Yhden aikakauden loppu

Lilies & Life

Monessa postauksessa on tullut ilmi, että minulla on ollut viime aikoina vaikeaa. Postaukset ovat olleet hieman epämääräisiä, enkä ole tarkemmin nimennyt asioita, joita käyn läpi. Nyt haluan avata yhtä niistä asioista, kun olen ehtinyt hieman käsittelemään sitä (muitakin varmasti kun on aika.)

Edellisviikonloppu oli samaan aikaan sekä surullinen että iloinen. Lähisukumme äidin puolelta kokoontui viimeisen kerran 2.9 minulle äärettömän rakkaaseen ja tärkeään paikkaan, joka on ollut osa elämääni syntymästäni lähtien.. mammalaan. Vietimme jäähyväisjuhlaa reilun 15 hengen porukalla (vaikka juhla ei ole täysin oikea sana kuvaamaan tapahtumaa.)

Mamma (äidin äiti) ja pappa muuttivat taloon vuonna 1974. Pappan menetimme (huomenna tasan) kaksi vuotta sitten, mutta mamma ehti asua talossa 43 vuotta. Vuosiin mahtui hurjasti tapahtumia; Mamma ja pappa kasvattivat talossa 4 lasta. Minut ja siskoni sekä kaikki serkkuni on kastettu mammalassa. Kaikki joulut on vietetty siellä lähisuvun kesken. Moni sukulainen on asunut vuorollaan talon toisessa päässä, jossa on pieni asunto; talo on tavallaan paritalo.

Itse talo kaipaa remonttia; katto pitäisi uusia, ikkunat vaihtaa jne., mutta se on silti kodikkain talo, jossa olen ikinä ollut. Joka ikinen huone ja esine on täynnä tunnearvoa ja muistoja.

Suurin osa lapsuuteni hyvistä muistoista liittyy mammalaan. Se on aina ollut turvapaikka minulle ja siskolleni.. välillä kirjaimellisesti.

Minun ja siskoni kaikki lemmikkieläimet hamstereista marsuihin on haudattu mamman takapihalle. Viimeisin eläin, jonka jouduimme pihaan hautaamaan helmikuussa, oli minun ensimmäinen kissani, Luna. Valkoiset alienin hauta jää siis sinne :'(

Olen aikuisiälläkin käynyt  mammalassa joka viikko vähintään 1-2 kertaa viikossa. Olemme jo parin vuoden ajan käyneet poikaystäväni kanssa siellä saunomassa lähes joka viikonloppu. Tulee muuten parhaat löylyt ikinä. Puulämmitteinen sauna ♡

Kaikki tulevat varmasti muistamaan mamman monet kukkamaat ja upeat istutukset :)

Mamman ja pappan pihalla on kaupunkilaistyttö voinut bongailla jos jonkin näköisiä eläimiä. Mammalla on lintukirja, jota selattiin välillä tuntikausia, kun yritettiin tunnistaa lintulaudan linnut.

En pysty sanoin kuvaamaan miten raskasta on luopua paikasta. Ei ole kyse pelkästään mamman muutosta, vaan me kaikki joudumme luopumaan suvun kokoontumispaikasta. Tämä on todella yhden (koko tähän astisen elämäni) aikakauden loppu. Onneksi on muistot ja valokuvat. Tuleva joulu tosin ahdistaa. Ei ole enää sitä paikkaa, johon automaattisesti mennä. Jää nähtäväksi miten joulua tänä vuonna vietetään ja millä porukalla. Poikaystävän äidin luona toki ainakin yksi päivä, mutta oman suvun puolella suunnitelmat ihan auki.

