Säännöllisten elämäntapojen arvo

Hyvä, seesteinen ja energinen olo on itsestäänselvyys, kunnes sen menettää.

Olen elänyt supernaisen elämää viime kesästä lähtien, jolloin maitotuotteet ja viljat jäivät lopullisesti pois. Aloin myös priorisoimaan unta, sillä vihdoin ymmärsin sen merkityksen kaikkeen. Levänneet keho ja pää ovat kaiken perusta. Syksystä alken rasvan käyttö on lisääntynyt kuukausi kuukaudelta, enkä ole sen koommin kärsinyt väsymyksestä, velttoudesta, motivaation puutteesta saati aivosumusta.

Kunnes yksi päivä poissa raiteilta muuttaakin kaiken.

Vietin kuluvan viikon hektisen tiistain Helsingissä tapaamisten merkeissä, ja kello 5:30 herätyksen vuoksi edellisen yön uni jäi vajavaiseksi. Tekosyy. Olisin voinut mennä aikaisemmin nukkumaan. Pyrin aamulla syömään proteiini- ja rasvapitoisen aamiaisen, sillä tulevan päivän syömiskuviot olivat vähän vielä auki, mutta en sitten siitä huolimatta pakannut eväitä mukaan? Päivä oli suht tiukkaan aikataulutettu ympäri kaupunkia ja kahvia kului paljon. Yhteenkään kuppiin en jostain syystä lisännyt hyvää energianlähdettä kookosöljyä, vaikka kannan sitä laukussani kaikkialle. Päivällä söin salaatin, johon valitsin mahdollisimman paljon proteiinia, ja pyysin extra-kaadon oliiviöljyä. Olin ottanut mukaani MSM:llä ja glutamiinilla terästetyn vesipullon, jonka olin juonut loppuun jo aamupäivällä. Olisin voinut moneen otteeseen täyttää pullon päivän aikana, mutten sitä tehnyt. Vaikka tapaamiltani ihmisiltä sainkin hurjan paljon henkistä energiaa, ei ihminen elä pelkällä pyhällä hengellä. Paluulautassa mieli oli kirkas (kiitos puhtaan reishin, jota pääsin päivällä nauttimaan) mutta kroppaa särki.

Tänään eletään torstaita, ja tiistain vahinkoja korjataan yhä. Oloni on yhä ihan kaamea. Väsyttää. Ei huvita. Hirveä nälkä koko ajan. Janottaa. Kroppa ei ole palautunut maanantain salitreenin jäljiltä. Menin tuntia liian aikaisin luennolle, oho. Motivaatio kaikkeen puuttuu, kämppä on levällään, ei jaksa siivota. Olo on jotain krapulan ja alkavan flunssan väliltä. Voisin kuvitella, että tältä tuntuu silloin kun kilpirauhanen posahtaa. Mutta tiedän ihan itse omilla toimillani olevani syyllinen omaan kamalaan olotilaani.

Liian vähän vettä.
Liian vähän suolaa.
Liian vähän rasvaa.
Liian vähän ruokaa, proteiinia, marjoja, vihreää.
Liian vähän unta.

Kaikki olisi ollut korjattavissa ihan pienillä kevätjuhlaliikkeillä.

Vaikka olen elänyt tasapainoisesti ja säännöllisillä elämäntavoilla, en aina muista, ettei  hyvä oloni olekaan itsestäänselvyys. Sen eteen pitää oikeasti tehdä vähän töitäkin. Koen sisäistäneeni omat elämäntapani, enkä suorita terveyttä, mutta päivinä, jolloin oma arki poikkeaa tutusta ja turvallisesta rutiinista, täytyy kiinnittää säännöllisyyteen erityisen paljon huomiota. Muistuttaa itseään juomaan, syömään, lepäämään.  Ei se kroppa toimi niin, että kaikki tavat ovat edes yhden päivän ihan retuperällä. Vaurioiden korjaamiseen menee aina enemmän aikaa, kuin niiden tekemiseen, joten asiaa kannattaa ihan oikeasti miettiä järjellä.

Pieniä pilkahduksi takaisin energiseen vanhaan Cherryyn huomattiin heti, kun aloitin tekemään asian eteen jotain. Purkki kookosvettä nesteytykseen, ensihätään. Kookosöljyä kropan energiaksi. Sienibuusteri nupille kahvin kera. Tänään aikaisin nukkumaan. Kyllä tästä vielä noustaan!

Pitäkää huoli itsestänne! Erityisesti silloin, kun arki muuttuu.

Share

Kommentit

TahtotilaMinna

Hyvin kirjoitettu :) Minä olen paljon viime aikoina muistuttanut itseäni siitä, että miksi elän niin kuin elän, miksi näen vaivaa esim. eväiden tekemiseen ja kannan töihin mukaan kookosöljyä. Muistelen aikaa jolloin ei ollut kunnon käsitystä hyvästä olosta ja päivät päättyivät "aivosumuisen ja nälkäisen" työpäivän jälkeen väsymykseen ja ärtyisyyteen.

Siksi myös jaksan ihmetellä, että miten ne ihmiset jaksavat, jotka elävät sitä samaa turtunutta väsymystä joka päivä, aina vain ja hyväksyvät sen osaksi arkeaan? Kaikkeen tottuu. Ja tämä kirjoituksesi oli taas hyvä muistutus siitä, miksi hieman ekstravaivaa kannattaa nähdä, kiitos!

cherryjam

Kiitos Minna :)

Ihan hyvä aika-ajoin vähän herätellä itseään ja kyseenalaistaa omia toimitapojaan. Niihin on allut alunperin joku syy, miksi jostain asiasta on tullut tapa. Ehkä tähänkin oloon ajan kanssa tottuisi, mutta koska tiedän, miten paljon paremmin asiat vosivat olla ihan pienellä panostuksella, joka oikeastaan ei edes tunnu panostukselta, miksi tehdä asiat vaikeimman kautta :)

Olen aika varma, että myös tulomatkalla nälkääni syöty 100gr Geisha-konvehteja edesauttoi tätä olotilaa. Todella typerästi tehty! Epäsäännöllisyys aiheutta myös typeriä valintoja, joista kärsitään pitkän aikaa. "Sokeri, maito, hasselpähkinät (13%), kaakaovoi, kaakaomassa,' täysmaitojauhe, kasvirasva (palmu, shea), kirnumaitojauhe, vehnäjauho, maissitärkkelys, emulgointiaine (lesitiini mm. soija), suola, aromit" eivät nyt varsinaisesti ole terveyttä tukevia ainesosioa. Toivottavasti tämä kaikki on vain gluteenikrapulaa.

Kommentoi