Ladataan...
Lilies & Life

 

"The way to happiness: Keep your heart free from hate, your mind from worry. Live simply, expect little, give much. Scatter sunshine, forget self, think of others. Try this for a week and you will be surprised."

 

 

"Stand up to an obstacle. Just stand up to it, that's all, and don't give way under it, and it will finally break. You will break it. Something has to break, and it won't be you, it will be the obstacle."

 

 

"Formulate and stamp indelibly on your mind a mental picture of yourself as succeeding. Hold this picture tenaciously. Never permit it to fade. Your mind will seek to develop the picture... Do not build up obstacles in your imagination."

 

QUOTES: Norman Vincent Peale - The Power of Positive Thinking

 

 

Olen jälleen viime aikoina huomannut, miten valtava vaikutus omalla asenteella ja ajattelutavalla on ihan kaikkeen. Elämässä tulee väistämättä eteen muutoksia, identiteettikriisejä, työstressiä, sairautta, surua, huolta lähipiiristä, vaikeita hetkiä ihmissuhteissa, ongelmia arjessa... ne kuuluvat elämään. Niitä ei voi koskaan ennustaa eikä niihin ehdi varautua. Moneen asiaan ei voi edes vaikuttaa - ainakaan samantien. Ainoa, mitä voi tehdä, on opetella suhtautumaan asiaan ja säätämään omaa asennetta.

Läheiseni ovat monesti ihmetelleet miten jaksan pysyä positiivisena vastoinkäymisistä ja vaikeuksista huolimatta. Totuus on etten jaksakaan. Olen ollut epätyypillisesti negatiivinen ja hieman jopa toivoton tänä vuonna. Viime vuoden loppu ja tämän vuoden alku olivat henkisesti rankkoja aikoja. Fyysisesti olen kamppaillut erilaisia kipuja ja oireita vastaan. Uusi työ pahensi oireita ja pakotti opettelemaan uuden työroolin sekä elämänrytmin, mikä taas kuormitti henkisesti aluksi. Odotin ensimmäistä palkkaa 1,5 kk ja se oli paljon pienempi kuin olin odottanut (ja laskenut). Toivon, että siinä on virhe. Aluksi ajattelin ettei multa löytyisi energiaa selvittää asiaa. Olin pettynyt ja vihainen.

Tänään kuitenkin aloin miettiä, että ehkä palkanlaskennassa on vain sattunut inhimillinen virhe ja se tietysti korjataan. Laitoin asian eteenpäin. Fyysiset kivutkaan eivät ole tänään pahoja, sillä olin eilen tunnin fysioterapeutilla ja tänään innostuin pitkästä aikaa vesijuoksemaan maauimalan raikkaan viileässä vedessä. Päätin, etten anna fibromyalgian tai skolioosin pitää minua otteessaan, vaan yritän ottaa niistä otteen. Tänään alkoi taas kuuden päivän työputki ja motivaatio on vähän hakusessa palkkasähläyksen takia, mutta keskityn hoitamaan yhden työpäivän kerrallaan. Mietin, mitä kaikkea mukavaa on tiedossa töiden jälkeen.

Eilinen ilta oli kiva, sillä juhlistimme avomieheni kanssa 3-vuotista yhteistä taivalta pienimuotoisesti ja meidän näköisesti. Sain mm. ihanan kukkakimpun ja kreikkalaista olutta (=paras yhdistelmä just mulle!) <3 Pienetkin ainutlaatuiset hetket arjen keskellä antavat uskomattoman paljon voimaa. 

Tällä hetkellä on kaiken kaikkiaan optimistinen olo, vaikka moni asia on vähän miten sattuu. Juhannusta odotan kovasti! Siitä tulossa blogiin postauksia juhannuksen jälkeisellä viikolla :) 

 

Käänsin yhdessä päivässä paskat fiilikset hyviksi, koska päätin vain tehdä niin. En halua jäädä kiinni negatiivisuuteen, vaan koitan aina löytää kaikesta hopeareunuksen, johon tarttua.

Every cloud has a silver lining. <3

-Lilli

Ladataan...
Lilies & Life

Toukokuussa tapahtui paljon. Kuukausi oli melkoista tunteiden vuoristorataa; siihen mahtui ahdistusta ja kriiseilyä, mutta pääosin kaikki oli positiivista, innostavaa ja mukavaa! <3

 

 

Uusi työ

Aloitin 2.5 uudessa työssä. Muutos vaati sopeutumista ja totuttelemista, mutta nyt olen jo päässyt melko hyvin sisälle uuteen työhön ja fiilis on tällä hetkellä tosi hyvä. Parasta työpaikassa on rento meininki, ihanat, avuliaat työkaverit ja uudet haasteet. Tästä on hyvä jatkaa :) 

 

 

