Miksi materiasta luopuminen on niin vaikeaa?

Lilies & Life

Luopumisen tuska. Nimittäin materiasta luopumisen tuska. "Kyllä tää on hyvä säästää, mä pidän tätä sitten ensi talvena/kun olen laihtunut/kun löydän tähän sopivat housut.." or not. Olen lähiaikoina shoppaillut poikkeuksellisen paljon - sekä tarpeen että mieliteon takia. Tässä eräänä päivänä tungin aivan täyteen ahdetun vaatekaapin tankoon henkaria, jossa oli päällekkäin kolme mekkoa. Sain henkarin tungettua kaappiin, mutten edes nähnyt mitä kaikissa niissä henkareissa roikkui, sillä niitä ei pystynyt edes liikuttamaan. Siinä kohtaa päätin, että nyt on aika luopua eikä vain täydentää.

Kuva: Freeimages

Kuva: Pixabay

Kuten monessa asiassa - tässäkin alku on vaikein. En meinannut ensin heittää yhtään vaatekappaletta tai tavaraa "annetaan" tai "myydään" kasaan, mutta sitten päässä kaikui siskoni sanat "en siirrä näitä samoja kamoja enää yhteenkään kämppään jos muutat" :'D Saavutin yhtäkkiä tilan, jossa aloin vain kylmästi heittelemään vaatteita eri kasoihin. Nopea vilkaisu ja jaaha, annetaan-pinoon.

Alkuun päästyäni siirryin vaatekaapista vaatehuoneen puolelle. Siellä odottikin jo valmiina pari kirppiskassia, jotka piti viedä lähikirppikselle jo pari kuukautta sitten. Vaatetta ja tavaraa lensi jälleen armottomasti Ikea-kasseihin. Vaatehuoneen jälkeen vuorossa oli alakerran häkkivarasto, josta mieheni kantoi 3 isoa kassillista säilömiäni vaatteita ja kenkiä ylös. Näistä jätin käyttöön vain yhden mekon ja kahdet sandaalit, kaikki muu lensi annetaan-pinoon!

Valitettavan moni "annetaan pois"-säkkiin päätynyt vaate oli hätiköity ostos kirppikseltä tai facen vaihtoringistä. Olin vain ostanut, kun halvalla sain, enkä ollut vaivautunut edes sovittamaan. Tämä laittoi miettimään montako euroa olisin säästänyt, jos olisin vaivautunut edes sovittamaan vaatetta ennen impulsiivista ostopäätöstä. Impulsiivinen shoppailu on yksi suurimmista paheistani. Tapa ärsyttää minua ja pyrin tietoisesti vähentämään sitä. Onnistumisen kokemus on suuri, kun otan järjen shoppailuun mukaan enkä osta jotain vain tunteesta. Olen tietoisesti vältellyt vaatekaupoissa kiertelmistä, paitsi jos olen hakemassa jotakin suunniteltua ja tarpeellista.

Lopputulos: yhteensä 9 isoa kassillista tavaraa (lähinnä vaatteita) päätyi paikalliseen SPR Konttiin, 4 kassillista myytäväksi, pari pussillista meni pikkusiskolle ja yksi pussi päätyi roskiin. Olen niin ylpeä itsestäni! En ole ikinä luopunut niin suuresta määrästä tavaraa kerralla (tai edes vuoden aikana!). Lähes kaikki myyntiin laittamani tavarat on jo ostettu. Laitoin myyntiin vain hyväkuntoisimmat/käyttämättömät vaatteet, kengät ja kosmetiikkatavarat - ja halvalla. Kirppiksiä ja facen myyntiryhmiä kolunneena olen huomannut, että tässä kohtaa moni tekee virheen. Jos laittaa kulahtaneiden farkkujen tai elämää nähneiden sandaalien hinnaksi 20 e, ei onnistu muuta kuin karkottamaan mahdolliset ostajat - ja tavarat jäävät myymättä makaamaan huoneen nurkkaan. Tarkoitus ei ole rikastua, vaan päästä tavarasta eroon niin, että saa itse pienen korvauksen.

Kuva: Pixabay

Manu ei mennyt myyntiin <3

Jäin miettimään, miksi se luopuminen on niin vaikeaa; mikä siinä on ettei halua päästää irti palasta kangasta? Omalla kohdallani se oli useimmiten muistot sekä fiilis; olen hyvin pitkälti tunneihminen tietyissä asioissa. Se esine tai pala kangasta voi olla muisto merkittävästä tilanteesta tai tärkeästä ihmisestä. Vaatteen tuoksukin saattaa saada aikaan hyvää mieltä vaikkei sitä pystyisi edes yhdistämään mihinkään (hajuaisti on ihmisen voimakkain aisti muistin kannalta.) Löysin muuten Yle.fi-sivulta hyvän viimevuotisen kirjoituksen, jossa pohditaan, onko tavarasta luopuminen ihmisen luontoa vastaan. Kannattaa lukea!

