Elämä fobian kanssa

Lilies & Life

Pimeä, ahtaat paikat, korkeat paikat, lentäminen, ihmismassat, käärmeet, hämähäkit. Muun muassa nämä on lueteltu lähes jokaisella listalla fobioita googlettaessa. Fobia on tiettyihin tilanteisiin tai kohteisiin liittyvä aiheeton ja kohtuuton pelko/kammo/kauhu. Pelko aiheuttaa voimakkaita ahdistuneisuusoireita, joita henkilö ei pysty hallitsemaan; fobia luokitellaankin ahdistuneisuushäiriöihin. Voit lukea aiheesta lisää esim. Nettiterveys.fi:n artikkelista  tai  Ylen artikkelista.

Vastenmielisyys ja iljetys tiettyjä eläinlajeja kohtaan on normaalia. On myös luonnollista ja rationaalista pelätä ja välttää esim. korkeita paikkoja, koska ne voivat aiheuttaa vaaratilanteen. Fobiasta voidaan kuitenkin puhua vasta, kun ihminen ei hallitse pelkoaan, se aiheuttaa hänelle kärsimystä ja pelon kohteen välttäminen alkaa vaikuttaa elämään.

Kirjoitan aiheesta, koska kärsin itse vakavasta araknofobiasta eli pelkään hämähäkkejä. "Pelkään" on aivan liian lievä ilmaisu tässä kohtaa, kuvaavampi olisi oikeastaan, että ne aiheuttavat kauhun tunteita.

Olen kärsinyt fobiasta pienestä asti. Olemme koittaneet vanhempien ja sukulaisten kanssa muistella, onko fobia kehittynyt minulle lapsena; onko esimerkiksi vaunuissani ollut hämähäkki tai olenko nähnyt telkkarissa pätkän elokuvasta Araknofobia, joka on julkaistu samana vuonna, kuin olen syntynyt. Äiti muisteli, että olen pienenä pelästynyt pahasti isoa sontakärpästä, joka vain pörräsi hiuksissani eikä lähtenyt millään. En silti itse liitä hämähäkkipelkoani siihen.

Ajattelen tällä hetkellä niin, että pelko on minulla geeneissä. Araknofobia lasketaan ns. primitiivisiin fobioihin. Ihmisen alkuaikoina on ollut tarpeen pelätä skorpioneja, hämähäkkejä ja käärmeitä, sillä ne saattoivat tappaa. Uskon, että minulle on jäänyt jostain syystä vahvasti päälle primitiivinen pelko hämähäkkejä kohtaan. Skorpionit on myös aika paha, koska ne muistuttavat hämähäkkejä. Käärmeet sen sijaan eivät aiheuta minkäänlaisia pelon tunteita. Juttelin tästä asiasta opettajani kanssa, kun kävimme läpi mielenterveysjuttuja opiskellessani hyvinvointineuvojaksi. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että pelko olisi primitiivinen. Ehkä myrkyllinen hämähäkki tappoi minut entisessä elämässäni satoja, ellei tuhansia vuosia sitten..? Who knows.

Tiedän, että pelkoni on irrationaalinen eli suomeksi siinä ei ole mitään järkeä. Pelko on aiheeton ja täysin kohtuuton. Okei, on olemassa myrkyllisiä hämähäkkejä, joita on syytä pelätä, mutta onneksi niitä ei ole täällä pohjoisessa. Tämä on muuten syy, miksi en varmaan koskaan tule matkustamaan Thaimaahan, Australiaan, Uuteen-Seelantiin yms. Välimeren maat tekee jo tiukkaa, hämähäkkien koon vuoksi. Suuntaamme ensi viikolla Kosille, jossa olen kohdannut tähän mennessä isoimmat hämähäkit (TOIVON ETTÄ NE PYSYY TÄLLÄ KERTAA JOSSAIN PUSKASSA TAI MAANRAOSSA.)

