Ladataan...
Lilies & Life

Jos joku pistää vihaksi, niin se, ettei auteta hädässä olevaa. 

 

Olen lukenut kotikaupungin Facebook-ryhmästä lähiaikoina turhan usein tilanteita, joissa hädässä olevaa ihmistä ei auteta. Minulla on aiheesta myös tuoreita omakohtaisia kokemuksia.

 

 
Ensimmäinen tilanne (oma tiivistelmä naisen kertomuksesta faceryhmässä):

Vanhempi, n. 80-vuotias mies oli kaatunut pyörällä keskelle autotietä ja koitti horjuen päästä ylös. Laukkukin oli lentänyt kaatumisen seurauksena. Mitä tekevät ihmiset? Hidastavat, tuijottavat ja jatkavat matkaa. Yksikään kymmenistä ei pysähtynyt auttamaan, kun vilkasliikenteisessä risteyksessä vanha mies hoipertelee. Tämän jutun julkaissut nainen oli pysähtynyt keskelle ajokaistaansa, laittanut hätävilkut päälle ja mennyt auttamaan miestä. Vanha herra oli ollut vesiselvä ja kertonut, että hänelle tulee silloin tällöin tällaisia huimauskohtauksia. Nainen oli kysellyt ambulanssin tarvetta ja auttanut miehen pois ajotieltä. Kun tilanne oli ohi ja nainen menossa takaisin autolle, ihmiset mulkoilivat eivätkä jarruttaneet. Nainen kertoo, että häntä hävettää niiden autoilijoiden puolesta, jotka vain ajoivat ohi.

 

Toinen tapaus vain päivää ennen (oma tiivistelmä naisen kertomuksesta faceryhmässä):

Kirjoittajan isä oli huomannut ojassa makaamassa n. 70-vuotiaan rouvan ja pysähtynyt katsomaan mikä on hätänä. Hätäkeskukseen soiton jälkeen rouvan tila oli nopeasti mennyt huonommaksi. Mies oli yrittänyt pysäyttää ohiajavia autoja auttamaan elvytyksessä. KUKAAN ei pysähtynyt. Viimein pyöräilijä tuli kuuntelemaan puhelimesta hätäkeskuksen antamia ohjeita ja mies yritti elvyttää rouvaa. Ambulanssien, poliisien ja lääkäriauton saavuttua tilanteeseen, mitään ei ollut tehtävissä. Rouva kuoli. Kirjoittajan isä jäi miettimään olisiko rouva saatu pelastettua, jos tilanteeseen olisi heti saatu toinen ihminen elvytysavuksi.

 

Löysin itseni hieman vastaavasta tilanteesta toissapäivänä:

Olin juuri saanut syötyä eräässä lounasravintolassa, kun huomasin kassan lähettyvillä vanhan miehen istumassa lattialla. Ravintolatyöntekijä oli juuri mennyt miehen luo pitäen tätä istuma-asennossa. Seurasin ihan hetken kunnes päätin itse mennä paikalle. Kyselin mitä oli tapahtunut. Mies oli kuulemma yhtäkkiä menettänyt tasapainonsa ja tuupertunut lattialle, melkein menettänyt tajuntansa. Huomasin, ettei mies saanut muodostettua sanoja ja häntä oksetti. Ravintolatyöntekijä totesi, ettei varmaan uskalla päästää miestä auton rattiin, johon totesin, ettei todellakaan. Päätin samantien soittaa ambulanssin. Kuvailin tilannetta hätäkeskuspäivystäjälle ja ravintolassa istuvat ihmiset tuijottivat. Yritin kysyä vanhalta mieheltä kysymyksiä päivystäjän ohjeiden mukaan, mutta hän ei vastannut, vaan vaikutti hyvin sekavalta. Ambulanssi lähetettiin ja n. 10 minuutin kuluttua se saapui. Lähdin tilanteesta pois etten olisi tiellä, samalla toivoen kaikkea hyvää miehelle. Ravintolatyöntekijä kiitteli kovasti, että tulin auttamaan ja soitin hätäkeskukseen, sillä hänellä ei ollut puhelinta lähettyvillä. Tässä vaiheessa (vasta) oli ihmisiä kerääntynyt miehen ympärille, eivätkä he auttaneet millään tavalla, sen sijaan he olivat tiellä. Siinä päiviteltiin tapahtunutta ja muisteltiin omia päivystyskäyntejä. Menin autolleni. Jäin hetkeksi keräämään ajatuksia ennen kuin lähtisin ajamaan. Kun n. vartin päästä lähdin, ei ambulanssin luona näkynyt vielä liikettä. Jäi kyllä mietityttämään miten miehelle kävi, toivottavasti kaikki meni hyvin.

