Ladataan...

Koska olet viimeksi pitäny lepoviikon, tai kevyen viikon treenistä?

Oma vastaukseni on vähän nolo. En vielä kertaakaan tämän parin vuoden aktiivitreenaamisen aikana. Toki olen saattanut olla sairastelun vuoksi viikon poissa pelistä, mutta onko se lepoa, jos kroppa joutuu samalla taistelemaan pöpöjä vastaan? Ehkä viime syksyn sairastelukierrekin selviää nyt. Liian vähän lepoa.

Viimeaikoina treenit ovat jääneet usein kesken. En vaan jaksa. Treenipainot ovat tulleet tasaisesti alaspäin, enkä enää muista, koska viimeksi olisin saanut satasen ylös maasta. Viime viikolla sumomavessa puristusvoimaa ei ollut nimeksikään, vaikka käsitreenipäivästä oli aikaa. Sen sijaan, että olisin miettinyt voimattomuuden syytä, päädyin omassa ajatusketjussani "täytyy varmaan hankkia vetoremmit"-päätelmään. Tämähän ei sovi omaan treeni-ideologiaani lainkaan, jossa kroppa on yhtä vahva kuin sen heikoin lihas: puristusvoima ja core-lihakset ovat yhtä tärkeitä, kuin reidet tai hauis. Siksi en käytä remmejä enkä tukivyötä.

Juttelin muutamille treenaamisesta kaiken tietäville ystävilleni asiasta ja jatkuvasta väsymyksestäni salilla, ja kummankin ensimmäinen kysymys oli, milloin minulla viimeksi oli ollut lepoviikko. No..ööö...ei ikinä. Sain tiukan käskyn pitää seuraava viikko totaalilepoa. Aluksi ajatus kauhistutti: koko viikko ilman liikuntaa?! Ei yhtä ainutta kyykkyä eikä leuanvetoa?! Olo oli ollut treeneissä kuitenkin jo niin kauan onneton, että päätin oikeasti pitää kiinni tästä lepoviikosta.Onneksi ympärilläni on fiksumpia ihmisiä, jotka osasivat kertoa minulle ne oikeat sanat. Lihas ei kasva treenatessa. Lihas kasvaa levossa. Salikorttikin loppui sopivasti sunnuntaihin. Reenit olivat siis niiltä osin taputeltu.

Itsestäänselviä asioita, joita ei itse vaan tajua omassa pienessä jumppakuplassaan.

Aloin pikkuhiljaa kääntämään omaa ajatusmaailmaani siihen suuntaan, ettei viikon liikkumattomuus olisikaan katastrofi. Lopulta aloin oikeastaan nauttimaan ajatuksesta, että voisin vain möllöttää. Koko viikon. Huoltaa kehoa ja mieltä. Ehkä ne oudot aamuyön heräämisetkin loppuisivat. Selkeät kropan stressioireet ovat olleet ilmassa, mutta en ole osannut tulkita niitä. Tyhmä minä. Nyt on korkea aika, ennekuin tapahtuu jotain peruuttamatonta.

 

Aion siis seuraavan viikon kiinnittää erityistä huomiota kehonhuoltoon ja rentoutumiseen. Sekä kropan että mielen. Allaolevat askeleet ovat päivittäisessä käytössä ja elintavoissa mukana normaalisti, mutta tällä viikolla niihin on oikeasti panostettava huolella.

 

1) Yöunet. Tällä viikolla viimeistään 22:30 sänkyyn ja univalmiudessa (silmät kiinni ja hengitys tasaisena) ihan viimeistään kello 23. Ehdoton takaraja. Nukkumishommat ovat taas livenneet vähän lapasesta, ja kello on huidellut yli puolen yön, kun olen kömpinyt sänkyyn. Myöhään valvominen ei ole vielä kertaakaan ollut hyvä idea. Ikinä.

2) Adaptogeenit. Reishi, pakuri, maca. Cordyceps, lion's mane, shiitake.  Adaptogeenit tietävät, mitä kroppani tarvitsee ja mukautuvat sen tarpeisiin: todennäköisesti reishi tulee väsyttämään minut  totaalisesti hetki nauttimisestaan, joten reishiteetä juon viimeisenä illalla.

3) Aminohapot. BCAA ja L-glutamiini. Glutamiini hellii suoliston nukkaa, joka varmasti on saanut damagea tämän kropan stressin myötä. BCAA palauttaa, ja sitähän minä tarvitsen!

4) Probiootit. Stressi vaikuttaa erityisesti suolistoon, joka taas vaikuttaa kropassa ja mielessä ihan kaikkeen muuhun.

5) Laadukas magnesium. Noin kello 18:00 aikoihin, jotta se ehtii vaikuttaa yöuniin lihaksia rentouttavasti. Ehkä jopa reippaampi annostus kuin normaalisti, jotta korjausaineita on tarpeeksi saatavissa.