Olen koittanut hoitaa fobiaani. Olen lukenut psykologian kirjoja aiheesta. "Näin hoidat fobiasi"-kirjat eivät kuitenkaan ole tuottaneet tulosta. Olen myös googletellut miten ihmiset ovat päässeet yli pelostaan, mutta se on jäänyt vähemmälle, koska kuvat. Siis oikeesti, MIKSI niihin juttuihin ja artikkeleihin laitetaan tietokoneen ruudun kokonen close-up tarantellasta?! On olemassa kaksi keinoa, jotka ovat auttaneet pelon käsittelyssä... vähän. Ne ovat: psykoterapia ja siedätyshoito.

 

 

Aloitin psykoterapian muista syistä vuosia sitten, mutta päätimme ottaa myös araknofobiani käsittelyyn jossain vaiheessa, mikäli elämäntilanne olisi muuten tasainen. Terapeuttini totesi, ettei ole nähnyt kellään asiakkaalla näin voimakasta fobiaa. Hänellä oli uusi teoria fobiani syntymiselle; olen lapsuudessa kokenut pahan trauman ja kohdannut samanaikaisesti hämähäkin, jolloin aivoni liittävät hämähäkin traumaan. En muista mikä termi tälle on psykologiassa, ehkä joku täällä osaa kertoa? Tämä teoria on todella mielenkiintoinen ja ihan hyvin mahdollinen. Terapeuttini pyysikin, että ajattelisin hämähäkille keltaisen repun selkään. Se reppu sisältää pahan asian, itse hämähäkki ei ole paha. Pelkästään tämä ajatus auttaa jonkin verran.

Ehdimme aloittaa fobian hoitoa ja edistyinkin, mutta muut asiat painoivat vaakakupissa enemmän, joten fobian hoito jäi vähemmälle huomiolle. Sitten terapia jo loppuikin (koska Kelan korvaus päättyi täytettyäni 26 vuotta.) En jatkanut enää täysin omakustanteisesti. Pääsimme siihen pisteeseen, että pystyin piirtämään paperille itse hämähäkin, jolla on kaikki 8 jalkaa. Tarkoitus oli päästä niin pitkälle, että pystyisin tappamaan hämähäkin itse, mutta se jäi vielä hyvin hyvin ison työn päähän.

Siedätyshoitoa olen saanut väkisinkin esim. mökillä ja mammalassa. Välttelen mökkejä ja vanhoja maalaistaloja, mutta olen koittanut toteutella olemaan mökillä. Järjestelyjä se tosin vaatii. En voi esimerkiksi käydä ulkohuussissa, mökissä on oltava sisävessa tai esim kemiallinen asuntovaunun vessa. En voi istua iltaa terassilla. En astu mökistä ulos pimeällä. Ennen nukkumaanmenoa makuuhuone pitää tarkastaa jokaista kulmaa ja huonekalua myöden ennenkuin voin kuvitellakaan nukkuvani huoneessa. Olen nykyään siedättynyt jo niin hyvin, että pystyn nukkumaan (tietynlaisessa) mökissä. Pystyn myös kävelemään rappukäytävässä, vaikka jossain kulmassa olisikin hämähäkki. Pystyn istumaan parvekkeella, vaikka kaiteessa olisi seittiä. Pystyn myös laittamaan whatsapissa hämähäkkiemojin !!

 

Mitä sitten tapahtuu, kun näen hämähäkin?

 

Ensinnäkin, olen kehittänyt kuudennen aistin. Pystyn havaitsemaan hämähäkin, mikäli se on lähettyvillä. Siis oikeesti, mä tiedän, jos lähellä on hämähäkki. Näen sen lähes poikkeuksetta ennen kuin kukaan muu. Jos näen hämähäkin muutaman metrin päässä; sydän jättää lyömättä, tulee samantien hiki ja etsin reitin, jonka kautta pääsen pois tilasta.

Jos taas näen hämähäkin yllättäen läheltä, esim. telkkarissa, mökillä tai autossa, menetän hallinnan. Siis se on sekunnin murto-osa, kun aivoni menevät alkukantaiseen pakokauhu-tilaan. En ehdi edes itse tajuta mitä tapahtuu, kun aivoni ovat jo reagoineet. Ensimmäinen reaktio on pakeneminen. Olin sitten liikkuvassa autossa, veneessä, missä vaan. MENE. Olen hypännyt liikkuvasta autosta (vauhti onneksi vain n. 10-15 km/h) ja hypännyt veneestä mereen (vettä siinä kohtaa vain reiteen asti.)

