Ladataan...

Viime kesän Food Detective -testi paljasti minulle aimo annoksen yliherkkyysruokia, jonka ansiosta esimerkiksi kananmunat olivat eliminoitu vähintään kolmeksi kuukaudeksi, jopa puoleksi vuodeksi ruokavaliostani. Tulos sai aikaan hämmennystä ja hetken verran epätoivoa: mitä minä sitten oikein syön aamupalaksi?

Jutellessani aamupala-ahdistuksesta paleo-kollegojen kanssa, sain yhden kysymyksen vastattavaksi. Miksi aamupalan täytyisi olla joku tietty aamupala? Miksei se voisi olla ihan yleisesti vaan aamuruoka?

Ajatus sai aikaan riemullisen olotilan. Tosiaan! Miksi en ole ajatellut tätä aikaisemmin! Aamupala on vain ruoka-annos kaikkien muiden päivän ruoka-annosten joukossa, joten miksi se pitää eri tavalla kategorioida sisältämään tiettyä ruoka-ainetta! Tämän oivalluksen jälkeen elämäni helpottui ja hedonisoitui vielä entisestään.

Olen aina kuvitellut, etten aamulla saa alas mitään oikeata ruokaa, mutta eihän se ole sen kummempaa, kuin vain syödä. Nykyisin aamuruokani koostuu siis harvoin munista, joita olen palautellut ruokavaliooni pikkuhiljaa, mutta sitäkin useammin eilisen päivän illallisesta, lounaasta, tai ihan vaan siitä, mitä jääkaapista sattuu kulloinkin löytymään. Joka aamu ehdottomasti proteiinia ja rasvaa, joista en tingi koskaan, hiilareilla ei niin väliä, mikäli luvassa ei ole aamusalia.

Tällä viikolla aamu on hyrrännyt käyntiin esimerkiksi näillä:


 

Olen onnellinen ja kiitollinen joka päivä siitä, että asun Virossa. Minulla on mahdollisuus jokapäiväiseen, monipuoliseen luomuruokaan, joka on vain murto-osa Suomen hinnoista. Lähikaupassamme on ihan mieletön luomuvalikoima ja erikoisemmat tuotteet löytyvät samasta rakennuksesta, erikoistuneemmasta ekokaupasta.

Share

Ladataan...

Olen blogien suurkuluttaja. Luen niin muoti-, lifestyle, kuin treeni- ja hyvinvointiblogejakin. On bikini- ja bodyfitness -kilpailijaa, tavallista saliharrastajaa, luomuhippiä, raakaruokailijaa ja paleolla elävää.

Yksi asia melkein jokaista blogia yhdistää, myös niitä (treeni)blogeja, joita löydän satunnaisesti. Kaikki puhuvat "terveellisestä ruokavaliosta" ja "terveistä elämäntavoista".

Minusta koko sanan "terveellinen" voisi heittää jo romukoppaan. Terveelliset elämäntavat ja terveellinen ruokavalio kun ovat niin täysin subjektiivisia asioita. Sitä selvennetään postauksen seuraavassa osassa. Puhuttaisko mielummin vaikka "minulle optimaalisesta ravinnosta" tai ihan vain "minun ruokavaliostani" ja unohdetaan se, mikä milloinkin on terveellistä?

 

Tällä mielensäpahoittamisen aikakaudella on kuitenkin syytä esittää pieni vastuuvapauslauseke, ennenkuin perehdyn asiaan tarkemmin.

Seuraavat esimerkit ovat satunnaisotoksia blogeista, joita olen lukenut vuosien varrella, eikä niiden alkuperää voida millään jäljittää, sillä lähteitä en muista, ja osa on täysin fiktiivisiä. Tarkoituksena ei ole loukata ketään eikä osoittaa sormella kenenkään ruokailutottumuksia. Minulle on lopulta ihan sama, mitä kukakin luukustaan alas mättää, mutta tahdon ihmisten tietävän, ettei yksi totuus ole ainoa totuus. Mikäli joku voi varsin loistavasti omalla ruokavaliollaan, mitäpä sitä turhaan muuttamaan. Mutta mikäli kärsii vaikkapa oudoista vatsaoireista, painon jämähtämisestä, nivelkivuista, säännöllisistä pääkivuista, unettomuudesta, aknesta, vetämättömästä olosta tai  usein tulevasta ketutuksesta, kannattaa ehkä miettiä, jospa kokeilisikin jotain muuta ja tekisi jonkun asian elämässään toisin. Esimerkin tarkoituksena on tuoda esille erilaista ruokavaliota, joiden noudattajat väittävät kivenkovaan syövänsä ja elävänsä hyvin terveellisesti.