 

Toinen, omakohtainen kokemus sattui helmikuussa, kun oli vielä jäätä maassa ja todella liukasta:

Olin menossa tärkeään tapaamiseen edustavissa vaatteissa (ja ihan kunnon talvikengissä.) Liukastuin keskustassa hiekoittamattomalla alueella ja kaaduin melko pahasti. Takkini sekä uudet housuni repesivät ja laukun sisältö tärkeitä papereita myöden levisi pitkin kävelykatua. V*tutti. Polveni ja ranteeni olivat tulessa. Pääsin hetken päästä ylös ja aloin kerätä tavaroitani. Tänä aikana ainakin 10 ihmistä oli kävellyt ohitseni, siis ihan vierestä. KUKAAN ei kiinnittänyt mitään huomiota, kysynyt kävikö pahasti, saati tullut auttamaan. Yksi mulkaisi kauempaa ihan kuin olisin ollut jotenkin häiriöksi. Tuli todella paha mieli. Sentään tapaamisessa sain kylmäpakkauksen ranteeseeni ja paikalle soitettiin hiekoittaja.

 

Mikä siinä on, ettei nykyään tunneta sellaista käsitettä kuin lähimmäisen auttaminen? Onko se tämän yksilökeskeisen kulttuurin seurausta vai eikö ihmisiä ihan oikeasti enää kiinnosta? Tämä on toki kärjistettyä pohdintaa, onneksi löytyy poikkeuksia. Omasta mielestäni toisen auttaminen omien mahdollisuuksien mukaan on itsestäänselvyys ja velvollisuus. Onhan se lakiinkin kirjattu. Liian moni tuntuu olevan tietämätön siitä, että auttaminen ei ole pelkästään omasta tahdosta kiinni, vaan todella velvollisuus lain nojalla. Auttamisvelvollisuuden laiminlyönnistä voi seurata sakkoja tai jopa vankeutta. LUE LISÄÄ: Studio55.fi112.fiEnsiapuopas.com  

 

 

Aiheeseen liittyen voisi ottaa vieläkin yhden tilanteen esimerkiksi.

Lehdissä on kirjoitettu siitä, että ihmiset pysähtyvät onnettomuuspaikoille tientukkeeksi tuijottamaan ja monesti vielä kuvaavat tilannetta puhelimillaan. Ensihoitajat ja poliisit joutuvat jopa häätämään ihmisiä pois paikalta. 

 

Koin vähän vastaavan tilanteen viime viikolla:

Ajoin moottoritiellä 100 km/h ja vastaantulevien kaistalla oli sattunut kolari. Tiesin tämän etukäteen, olin lukenut netistä. Ilmeisesti muutama auto minua edellä ajava kuski ei tiennyt kolarista ja päätti jäädä tuijottamaan sitä - siis samalla kun ajoi itse vastakkaiseen suuntaan 100 km/h. Huomasin että auto ajautuu vähitellen tien pientareelle ja meinasi törmätä sillan pylvääseen. Kuski sai onneksi tehtyä korjausliikkeen ja pysäytti auton tielle. Valtava hiekkapilvi peitti näkymän täysin ja muutama muukin auto joutui pysähtymään keskelle moottoritietä, minä mukaanlukien. Siinä kohtaa toivoin, että minun takanani ajava on myös tilanteen tasalla ja hän oli. Itselläni oli pitkä turvaväli edellä ajavaan autoon. Tässä siis utelias autoilija meinasi aiheuttaa usean auton ketjukolarin - kaikki katasrofin ainekset olivat kasassa. 

 

 
Haluan muistuttaa kaikkia auttamisen velvollisuudesta, maalaisjärjen käytöstä ja liikenneturvallisuudesta.

