Viikonlopun menovinkki: vielä ehtii Kiasmaan!

Lights & Music

Nissisen ja Mellorsin The Aalto Natives -näyttelyssä on mm. seinän läpi tulleita rakennusmiehiä jotka huutelevat hauskasti toisilleen.

Korakrit Arunanondchain yksityiskohtainen ja häkellyttävä maailmankuva ei pääse oikeuksiinsa valokuvissa.

Eilen avautui nykytaiteen museo Kiasmassa Nathaniel Mellorsin ja Erkka Nissisen The Aalto Natives -näyttely, mikä oli hyvä siksikin, että ehdin sen varjolla juuri ja juuri näkemään myös jo syksystä asti auki olleen Korakrit Arunanondchain näyttelyn. Näyttelyt ovat siitä hankalia, että ne ovat usein aika jotenkin liian pitkään ja siksi niihin ei tule sellaista aikatauluttamisen pakkoa kuten vaikka festivaaleihin. Nytkin tiedän, että tänä viikonloppuna on Helsinki Cine Aasia ja muutaman viikon päästä Season Film Festival ja olen jo valinnut mihin näytöksiin mennä, mutta näyttelyihin ehtii myöhemminkin, ja siksi ne aina menevät ohi, tai jäävät ainakin siihen kuuluisaan "viimeiseen viikonloppuun".

Noh, suosittelen viimeisen viikonlopun käyntiä ehdottomasti tälle kombolle, ihmislaumoja uhmatenkin! 4. kerrokseen on siis avautunut Venetsian biennaalissa Suomea edustanut The Aalto Natives. Mellors ja Nissinen ovat luoneet erikoiset scifi-olennot, ison munanmuotoisen avaruusolento Gebin ja tämän pojan, laatikkopäisen Atumin. Teos koostuu lähes tunnin pituisesta videosta (jota oli tietysti avajaisissa mahdoton katsoa kokonaan, mutta avaisi varmasti näyttelyn ytimen, eli jälleen: pitää mennä paremmalla ajalla uudestaan) sekä uusista teoksista, jossa seikkailevat huopapäällysteiset, animatisoidut, Muppetteja muistuttavat nuket. Näyttely on samalla hauska että yhteiskuntakriittinen, mutta kuten sanottu, sen ydin on varmasti videossa, johon pitää vielä palata.

Vielä 18.3. asti Kiasman 5. kerroksessa on Korakrit Arunanondchain upea visuaalinen maailma, jolle kuvat eivät tee lainkaan oikeutta. Uskomattoman pikkutarkat teokset ovat kuin jostain immersiivisestä lavastuksesta tai isolla rahalla tehdystä scifi/fantasiaelokuvasta, niihin on upotettu hurja määrä käsityötä ja yksityiskohtia jämämateriaaleista äyriäisten kuoriin saakka. Mielikuvitusta ruokkiva näyttely on rikas ja lähes hengästyttävä. Myös Korakritin näyttelyyn kuuluu videoteos, joka jälleen jäi väliin sillä itse koin suurimman annin olevan nimenomaan ensimmäisen huoneen oudossa ja hienossa postapokalyptisessä puutarha/kaatopaikassa.

Hopi hopi, vielä siis ehtii!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.