Ladataan...

Ensimmäisessä osassa kyseenalaistin sanan terveellisyys, vedoten siihen, miten subjektiivinen koko käsite on. Aihe on laaja, joten  tässäkään postauksessa ei vielä päästä syvälle ruoka-aineyliherkkyyksiin, vaikka niin lupasinkin.

Kritiikkini sanaa kohtaan kohdistuu myös oman genreni, eli luolamiesruokavalion, blogeihin. Lähtökohtaisesti paleo-ruokavalio (lue täältä/Paleo Helsinki:Aloita tästä jos ei kellot soi) on henkilökohtaisesti mielestäni se kaikkein terveellisin (lupaan, tämä on viimeisiä kertoja kun sana mainitaan blogissani), mutta koska ihmiset ovat yksilöitä, ja meillä kaikilla on ainutlaatuinen ruoansulatusjärjestelmä, myös ne optimaallisimmat tuotteet itselle ovat yksilöllisiä. En väitä, että kokis ja Big Mac olisi jollekin paras yksilöllinen ruokavalio, vaan luonnollisesti tottakai tietyt universaalit periaatteet käyvät kaikkii ihmisiin ja ovat hyvinvoinnin perusta. Koska hienot kirjoittajat ennen minua ovat saaneet asiat jo ylös ymmärrettävässä muodossa, tässä/Kukka Laakso: Muistilista ja tässä/Paleo Helsinki: Pikkuhiljaa paleoon linkkejä yleispäteviin puitteisiin ruoan suhteen, joilla elämänlaatu paranee varmasti välittömästi (ellei taustalla ole sitten autoimmuunisaurauksia, kilipirauhasen vajaatoimintaa etc. jotka vaativat vähän enemmän panostusta).

 

Palaan joskus myöhemmin siihen, miten päädyin nelisen-viitisen vuotta sitten vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, jolla puksuttelin eteenpäin viime kesän alkuun asti. Tähän asti suositut karppiruoat eli mantelijauhe, kerma, rasvaiset juustot ja turkkilainen jukurtti sekä kananmunat olivat lihan ja kasvisten ohessa ruokavalioni kulmakivet. Oikeastaan myös sanan ”ruokavalio” voisi heittää terveellisyyden ohella jo roskiin, sillä en koe olevani millään ”ruokavaliolla”. Näin minä syön elääkseni, voidakseni hyvin ja pysyäkseni mahdollisimman terveenä ja suorituskykyisenä. Mutta koska ihmisillä, kuten myös itselläni, on kova tarve luokitella asioita, on laajemman ymmärtämisen vuoksi ehkä helpompi puhua ruokavaliosta, joka itselläni on paleo-viitekehys/Helsinki Paleo: Perustelut paleolle.

Koin voivani hyvin vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Käytin kovia rasvoja, eläinproteiineja, hiilarit sain kasviksista ja marjoista. Usein hiilihydraattien syöntiä kuitenkin ihan vahingossa laiminlöin, ja salitreenin aikana usein haukotutti, väsytti. Lihaspaineita ei ollut nimeksikään, ja pitkissä sarjoilla lihaksen hapotus oli ihan infernaalinen. Olin useasti myös tosi väsynyt, aamuheräämiset kestivät muutaman tunnin torkutellessani koomassa. Ei vaan pystynyt, mutta se nyt on tää vuodenaika/stressi/kouluväsymys/ei huvita. Peilistä katsoi välillä vähän turvonnut naama, ja sinällään hoikassa varressani heilui leuan alla ihmeellinen kaksoisleuka, vaikka normaalipainossa pysyttiinkin. Rakenteellinen vika, ajattelin.

Vatsaa turvotti usein, ja kärsin refluksitaudista. No, mulla nyt on tää sairaus, eletään sen kanssa, onhan mulla elinikäisset lääkkeet tähän. Akne vaivasi, ei tosin enää niin pahana, kuin eläessäni virallisten ravitsemussuositusten mukaan, mutta sekin alkoi olla jo asia, jonka kanssa vaan opin elämään. Niistää piti myös jatkuvasti mutta täähän on tätä diagnosoitua astmaa.

