Kun sain valkolakin...

Lilies & Life

 

... oli ihanan kesäinen päivä. Lämpömittari kävi parhaimmillaan 25-26 asteessa. Vuosi oli 2009 (8 vuotta sitten?!) ja päivämäärä 30.5.

 

Olin edellisenä iltana saanut kauhean hermoromahduksen juhlien takia. Muistan miten itkin vanhemmilleni, että juhlat pitää perua kun en saanut edes yhtään L:lää kirjoituksista. Tähän kohtaan mainittakoon, että tässä taustalla oli oman perfektionismini lisäksi minulle ulkopuolelta kasatut paineet. Minusta tulisi äidin puolen suvun ensimmäinen ylioppilas, kun taas isän suvussa oli itsestäänselvyys, että saadaan valkolakki ja kirjoitetaan hyvät paperit. Molemmilta puolilta paineet ja odotukset olivat siis kovat. Koko homma kulminoitui muutama päivä ennen juhlia. Mamma (äidin äiti) kysyi minulta montako Laudaturia kirjoitin - kun vastasin, etten yhtään, mutta pitkä englanti oli vain yhden pisteen päästä siitä - hän hämmästyi: "ET SIIS YHTÄÄN ÄLLÄÄ? Olen kaikille kehunut että useampi tulisi kun oot aina ollut kympin oppilas." Joo. Koska sehän on ainoa asia, jolla on mitään merkitystä. Ei sillä, että ylipäätään suoritin lukion fyysisistä ja henkisistä vaikeuksista huolimatta (oma postaus mahdollisesti myöhemmin) ja voin sanoa olevani ylioppilas tai sillä, että kirjoitin neljän pakollisen lisäksi kaksi ylimääräistä ainetta tai sillä, etten saanut yhtään hylättyä tai A:ta. Musiikkistipendinkin sain, mutta kun se Laudatur. Itseäni harmitti jo muutenkin niin ********** että se L oli vain yhden pisteen päässä ilman muiden ihmisten pettymystäkin.

Tästä huolimatta pidimme juhlat ja ne olivat loppujen lopuksi onnistuneet ja pystyin jopa nauttimaan niistä. Onneksi ympärilläni oli ihania sukulaisia ja ystäviä (yksi ylitse muiden - L), jotka puolustivat, tukivat ja arvostivat minua. He olivat aidosti iloisia siitä, että olin suorittanut lukion. Ilman näitä ihmisiä olisi ollut äärimmäisen ankeaa juhlia. Kahvittelun jälkeen lähdimme L:n ja kavereiden kanssa viettämään iltaa. Tässä tulee fun fact: nykyinen poikaystäväni oli kanssamme viettämässä iltaa silloin. Seurustelin kuitenkin tuolloin vielä erään toisen ihmisen kanssa. Ei olisi uskonut, miten kohtalo johdattaisi meidät vielä myöhemmin yhteen nykyisen poikaystäväni kanssa (pariinkin otteeseen!) ja tällä hetkellä asumme yhteisessä kodissa (en vain osaa kutsua häntä avomieheksi, mun mielestä se kuulostaa tyhmältä) <3

Tänään vietämme päivän serkkuni ylioppilasjuhlissa. Hän sai yhden ällän, mamma on varmasti ylpeä. Okei, mulle on jäänyt tästä pieni patoutuma... Täytyy kuitenkin sanoa, että mamma on todella ihana ja rakas ihminen ja olen hänen kanssaan paljon tekemisissä joka viikko. En ole pitkävihainen enkä muistele useinkaan tälläisia asioita. Hän teki ylioppilasmekkonikin itse alusta alkaen ja oli ylpeä, että sai tehdä sen. En usko, että hän on ikinäkään ymmärtänyt tai edes tiennyt mitä hänen lauseensa sai silloin aikaan nuoressa epävarmassa naisessa, joka etsi itseään ja halusi vain hyväksyntää sekä hieman tunnustusta isosta saavutuksesta.

Vasen kuva: L <3  -  Oikea kuva: Mamma <3

En ole itse kysellyt nuoremmilta serkuiltani tai tuttavien lapsilta koearvosanoja tai todistuksen numeroita. Enkä tule kysymäänkään. En halua luoda paineita tai suuria odotuksia kenellekään, sillä ne kouluarvosanat eivät oikeastaan kerro yhtään mistään. Ne eivät kerro ihmisen älykkyydestä, luovuudesta, sosiaalisista taidoista tai todellisesta osaamisen tasosta. Niihin vaikuttavat esim. opettaja, terveydentila, valokuvamuisti, sosiaalisuus jne. Sitä paitsi en ole tarvinnut ylioppilastutkintotodistustani kuin yhden ainoan kerran lukion jälkeen; silloin kun hain ammattikorkeakouluun. Se, etten kirjoittanut yhtään ällää, ei ole minua haitannut enää juhlien jälkeen eikä se ole vaikuttanut elämääni millään tavalla.

 

 

Toivon, että jokainen tänään valmistujaisiin suuntaava miettisi onko pakko kysyä niistä arvosanoista. Sitä kun ei voi koskaan tietää millaisia paineita valmistuneella on tai millaisia odotuksia hänelle on luotu. Pahimmassa tapauksessa hän tuntee itsensä arvottomaksi ja epäonnistuneeksi, kuten minä tunsin.

 

 

Mitä ajatuksia tämä herätti? Onko teillä samanlaisia kokemuksia? Kiinnostaa kovasti kuulla muiden mielipiteitä ja tarinoita.

-Lilies

 

Share

Kommentit

kirsihannele

Voi miten kainis oletkaan noissa kuvissa!!

Minä olin lukiossa hyvä oppilas, mutta kirjoitukset menivät penkin alle...kai se jännitys...

Tuohan on ihan kauheaa kysellä L:ien lukumäärää. Minä taisin olla ensimmäinen ylioppilas kummankin suvusta. 

Lilies
Lilies & Life

Voi kiitos! <3

Aivan muuten, tietysti jännitys kirjoitustilanteessa vaikuttaa varmaan eniten niihin arvosanoihin!

Se on oikeasti ihan järkyttävää. Ihmiset eivät tosiaan käsitä sitä miten se voi vaikuttaa nuoren aikuisen itsetuntoon :/

Vierailija (Ei varmistettu)

Oletpa kaunis!!

Tekstisi oli todella koskettava. Harmi, että olen joutunut niin suurien paineiden kohteeksi. Olen kanssasi samaa mieltä arvosanoista, eivät kerro koko totuutta.

Lilies
Lilies & Life

Kiitos kovasti ihanasta kommentistasi!

Kommentoi