Kyllä sun pitäis tietää paremmin, oot sentään hyvinvointineuvoja

Lilies & Life

Kokki tekee joka ilta kunnon ruokaa kotona, siivoojan oma koti on aina siisti, kampaajan omat hiukset on aina laitettu, Siwan kassan myyjä on varmaan opiskelija joka ei oo päässyt oman alan hommiin, kosmetologit on viimisen päälle huoliteltuja ja ehkä vähän pinnallisia, liikunnan opettaja on itse hyvässä kunnossa ja lapset harrastaa vähintään jalkapalloa tai jääkiekkoa, rekkakuski vetää grilliruokaa öisin, psykiatri analysoi itsekseen tai ääneen lähipiirinsä jäseniä...

 

Myönnän heti, tulee itsekin sorruttua ennakkoluuloiseen ajatteluun, mutta pyrin tietoisesti opettelemaan siitä pois. (Kaikki edellä luetellut eivät ole henkilökohtaisia ennakkokäsityksiäni, vaan yleisiä oletuksia ja muilta ihmisiltä kuulemaani.) Idea blogipostaukseen syntyi minuun kohdistuneista ennakkoluuloista.

Olen hyvinvointineuvoja hyvinvoinnin erikoisliikkeessä, jossa imago on tärkeä. Hyvin suuri osa terveysalan tuotteista ja palveluista yhdistyy mielikuviin - mielikuvilla myydään. Tiedostan, että asiakkaat liittävät minuun tietynlaisia oletuksia ja mielikuvia ja helposti tulee itsekin niitä täytettyä. On trendikästä olla töissä luontaistuoteliikkeessä, nyt kun hyvinvointiala on kovassa nosteessa.

Hyvinvointialalla työskentelevän oletetaan: olevan nuori / nuorekas, hoikka / urheilullinen, syövän terveellisesti (gluteenittomasti & maidottomasti tietysti), käyttävän joka tuoteryhmän luontaistuotteita itse, aloittavan aamun tuorepuurolla ja rasvakahvilla, harrastavan liikuntaa päivittäin, kieltäytyvän lääkkeistä ja käyttävän mikron sijaan vesihaudetta ruuan sulattamiseen. Hieman kärjistettyä (ei kyllä oikestaan), mutta pointti tuli selväksi. Haluan jakaa muutaman lähiaikoina sattuneen tilaneen, joista käy ilmi ihmisten oletukset.

 

Tilanne 1.

Olin jutellut asiakkaan kanssa pitkään ruokavalion vaikutuksesta suolistoon ja terveyteen, sekä kertonut, että kokeilen itse viljatonta ja maidotonta, koska haluan nähdä vaikutukset minulla. Parin viikon päästä asiakas tuli uudestaan ja osti gluteenittomia jauhoja ja maidotonta suklaata. Hän kysyi minulta; "Kai sä olet kans vielä sillä viljattomalla ja maidottomalla?" Vastasin, että itse asiassa en täysin, olen ottanut tiettyjä viljoja takaisin ja syön hapanmaitotuotteita. Asiakas oli pöyristynyt; "Siis et oo enää? Eks sun pitäs kuitenkin tietää paremmin? Sano nyt vielä et tissuttelet viikonloppusin." Tässä kohtaa olin itse helvetin vihainen  pöyristynyt. Vaati kaiken energiani, että sain vastattua suht koht asiallisesti. Halusin vain hoitaa kassatilanteen nopeasti ja päästä koko tilanteesta pois.

 

Tilanne 2.  

Olin kerran yökerhossa tanssilattialla toisessa kädessä siiideri ja toisessa shotti. Tuttu asiakas kyttäsi minua muutaman metrin päässä huuli pyöreänä ja kuiskasi kaverilleen jotain.

 

Tilanne 3. 