 

Kesän alussa varasin ajan BioSignature-mittaukseen, josta olin sekä lukenut paljon, että kuullut suosituksia sen läpikäynneiltä ystäviltä. Valmennuksesta kirjoitan myöhemmin lisää. Olin asian suhteen hyvin skeptinen, koska minähän eli jo huipputerveellisesti, mitä uutta voisin muka saada? Valmennuksen alussa läpikävimme edellämainittuja kehoni ongelmia, jotka eivät mielestäni olleet ongelmia vaan "normaaleja elämään kuuluvia oireita", koska olin niihin jo niin tottunut. Sain suosituksen tehdä Food Detective -testin, joka selventää mahdollisia ruoka-aineyliherkkyyksiä. Myös Food Detectivestä kirjoitan myöhemmin tarkemmin.

Testissä näkyi kolmeen luokkaan kuuluvat koodit, jotka oli jaettu heikoiksi, keskivahvoiksi tai vahvoiksi yliherkkyyksiksi. Lyhyestä virsi kaunis: pidättäydyin kolme kuukautta tarkasti minulla vahvasti yliherkkyyksiksi nouseista ruoka-aineista ja pyrin parhaani mukaan välttelemään keskivahvoja ja heikkoja yliherkkyyksiä. Ja tuon kolmen kuukauden aikana kaikki ylläolevat oireeni katosivat. Osa jo todella lyhyessä ajassa.

 

Yhteenvetona: söin siis vain terveellisiä ruokia, mutta kärsin silti erilaisista ongelmista, koska osalle ruoka-aineista olin herkistynyt, ja ne olivat ongelmieni perimmäinen syy. Tästä syystä sana "terveellinen" on tästä lähin pannassa tässä blogissa.Vaikka pähkinät ovat huipputerveellisiä, ne saattavat aiheuttaa sinulle oireita. Vaikka marjat luokitellaankin suomalaisiksi superfuudeiksi, saatat tulla niistä todella kipeäksi. Vaikka me luolanaiset suosittelemmekin eläimen lihaa terveellisenä ruokana, saatat kärsiä seurauksia pitkänkin aikaa, mikäli olet sille yliherkkä.

 

Ja koska kuvaton blogi on tylsä, lisätään loppuun kuva eilisen saliaherruksen tuloksesta. Suoni! Siellä se pullottaa.

 

 

 

Share

Ladataan...

Olen blogien suurkuluttaja. Luen niin muoti-, lifestyle, kuin treeni- ja hyvinvointiblogejakin. On bikini- ja bodyfitness -kilpailijaa, tavallista saliharrastajaa, luomuhippiä, raakaruokailijaa ja paleolla elävää.

Yksi asia melkein jokaista blogia yhdistää, myös niitä (treeni)blogeja, joita löydän satunnaisesti. Kaikki puhuvat "terveellisestä ruokavaliosta" ja "terveistä elämäntavoista".

Minusta koko sanan "terveellinen" voisi heittää jo romukoppaan. Terveelliset elämäntavat ja terveellinen ruokavalio kun ovat niin täysin subjektiivisia asioita. Sitä selvennetään postauksen seuraavassa osassa. Puhuttaisko mielummin vaikka "minulle optimaalisesta ravinnosta" tai ihan vain "minun ruokavaliostani" ja unohdetaan se, mikä milloinkin on terveellistä?

 

Tällä mielensäpahoittamisen aikakaudella on kuitenkin syytä esittää pieni vastuuvapauslauseke, ennenkuin perehdyn asiaan tarkemmin.

Seuraavat esimerkit ovat satunnaisotoksia blogeista, joita olen lukenut vuosien varrella, eikä niiden alkuperää voida millään jäljittää, sillä lähteitä en muista, ja osa on täysin fiktiivisiä. Tarkoituksena ei ole loukata ketään eikä osoittaa sormella kenenkään ruokailutottumuksia. Minulle on lopulta ihan sama, mitä kukakin luukustaan alas mättää, mutta tahdon ihmisten tietävän, ettei yksi totuus ole ainoa totuus. Mikäli joku voi varsin loistavasti omalla ruokavaliollaan, mitäpä sitä turhaan muuttamaan. Mutta mikäli kärsii vaikkapa oudoista vatsaoireista, painon jämähtämisestä, nivelkivuista, säännöllisistä pääkivuista, unettomuudesta, aknesta, vetämättömästä olosta tai  usein tulevasta ketutuksesta, kannattaa ehkä miettiä, jospa kokeilisikin jotain muuta ja tekisi jonkun asian elämässään toisin. Esimerkin tarkoituksena on tuoda esille erilaista ruokavaliota, joiden noudattajat väittävät kivenkovaan syövänsä ja elävänsä hyvin terveellisesti.

