Better late than never, right?

Lilies & Life

Satuin tällä viikolla kuulemaan uimahallissa, kun lauma ylä-asteikäisiä tyttöjä vaihtoi viikon kuulumisia meikkaamisen ohella. Joku unfollasi instassa, toinen triggeröityy helposti snäpissä, kolmas ei käyttänyt addun kenkiä salilla. Tunsin itseni vanhaksi, vaikka olen vasta 26 ja toivoin, etten ole itse kuulostanut samalta nuorempana.

 

Tuntuu että olen usein pihalla uusista kuumista trendeistä, puheenaiheista ja must have -tuotteista. Sitten, kun vihdoin löydän uuden hittijutun (joka on muille jo vanha juttu), lämpeän sille yleensä tosi hitaasti. En vain koe tarvetta olla ensimmäisten joukossa kokeilemassa kaikkea uutta. Mun suusta kuulee usein lauseita, kuten: "Mikä tääkin juttu nyt on, ihan käsittämätöntä." Olen kai ennakkoluuloinen ja vastustan hieman alitajuisesti muutosta ja uusia asioita. Usein kuitenkin käy niin, että kun saan rauhassa omaa tahtiani tutustua uuteen asiaan, siitä voikin tulla ihan päivittäinen osa elämääni.

Ihan ensimmäisenä tästä hitaudesta tulee mieleen some. Ylä-asteella IRC-galleria oli kova juttu, kaikki kaverit oli siellä. Minä en ollut. Yksi kavereistani sai loppujen lopuksi houkuteltua tekemään profiilin, mutta totesin, että laitan sinne sitten vain pari kuvaa marsustani, korkeintaan yhden itsestäni. No, ei mennyt aikaakaan, kun profiilini täyttyi jos jonkinnäköisistä kuvista, pääasiassa selfieistä (joita taidettiin siihen aikaan sanoa omakuviksi.) Sama juttu kävi Facebookin kanssa. Liityin vuonna 2009 jälleen kaveriporukastani viimeisenä ja olin kovinkin vastusteleva; "Mikä tää seinä, ja mitä siihen nyt muka pitäis kirjoittaa?". No, seinä osoittautuikin hauskaksi paikaksi kirjoitella kaikkea mitä mieleen tulee. Ei ole viikkoakaan siitä, kun viimeksi poistelin häpeissäni vanhoja tilapäivityksiä.. voi apua. Ja kuten voitte arvata, tämä sama hitaastilämpenemis-kuvio toistui myös Instagramin kohdalla, josta muuten lisäsin linkin sivupalstaan, saa käydä tsekkaamassa! Nykyään lisäilen Instagramiin kuvia lähes päivittäin, siitä on siis tullut osa elämääni.

Nyt ollaan siinä pisteessä, että olen tietoinen Snapchatista, mutta siihen se sitten jääkin. For now. Mutta olen perustanut sentään oman blogin, jeij! Hauska seurata, kun toiset kriiseilevät mitä kirjoittaa 7 blogivuoden jälkeen ja itse vasta innoissani aloittelen koko touhua, perusminä.

Vaate- tai meikkitrendeissä en edes yritä pysyä mukana. Ostin ensimmäisen CC-voiteeni vasta muutama kuukausi sitten ja olen vasta tutustunut Nyxin huulipuniin! Pukeutumisessa minulla on oma tyyli, mutta välillä löydän itseni sovituskopista sellaisen vaatekappaleen kanssa, jonka kaikki omistavat. Joskus se lähtee jopa kassan kautta mukaani. En tosin voisi edes harkita ostavani esim. bomber-takkia.

 

Ihailen silti ihmisiä, jotka jaksavat koko ajan olla aallonharjalla näissä asioissa ja jakaa tietoisuutta muille. Toki hyvinvointi- ja ruokavaliojutuista minun pitää jo työni puolesta pysyä perillä sekä luontaiskosmetiikasta ja lisäravinteista. Ne kyllä kiinnostavat. Luenkin paljon blogeja, tutkimuksia ja alan lehtiä aiheista sekä käyn työni puolesta säännöllisesti koulutuksissa. En minäkään sentään ihan tynnyrissä elä ja väitän jopa osaavani neuvoa näissä asioissa. Lisäravinteiden ja luontaiskosmetiikan kokeilussa kynnykseni on melko matala. Haluan osata neuvoa ihmisiä omalta kokemuspohjalta.

 

Hiljaa hyvä tulee, vai mitä? 

 

- Lilies

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.