 

Jos näet jonkun kaatuvan tai makaavan maassa, mene auttamaan. Vaikket muuta tekisi, niin soita edes hätäkeskukseen, jos tilanne siltä näyttää.

Älä ole tientukkeena onnettomuuspaikalla, äläkä ainakaan jää uteliaisuuttasi tuijottamaan saati kuvaamaan tilannetta! On tietty eri asia, jos olet silminnäkijä tai osallinen.

Pidä liikenteessä turvaväli ja keskity ajamiseen. Jos olet onnettomuuspaikalla ensimmäisten joukossa, soita apua, jää auttamaan ja estä mahdolliset lisävahingot.

Jos olet käynyt ensiapukoulutuksen, tarjoa apuasi tarvittaessa.

 

Ihailen monia Välimeren kulttuureja vahvan yhteisöllisyyden takia. Olen omakohtaisesti kokenut esimerkiksi Kreikassa ihmisten välittämisen, huolenpidon, vieraanvaraisuuden ja lähimmäisen auttamisen aivan eri tasolla kuin Suomessa. Voisimmekohan kenties ottaa oppia kreikkalaisesta yhteisöllisyydestä?

Pidetään toisistamme huolta!

-Lilies

 

Kuvat: Pixabay

Ladataan...
Lilies & Life

 

Eilisessä blogisynttäripostauksessa vilahti tämä ihanan keväinen - oikeastaan kesäinen - juustokakku. Testasin siis ensimmäistä kertaa ikinä kasvispohjaista juustokakkua. Ennakkoluuloja oli, mutta lähdin rohkeasti yrittämään. Käytin pohjana tätä reseptiä, mutta muokkasin sitä jonkin verran.

 

Vegaaninen sitrusjuustokakku (n. 10 hlö)

 

Pohja:

200 g Digestive-keksejä

80 g margariinia

1 rkl kasvimaitoa

 

Täyte:

1 prk (2,5 dl) Alpron vaahtoutuvaa soijavalmistetta

1 prk (150 g) Oatly påMackan vegaanista tuorejuustoa

1 dl Pirkka tai Alpro soijajugurttia

2 rkl kookosmaitoa

1 rkl Foodin bourbon-vaniljajauhetta

2 dl sokeria (tai oman maun mukaan)

1 luomusitruunan kuori raastettuna

3-5 cm inkivääriä raastettuna

½ dl sitruunanmehua

½ dl limenmehua

1 dl vettä

4 rkl agar agar-hiutaleita

 

koristeluun:

sitruuna- & limeviipaleita

raastettua sitruunankuorta

mintunlehtiä

 

 

POHJA:

Vuoraa irtopohjavuoan (18-20 cm) pohja leivinpaperilla. Hienonna keksit blenderissä ja lisää sulatettu margariini. Painele massa vuoan pohjalle. Lisää ruokalusikallinen esim. kauramaitoa pohjaa pehmentämään, näin leikattavuus helpottuu. Laita pohja jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi.

TÄYTE:

Vatkaa vaahtoutuva soijavalmiste vaahdoksi. Vatkaa joukkoon kasvistuorejuusto, soijajugurtti, kookosmaito, vaniljajauhe ja sokeri. Pese sitruuna ja raasta sen kuori. Kuori inkivääriä ja raasta siitä muutama sentti. Lisää raasteet täytteen joukkoon sekoitellen.

Mittaa kattilaan sitruunan- ja limenmehu, vesi ja agar agar-hiutaleet. Kuumenna seos kiehuvaksi samalla sekoitellen. Keitä noin minuutin ajan, kunnes hiutaleet ovat kokonaan liuenneet nesteeseen. Kaada agarseos vaahtoon samalla voimakkaasti sekoittaen.

Kaada täyte pohjan päälle ja tasoita pinta. Peitä kelmulla ja laita jääkaappiin jähmettymään vähintään 4 tunniksi, mieluiten yön yli.

 

 

Vinkkejä:

-Bourbon-vaniljajauheen voit korvata vaniljasokerilla.