Kuva: Pinterest

 
Jos sinulla on vaikeuksia päästää irti vaatteista/tavaroista, pohdi näitä:

 

1. Milloin olet viimeksi käyttänyt vaatetta? Jos vastaus on yli vuosi sitten, myy tai lahjoita se pois.

2. Mitä saavutat, kun luovut tavarasta? Itse saavutin kaappitilaa, hieman rahaa sekä kevyemmän olotilan henkisesti.

3. Laita asiat tärkeysjärjestykseen. Tarvitsetko loppujen lopuksi kaikkea sitä materiaa ollaksesi onnellinen? Mitkä asiat/harrastukset tekevät sinut onnelliseksi? Säästä niihin tarvittavat tavarat, mutta kyseenalaista muut.

4. Mitä saavutat sillä, että mahdut tietyn kokoiseen vaatteeseen? Löysitkö liian pienen vaatekappaleen, jota olen säästänyt (tai jonka olet ostanut) sitä varten, kun olet laihtunut? Jos välttämättä haluat, säästä korkeintaan 1 tavoitevaate, mutta pidä kokotavoite realistisena. Kukaan ei tiedä kokoasi, ellet sitä kerro. Vaatekoko ei määritä ketään, eikä sen pitäisi olla avain onnellisuuteen. Sitä paitsi jos et ikinäkään pääse tavoitekokoosi, on liian pieni vaate aina sinua vastassa kaapissa ja pilaa päiväsi. Itse ahdistuin, kun löysin 2 kokoa liian pienen mekon, jonka olen ostanut juuri tässä tarkoituksessa. Vaikka tuntuisi hyvältä ottaa joskus kuva tavoitevaate päällä, päätin ostaa tästä lähin sopivan kokoisia vaatteita. Minulla ei edes ole ylipainoa, eikä pakkoa laihduttaa esim. terveydellisistä syistä, olisi vain kiva kiinteytyä.

5. Ajattele tavarasta luopumista prosessina, joka vie aikaa. Sen ei tarvitse tapahtua nopeasti tai kerralla, jos se tuntuu ahdistavalta. Valitse helpoin tapa hankkiutua eroon turhasta tavarasta. Minulle alku oli vaikea, mutta hyvin nopeasti pääsin vauhtiin. SPR Konttiin vieminen oli minulle helpoin tapa: Nopeaa, helppoa ja tiesin, että joku muu hyötyy lahjoittamistani vaatteista ja esineistä. Myös esim. paikalliset syöpäsäätiöt, Hope-yhdistykset, ja päihteettömyys-yksiköt tarvitsevat kipeästi vaatteita (itse vien seuraavalla kerralla näihin.) Nykyään useimmissa vaatekaupoissakin on keräyspisteet, jos se tuntuu helpolta tavalta.

6. Luota siihen, ettet jonkin ajan kuluttua edes muista mistä kaikesta olet luopunut. Itse en enää muista puoliakaan tavaroista, joita kiikutin Konttiin enkä ole kaivannut yhtäkään myymääni vaatetta (okei, yhtä mekkoa, kunnes otin taas järjen käteen - olen käyttänyt mekkoa viimeksi ylä-asteen päätösjuhlassa, joten kaipaan muistoja, en itse vaatekappaletta.)

Tässä kaipaamani punainen mekko, jota käytin viimeksi ylä-asteen päätösjuhlassa vuonna 2006.

Täytyy myöntää, että vaatekaapistani irtoaisi vieläkin pari Ikea-kassillista. Keittiöstä puhumattakaan.. huomasin joku päivä, että meillä on 4 juustohöylää ja 6 uunivuokaa - kaksi ihmistä selviäisi mahdollisesti vähemmälläkin. Keittiön komppaaminen siis vuorossa seuraavaksi.

Kuva: Pixabay

 

"Kepeästi ja ylpeästi luopuva on vapaa ja onnellinen."
-Toini Havu

 

Milloin viimeksi kävit itse kaappeja läpi ja luovuit turhasta? Olisiko nyt hyvä aika? :)

-Lilies

Share

Kommentit

kirsihannele

Minä teen tuon pari kertaa vuodessa; keväällä ja syksyllä. Nytkin keväällä vein anopille ison pahvilaatikollisen vaatteita. Äidilleni annan osan. Myös tyttäreni saavat paljon. Osan myyn facen kirppareilla. Minä ostan paljon vaatteita kokoajan, joten tyhjennyksiä on tehtävä. Facessa myyn tosi halvalla; 12 neuletta 10€ jne, kun haluan vain päästä eroon. Silti kaapit on täynnä :D

