Kohti uusia pettymyksiä

Lilies & Life

Olen luonteeltani positiivinen ihminen, vaikka otsikko kertoo muuta. En olisi varmaan selvinnyt kaikista vaikeista asioista elämässäni jos olisin pohjimmiltani negatiivinen. Mulla on kuitenkin pidempään jo ollut vaikea kausi ja se on näkynyt blogissakin (esim. tämä ja tämä  postaus.) Selkein oire on välinpitämätön asenteeni lähes kaikkeen - olen osittain turta. Olen viime aikoina ollut myös kyyninen ja pessimistinen. Pelottavaa on se, että arjen mukavat pienet asiat tai tulevat isot positiiviset asiat saavat mielialani nousemaan vain hetkellisesti. Tiedän, että tämä on vain oireilua vaikeista asioista, sillä ei ole yhtään minua olla sellainen. Voi melkein sanoa, että elän tietynlaista kriisikautta tällä hetkellä. Tähän on olemassa muutama selkeä syy. Osa on sellaisia juttuja, joihin voin itse vaikuttaa ja olenkin miettinyt ja miettinyt ja vielä kerran miettinyt mihin suuntaan lähden asioita viemään. Pelkään koko ajan, että teen väärän ratkaisun. Olen vielä luonteeltani vaaka, joka rakastaa asioiden pohtimista ja punnitsemista: "toisaalta tää vaihtoehto, mutta sit tuossa on ne puolet"... back and forth.

Olin tehnyt omalta osaltani päätöksen yhden minua vaivanneen asian suhteen, mutta se ei sitten mennytkään kuten olin suunnitellut. Siksi otsikko kohti uusia pettymyksiä.

Tuntuu, että olen samalla sekä jumissa että levoton. Jännä tunne.

Näiden minusta riippumattomien, selkeiden ongelmien lisäksi (tai juuri niiden takia) olen alkanut ajatella elämää ja tulevaisuutta laajemmin. Pitäisikö minulla olla jo tiettyjä asioita tämän ikäisenä? Täytän ensi kuussa 27. Olen nuori, mutta lähestyvä 30 on alkanut pyöriä mielessä. Kuuluisiko mun tietää mitä työtä todella haluan tehdä, haluanko vielä opiskella, haluanko naimisiin tai lapsia. Tässä ne klassiset. Koskaan ei saisi verrata omaa elämää muiden elämään, mutta kyllä sitä silti tulee tehtyä. Lähipiirissäni on ihmisiä, jotka tuntuvat löytäneen elämälleen selkeän suunnan (ainakin se näyttää siltä muille). Onneksi en ole ikinä ollut kovinkaan kateellinen ihminen. En ajattele, että olisipa mulla asiat niinkuin tuolla (paitsi talo Kreikassa, siitä olisin kateellinen.)

Lähipiiriini kuuluu myös ihmisiä, jotka ovat ihan hukassa. Joskus on laitettava itsensä ykköseksi, eikä huolehtia/auttaa/kuunnella muita niin paljon kuin ennen - tämän olen oppinut kantapään kautta. Tuntuu, ettei ole kovinkaan paljon annettavaa muille, kun on itse niin tyhjä. On ollut hienoa huomata, että se ei haittaa. Ihmiset haluavat silti viettää kanssani aikaa ja he tukevat minua - ainakin tietyt ihmiset. Olen liian kauan tehnyt sitä, etten näytä muille miten mulla oikeesti menee, koska pelkään, että olisin heille taakka vaikeiden asioideni kanssa. En enää tee sitä. En halua sellaista ihmistä elämääni, joka ei ole paikalla silloinkin, kun asiat ovat huonosti tai mieli maassa. Enkä sellaista, jota kiinnostaa asiani vain kun tietää, että ne ovat hyvin.

Olen jutellut tilanteestani kolmen hyvän ystäväni kanssa. He ovat korvaamaton tuki. Nyt kun mietin, niin heillä on kaikilla haasteita tietyissä samoissa asioissa ja se auttaa, että on kohtalotovereita (vaikka on siis sanomattakin selvää, että toivoisin kaikille - varsinkin ystävilleni - pelkkää parasta kaikessa.) Tottakai myös poikaystäväni on tukena. Hänen kanssaan tulee pohdittua tulevaisuutta lähes päivittäin jossain muodossa.

 

// I guess I'm going through a life crisis at the moment. I've been thinking about how to deal with life when bad things keep on happening. I'm able to change some things myself but the rest are out of my hands. I believe that everything happens for a reason and things will always work out somehow in the end. These thoughts keep me going. My boyfriend and my dear friends are my most precious assests right now.

 

Uskon, että asiat järjestyvät aina ja menevät niin kuin niiden on tarkoitus. Jos yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Karma tekee myös tehtävänsä; tee hyvää, niin saat hyvää ja päinvastoin. Näistä olen puhunut ennenkin. Nämä ajatukset kantavat välillä päivästä toiseen.

Onko joku samankaltaisessa tilanteessa? Tai kärsitkö esim. kaamosmasennuksesta?

-Lilies

 

P.S. Lue myös On my way -blogista hyvä ja laaja kirjoitus samasta aiheesta.

 

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Voimia <3 Uskon myös, että asiat menee kuten niiden on tarkoitus!

Lilies
Lilies & Life

Kiitos ♡ Kyllä :)

ElizabethRinne

Tälläiset postaukset on tärkeitä sillä asioista pitää puhua. Etenkin niistä vaikeista vaikkei jakaisikaan koko stooria (eikä webilisaatiossa kannatakaan, avoin voi olla ilmankin).  Voimia hirmuisesti muutosten tuuliin, luota siihen, että kaikki tapahtuu kuten niiden kuuluukin. 
Virtuaalihaleja! <3 

Elisabet | http://www.fashionpoetry.eu

Lilies
Lilies & Life

Kiitos ihanasta kommentista ja voimista♡ 

Oon myös sitä mieltä, että vaikeista asioista pitää puhua. Kyllä, eiköhän kaikki järjesty niinkuin on tarkoitus :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kovin monella läheisellä tuntuu olevan vaikea kausi ja sama juttu bloggaajilla, joita seuraan. Ehkä syksy vaikuttaa mielialaan vai sattuuko kaikilla asiat kasaantumaan samaan aikaan?

Lilies
Lilies & Life

Oon huomannut vähän saman!

Luulen, että syksyn tulo ja töihin/kouluun paluu vaikuttaa tosi monen mielialaan. Ja yleensä isot asiat tapahtuu samaan aikaan, tuntuu, että ainakin itsellä ne kasaantuu aina.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.