prology

Blogin alkusanat lausuttiin vuosi sitten.

 

Juttelin erään ystäväni kanssa. En enää muista mitä keskustelumme koski - lienee ollut ihan tavallista arkielämää - mutta ystäväni sanat syöpyivät syvälle mieleeni.

"Elät aika kurinalaista elämää".

Menin hämilleni. Mutisin myöntävän vastauksen, koska en itse ollut asiaa ajatellut tätä ennen.

Sen jälkeen ajattelin.

Totta on, että arkeni koostuu aika mekaanisista toiminnoista. Heräämisestä, tietynlaisesta aamuruoasta, koulusta, tietynlaisesta lounaasta, suunnitellusta salitreenistä, läksyjen lukemisesta sekä tietynlaisesta iltaruoasta, jonka jälkeen menen aikaisin nukkumaan. Siitä voi saada käsityksen, että suoritan elämääni konemaisesti, rankaisen itseäni ruoalla. Että en osaa nauttia mistään, varsinkaan safkasta, enkä etenkään herkuista. Että elämäni on aikataulutettua ja kurinalaista. Poikkeuksia sallimatta.

Ystäväni diagnoosista lähtien olen lokeroinut elämääni kurinalaisuus-laatikkoon. Tänään, vuoden jälkeen, pysähdyin ja tajusin. Ei. Minä en elä kurinalaisesti. Minähän elän ihan älyttömän hedonistisesti!

 

Vai mitä sanot tästä?

Herään aamulla levänneenä ja iloisella mielellä. Joka ikinen aamu. Syön hyvää, täyttävää aamuruokaa, josta ei tule ähky, vaan virkeä ja tasapainoinen olo. Juon rauhassa aamukahvini, jonka olen höystänyt 20:llä grammalla tyydyttynyttä rasvaa (voita ja kookosöljyä). Tämän jälkeen lähden mieluisaan opinahjooni. Palaan koulusta kotiin hyvillä mielin, koska aamupalalla syömäni rasvat ja proteiinit pitävät nälän poissa. Minua ei kiukuta romahtanut verensokerini, koska sellaista ei ole.

Syön herkullisen myöhäisen lounaan, johon ei ole laskettu kaloreita saati grammoja vaa'alla. Kroppa, jota ei ole kuormitettu sopimattomalla ravinnolla, tietää paljonko se tarvitsee ruokaa toimiakseen optimaalisesti. Siksi safka, jossa pääpaino on ollut proteiinissa, rasvassa ja kasviksissa, saa aikaan hyvän ja virkeän buustin. Jälkiruuaksi juon kahvia voilla ja kookosöljyllä. Kahvia seuraa salitreeni. Salitreeni siksi, koska on älyttömän kiva kehittyä ja voittaa itsensä, niin henkisesti kuin fyysisestikin, joka kerta. Jos en saa rautaa tänään nousemaan, niin se nousee huomenna, tai ensi viikolla. Salilla minut valtaa aina syvä kiitollisuus toimivasta ja terveestä kropasta.

Illalla palaan kotiin syömään ruokaa, joka on noudattanut päivän kaavaa rasvan ja proteiinin, sekä hiilihydraattien suhteen. Päivän päätteeksi luen vähän läksyjä.

Menen aikaisin nukkumaan tyytyväisenä, kiitollisena ja hyvällä mielellä. Mikään ei harmita, kismitä, tai ketuta. Uni tulee pian, ja päivän kaava toistuu seuraavana aamuna uudestaan, samanlaisena.

 

Elän näin, koska siitä tulee minulle niin hyvä olo. Tähtään kaikessa toiminnassani siihen, että siitä tulee hyvä olo.

Kuulostaako kurinalaiselta?

Ei minustakaan.

Näistä lähtökohdista haluan tuoda oman näkökantani esille alati kasvavien terveys- ja liikuntablogien virtaan. Tässä blogissa ei lasketa kaloreita, ei lenkkeillä aamuaerobisia tyhjällä vatsalla. Ei syödä mautonta, rasvatonta ruokaa, eikä ressata asioista. Cherryjam elää paleo-ideologian mukaan, ja treenaa, koska siitä tulee niin hyvä olo.

 

Tapoja on monia, mutta tämä on minun. Luonnollisesti paras! Tervetuloa mukaan!

Share

Kommentit

cherryjam

Moi Mia ja tervetuloa :)

Kiitos kannustavasta viestistä: minulla on niin paljon sanottava, ettei ihan heti lopu ;)

Omia ruokapäikäkirjoja tullaan varmasti näkemään piankin, mutta sitä ennen tässä sama sanoin.

Aloitan aamun 0,5-1L yön yli seisseellä vedellä, johon lisään ruusuolaa+viherjauheita ja puolen sitruunan mehu. Sen jälkeen aamu"palana", tai oikeastaan aamuruokana (suhtautuminen asioihin helpottuu huomattavasti, kun unohtaa aamupala-ajattelun ja ymmärtää sen vaan yhtenä päivän ateriana) jauhelihaa/kanaa/kananmunia/eläinproteiinia, kasviksia/vihanneksia, eli samanlaista ruokaa, kuin päivän muillakin aterioilla. Painotan aamuruoassa proteiinin sekä rasvan määrään, koska saan näistä eväistä ihan mielettömän buustin päivään, ja koska tämä safka "palaa hitaasti", en ole jo aamukymmeneltä välipalan tai nokosten tarpeessa, vaan lounas venyy aamupalasta jop 5-7 tunnin päähän, silti tuntematta nälkää. Pyrin kierrättämään proteiinin lähteitä, ja "säännöstelemään" muutamia yliherkkyysruokiani (mm. kananmuna, joista postausta myöhemmin).

Olet oikeassa siinä, että kermakahvia on vaikea lyödä laudalta ;) Itse vuosia VHH:lla eläneellä kerma kuului yhtenä osana päivittäiseen ruokavalioon, mutta myöhemmin yliherkkyyksiä selviteltyäni olen jättänyt lehmänmaidon, ja juon kahvini mustana, ellei voita tai kookosrasvaa oteta huomioon :) Toki esimerkiksi luomunaudanmaksa ei toimi ilman kermakastiketta ;), joten välillä käytän ruoanlaitossa myös kermaa, ja sitten kärsin seurauksista ;)

Tervetuloa mukaan ja ihan loistavaa vuoden aloitusta sinnekin <3

Aanna (Ei varmistettu)

Hurraa!! Sinäkin brutukseni! :)

Aanna (Ei varmistettu)

Olin niin pähkinöinä, että en sit tajunnu tuohon ylemmäs mitään järkevämpää kirjottaa :D
Hienoa kehitystä sulla! Laihdutustarinoiden viidakossa on mukava nähdä myös näitä "rimpulasta jäntevämmäksi" onnistumisia. Mietinkin yks päivä, että laitan sulle facessa viestiä, että mitä sää oikeen syöt, mutta täältäpä se selviää! Tietysti ite myös tutkiskellu vaihtoehtoja ja miettiny, mikä olis hyvä tapa jatkaa, sitten kun kisat on ohi... Valmennustahan mulla ei todellakaan oo varaa jatkaa...
Mutta kivoja ajatuksia ja hyviä näkökulmia - nähdään bittimaailmassa :)

cherryjam

Kiitos :) Ja tsemppiä, idoli :)

Kommentoi