Kissanpäivät

Lilies & Life

Kissamme ovat välillä vilahtaneet postauksissa, joten päätin tehdä niistä oman jutun. Tänään sattuu muuten olemaan World Cat Day!

 

NEO

10 asiaa minusta -postauksessa  kerroin, että meillä on 2-vuotias maatiaistyttökissa nimeltä Neo. Neo on rauhallinen, läheisyydenhaluinen, ihana hiuspinnivaras, jolla on maailman pisimmät viikset! Itse kissakin on todella pitkä - siitä hänen yksi lempinimi: long cat. Neolla on myös todella lihaksikkaat ja jäntevät jalat, joten pystyy hyppäämään ihan uskomattoman korkealle hyvin vaivattomasti! Neo on väritykseltään kilpikonna (tortoise shell), tämän väriset kissat ovat muuten lähes poikkeuksetta naaraita. Neolla on hauskoja tapoja kerjätä huomiota: hampaiden narskutus, tavaroiden pudottelu ja vaatekaapin päälle (ja sieltä alas) hyppääminen.

 

MANU

Muutama kuukausi sitten  meille muutti pieni poikakissa Manu, joka on pitkäkarvainen. Manussa on norjalaista metsäkissaa ja geeni on hyvin hallitseva; eläinlääkäri luuli häntä täysiveriseksi norskiksi ja kissa painaakin jo puolivuotiaana 4 kg :0 Manu on vilkas, hellyydenkipeä, saalistava minitiikeri, jolla on hauskat selkäkarvat ja mustat pawit ♡  Manun lempileluja ovat foliopallot ja pullojen korkit, joita kaivoin taas eilen tv-tason alta 4 kpl. Kissa viihdyttää itseään niiden avulla tunteja. Manun lempinimeksi on noussut manuka (manuka-hunajan mukaan :D)

Manu viihtyy ulkona valjaissa :)

 

YHTEISELO

Neon oli hyvin vaikea hyväksyä Manua aluksi. Tilanne oli niin paha, että jouduimme erottamaan kissat täysin kahdeksi viikoksi. Minä ja Manu nukuimme ja vietimme aikaa makkarissa ja P hengaili Neon kanssa olkkarissa. Toteutimme muutaman kerran päivässä lyhyitä kohtaamisia kissojen välillä. Kärsivällisyys palkittiin vihdoin  parin viikon työn jälkeen ja kissat aloittivat yhteiset leikit. Voi sitä helpotuksen ja ilon määrää!!

 

RUOKA

Meillä barffataan eli kissat syövät raakaravintoa. Tai no, Neo ei täysin sopeutunut ruokavaliomuutokseen, mutta suostuu syömään tiettyjä raakaruokia; jauhettua lohta, jauhettua kanaa, kananmunia, Mush-raakapullia ja Leonardo-pussiruokaa (hanhea/kanaa.) Leonardo sekä Almo nature -kanamousse ovat suosikkeja. Erityistilanteissa Neo saa muutaman Whiskasin herkkunapin.

Manu sen sijaan on barffannut pennusta asti. Manun kasvattaja oli hyvin tarkka siitä, että tulevassa kodissa pentu saisi raakaruokaa, sillä se on kissan luonnonmukaisinta ravintoa (monelle koirien barffaus on tuttua, mutta ihmettelevät sitä, että kissatkin barffaavat.) Viljat ja tärkkely eivät kuulu kissan ravintoon. Olin valmis sitoutumaan raakaruokintaan ja kasvattaja lähetti minulle kattavan tietopaketin hommasta.

Tilaan kerran kuukaudessa raakapakasteita ja Leonardoa Vauhtiraksusta. Heidän nettisivuilla valitaan tilattavat tuotteeet + määrät ja auto kiertää ympäri Suomea toimittamassa tilaukset. Ihan huipputoimintaa! Joitakin tuotteita saa myös isommista marketeista, esim. Mush-pullia, katkarapuja sekä jauhettua lohta löytyy pakasteosastolta ja lihapuolelta saa maustamattomia broilerin siipiä ja sisäelimiä. Lihatiskiltä nappaan mukaan silakat Manulle.

 

Tärkeimmät asiat raakaruokinnassa:

PAKASTUS: Lähes kaikki ruuat käyvät pakkasen kautta, jotta bakteerit kuolevat. Sulanutta tuotetta ei pakasteta uudelleen.

TARJOILU: Ruokaa ei missään nimessä kuumenneta, vaan se tarjotaan raakana, ja viileänä/huoneenlämpöisenä. Lämmittäessä luut muuttuvat veitsenteräviksi ja samalla kissalle vaarallisiksi.

LISÄRAVINTEET: Meillä käytössä monivitamiini (esim. Vitamax), merilevärouhe, piimaa-jauhe, lohiöljy (silloin tällöin) ja maitohappobakteeri+entsyymi-valmiste (Biolatte Anicol 4-legs).