Vaikka tämä asia on itselle vaikea, haluan silti tukea mammaa. Muutto on hänelle varmasti hämmentävä ja raskas. Elämäntyyli muuttuu täysin kun muutaa maalta omakotitalosta keskustaan kerrostalokaksioon. Hyvä puoli on se, että mamma muuttaa meidän viereiseen taloon, mistä olen todella iloinen ♡ Välimatka lyhenee 6 kilometristä pariin sataan metriin. On lyhyt matka iltateelle tai aamukahville jos seuraa kaipaa :)

 

Tässä hieman jäähyväisjuhlien kuvasaldoa:

Juhlien jälkeisinä päivinä kaikki osallistuivat (todella pirteinä) enemmän tai vähemmän auttamaan mammaa muutossa. Mielestäni se oli todella tärkeää tehdä yhdessä... oli todella tunteellista, kun tavaraa kannettiin pois mammalasta. Suuri osa päätyi kierrätykseen/kaatopaikalle, mutta tärkeimmät esineet päätyivät mamman uuteen asuntoon. Mamman talo on vielä viikon verran hänellä ennen luovutusta uusille omistajille. Vielä on jäljellä siivoamista. Aion käydä talolla fiilistelemässä viimeisen kerran ja sanomassa Lunalle hyvästit takapihalla. On todella sydäntäsärkevää, kun kuulee mamma sanovan, että "mennään käymään kotona", kun hän hakee tavaroita talolta. Luulen, että menee jonkin aikaa, ennekuin kerrostaloasunto tuntuu kodilta.

// My grandmother is moving out of the house where she has lived for 43 years. It's a very special place to me and the whole family. The house is full of history and wonderful memories. It's gonna be so hard to let it go. We put together a huge farewell party a while ago. I'm so happy that all of our closest relatives were able to participate. Luckily my grandmom is moving into an apartment house right next to ours ♡

 

Oletko joutunut jättämään pysyvät hyvästit mummulalle tai lapsuuden kodillesi?

-Lilies

 

Share

Kommentit

jennajohannasi
Pirtti

Voi että <3 Ymmärrän ihan täysin! Myös mulle oma Mummulani on koko maailmassa rakkain paikka. En tiedä miten ikinä siitä pystyy luopumaan, mutta onneksi isovanhemmat vielä ainakin toistaiseksi pärjäävät siellä landella.

Lilies
Lilies & Life

Kiitos ymmärryksestä <3 Ei siihen oikeen osaa valmistautua, vaikka pappan kuoleman jälkeen oli tiedossa, ettei mamma pärjää yksin isossa talossa montaa vuotta :/ Ihanaa, että teidän isovanhemmat pärjää vielä mummulassa :) 

Suttastiina

Mie kävin viimeksi viime viikolla ajamassa oman entisen mummolani ohitse ja pysähdyin hetkeksi tienreunaan katselemaan niin tuttua pihapiiriä.
Samat käkkyräiset omenapuut ja rehottavat marjapensaat yhä pihassa, sama ihana talo ja piharakennuksen autotalli-verstas, missä sain pienenä istua ukin kuorma-auton ratissa ja tutkia ihmeellisiä työkaluja...

Isäni lapsuudenkoti, jossa itsekin olen elämäntaipalettani aloiteltu myytiin jo 30 vuotta sitten, mutta yhä näen sieltä unia.
Jos voittaisin lotossa, niin menisin varmaan kysymään, millä summalla saisin ostaa talon itselleni!

Ymmärrän täysin tunteesi!!

Lilies
Lilies & Life

Oi mitä tunteita varmasti nousi kun katselit sitä pihapiiriä! Olen myös ajellut tuffan vanhan talon ohi monesti, se myytiin jo vuosia sitten. Sama varmasti mamman talon kanssa.

Olisipa tosiaan varaa ostaa talo itselle, sitä lottovoittoa odotellessa! 

Kiitos ymmärryksestä! 

Ruusunen (Ei varmistettu)

Olipa tunteellinen kirjoitus ja vielä höystettynä ihanilla kuvilla, joista välittyy tunnelma &lt; 3 Voimia!

Lilies
Lilies & Life

Voi kiitos ♡

Kommentoi