6) Piikkimatto ja putkirullaus. Jos et tiedä miksi, kokeile! Ehkä myös hyvin rauhalliset lenkit haistellen kevätilmaa, syvähengitellen.

7) Ravinto on luonnollisesti yksi vahva osa palautumista, mutta minulla se jatkuu ihan "normaalina" kuten ennenkin. Paljon rasvaa ja proteiinia, mutta tällä viikolla kiinnitän enemmän huomiota hiilihydraattien saantiin illalla, ennen nukkumaanmenoa, jotta takaan itselleni syvät yöunet. Viherjauheet (Emerald Balance Greens, chlorella, spirulina, vehnänorasjauhe) ja marjasmoothiet ovat MSM:n ohella käytössä, jotta saan kudoksiin aitoja ravintoaineita korjaamaan vaurioita. Pitkään jatkunut kulutus ja siitä johtuva elimistön stressi tarvitsevat runsaasti optimaalista ravintoa.

Ja mikä parasta: tänään olen sitä mieltä, että jos viikko ei riitä, palaudun vielä toisen. Katsotaan perjantaina mikä olo on, kiipeilenkö seinille liikunnan puutteesta, olenko unohtanut jo oikean mavetekniikan vai katsooko peilistä möllykkä, joka ei enää salitreeniä kaipaakaan.

 

Luen mielelläni sinun keinojasi palautumiseen ja lepoviikkoon. Vinkit saa jakaa kommenttioboksissa.

Share

Ladataan...

Balettisalissa on peilit. Kuntosalissa on peilit. Ryhmäliikuntatunnilla on peilit. Voisi kuvitella, että ulkonäkökeskeinen treenimaailma lisää tyytymättömyyttä, itseinhoa, syömishäiriöitä ja vääristynyttä kehonkuvaa. Toki näin varmasti onkin, mikäli salitreenillä lähdetään paikkaamaan jo lähtökohtaisesti rikkinäistä psyykettä, mutta henkiset ongelmat vaikuttavat luonnollisesti silloin myös kaikilla muillakin elämän osa-alueilla. Treenaaminen jonkun toisen takia, puhtaista ulkoisista seikoista tai paikaten muuta omaa puutetta ei ole kovin pitkäkestoinen ja kauaskantoinen valinta. Laita kommentti, mikäli olet näkemykseni kanssa eri mieltä.

En pidä lauseesta "tyytyväisyys tappaa kehityksen", sillä loputon kriittisyys itseään kohtaan ei tuota koskaan tyydytystä. Aina voisi olla isompi hauis, enemmän vatsapaloja, pystympi pylly. Omassa treenissä isompien treenipainojen himo on eteenpäinvievä voima, ei se, että keskityn kroppani puutteisiin, tai siihen, millaista rautaa en vielä jaksa nostaa. Myös toisiin treenaajiin itsensä vertaaminen on täysin hukkaanheitettyä energiaa. Me kaikki olemme yksilöitä niin geeniperimältämme kuin muilta fysiologisilta ominaisuuksiltamme. Sitäpaitsi jonkun muun mielestä olet lopulta aina kuitenkin liian paljon tai liian vähän jotain.

Olen äärimmäisen tyytyväinen nykyisiin treenipainoihini, sillä ne petaavat seuraavaa viiden kilon korotusta, joka tulee sitten kun sen aika on. Ja vaikka olenkin tyytyväinen nykyiseen henkiseen ja fyysiseen minääni, se ei silti tarkoita, ettenkö treenaisi tosissani, nousujohteisesti ja hakisi parempaa tulosta. Miten tämä siis eroaa tyytymättömyydestä? Tarkoitan sitä, että ennen salitreenin aloittamista olisi jo syytä olla itseensä tyytyväinen, eikä hakea hyväksyntää kehittyvän ulkonäkönsä kautta. Se on nimittäin kehä, josta ei koskaan pääse eroon. Saattaa käydä myös niin, että pakonomaisen itsensäkehittämisen vimmassa tekee treenin ja ruoan kannalta typeriä ratkaisuja, jotka taas johtavat huonon omantunnon kautta itsensä rankaisemiseen treenillä ja ruoalla.

On helppo olla tyytyväinen, kun tietää tehneensä parhaansa. Jos joskus sattuukin jostain syystä olemaan vähän huonompi treenipäivä, tai -viikko niin entä sitten? Se, että treeneistä puuttui se terävin kulma, ei tee siitä jumppakerrasta yhtään vähempiarvoista. Joskus hyvän päivän huonoin suoritus voi olla toisen päivän paras.