Lilies
Lilies & Life

Se on hyvä tapa jos pari kertaakin vuodessa tekee isomman kaappien tyhjennyksen :) Olen myös shoppaillut tässä kevään mittaan paljon - ehkä liikaakin - niin päätin, että on opeteltava myös luopumaan. Mun kaapit on myös vieläkin liian täynnä, mutta oon päässyt jo hyvään alkuun :D

Mä teen luopumisoperaation säännöllisesti noin kerran tai kaksi vuodessa, mutta itse haluaisin kiinnittää huomiota enemmän ihmisten ostokäyttäytymiseen (myös omaani!). Täytyy muistaa, että se tavara ei silti häviä mihinkään, vaikka se häviääkin omasta kaapista ( ja näin putsaa omaa omaatuntoa). Vaikka sen myisikin eteenpäin, niin yleensä siinä käy juuri niin, että joku toinen ostaa koska halvalla saa ja käytön sijasta ne päätyvät aikansa kierreltyään kuitenkin kaatopaikalle. Harvemmin se materian ostaminen tuo myöskään onnea, vaikka satunnaisesti siltä tuntuukin. Pahimmillaan karsiminen johtaa vaan uuteen ostoskierrokseen, koska nyt sille tavaralle on taas tilaa. Joskus mietin luopuessani myös sitä, mitä kaikkea sillä vaatteisiin käytetyllä rahalla olisi saanut jos sen olisi laittanut säästöön. Meilläkin olisi tarvetta uudelle tietokoneelle. 20 euron t-paita tuntuu ehkä pieneltä ostokselta koneeseen verrattuna, mutta useamman paidan hinnalla olisi jo saanut todella hyvänkin koneen hankittua. Oma lohtuni on se, että en ole varmaan ikinä omistanut kuin maksimissaan 8 villapaitaa kerralla ja kenkiäkin on kohtuulliset alle 10 paria koko vuoden tarpeisiin. Silti on sellainen olo, että hukkuu materiaan. Siitä tunteesta ei pääse luopumalla, vaan miettimällä omaa suhtautumistaan tavaraan noin ylipäätään. Tarkoitus ei kuitenkaan ole arvostella vaan pikemminkin päinvastoin. Kuvailemasi luopumisoperaatio laittaa meidät kohtaamaan juuri ne omat kulutustottumukset ja se on jo itsessään askel eteenpäin. Nimimerkillä: ennen kuin tulin tätä lukemaan ja kirjoittamaan laitoin juuri kamaa toriin myyntiin. 

Lilies
Lilies & Life

Kiitos hyvästä kommentista !

Se on totta, ettei tavara mihinkään häviä, vaikka se lähteekin omasta kaapista. Ja se täytyisikin pitää mielessä!

Postauksessa juuri kirjoitin, miten minua ärsyttää oma tapani shoppailla impulsiivisesti ja haluankin opetella siitä pois. En tiedä onnistuuko täysin, sen verran rakastan kauniita vaatteita ja esineitä, mutta yritys kova! Viime viikolla Barcelonassa tuli shoppailtua, mutta sen jälkeen olenkin kiertänyt vaate-, kenkä- ja sisustusliikkeet kaukaa ja aion tehdä niin jatkossakin, sillä en oikeasti tarvi mitään ja haluaisin pitää kaapit siistinä. Rahaakin pitäisi säästää syksyn etelänmatkaa varten.

Mulla itse asiassa sama tilanne - tarvisin uuden läppärin ja olisin saanut sen hankittua sillä rahalla, mitä olen laittanut vaatteisiin parin kuukauden aikana.

Tunne siitä, että hukkuu materiaan, ei tosiaan lähde pelkästään tavarasta luopumisella (varsinkin jos täyttää ne kaapit pian uudestaan!), mutta mulla se helpotti oloa henkisesti ja on hyvä alku omien kulutustottumuksien kyseenalaistamisessa. 

 

Ruusunen (Ei varmistettu)

Ihailtavaa, en kykenisi noin paljon heittämään pois! Laittoi kyllä miettimään, ehkä pitäisi yrittää. On niin iso kynnys kun en edes tiedä mistä kaapista alottaisin. On muuten söpö kissa :-)

Lilies
Lilies & Life

Kiitos! Onhan tämä hyvä alku, mutta hommaa on vielä :)

Luulin myös, etten pystyisi laittamaan näin suurta määrää tavaraa pois, kunnes alkoi vaan niin paljon kyllästyttää pursuavat kaapit. Sekin on mahtavaa, että nyt näen mitä omistan ja tulee käytettyä sellaisiakin vaatteita, joita ei ole edes muistanut omistavani! Itse aloitin kaapista, jossa säilytän arkivaatteita :)

Hihi, Manu on kyllä niin ihana <3

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.