"Tyytyväisyys tappaa kehityksen"

Balettisalissa on peilit. Kuntosalissa on peilit. Ryhmäliikuntatunnilla on peilit. Voisi kuvitella, että ulkonäkökeskeinen treenimaailma lisää tyytymättömyyttä, itseinhoa, syömishäiriöitä ja vääristynyttä kehonkuvaa. Toki näin varmasti onkin, mikäli salitreenillä lähdetään paikkaamaan jo lähtökohtaisesti rikkinäistä psyykettä, mutta henkiset ongelmat vaikuttavat luonnollisesti silloin myös kaikilla muillakin elämän osa-alueilla. Treenaaminen jonkun toisen takia, puhtaista ulkoisista seikoista tai paikaten muuta omaa puutetta ei ole kovin pitkäkestoinen ja kauaskantoinen valinta. Laita kommentti, mikäli olet näkemykseni kanssa eri mieltä.

En pidä lauseesta "tyytyväisyys tappaa kehityksen", sillä loputon kriittisyys itseään kohtaan ei tuota koskaan tyydytystä. Aina voisi olla isompi hauis, enemmän vatsapaloja, pystympi pylly. Omassa treenissä isompien treenipainojen himo on eteenpäinvievä voima, ei se, että keskityn kroppani puutteisiin, tai siihen, millaista rautaa en vielä jaksa nostaa. Myös toisiin treenaajiin itsensä vertaaminen on täysin hukkaanheitettyä energiaa. Me kaikki olemme yksilöitä niin geeniperimältämme kuin muilta fysiologisilta ominaisuuksiltamme. Sitäpaitsi jonkun muun mielestä olet lopulta aina kuitenkin liian paljon tai liian vähän jotain.

Olen äärimmäisen tyytyväinen nykyisiin treenipainoihini, sillä ne petaavat seuraavaa viiden kilon korotusta, joka tulee sitten kun sen aika on. Ja vaikka olenkin tyytyväinen nykyiseen henkiseen ja fyysiseen minääni, se ei silti tarkoita, ettenkö treenaisi tosissani, nousujohteisesti ja hakisi parempaa tulosta. Miten tämä siis eroaa tyytymättömyydestä? Tarkoitan sitä, että ennen salitreenin aloittamista olisi jo syytä olla itseensä tyytyväinen, eikä hakea hyväksyntää kehittyvän ulkonäkönsä kautta. Se on nimittäin kehä, josta ei koskaan pääse eroon. Saattaa käydä myös niin, että pakonomaisen itsensäkehittämisen vimmassa tekee treenin ja ruoan kannalta typeriä ratkaisuja, jotka taas johtavat huonon omantunnon kautta itsensä rankaisemiseen treenillä ja ruoalla.

On helppo olla tyytyväinen, kun tietää tehneensä parhaansa. Jos joskus sattuukin jostain syystä olemaan vähän huonompi treenipäivä, tai -viikko niin entä sitten? Se, että treeneistä puuttui se terävin kulma, ei tee siitä jumppakerrasta yhtään vähempiarvoista. Joskus hyvän päivän huonoin suoritus voi olla toisen päivän paras.

Kuka huomaa C&J tekniikkatreenikuvissa yhdennäköisyyden Muppettien Beakerin kanssa? Lähde

Itse olen saanut salitreenistä pelkkää positiivista kaikkea itselleni. Treenaan, koska se on kivaa. Positiivisena plussana ryhti suorenee, hillopurkin kannen saa itse auki ja energiaa riittää joka päivään. Lähden salille ainostaan siksi, koska tykkään siitä puuhasta itsessään niin paljon.

Share

Kommentit

empuska

"Tyytyväisyys tappaa kehityksen"-sanonta viittaa enemmänkin siihen, ettei motivaation takia kannata olla tyytyväinen suoritettuihin toimenpiteisiin tavoitetta varten, vaan keskittyä siihen, paljonko jäljellä, että pääsee tavoitteeseen. Se on suhteellisen ratkaiseva mentaliteetti, kun haluaa päästä johonkin tiettyyn, selkeästi asetettuun tavoitteeseen. Vastaavasti ulkonäkökeskeiskeiset tavoitteet asetetaan usein ympäripyöreästi tyyliin "Tahtoo vatsalihakset näkyviin" tai "Hyvä perse", joiden tuloksien mittaaminen on todella vaikeaa millä tavalla tahansa.

cherryjam

Tervetuloa empuska :) Kiva saada giikkikin mukaan ja kiva kun kommentoit. Hyviä pointteja. Myönnetään, että tarkastelin asiaa aika putkinäköisesti.

Itse nään silti tuon moton ennemminkin negatiivisena, vaikka ymmärrän kyllä esimerkiksi tuon esittämäsi idean motivaattorina. Samaan kategoriaan kuuluu mielestäni myös esimerkiksi "No pain no gain", koska ne lähestyvät salijumppaa niin kovin hampaat irvessä-meiningillä. Vaikka tosiaan yleensä naama onkin vikoissa toistoissa rutussa ja hampaat irvessä ;)

Suvi K.
Sisunainen

Samaistun 100% kolmeen viimeiseen lauseeseen!

Meidän salilla ei ole peilejä, mikä on ärsyttävää kun ei voi kyylätä omaa tekniikkaa. Mutta toisaalta siinä on voinut olla ihan hyväkin ajatus takana, varsinkin kun kyseessä on naisten sali.

Ps. Kuuluuko tota liikettä (mikä sen nimi nyt onkaan??) tehdessä tosiaan hypätä ilmaan vai hämääkö kuva? Olen siis tehnyt ilmeisesti samaa mutta pelkästään rinnallevetoversiona (tankoa ei viedä enää pään päälle)... :P Hyvä kuva anyway. :D

cherryjam

Peilittömyydessä ja peilillisyydessä on kyllä puolensa :)

Varsinaisesti en "hyppää" ilmaan -varpaat on vielä maassa, kuva saattaa hämätä. Pyrin vauhdilla saamaan itseni tangon alle pudottautumalla. Olen vielä ihan älyttömän hidas ja pelkällä rive-painoilla ei pysty tekemän vielä työntöä :)

Kommentoi