 

Joku bloggaaja saarnaa terveellisten elämäntapojen puolesta, ja tekee superterveellistä marinadia rypsiöljystä. Hyviä kasvirasvoja.

Joku hehkuttaa kaurapuuron ja sokerittoman mehukeiton täydellisen terveellistä komboa. Viljojen hyviä kuituja ja vähän kaloreita.

Joku poistaa munakkaastaan puolet keltuasista. Liikaa rasvaa ja kolesterolia.

Joku lisää kookosöljyä kahviin ja paistaa pekoninkin voissa, koska se on terveellistä. Aivot tykkää rasvasta. Rasva on paras energianlähde.

Joku elää terveellistä salitreenaajan elämää ja kulauttaa päälle Valion ProFeel-palautusjuoman. Maidosta hyviä proteiineja mutta ei eläinrasvan haittoja.

Toinen terveellisten elämäntapojen kannattaja ei lisää mihinkään suolaa. Suola on epäterveellistä.

Toinen lisää juomaveteensäkin suolaa. Suolahan on solun elämän edellytys.

Joka aterialla vähintään 150gr eläinperäistä proteiinia. Vain kerran viikossa punaista lihaa. Eikun tofu on terveellisin vaihtoehto.

 

Ymmärtänet nyt, mikä minua tässä hiertää? Kaikki esimerkkiruokailijat painottavat syövänsä terveellisesti. Ja toisen mielestä taas toinen syö ihan älyttömän epäterveellisesti. En itse voi ymmärtää vähärasvaista ruokavaliota, kun taas joku sillä elävä kauhistuu omaa rasvaläträystäni. Rasvahan lihottaa ja tulee sydän- ja verisuonitauteja! (Nimenomaan ei, opi täältä lisää). Jos ihan rehellisiä ollaan, niin oma paleohenkinen ruokavalioni on luonnollisesti se kaikista terveellisin, mutta koska näen punaista joka kerta, kun joku kertoo tehneesä "hiukan terveellisemmän version hampurilaisesta/sämpylästä/kakusta lisäten siihen jotain vähärasvaista/rypsiöljyä/kalorintonta makeutusainetta/kevytmajoneesia", aion yhteisen hyvän nimissä luopua nimittämästä myös omaa ruokavaliotani terveelliseksi. Se on minulle optimaalisin, jolla voin kaikista parhaiten.

 

Lopputulos saattaa olla kaikilla ruokavalioilla ihan pätevä, mutta itse tavallista THL:n suosittelemaa ruokavaliota suurimman osan elämästäni noudattaneena voin todeta, ettei ikinä enää. Migreeni vieraili usein, jopa useita kertoja viikossa, ja lääkitys oli sen mukainen. Naamassa paha kestoakne, johon, usko pois, kokeiltiin kaikkea. Väsytti ja ennenkaikkea potutti hyvin usein. Vatsa reistaili. Jatkuva nuha ja astma vaivasi. Olo oli vetelä ja aloitekyvytön. Kroppa tuntui löysältä ja usein turvonneelta. Ja kun tuli nälkä, se tuli huutavana ja kokonaisvaltaisena: ruokaapitisaadahetinyt!!

 

Koska joku ei kuitenkaan usko, että ilman perinteistä bodariruokavaliota (rahkaa, ananasta, sokerittomia mehukeittoja, vähärasvaisia kanoja, pieniä aterioita 2-3 tunnin välein...) voi saada tuloksia aikaan, laitetaan siitä kuvatodiste.

Vasemmanpuoleinen tyttö (syyskuus 2012) käy salilla vähän jumppaamassa, käyttää raakamaitoa, rahkaa ja turkkilaista jukurttia. Satunnaisesti myös leipää, ja aina kakkua, kun vaan tarjolla on, mutta elää pääosin vähähiilihydraattisesti.

Oikeanpuoleinen tyttö (syyskuu 2013) ei käytä maitotuotteita eikä viljaa, sen sijaan nauttii lähes joka aterialla runsaasti rasvaa, ja syö noin kolme kertaa päivässä, paleosti. Tyttö on nostanut, työntänyt ja vetänyt raskaita painoja puolisen vuotta. Tytölle tulee nykyisin paha olo kakusta, joten hän on katsonut paremmaksi olla syömättä sitä.

Share