Vuosia sitten kaveri lähetti Messengerissä (muistatteko MSN Messengerin? :D) tiedoston, joka piti ladata, että se aukesi. Tämä henkilö ei vielä tuntenut minua tuolloin, mutta tiesi, että pelkään hämähäkkejä. Kun tiedosto aukesi, pamahti näytölle 19 tuumainen superzoomattu tarantella (tai joku vastaava viidakkohämähäkki). Syöksyin kuulemma lattialle sikiöasentoon itkemään aivan hysteerisenä. Meni varmaan pari tuntia, että toivuin. Sen jälkeen olin loppupäivän vainoharhainen, koko ajan tuntui, että paidan sisällä on hämähäkki ja kävin kaikki huoneen kulman koko ajan läpi.

 

 

Olen kuullut lukemattomia kertoja mm. nämä lauseet:

"Ei ne tee mitään, en käsitä miksi sä pelkäät niitä!"

"Sä oot jo kohta kolmekymppinen aikuinen ihminen, lopeta toi lapsellinen pelkääminen"

"Otat vaan yhden käteen, niin et pelkää enää"

"Ai miksi et voi tulla poimimaan marjoja/sieniä/kukkia metsään?"

 

Voisinpa vain päättää, etten enää pelkää hämähäkkejä. Elämä olisi niin paljon helpompaa, jos pääsisin fobiastani niin helposti. Mutta kun en voi tälle mitään. Fobia ohjailee elämääni tietyllä tavalla ja vaikuttaa moneen asiaan. Se vaatii läheisiltäni ymmärrystä (jota en ole todellakaan aina saanut) ja heidän on tiedettävä miten reagoin nähtyäni hämähäkin ja myös sen, miten heidän tulee reagoida. Läheisimmät tietävät, että jos he näkevät hämähäkin, tulee se tappaa huomaamattani, eikä asiaa voi mainita. He tietävät jo, mitkä paikat aiheuttavat minulle ahdistusta ja ymmärtävät miksi en voi niihin mennä. He eivät täggää minua facessa hämähäkkivideoon, koska se on "hauskaa", että pelästyn. Eräs tuttava teki näin tänään. Siitä inspiraatio kirjoittaa tämä postaus. Joten voin kai kiittää inspiraatiosta, mutta en siitä, että meinasin hajottaa puhelimeni heittäessäni sen lattialle, kun tajusin mikä videossa oli.

// I suffer from severe arachnophobia. Spiders cause me extreme anxiety and panic attacks. All I wanna do is escape. It's really hard when people don't understand your (mental) illness. I've tried to cure my phobia. I've read books about overcoming a phobia and I started psychotherapy. It helped a little, but I've still got a long way to go.

 

 

Toivon niin paljon, että pääsisin vielä jossain vaiheessa elämää pelostani yli. Ehkä aloitan vielä myöhemmin terapian ihan vaan fobian hoitamiseksi.

Pahimmat pelkoni ovat (niin siis niiden hämähäkkien jälkeen), että ajan vielä jonain päivänä kolarin, koska autossa on hämähäkki tai että tartutan pelon lapsiini (mikäli sellaisia jossain vaiheessa minulle tulee.)

 

Onko täällä muita fobiasta kärsiviä? Mitä pelkäät?

Aina kaipaa sellaista, joka ymmärtää mitä tämä on.

-Lilies

 

FUN FACT: Pikkusiskoni varasti minulta vaatteita, kun asuimme molemmat vielä kotona. Hän laittoi vaatteet omaan kaappiinsa ja päälle muovisen tarantellan, jotta en saisi haettua vaatteita takaisin. Ollaan niin paljon naurettu tätä vanhemmiten :'D En tiedä mitään ilkeämpää !!

FUN FACT PART 2: Vaihdoin joskus orkideaa toiseen kukkaruukkuun, mutta sain paniikkikohtauksen ja heitin kukan sohvan alle, koska mun aivot päätti, että juuret näyttää hämähäkiltä.

