Ladataan...
Liinapino

Ensimmäiset viikot vauva nukkui milloin ja missä vain - useimmiten sylissä, rinnalla tai muuten vain vieressä. Ihanasti kippuralla! Ihanien synnytyspäivystäjiksi kutsuttujen mummojen ansiosta vauvalla oli monta syliä, aina oli myös joku leikkimässä esikoisen kanssa tai tekemässä ruokaa. Kantoliinalle ei oikeastaan ollut mitään tarvetta. Ehdin jo murehtia, tuleeko tästä vauvasta liinavauva ollenkaan.  

Kuten yleensä murehdin aivan turhaan. Siitä hetkestä lähtien, kun mies palasi töihin, olen kantanut päivittäin, tuntitolkulla, aamusta iltaan aina kyllästymiseen asti. Kantamista tauottavat toki imetys, vaipanvaihto ja seurustelu. Tavallaan olin jo unohtanut, tällaistako vauvan elämä on. Vai pitäisikö sanoa, minun elämäni vastasyntyneen äitinä? 

Päivisin uni tulee vauvalle parhaiten liinassa. Jos itku johtuu jostain muusta kuin nälästä, se lakkaa parhaiten liinassa. Jos haluan leikkiä esikoisen kanssa, se onnistuu vauva liinassa. Jos haluan, että esikoinen nukkuu päiväunet, ja hän nukkuu ne ainoastaan rattaissa, vauva tulee mukaan kävelylle liinassa. Jos haluan kotona tehdä yhtään mitään, vauvan on oltava liinassa. Enkä edes tarkoita mitään ruoanlaittoa tai siivoamista, koska niitä en nykyään pahemmin harrasta.

Nyt ei ole liinahifistelyn aika. Hienoilla lopetuksilla kikkailun voi unohtaa. Sitominen on aina vain sen saman kietaisuristin kiristelyä kilpaa huutavan vauvan kanssa. Polvet notkuvat rytmikkäästi ja lantio tekee kahdeksikkoja kuin minussa käynnistyy automaattinen vauvanhytkytysvaihde. Kantaminen on välttämätöntä. Tämä on selviytymiskeino. 

 

Natibaby Kurpie

Share

Ladataan...
Liinapino

Edellisestä kirjoituksestani on yhdeksän kuukautta. Se on pitkä aika. 

Silloin ehtii tehdä ja tapahtua kaikenlaista, esimerkiksi olla raskaana ja synnyttää.

Jo kuukauden verran ollaan saatu tutustua toisiimme ja harjoitella nelihenkisenä perheenä olemista. Aika pysähtyi hetkeksi, mutta tässä on uuden kantouran alku. Yhdeksän kuukautta kohdussa, yhdeksän kuukautta kantoliinassa. Vähintään. 

 

Ensimmäistä kertaa kyydissä kahden vuorokauden iässä. Liina on vanha tuttu Ellevill Zara silkkiblendillä. 

Share

Ladataan...
Liinapino

Vauvavuosi on enää hämärä muisto mieleni sopukoissa, vaikka eihän siitä oikeasti ole pitkä aika. Paljon on ehtinyt tapahtua, monet ajatukset ovat muuttuneet. 

Myös monet sellaiset oletukset, joiden kuvittelin olevan tosia kuvauksia vauvojen elämästä, ovat kaatuneet omaan mahdottomuuteensa. Esimerkiksi: 

Vauvat vain syövät ja nukkuvat. - Ehei, toki vauvat nukkuvat ja syövät, mutta monet myös itkevät aika paljon. 

Ensimmäiset kuukaudet ovat utuista pesimistä nukkuvan ja syövän vauvan kanssa sohvalla, kaukosäädin toisessa kädessä. - Ei, ei meillä. Toivottavasti teillä kuitenkin oli juuri tällaista!

Vauvat viihtyvät sitterissä. - Kuulemma, mutta en ole tavannut yhtäkään tällaista tapausta.

Vauvat tottuvat nopeasti kaikkeen. Vanhempi on pulassa, kun vauva "vaatii" jotain oppimaansa asiaa. Esimerkiksi rinnalle nukuttaminen on tosi vaarallista, syliinkin voi tottua ja kantamiseen se vasta iso riski liittyykin, koska kantoliinailun seurauksena vanhempi joutuu varmasti kantamaan lapsen liinassa myös riparille, autokouluun ja ehkä jopa yliopistoon. - Höpö höpö. Me vanhemmat totumme kaikenlaisiin vauvanhoidollisiin asioihin. Ajattelemme, että nyt löytyi vihdoinkin meidän vauvan rytmi, näin hän tykkää nukahtaa, tähän aikaan tulee nälkä ja tätä tuutulaulua pitää laulaa. Mutta mitä tekee vauva? Pamauttaa päälle uuden Vaiheen ja vanhat kikat ja konstit eivät enää toimikaan. 

Selvyyden vuoksi sanon vielä, että rinnalle nukuttamisessa ei ole mitään väärää. Päinvastoin se voi olla todella kätevää. Tulevaa ei kannata murehtia.     

Jos voin totuttaa lapseni syliin, niin todellakin aion tehdä niin. Syli on paras paikka. 

Jos kantaminen on nopein keino saada vauva unten maille, sitä kannattaa harrastaa ilman pelkoa siitä, että lapsi ei koskaan opi nukahtamaan muuten kuin kantaen. Uskoisin, että se olen todennäköisesti minä, joka jään kaipaamaan niitä liinaunihetkiä. 

 

Kuvat ovat noin vuoden vanhoja. Tutti jäi samoihin aikoihin pois. Uninalle jäi, mutta eksyy aika usein jonnekin sängyn alle. Liina on Flamenco Hemp. 

 

Lopuksi muutama lohdutuksen sana jokaiselle, jonka lapsi nukahtaa vaikeamman kaavan kautta. Vaiheita tulee ja menee. Joskus on helpompaa ja joskus vaikeampaa. Syy ei aina ole sinun tai päivärytmin puutteen. Jokainen lapsi on ihan omanlaisensa tapaus ja nukahtamisen helppous tai vaikeus voi olla kiinni hänen temperamentistaan, jostain kehitysvaiheesta tai kuun asennosta.

Aika auttaa - ainakin toivon niin. 

Share

Pages