 

Joku bloggaaja saarnaa terveellisten elämäntapojen puolesta, ja tekee superterveellistä marinadia rypsiöljystä. Hyviä kasvirasvoja.

Joku hehkuttaa kaurapuuron ja sokerittoman mehukeiton täydellisen terveellistä komboa. Viljojen hyviä kuituja ja vähän kaloreita.

Joku poistaa munakkaastaan puolet keltuasista. Liikaa rasvaa ja kolesterolia.

Joku lisää kookosöljyä kahviin ja paistaa pekoninkin voissa, koska se on terveellistä. Aivot tykkää rasvasta. Rasva on paras energianlähde.

Joku elää terveellistä salitreenaajan elämää ja kulauttaa päälle Valion ProFeel-palautusjuoman. Maidosta hyviä proteiineja mutta ei eläinrasvan haittoja.

Toinen terveellisten elämäntapojen kannattaja ei lisää mihinkään suolaa. Suola on epäterveellistä.

Toinen lisää juomaveteensäkin suolaa. Suolahan on solun elämän edellytys.

Joka aterialla vähintään 150gr eläinperäistä proteiinia. Vain kerran viikossa punaista lihaa. Eikun tofu on terveellisin vaihtoehto.

 

Ymmärtänet nyt, mikä minua tässä hiertää? Kaikki esimerkkiruokailijat painottavat syövänsä terveellisesti. Ja toisen mielestä taas toinen syö ihan älyttömän epäterveellisesti. En itse voi ymmärtää vähärasvaista ruokavaliota, kun taas joku sillä elävä kauhistuu omaa rasvaläträystäni. Rasvahan lihottaa ja tulee sydän- ja verisuonitauteja! (Nimenomaan ei, opi täältä lisää). Jos ihan rehellisiä ollaan, niin oma paleohenkinen ruokavalioni on luonnollisesti se kaikista terveellisin, mutta koska näen punaista joka kerta, kun joku kertoo tehneesä "hiukan terveellisemmän version hampurilaisesta/sämpylästä/kakusta lisäten siihen jotain vähärasvaista/rypsiöljyä/kalorintonta makeutusainetta/kevytmajoneesia", aion yhteisen hyvän nimissä luopua nimittämästä myös omaa ruokavaliotani terveelliseksi. Se on minulle optimaalisin, jolla voin kaikista parhaiten.

 

Lopputulos saattaa olla kaikilla ruokavalioilla ihan pätevä, mutta itse tavallista THL:n suosittelemaa ruokavaliota suurimman osan elämästäni noudattaneena voin todeta, ettei ikinä enää. Migreeni vieraili usein, jopa useita kertoja viikossa, ja lääkitys oli sen mukainen. Naamassa paha kestoakne, johon, usko pois, kokeiltiin kaikkea. Väsytti ja ennenkaikkea potutti hyvin usein. Vatsa reistaili. Jatkuva nuha ja astma vaivasi. Olo oli vetelä ja aloitekyvytön. Kroppa tuntui löysältä ja usein turvonneelta. Ja kun tuli nälkä, se tuli huutavana ja kokonaisvaltaisena: ruokaapitisaadahetinyt!!

 

Koska joku ei kuitenkaan usko, että ilman perinteistä bodariruokavaliota (rahkaa, ananasta, sokerittomia mehukeittoja, vähärasvaisia kanoja, pieniä aterioita 2-3 tunnin välein...) voi saada tuloksia aikaan, laitetaan siitä kuvatodiste.

Vasemmanpuoleinen tyttö (syyskuus 2012) käy salilla vähän jumppaamassa, käyttää raakamaitoa, rahkaa ja turkkilaista jukurttia. Satunnaisesti myös leipää, ja aina kakkua, kun vaan tarjolla on, mutta elää pääosin vähähiilihydraattisesti.

Oikeanpuoleinen tyttö (syyskuu 2013) ei käytä maitotuotteita eikä viljaa, sen sijaan nauttii lähes joka aterialla runsaasti rasvaa, ja syö noin kolme kertaa päivässä, paleosti. Tyttö on nostanut, työntänyt ja vetänyt raskaita painoja puolisen vuotta. Tytölle tulee nykyisin paha olo kakusta, joten hän on katsonut paremmaksi olla syömättä sitä.

Share