FUN FACT PART 3: Puhun hämähäkeistä nimillä "reppu" tai "häkki". Rapuja, skorpioneja ja kaikkia muita hämähäkkiä muistuttavia eläimiä tai esineitä nimitän valehämähäkeiksi.

Share

Kommentit

kirsihannele

Mä pelkää ampiaisia ja mehiläisiä vähän samalla tapaa. Muistan kun 18-vuotiaana poikakaverin porukoitten mökilla teippasin teipillä jokaisen kolon mökin sisältä, jossa ampiainen voisi olla piilossa ja tulla mökkiin. Se oli aika teippinen mäkki sen jälkeen :D.

Toinen esimerkki. Nykyinen mieheni oli romanttisella päällä ja pysäytti auton poimiakseen kukkakimpun ojan pientareelta ja antoi sen minulle. Jatkoimme matkaa. Yhtäkkiä hirvittävän paksu ja iso mehiläinen pärräsi ikkunassa 10cm päässä minusta. Minä tulin täysin "hulluksi"...heitin kukat, huusin ja potkin, huidoin ja itkin. Minun painajainen oli käynyt toteen.  Kuulin kun mieheni sanoi, että avaa ikkuna, niin se pääsee ulos. Minä en pystynyt tekemään mitään muuta kuin huutamaan ja potkimaan. Sitten tulimme paikkaan, jossa auton voi pysäyttää. Mies aukaisi oven ja se lensi pois. Kun joskus rauhoituin ja lakkasin vapisemasta, olin aivan hikinen ja olin potkinut jalkani verille auton eri osiin. Pitkiä haavoja, joista valui veri.

juu ja kaksi minun tytöistäni "peri" tämän kauhun minulta. Kolmaskin pelkää, mutta ei niin hysteerisesti kuin me muut.

Kuitenkaan en pelkää niitten kuvia. Ainoastaan elävinä minun lähellä!

Tulipas pitkä sepustus

Lilies
Lilies & Life

Ei haittaa pitkä sepustus, halusin juuri lukea muiden peloista! :) 

Ampiaiset on hyvin ymmärrettävä pelko. Onko sua koskaan pistänyt?

Voi pystyn samaistumaan tuohon teippaamiseen, tosi sympaattista! 

Ai kauheeta tuo autoepisodi! Pystyn myös niihin kauhun tunteisiin samaistumaan, joita koit :S Luonnon kukkakimpuissa on hyvin usein jotain ötököitä... amppareita, hämähäkkejä yms.

Mites muuten Kreikan saarilla, tänä vuonna on kuulemma ollut poikkeuksellisen paljon ampiaisia, huomasitko? 

Ajattelinkin että on varmaan melko periytyvä juttu :/ 

kirsihannele

Mua on pistänyt pienenä jalkaan, kun juoksentelin pitkin poikin niittyä. Varmaan astuin apilan päälle ja se pisti jalkapohjaan. Siitä asti olen pelännyt. Nyt muutama vuosi sitten toin pyykit sisälle, olivat siis ulkona kuivumassa, käänsin tytön hupparin oikein päin työntäen käden hihaan (pesen aina nurinpäin, jos on joku kuva, ettei kuva kulu pois), ihmettelin mikä piikki siellä oli? Puistelin hupparia ja lattialle pamahti maailman isoin ja pörröisin mehiläinen. Jumatsuka sitä hysteeristä huutoa ja pakokauhua. Onneksi mies oli kotona ja tappoi sen, minä en olisi pystynyt. Aivan sairas tilanne, en pystynyt kuin huutamaan ja vapisemaan...Arvaa oonko siitä lähtien ravistanut kaiki pyykit ulkona hyvin, ennenkuin työnnän käteäni mihinkään koloon!

Ampiaisia en siellä nähnyt juurikaan. Etelän lomilla ihmettelenkin aina missä on ampiaiset ja mehiläiset, niitä on paljon vähemmän kuin Suomessa. Sen sijaan näin elämäni isoimman hämähäkin. En uskaltanut edes kovin läheltä kuvata, minä, joka en pelkää hämähäkkejä. Tässä juttu, jos haluat siedätyshoitoa, mutta ymmärrän jos et halua katsoa :D, mutta muista kuva ei tee sinulle mitään :D

http://www.lily.fi/blogit/mun-kummallinen-elama/vihanneksia-jalkkaria-ja-hamahakkeja

 

Lilies
Lilies & Life

Täysin ymmärrettävää, että jää pelko!