-Yksinkertaisempi versio: jätä pois inkivääri, limenmehun ja kookosmaito, eivät ole välttämättömiä. Heitin niitä mukaan, kun oli menossa vanhaksi.

-Huomaa, että ohjeessa on käytetty agar agar-hiutaleita! Jos käytät jauhetta niin: 1 tl agar-agarjauhetta vastaa 1 rkl agar-agarhiutaleita.

-Agar agar-hiutaleiden sijaan voi käyttää liivatelehtiä, mutta tällöin kakku ei ole vegaaninen. Uskoisin, että tähän kakkuun riittää 3-4 liivatelehteä.

 

 

Pelkäsin kakun maistuvan maustamattomalta soijajugurtilta häivähdyksellä sitrusta. Olin onneksi väärässä! Kakku oli ihan törkeän hyvää, itse asiassa melkeinpä parempaa kuin mikään tekemäni juustokakku ennen. Maku oli todella raikas ja sitruksinen, ei juurikaan makea. Varsinkin seuraavana päivänä kakku oli älyttömän hyvää, kun oli saanut maustua jääkaapissa.

Koostumus oli kevyt, pehmeä ja kuohkea, toisin kuin perinteisessä juustokakussa. Ne ovat paljon tiiviimpiä, raskaampia ja tuhdimpia. Vaikka vegaaninen versio oli koostumukseltaan kuohkea, pysyi se hyvin kasassa (kun antoi olla riittävän kauan jääkaapissa!) Jos kakun tarvitsee pysyä ryhdissä jonkin aikaa pöydällä, suosittelen laittamaan sen n. 15-30 minuutiksi pakkaseen ennen tarjoilua.

Agarhiutaleiden käyttö oli yllättävät helppoa kumoten ennakkoluulot.

 

 

Paras asia vegaanisessa juustokakussa on maidottomuus ja terveellisemmät ainesosat. Vatsa ei turvonnut kakun syömisen jälkeen eikä tullut raskasta oloa. Tätä voi hyvällä omallatunnolla syödä palan tai kaksikin. Suosittelen! Tämä kakku sopii älyttömän hyvin esim. vapun jälkkäriksi, äitienpäivän kahvipöytään tai kesäjuhliin :)

 

Mikäli joku kaipaa perinteisiä (maitopohjaisia) juustokakkuohjeita:

Vadelma-kinuskijuustokakku

Korvapuusti-juustokakku

Glögi-piparijuustokakku

 

 

Tulen tekemään jatkossa enemmän vegaanisia juustokakkuja.

Kiinnostaako reseptit erimakuisista kakuista (jos kokeilut onnistuvat)?

-Lilies

 

P.S. Sunnuntaihin asti aikaa osallistua luontaistuotepaketin arvontaan tässä postauksessa!

Ladataan...
Lilies & Life

 

Jeeeeeei! Vuosi takana!

Vuosi on mennyt nopeasti, vaikka välillä tuntuukin siltä, että olisin kirjoitellut jo niiiin paljon pidempään.

Viimeiset 12 kuukautta ovat olleet hyvinkin tapahtumarikkaita niin omassa elämässäni kuin bloginkin puolella. Onneksi blogin puolella lähes kaikki asiat ovat positiivisia, omassa elämässä ei valitettavasti niinkään. Olen jonkin verran avannut mieleni saloja ja kertonut fyysisistä sairauksista, jotka vaikuttavat elämääni päivittäin. Tällaiset jutut tuntuvat kiinnostavan, sillä osa niistä löytyy luetuimpien listalta.

 

Blogin 10 luetuinta postausta ovat:

1. All Inclusive - ei enää koskaan!

2. Kiusallinen tilanne uimahallissa

3. Glögi-piparijuustokakku

4. Minun skolioositarinani

5. Rohkeus ei aina ole suurieleistä

6. Hyvinvointineuvojan rehellinen ruokapäiväkirja

7. Munasarjan poisto

8. 7 päivän detox

9. My Mallorca

10. Lievempi krapula vitamiinilaastarilla?

 

Listalta löytyy joitakin samoja postauksia kuin viime vuoden lopussa, mutta on se aika paljon muuttunut!