HYGIENIA: Ruoka- sekä säilytysastiat pestään usein ja huolellisesti, kuin myös omat kädet.

VAIHTELU: Pitää muistaa seurata, mitä kissat ovat syöneet viikon aikana, jotta ravinto on riittävän monipuolista. Varsinkin kasvavan pennun päivittäisen ruokavalion tulisi sisältää 50% luuta (aikuiselle riittää 20%) riittävän kalsiumin saannin takaamiseksi sekä hampaiden kehittymiseksi. Manu saa usein broilerin maustamattomia siipiä tai broilerin kauloja. Neolle saan syötettyä luut salaa jauhetun kanan muodossa. Myös kananmunankuorista tehtyä jauhetta voi lisätä muun ruuan joukkoon.

Myös sisäelimet ovat tärkeitä vitamiinien lähteitä kissalle. Broilerin sisäelinseosta tai kanan maksaa kissat saavat 1-2 krt viikossa. Molemmille joudun sekottamaan elimet lempiruuan joukkoon.

Kissat saavat vain yhtenä päivänä viikossa rasvaista kalaa (lohta), jotta A- ja D-vitamiinia ei tule liikaa. Sen sijaan seitiä ja silakkaa voi syöttää useamminkin. Tuore silakkafile on Manun ehdotonta herkkua. Karvakasa juoksee file suussaan huoneen nurkkaan ja murisee siellä yksin vahtien silakkaansa :'D

Raaka kananmuna on täydellistä ravintoa kissalle - ne pystyvät hyödyntämään kananmunan 100 %:sti. Munat ovat tosi halpoja raakaruokia! Molemmat onneksi tykkäävät niistä ihan älyttömästi ja saavat niitä useamman kerran viikossa.

Mush-pullat ovat paikallaan, jos haluaa päästä välillä "helpolla". Niitä on erimakuisia ja sisältävät kaiken tarvittavan. Silloin, kun äitini on meillä kissavahtina, varaan jääkaappiin mush-pullia ja Leonardo-pussiruokia niin ei tarvitse ohjeistaa minkään kanankaulojen käsittelyssä :D

 

Näin hyvin he tulevat jo toimeen ♡

 

//We have two cats: 2-year-old female Neo and 8 months old long haired male cat Manu (partly Norwegian forest cat.) At first they didn't get along at all, but fortunately that has changed. They are actually very close now. Our cats eat grain free raw food which is the best option and most natural nutrition for cats.

 

Jos Neon ja Manun kuulumiset kiinnostavat, seuraa meitä INSTAGRAMISSA, johon lisäilen usein kuvia/videoita kissoista!

 

-Lilies

 

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Onpa teillä kauniita kissoja! Tottakai he ovat sun karvalapsia :)

anumari
Mix Aina Minä

Onpas he ihania. Oli mielenkiintoista tuo kirjoituksesi barffista, kahden kissan omistajana itseäkin kiinnostaisi. Koirabarffista on kokemusta, mutta kissojen kanssa ei, nyt ainakin olisi noita valmistuotteita paljon paremmin saatavilla. Pitäisi hankkia lisätietoa. Luonnonmukaisesti haluaisin ehdottomasti ruokkia, mutta se vaatii kyllä enemmän sitoutumista ja yksi käytännön ongelma on se, että minulla on kamalan pieni pakastin nyt. Olen kuullut muuten, että nuo kilpparikissat on tavattoman temperamenttisia ja hauskoja persoonia, Mites teillä?  Tekisi mieli joskus itsellekin ottaa sellainen :)

mandariiini
projektiaurinko

Voi miten suloisia otuksia! <3 Ideoin eilen kissojen päivä mielessäni ihan samanlaista postausta meidän mirreistä, tulossa varmaan lähiaikoina. Onko sulla muuten hyväksi todettuja vinkkejä kissojen toisiinsa totuttamiseen, kun meidän vanhus ei ole vielä täysin hyväksynyt uutta tulokasta? Pystyvät olemaan samassa tilassa, mutta vanhempi vain sähisee pienelle, kun tämä koittaa lähestyä. 

Pakko kommentoida liittyen anumarin kommentiin, etten tiennytkään kissojen värityksen yhteydestä tietynlaiseen luonteeseen. Googletin vielä asiaa, ja kilpikonnat todellakin voivat olla hieman tempperamenttisempia yksilöitä. Selittää paljon meidän kissavauvan käytöstä. :D

Lilies
Lilies & Life

Hihi ♥ Oi kiva, kissapostaukset on kivoja, pitääpä seurata!