Uskon, että oot aika hyvin ravistellut pyykit tuon tapauksen jälkeen :/

Okei, no hyvä sitten. Luin vaan Facebookin Kreikka-ryhmistä, että tänä kesänä ollut poikkeuksellisen paljon ampiaisia Kreikan saarilla.

Sori, en kyllä voi avata tuota sun juttua, mulle kuvat on ihan yhtä pahoja kuin elävä versio! :S

jennajohannasi
Pirtti

Hei täältä superisti ymmärrystä ja tsemppiä araknofobiaan!! <3 Kerron hiukan omia kokemuksia, toivottavasti lukeminen ei tunnu liian inhottavalle :/

Mun fobia ei ollut noin paha. Mutta esimerkiksi yhden asunnon komeron ovea en pystynyt avaamaan enää ikinä uudestaan, kun siellä oli vastassa iso hämähäkki. Kerran olin samaisessa kämpässä yksin kotona silloisen avopuolison ollessa kaupassa, ja lattialle ilmestyi hirviö kävelemään. Heitin pöydältä kaiken mahdollisen tavaran pöydältä kohti sitä saatanaa ja makasin sen jälkeen puolitoista tuntia sikiöasennossa itkemässä. Yhdeltä mökiltä lähettiin keskellä yötä menemään koska mun sängyssä käveli semmonen hirviö ja mä en vaan voinut jäädä sinne enää.

Pihalla hämähäkit ei oo ikinä pelottanut niin paljon ja tää on ollut myös koko- sekä värisidonnaista, eli mitä isompi ja mustempi hämähäkki, sitä pahempi pelkoreaktio. Yleensä reaktio oli nimenomaan itkuinen pakokauhu ja sen jälkeinen lamaannus.

Mää mietin joskus samaa, että en uskalla hommata ajokorttia, koska jos autoon tulisi hämähäkki niin olisin todella vaaraksi liikenteelle.

Mulla tähän on auttanut pakkosiedätys. Eka tilanne oli joskus ollessani eräässä vanhainkodissa töissä: Olin auttamassa yhtä asukasta vessassa ja hänen vaatteidensa mukana naulakosta tippui tosi iso hämähäkki suoraan mun jalkoihin. En yksinkertaisesti vaan voinut flipata siinä muistisairaan asukkaan edessä vaikka kuinka meinasi järki lähteä, vaan kasasin itseni ja heitin valtavan tollon märkää paperia sen hämähäkin päälle. Tästä onkin tullut mun tuhoamistaktiikka. Ei tarvii mennä lähelle vaan voi paiskata aika kaukaa.

Niin pitkällä en todellakaan ole että veisin niitä perkeleitä elävänä ulos tai en välittäisi. Mies onneksi ymmärtää ja hoitaa hämähäkit mitään sanomatta pois näkyviltä, mut monet kaverit on tehnyt juurikin sitä idioottimaista touhua, että tuo tyyliin hämähäkkiä kädessä naaman eteen näytille kun se on muka hauskaa..

Parasta ja pahinta siedätystä oli toi kun ostettiin oma talo. Siellä niitä valitettavasti riittää :(

Tästä kommentista alkaa tulla miljoona kilometriä pitkä, mutta tuossa nyt hyvin tiivistettynä mun historia fobiasta joka on tällä hetkellä supistunut vain vakavaksi pelkovihakammoksi! Sätkin ihan hulluna aina kun silmäkulmassa vilahtaa joku ja jokainen pölykoira näyttää mun silmissä hämähäkille. En tiedä yhtään mistä mun pelko on saanut alkunsa mutta lapsesta asti se on ollut :/

Lilies
Lilies & Life

Kiitos hurjasti ymmärryksestä, tsempeistä ja siitä, että kerroit omista kokemuksista!!

Ihan parhaita noi sun nimitykset hämähäkeille: "saatana" "hirviö" "perkele" :'DDD mut ne oliot on oikeesti suoraan helvetin syövereistä. 

