseen Elannon pääkonttoriin avautui huhtikuussa tapahtumatila ja ravintola Väinö Kallio. Tilojen käyttöönotto on kulttuuriteko jo itsessään joten paikkaa piti ehdottomasti päästä testaamaan. Väinössä on 27.5. asti brunssi kampanjahintaan 23 €, lapset 11 ikävuoteen asti 1 € / henkilö. Brunssia tarjoillaan viikonloppuisin kahdessa kattauksessa, klo 11 ja 13.

Olo on juhlava jo Hämeentieltä korkeista ovista sisään astellessa. Art deco -tyylinen sali on huikean hieno ja paikka näyttää olevan täyteen varattu. Tarjolla on herkullinen ja kattava salaattibuffet erilaisine ruokaisine salaatteineen sekä lämminbuffet, jossa on mm. sieni-fenkoli-risottoa, joskin tyypilliseen tapaan lämpimiin ruokiin ei ikinä päästä kun vatsat täyttyvät jo alkupaloista. Mangosmoothie on suussasulavaa ja jälkiruokapöydässä on valtava määrä erilaisia kakkuja - kakkupalat vaan voisivat olla pienempiä.

Paikka on selkeästi vielä löytämässä rytmiään, sillä pieniä kauneusvirheitä esiintyy siellä täällä: ruokalinjastossa esimerkiksi on tarjoiluvälineitä vain toisella puolella mikä aiheuttaa hämmennystä linjaston alkupäässä. Seurueemme myös plaseerataan ärsyttävästi kulkuväylälle siten että ohikulkevat ihmiset kolhivat selinistujia jatkuvasti, mutta henkilökunta on ystävällistä ja siirtää pyynnöstämme kulkuväylältä ison ruukkukasvin pois, mikä helpottaa tilannetta ja saamme syödä suurinpiirtein rauhassa.

Kuten jo sanoin, on mahtavaa, että näinkin upea tila on saatu käyttöön ja Väinö Kallio varmasti vakiinnuttaa paikkansa. Väinössä järjestetään myös mm. villiruokaillallisia sekä Kulttuurisoppa-kohtaamisiltoja eli monipuolista ja kaivattua ohjelmaa tuntuu olevan luvassa!

Share

Pages