Kuka huomaa C&J tekniikkatreenikuvissa yhdennäköisyyden Muppettien Beakerin kanssa? Lähde

Itse olen saanut salitreenistä pelkkää positiivista kaikkea itselleni. Treenaan, koska se on kivaa. Positiivisena plussana ryhti suorenee, hillopurkin kannen saa itse auki ja energiaa riittää joka päivään. Lähden salille ainostaan siksi, koska tykkään siitä puuhasta itsessään niin paljon.

Share

Ladataan...

Hyvä, seesteinen ja energinen olo on itsestäänselvyys, kunnes sen menettää.

Olen elänyt supernaisen elämää viime kesästä lähtien, jolloin maitotuotteet ja viljat jäivät lopullisesti pois. Aloin myös priorisoimaan unta, sillä vihdoin ymmärsin sen merkityksen kaikkeen. Levänneet keho ja pää ovat kaiken perusta. Syksystä alken rasvan käyttö on lisääntynyt kuukausi kuukaudelta, enkä ole sen koommin kärsinyt väsymyksestä, velttoudesta, motivaation puutteesta saati aivosumusta.

Kunnes yksi päivä poissa raiteilta muuttaakin kaiken.

Vietin kuluvan viikon hektisen tiistain Helsingissä tapaamisten merkeissä, ja kello 5:30 herätyksen vuoksi edellisen yön uni jäi vajavaiseksi. Tekosyy. Olisin voinut mennä aikaisemmin nukkumaan. Pyrin aamulla syömään proteiini- ja rasvapitoisen aamiaisen, sillä tulevan päivän syömiskuviot olivat vähän vielä auki, mutta en sitten siitä huolimatta pakannut eväitä mukaan? Päivä oli suht tiukkaan aikataulutettu ympäri kaupunkia ja kahvia kului paljon. Yhteenkään kuppiin en jostain syystä lisännyt hyvää energianlähdettä kookosöljyä, vaikka kannan sitä laukussani kaikkialle. Päivällä söin salaatin, johon valitsin mahdollisimman paljon proteiinia, ja pyysin extra-kaadon oliiviöljyä. Olin ottanut mukaani MSM:llä ja glutamiinilla terästetyn vesipullon, jonka olin juonut loppuun jo aamupäivällä. Olisin voinut moneen otteeseen täyttää pullon päivän aikana, mutten sitä tehnyt. Vaikka tapaamiltani ihmisiltä sainkin hurjan paljon henkistä energiaa, ei ihminen elä pelkällä pyhällä hengellä. Paluulautassa mieli oli kirkas (kiitos puhtaan reishin, jota pääsin päivällä nauttimaan) mutta kroppaa särki.

Tänään eletään torstaita, ja tiistain vahinkoja korjataan yhä. Oloni on yhä ihan kaamea. Väsyttää. Ei huvita. Hirveä nälkä koko ajan. Janottaa. Kroppa ei ole palautunut maanantain salitreenin jäljiltä. Menin tuntia liian aikaisin luennolle, oho. Motivaatio kaikkeen puuttuu, kämppä on levällään, ei jaksa siivota. Olo on jotain krapulan ja alkavan flunssan väliltä. Voisin kuvitella, että tältä tuntuu silloin kun kilpirauhanen posahtaa. Mutta tiedän ihan itse omilla toimillani olevani syyllinen omaan kamalaan olotilaani.

Liian vähän vettä.
Liian vähän suolaa.
Liian vähän rasvaa.
Liian vähän ruokaa, proteiinia, marjoja, vihreää.
Liian vähän unta.

Kaikki olisi ollut korjattavissa ihan pienillä kevätjuhlaliikkeillä.

Vaikka olen elänyt tasapainoisesti ja säännöllisillä elämäntavoilla, en aina muista, ettei  hyvä oloni olekaan itsestäänselvyys. Sen eteen pitää oikeasti tehdä vähän töitäkin. Koen sisäistäneeni omat elämäntapani, enkä suorita terveyttä, mutta päivinä, jolloin oma arki poikkeaa tutusta ja turvallisesta rutiinista, täytyy kiinnittää säännöllisyyteen erityisen paljon huomiota. Muistuttaa itseään juomaan, syömään, lepäämään.  Ei se kroppa toimi niin, että kaikki tavat ovat edes yhden päivän ihan retuperällä. Vaurioiden korjaamiseen menee aina enemmän aikaa, kuin niiden tekemiseen, joten asiaa kannattaa ihan oikeasti miettiä järjellä.

Pieniä pilkahduksi takaisin energiseen vanhaan Cherryyn huomattiin heti, kun aloitin tekemään asian eteen jotain. Purkki kookosvettä nesteytykseen, ensihätään. Kookosöljyä kropan energiaksi. Sienibuusteri nupille kahvin kera. Tänään aikaisin nukkumaan. Kyllä tästä vielä noustaan!

Pitäkää huoli itsestänne! Erityisesti silloin, kun arki muuttuu.

Share
Ladataan...

Pages