Ihan kauheita tilanteita kuvailit! Voin mielessäni nähdä miten olisin myös niissä reagoinut. Toi on kyllä paha, kun on sellasessa tilanteessa jossa ei voi seota. Hatunnosto kun pystyit kasaamaan itsesi! Mua se ei kyllä estä, sen verran paha tää.. varsinkin jos yllättäen tippuu saatana (tää on niin paras:D) jostain. 

Mulla on myös tuo koko- ja värihomma, mutta mulle kaikkein pahimpia on vaaleet pitkäjalkaiset (mutta ei siis lukit). Beiget, valkoiset, vihreät... ei helvetti pysty. Myös mustat isot... EI PYSTY. 

Onneksi sulla on ymmärtäväinen mies! Luulen, että omakotitalo ei ole mulle vaihtoehto, ellen saa tätä hoidettua :/ 

Ai sullakin ollut lapsesta asti. Tää vahvistaa mun teorian siitä, että se on koodattu joidenkin meistä aivoihin! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Sympatiat sulle, on varmasti hiton vaikeeta elää fobian kanssa. Itsellä ei ole fobioita, mutta oon seurannut vierestä kaverin kamppailua lintufobian kanssa. Linnut ja hämähäkitkin on sellasia, et niitä on vähän joka paikassa... :/

Lilies
Lilies & Life

Kiitos!! Vaikeeta on tosiaan.

Tiedän myös pari lintupelkoista. Sepä juuri kun niitä on joka paikassa :/ 

sharks
by a mile

Tosi hyvä ja tärkeä postaus! Samaistun kovasti tuohon, ettei aina saa ymmärrystä, ja että muille voi olla vaikea ymmärtää, ettei tuonkaltaiselle pelolle voi mitään (voi kun voisikin!).

Mulla on itsellä paniikkihäiriöön liittyvä agorafobia, jonka vahvuus vaihtelee paljon sen mukaan, miten paljon saan paniikkikohtauksia muuten. Joskus se on kuitenkin niin paha, että pidän jopa ruokakauppaa pelottavana "suljettuna tilana", josta pitää lähteä aina panikoiden kesken ostosten ulos. Tätä pelkoa on ollut tooooodella vaikea selittää läheisille, kun eihän siinä mitään järkeä ole sellaiselle, joka ei ole itse fobian/ahdistuneisuushäiriön kanssa lähempää tuttavuutta aiemmin tehnyt.

sharks
by a mile

No voihan kökkö: ensin kommentti katosi täysin bittiavaruuteen ja jouduin kirjoittamaan sen uudelleen, sitten kommentti lähti tuplana :D Sori!

Lilies
Lilies & Life

Kiitos paljon! Se on kyllä vaikeeta kun ei ymmärretä. Ja onhan se paljon pyydetty, että sellainen ymmärtäisi jolla ei ole fobiaa itsellä.

Oon jonkin verran lukenut agorafobioista, mutta en tunne ketään jolla sellainen olisi. Kiitos kun jaoit tämän! Tuokin on aika mielenkiintoinen fobia (älä ymmärrä väärin!). Onko sulla ensin ollut paniikkikohtauksia ja sitten kehittyi fobia vai toisinpäin? Jos saa kysyä siis :) mulla myös paniikkihäiriötaustaa, joka ei siis liity fobiaani, niin siksi kiinnostaa. 

On varmasti vaikea selittää ihmisille tilannettasi. Moni käsittää vasta kun näkee fobian "päällä"! 