Omasta kokemuksesta voin kertoa että aikaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan. Kissat kannattaa aluksi pitää erillään jos mahdollista ja harrastaa "hajujen vaihtoa" eli hieroa pentua vaikka vilttiin ja viedä viltti vanhemman kissan tilaan. Vähitellen kannattaa toteuttaa lyhyitä kohtaamisia. Aina kun tilanne meinaa kärjistyä, kannattaa kissat taas erottaa. Kun edistystä tapahtuu, voi kissoja ruokkia jo samassa tilassa, mutta kaukana toisistaan. Vanhemmalle kissalle aina ensin ruokaa! Meillä meni tosiaan kaksi viikkoa ennekuin vanhempi hyväksyi pennun. Sen jälkeenkin tuli kyllä takapakkia, ottivat verisesti yhteen, mutta sitten taas tilanne tasoittui. Nyt ovat todella läheisiä ja nukkuvat vierekkäin :)

Lilies
Lilies & Life

Niin ja se piti tosiaan vielä sanoa, että väri todella vaikuttaa kissan luonteeseen. Mulla oli ennen valkoinen kissa, enkä enää toista ottaisi :/ Ensinnäkin kokovalkoisilla on yleensä silmä- tai korvasairauksia ja myös hyvin usein mielisairauksia. Mun valkoinen kissa oli äärimmäisen aggressiivinen, omistushaluinen ja hänestä tuli vähitellen vainoharhainen. Luin aiheesta paljon ja valkoisilla tosiaan tämänlaisia ongelmia yleensä. Kilpparikuvioiset ja kaksiväriset ovat yleensä ihmisrakkaita ja kilttejä :) 

Lilies
Lilies & Life

Kiva kuulla, että oli mielenkiintoinen :)

Valmistuotteita on tosiaan helposti saatavilla ja esimerkiksi kaupasta saatavat kananmunat ja broilerin siivet ovat helppoa ja suht edullista raakaruokaa! Meillä on myös tosi pieni pakastin (hieman pakastelokeroa isompi), mutta kyllä sinne mahtuu kuukauden tilaus. Isompi pakastin toki mahdollistaisi ruuan hamstraamisen valmiiksi.

Meidän kilppari on kyllä hauska ja valloittava persoona, mutta temperamenttiseksi en häntä kyllä kutsuisi. Todella hellyydenkipeä, hölmö, huomionkipeä, viihdyttävä ja ujo (meinasin kirjoittaa arka, mutta varsinaisesti ihan sitä.) Voin ehdottomasti suositella kilpparikissaa :)

 

 

Lilies
Lilies & Life

Tämän viimisen kommentin piti kyllä olla vastaus Anumarin kommenttiin, mutta jostain syystä se hyppää tähän! :O

anumari
Mix Aina Minä

Nyt täytyy kyllä paneutua ja opiskella tuota ruokinta-asiaa, meillä on aika lähellä eläinkauppakin, josta saa noita pakasteita. Koirien kanssa on oikein hyviä kokemuksia.

Ja kilpparin värinen kisu seuraavaksi toivelistalle ☺️ Nyt minulla on harmaa-valkoinen murunen ja punainen pikku riiviö. Nämä on  vielä nuoria kissoja, noin vuoden ikäisiä, joten ei taida olla uuden kissan paikkaa pitkään aikaan vapaana (näin ainakin toivon). 

Lilies
Lilies & Life

Suosittelen tutustumaan, tosi paljon löytyy tietoa netistä!

Voi, he ovat varmasti ihania ♥ Otitko kissat samaan aikaan ja jouduitko tutustuttamaan toisiinsa? Kolmannen tutustuttaminen voisi olla aika vaikeeta, haaveilen itse kolmannesta, mutta en halua aiheuttaa Neolle ja Manulle stressiä. Ehkä joskus sitten, kun on kissan paikka vapaana!

Tiikerikatti
Väriterapiaa

Ihania kissoja. Eivätkös kilpikonnaväriset kissat ole aina naaraita, minulla on tunne ettei poikkeuksia ole. Äidilläni oli aikoinaan sininen burma, mutta hän on ollut kissojen taivaassa jo kauan. Mielenkiintoista tuo barffaus, en ole ennen kuullutkaan. Meillä ei ole kissaa koska olen todennäköisesti allerginen, (sain äidin kissasta aina oireita kotona käydessä) mutta jos se olisi mahdollista niin kissa olisi meidän lemmikki. :)

Lilies
Lilies & Life

♥. Olen myös lukenut, että ovat kai poikkeuksetta naaraita. Oi, sininen burma on varmasti ollut ihana :)

Barffaus vaikutti aluksi hankalalta ja työläältä (toki se vaatii enemmän työtä), mutta mitäpä sitä ei kissojen hyvinvoinnin eteen tekisi!

Voi harmi, kun olet allerginen. Olin myös teini-ikäisenä, mutta siedätyin, kun otin kissan kotoa pois muutettuani!

jennajohannasi
Pirtti

Voi että, tosi kauniit lapsukaiset! <3

Meillä isitään ja äititään meidän karvalapsille koko ajan, ja huomenna "mummu" eli miehen äiti tulee lapsenlapsia vahtimaan kun me lähdetään humpalle :'D

Lilies
Lilies & Life

He on kyllä niin ihania ♥

Juu sama meillä :D Meilläkin mummu tulee hoitamaan, kun mennään Kreikkaan syyskuussa!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.