Olimme kahdestaan töissä ja työkaverini kysyi voisiko käydä tauolla nopeasti ostamassa hiuslakan Sokkarilta, sanoin että tottakai, mee vaan. Tultuaan takaisin Osiksen lakan kanssa hän alkoi selittelemään; "siis yleensä käytän kyllä luontasia hiussuihkeita, viimeksi mulla oli just tuo logonan suihke..." - vaikken siis kommentoinut millään tavalla.

 

Tilanne 4. 

En voi koulutuksissa, alan tapahtumissa tai edes tiettyjen työkavereiden nähden juoda limsaa, ottaa buranaa selkäsärkyyn tai avaavaa allergialääkettä tukkoisuuteen ilman saarnoja tai halveksuvia katseita.

 

Tilanne 5. 

Keski-ikäinen rouva ei ylettynyt itse ottamaan tuotetta ylähyllyltä, joten ojensin sen tietysti hänelle. Mulla oli päällä t-paita. Rouva näytti järkyttyneeltä, hän oli nähnyt tatuointini. Jatkoin tilannetta normaalisti, mutta nainen ei puhunut mulle enää mitään; ei edes sanonut ostamisen jälkeen kiitos tai hei.

Näitä esimerkkejä olisi enemmänkin ja joka viikko tulee lisää. Kun aloitin työssäni kolme vuotta sitten, otin kaikki tuollaiset kommentit ja tilanteet itseeni ja olin itse ihan yhtä ehdoton tietyissä asioissa. En enää. Ehdottomuus ja ääriajattelu eivät yleensä toimi. Olen tajunnut, että kukaan asiakas tai työkaveri ei voi minua tuomita syömisteni tai juomisteni perusteella, saati vaatteiden tai tatuointien (herranjumala eletään vuotta 2017!). Se, mitä lääkkeitä käytän, kuuluu tasan minulle. Vapaa-ajallani voin myös tehdä mitä huvittaa, se ei vaikuta työhöni tai ammattitaitooni. Mulle on ihan yhdentekevää suihkiiko työkaveri päähänsä luontaista vai kemiallista lakkaa. Kyllä, hyvinvointi kuuluu vahvasti elämääni, mutta se ei ole elämäni. 

Muista, että sinä et ole = työsi. Pelkästään työsi ei määritä sinua ihmisenä, vaikka suuri osa elämää onkin. Sinulla ei ole velvollisuutta muuttaa itseäsi/persoonaasi työn takia eikä asiakkailla tai työkavereilla ole oikeutta tuomita sinua vapaa-aikasi tekemisistä.

Juuri joku päivä hain töiden jälkeen Hese-mätön ja vielä työvaatteet päällä! Maistui muuten hyvältä kiireisen iltavuoron päätteeksi.

Laitoin tänään aamujugurttiin vaahtokarkkeja päälle, oli parempaa kuin agavesiirapin kanssa :D

Lomamatkoilla menee alas drinkkejä sen verran, että olisin jonkin taulukon mukaan varmaan alkoholisti : DD

Voin hyvin syödä yksin jättisuklaamarengin kahvitauolla, paljonkohan siinäkin on sokeria? No en tiedä, enkä aina välitä.

 

 

Kerro, minkälaisia ennakkoluuloja/oletuksia sinun ammattiisi (ja samalla sinuun) liitetään?

 

-Lilies

 

FOLLOW:   FACEBOOK   INSTAGRAM   BLOGLOVIN   BLOGILISTA   PINTEREST

Share

Kommentit

kirsihannele

Mun vanhin tytär kertoi että hänen opiskelukaverinsa (opiskelee luokanopettajaksi) olivat kerran puhuneet eri ammateista ja sit oli tullut kyseeseen insinöörit. N olivat sanoneet, että insinöörit on tietynlaisia, että kenelläkään ei ole edes tatuointeja, ne eivät ota kuulemma sellaisia. Kukaan ei tuntenut yhtään insinööriä, jolla olisi tatuointi. Minun tytär siihen, että äidillä on viisi tatuointia...ne eivät oleet millään uskoa. Itse olin eniten hämmästynyt, en ole koskaan kuullutkaan sellaisesta ennakkoluulosta, että insinööreillä ei voi olla tatuointeja.