Lilies
Lilies & Life

Eikä haittaa kommenttisekoilu, musta tuntuu että tää kommentointi elää välillä omaa elämäänsä :D 

sharks
by a mile

Totta kai saa kysyä! :) Joo, paniikkikohtaukset alkoivat ensin ja sitä kautta tuli tuo fobia. Paniikkikohtaukseen mulla liittyy suoranainen pakko päästä tilanteesta pois, oli se mikä vaan. Sitä kautta paikat, joista ei ole helppoa pakoreittiä tai joista apu on kaukana ovat välillä tosi kauhistuttavia. Tällä hetkellä on onneksi vähän parempi tilanne, mutta keväällä kävelin mieluummin kolme kilometriä kuin menin yhden metrovälin Helsingissä. Tosi irrationaalista, mutta sillä hetkellä se valinta oli enemmän kuin helppo tehdä, pelotti vaan niin perhanasti :D

Lilies
Lilies & Life

:). On kyllä vaikee homma.Varmasti ihan kauhea tunne, jos iskee kohtaus kun on sellasessa tilassa, josta ei pääse pois! Kyllä sitä tekee hämmästyttävän isoja muutoksia fobian (ja/tai) paniikkikohtauksen takia!

SteamPunkFan (Ei varmistettu)

Mulla ihan sama ! Juuri sellainen, että joutuu paikkaan/ tilanteeseen josta ei pääse pois välittömästi. Rajoittaa kyllä elämää ja liikkumista.

sharks
by a mile

Tosi hyvä ja tärkeä postaus! Samaistun kovasti tuohon, ettei aina saa ymmärrystä, ja että muille voi olla vaikea ymmärtää, ettei tuonkaltaiselle pelolle voi mitään (voi kun voisikin!).

Mulla on itsellä paniikkihäiriöön liittyvä agorafobia, jonka vahvuus vaihtelee paljon sen mukaan, miten paljon saan paniikkikohtauksia muuten. Joskus se on kuitenkin niin paha, että pidän jopa ruokakauppaa pelottavana "suljettuna tilana", josta pitää lähteä aina panikoiden kesken ostosten ulos. Tätä pelkoa on ollut tooooodella vaikea selittää läheisille, kun eihän siinä mitään järkeä ole sellaiselle, joka ei ole itse fobian/ahdistuneisuushäiriön kanssa lähempää tuttavuutta aiemmin tehnyt.

Sanna H ... (Ei varmistettu)

Pelkään ja olen aina pelännyt hämähäkkejä. Pelko on hieman laantunut, kun olen muuttanut kaupunkiasuntoon, jossa ei ole niin paljon hämähäkkejä. Olen jo yli 40v. mutten ole pelostani täysin päässyt.
Olen mm. rikkonut vanhempieni telkkarin, koska olen ottanut käsiini posliinitaulun, jossa oli hämähäkki. Heitto vaistomaisesti pois käsistä. Kiljun hysteerisenä lasteni edessä, kun näen hämähäkin sisällä. Itselläni vaistomainen reaktio on TAPA, eli pyrin eliminoimaan viholliseni.
En usko, että olen voittanut pelon, näen vain niin paljon vähemmän hämähäkkejä nykyään. Olen myös yrittänyt opettaa lapsille, että oikeasti ei tarvitse pelätä, vaikka äiti pelkää.

Lilies
Lilies & Life

Kiitos kommentista! Kaupunkiasunnossa asun myös ja onneksi hyvin harvoin näkee olioita sisällä.

Ymmärrän täysin vaistomaiset reaktiot, niille ei voi mitään. Oli siinä sitten tv, peili, lasi, mikä vaan. 

Onko pelko tarttunut sun lapsiin? 

myös araknofobia (Ei varmistettu)

Kiitos, kun kerroit niin laajasti millaista elämä on jatkuvan pelon kanssa. Linkkasin tämän jo parille kaverille, sä osaat kertoa mitä mä en ole osannut heille kuvailla. Ja kiitos, ettei tämä sisällä mitään hämähäkkiä muistuttavaa kuvaa!!

Lilies
Lilies & Life

Ole hyvä ja kiitos sulle ihanasta kommentista!! Mahtavaa kuulla, että postaus oli sulle hyödyllinen :)

Lilies
Lilies & Life

... ja tosiaan, en todellakaan lisäisi postaukseen kuvaa, joka muistuttaisi edes etäisesti hämähäkkiä ! Tai lintua tai käärmettä, klovnia yms. Se on ihan sairasta, että lähes kaikkiin fobia-artikkeleihin mennään lisäämään kuvia, pahimmillaan kaikista luetelluista! Eihän niitä voi lukea kukaan fobiasta kärsivä, vaikka he juuri haluaisivat tietoa. 

Kommentoi