 

 

En tosiaan voisi kuvitella enää elämää ilman bloggaamista, kuten olen muissakin postauksissa kertonut. Blogin perustaminen on oikeasti ollut yksi parhaista päätöksistä elämässäni. Postausideoita pyörii päässä jatkuvasti ja nykyään niitä myös ehdotetaan (kiitos!) Jatkossakin luvassa edelleen hyvinvointia rennolla meiningillä, sisältäen ainakin reseptejä, luonnonkosmetiikan ja ravintolisien testausta sekä luontaista hiusten värjäystä ja hoitoa. Näiden lisäksi tulen kirjoittamaan skolioosista laajemmin (jo ensi viikolla), julkaisemaan enemmän juttuja kotiseudustani sekä muista Suomen kaupungeista, matkailemaan Euroopassakin mahdollisuuksien mukaan, pohtimaan edelleen syvällisiä ja nappailemaan asukuvia silloin tällöin.

Haluan kiittää ihan jokaista lukijaa, olitpa sitten vakkariseuraaja, epäsäännöllisesti blogia lukeva tai uusi tuttavuus - siinä tapauksessa tervetuloa! <3 Haluan myös kiittää jokaista ihanaa yhteistyökumppania, on ollut mahtavaa päästä testaamaan luontaisia tuotteita ja palveluita! 

Tänä vuonna otan muuten tavoitteeksi tavata muita bloggaajia! :)

 

 

Juhlimme blogisynttäreitä jo eilen kahdestaan kotona, sillä tänään vietän illan kummitädin NOSH-vaatekutsuilla. Poikaystäväni teki meille sushia ja osti skumppapullon. Minä leivoin keväisen raikkaan ja vieläpä vegaanisen juustokakun juhlan kunniaksi. Juustokakun resepti ilmestyy blogiin huomenna! Lupailin muistaakseni jo tammikuussa kokeilla vegaanista juustokakkua (perinteisiä olen kyllä leiponut ja paljon), mutta se vähän jäi... mutta better late than never, right? ;D 

Paras blogisynttärilahja oli ehdottomasti toimituksen "Suosittelemme"-leiman saaminen. Olin niin otettu, kun moni teistä ihanista ehdotti blogiani <3 

 

 

Tähän voisi tarinoida vielä vaikka mitä, mutta ehkä oleellisimmat tuli jo sanottua.

Paitsi tämä: Haluan, että joku teistä ihanista voittaa kokoamani hyvinvointipaketin*!

Paketti sisältää luontaistuotteita ja luonnonkosmetiikkaa; aurinkovoidetta, ihonpuhdistusöljyä, spirulinatabletteja, kollageeni&biotiini-kapseleita, sinkkitabletteja ja yrttiteetä :) 

Paketin arvo n. 140 €

 

Näin osallistut arvontaan: 

1. Kommentoi tähän postaukseen mikä on mielestäsi paras asia blogissa tai esitä postaustoive (tai molemmat!). Kiinnostaisi myös kuulla oletko löytänyt blogin hiljattain vai oletko pidempiaikainen lukija. 

2. Jätä toimiva sähköpostiosoite sille varattuun kenttään, jolloin se näkyy vain minulle. 

Arvonta päättyy sunnuntaina 22.4 klo 23.59!

 

EDIT 28.4: Arvonta päättynyt, voittajalle on ilmoitettu henkilökohtaisesti!

 

Jos onni ei suosi tässä arvonnassa, stay tuned, sillä loppukevään aikana tiedossa vielä muutama upea arvonta!

Blogin voit laittaa seurantaan Facebookissa, Instagramissa, Blogit.fi:ssä tai Bloglovinissa :)

 

// Lilies & Life is now 1 year old! Time has gone by so fast but I feel like I've been writing this blog for so much longer. I can't imagine life without blogging anymore. I've got so many ideas in my head all the time and I also get ideas for posts from you guys! I want to thank every single one of you for reading my blog, you're lovely! <3 Starting this blog has been one of the best decisions of my life, honestly. 

 

 

Onnea arvontaan!

Myös muita terveisiä saa halutessaan laittaa kommenttina tulemaan, vaikket haluaisi osallistua arvontaan :) 

-Lilies

 

*osa tuotteista saatu luontaistuotekoulutuksista

 

Pages