Yhdeltä ystävältän kuulin, että insinöörit eivät osaa puhua 8eikä varmaan ajatellakaan) kun oman alansa asioita, kaikkia teknisiä laitteita ja miten ne toimii jne. Sit hän sanoi mulle, että nyt hän on nähnyt, että ei ne kaikki ole sellaisia :D Joo, mikään ei ole niin viisas kuin insinööri :D

Lilies
Lilies & Life

Insinöörit on muuten sellainen ammattiryhmä, johon kuulee usein liitettävän tietynlaisia ennakkokäsityksiä ja heistä väännetään jos jonkinlaista vitsiä! 

Tuo tatuointiasia on kyllä niin käsittämätön. Eiköhän joka ammattiryhmästä jo löydy tänä päivänä tatuoituja ihmisiä - kaikenikäisiä! 

Torey
Näissä neliöissä

Noita on varmaan joka alalla. Itse kun olen lastenhoitoalalla on joskus kaupan kassalla ollut sellainen olo, että mitäs sinne laittelenkaan ja onkos toi lapsi meiän päiväkodissa. Vanha työkaveri sanoi, että hän ei meinannut uskaltaa pihallaan edes tupakkaansa polttaa tai kesällä siideriä juoda, koska hoitolapsia asui naapurissa. Mutta siis haloo! Kyllähän ne vanhemmat ostaa ja juo itsekin sitä siideriä ja eihän me töissä päissämme olla tai työkaveri lasten läheisyydessä polttele. Mutta silti nää on näitä.

Lilies
Lilies & Life

Taitaa olla kyllä! Lastenhoitoalalla työskentelevä joutuu varmasti kans tosi helposti suurennuslasin alle. Hyvä pointti se, että mitäs ne jotkut vanhemmat itse sitten tekee - tehopyhyyttä havaittavissa. Ja tosiaan, eipä sitä töissä ole tapana käydä päihtyneenä yms :D Jep, nää on niin näitä! 

Karita L. (Ei varmistettu)

Olen asiakaspalveluammatissa ja minun oletetaan olevan sosiaalinen ja asiakaspalveluhenkinen, mutta totuus on aivan toinen. Pystyn kyllä sellaisen kuvan antamaan 8 tuntia päivässä, mutta töistä päästyäni kaipaan omaan rauhaan enkä halua puhua kenellekään pariin tuntiin :D Asun yksin, niin ei ongelmaa!

Lilies
Lilies & Life

Kun on koko työpäivän puhunut ihmisille ja ollut kauppakeskuksen hälinässä, on kyllä kieltämättä mahtavaa olla hiljaa (yksin) kotona! :D Monesti ihmisillä on työrooli, joka poikkeaa enemmän tai vähemmän "vapaa-ajan minästä". En myöskään ole vapaa-ajalla ihan niin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut kuin työpaikalla!

Ace Von S
Herkuleen Urotyöt

Kirjastossa töissä olevana minuun liitetään myös kaikenlaista.

Ilmiselvästi minun kuuluu tietää kaikista kirjoista kaikki, koska tottakai kirjastoihmisenä olen ne lukenut. Niksinä on osata feikata todella hyvin näissä tilanteissa, kysellä asiakkaan lukutottumuksista ja pitää korvat auki, kun joku suosittelee jotakin kirjaa. Toinen asia, jonka olen huomannut on se, että minun pitää katsoa miten käyttäydyn vaikka en olisi töissä, kännissä kotiin = kuittailua/kauhistelua asiakkailta myöhemmin. Kirjastovirkailijoita ja -hoitajia ilmeisesti pidetään vielä jonkinsortin kansankynttilöinä kuten opettajiakin. Ja näitä riittää, mutta tässä ensimmäiset jotka mieleeni tulivat.

Silti, kaikesta huolimatta. En halua muuta duunia tehdä.

Lilies
Lilies & Life

Varmasti liitetään! Yleensä kuulee ihmisten ajattelevan kirjastossa työskentelevien olevan hiljaisia lukutoukkia, joilla ei ole muuta elämää (apua :'D). Teidän alalla siis sama juttu, asiakkaat paheksuu jos näkee sut kännissä (ihan naurettavaa, ethän sä töissä ole alkoholin vaikutuksen alaisena kuten en minäkään.)

Ethän sä voi millään tietää kaikista kirjoista kaikkea, ei niitä ehdi elinaikana kaikkia lukea!

Joka työssä on plussat ja miinukset, pitää vaan punnita kummat painaa enemmän :) On muuten varmasti mielenkiintosta olla kirjastosa töissä!

 

Ace Von S
Herkuleen Urotyöt

Kirjastossa on aivan ihanaa olla töissä ja pääosa asiakkaistakin on ihan järkeviä, niitä muita on kyllä kanssa. Mutta niitä riittänee jokaisessa asiakaspalveluammatissa. 

Itse omalta osaltani yritä olla kaikkea muuta kuin kirjastotädin stereotypia, olen tatuoitu (eikä tatuoinnit ole pieniä) ja pukeudun aina päästä varpaisiin mustiin, sormuksina kalloja yms. Mutta se ei vaikuta ammattitaitooni pätkääkään vaikka jotkut vanhemmat kauhistuvatkin (tosin monesti yllättyvät, että tatuoitu nainen voi olla niin mukava).

Parasta tässä työssä on ehdottomasti se, kun joku joka ei juuri lue, eksyy kirjastoon ja lainaa kirjan jota suosittelit hänelle ja hän palaa takaisin innoissaan. Se on niin hieno tunne.

mockingbird (Ei varmistettu)

Rakastan miten rehellisesti kirjoitit!

Lilies
Lilies & Life

Kiitos paljon! :)

Essi's
Essi's

Näinhän se menee, että liian usein ammatin perusteella päätellään minkälainen ihminen on kyseessä. Ja sitten kummastellaan kun henkilöstä paljastuukin ihan erilainen kuin omien ennakkoluulojen perusteella. Toisaalta vähän huvittavaakin, miten paljon valtaa mielikuvilla on :) Rehti teksti, pisti itsekin ajattelemaan asiaa!

Lilies
Lilies & Life

Kiitos kovasti! Niinpä, on huvittavaa (ja toisaalta pelottavaa) miten paljon valtaa mielikuvilla on!

Lilies
Lilies & Life

Mä en ole kyllä ikinä ajatellut että olisi helppoa työtä! :D Voin kuvitella, että päivät on tosi hektisiä ja uskon, että päivän päätteeksi on aivan väsynyt. Hiljaisuus on välillä kultaa! Kaikki ei vaan sitä ymmärrä, varsinkaan jos itse ei ole kiireisessä tai meluisessa paikassa töissä :/

Torey
Näissä neliöissä

Täysi päivä päiväkodissa ja kotona 2v ja 5v tytöt. Voin kertoa, että rauhalliset automatkat töistä lasten hoitopaikalle oli keväällä aika kivoja. :D

Lilies
Lilies & Life

No siinäpä vasta menoa ja meinikiä! :D 

Ruusunen (Ei varmistettu)

Olet hyvän postauksen tehnyt! On upeaa, että uskallat kertoa "huonoistakin" tavoista vaikka olet hyvinvointialalla, johon liittyy vahvoja ennakkokäsityksiä. Olen markkinointialalla ja meidän alan ihmisten kuvitellaan olevan supliikkeja "ylimyyjiä", joilla vain kasvava tulos mielessä. Myös pukeutumiseen liittyy tietynlaisia oletuksia. Ärsyttää, mutta minkäs teet. Itse olen alani valinnut.

Lilies
Lilies & Life

Kiitos kommentistasi ja kehuista! :) Kieltämättä markkinointialan ihmisiin helposti liitetään juuri tuollaisia mielikuvia, vaikka niillä ei välttämättä ole mitään totuusperää!

Kommentoi