Mökkeily 

Siis vitsi miten upea toukokuun sää oli! Jatkuvasti hellepäiviä vaan hellepäivien perään, joten ollaan vietetty iso osa vapaa-ajasta mökillä. Mökissä parhaita asioita ovat ulkosauna sekä läheinen merenranta <3 

 

 

Siskon synttärit

Pikkusiskoni täytti 24 v. toukokuun puolessa välissä. Leivottiin juhliin yhdessä voileipäkakku (ensimmäinen koskaan) ja vegaaninen juustokakku. Oli kiva päivä <3

 

 

Kummitytön synttärit

Suloinen, rakas kummityttöni täytti vuoden ihan muutama päivä sitten! <3 En päässyt varsinaisiin synttärijuhliin töiden takia, mutta kävin moikkaamassa häntä jo etukäteen :) 

 

 

Yhteistyöt

Toukokuun yhteistyöt mm. Kauneuskeskus Kolibrin, Natumerin, Sudion ja Rimita Greenin kanssa olivat ihan mahtavia! Olen iloinen ja kiitollinen, että olen päässyt testaamaan hyviä tuotteita ja palveluita :)

Suuntaan tänään aamupäivällä erääseen kivaan kahvilaan suunnittelemaan paikallisen yrityksen kanssa hieman erilaista blogiyhteistyötä, mistä olen todella innoissani. Tapasin kyseisen firman edustajat Naisyrittäjien Hyväntekeväisyystempauksessa viime kuussa. Lisää aiheesta pian!

 

 

Koulutusreissu

Olin juuri Lahdessa kolmen päivän koulutusreissulla uuden työn myötä. Palasin kotiin eilen illalla. Päivisin opiskeltiin mielenkiintoista asiaa (aivot ihan puuduksissa) ja illat juhlittiin otettiin rennosti ihanien ihmisten seurassa. Syötiin liikaa hyvin ja päästiin nauttimaan myös kauniista säästä vapaa-ajalla eli nauttimaan virvokkeita firman piikkiin :D Tutustuin reissun aikana paremmin yhteen työkaveriini, ja suorastaan hämmästeltiin miten paljon yhteistä meillä on! 

 

 

 

Kesän suunnittelu 

Olen ihan superinnoissani kesäkuusta ja tulevista suunnitelmista, vaikkei mulla ole edes kesälomaa eikä mitään kovin suurta tiedossa (vielä). Avomieheni täyttää nyt viikonloppuna 30 v., joten se on nyt päällimmäisenä mielessä :) 

 

Saan nauttia koulutusreissun jatkoksi vapaasta viikonlopusta, joten ehdin taas keskittymään blogiin sekä lukemaan muidenkin juttuja! Luonnoksia on jo muutamia valmiina, mutta postauksista puuttuu vielä kuvat. Olen kyllä todella yllättynyt siitä, miten uusiksi kaikki rutiinit ja aikataulut ovat menneet uuden työn myötä ja rytmitys vaatii tosiaan vielä hiomista :D

Kurkkasin mielenkiinnosta Google Analyticsia ja huomasin, että blogin kävijämäärät ovat pysyneet lähes muuttumattomina, vaikka postaustahtini on ollut väliaikaisesti jäätävän hidas. Kiitos siis mielenkiinnosta ja kärsivällisyydestä! <3

 

Mitkä on sun elämässä viime aikojen parhaita asioita? :)

-Lilli

 

Ladataan...
Lilies & Life

Työ-aiheiset postaukset ovat itselle ajankohtaisia ja niitä voisi kirjoitella vaikka kuinka, sillä aloitin toukokuun alussa uuden työn. Se on myös syy siihen, että blogi ei ole päivittynyt (taas) moneen päivään. Työelämään palaaminen puolen vuoden sairasloman/työttömyyden jälkeen ja vielä eri työpaikassa aloittaminen laukaisivat identiteettikriisin. Siitä selvittyäni törmäsin uuteen haasteeseen; nimittäin uuteen työyhteisöön sopeutumiseen.

Olen lähes kaikissa entisissä työpaikoissani työskennellyt itsenäisesti, yksin vuoron ajan. Työkavereiden kanssa tuli ainoastaan vuoronvaihdon yhteydessä (ja yhdessä työpaikassa tauoilla) vaihdettua muutamia sanoja - lähinnä työhön liittyen. Olen aina tykännyt työskennellä yksin. Silloin ei ole niin paljon merkitystä onko hyvä vai huono päivä tai onko sosiaalisella tuulella, sillä asiakaskohtaamiset saa joka tapauksessa hoidettua "ammattiminän" kautta.

Nyt olen kuin olenkin sellaisessa tilanteessa, että työskentelen päivittäin 4-7 ihmisen kanssa ja taukohuoneessa sekä pukuhuoneessa pyörii vielä viereisenkin firman työntekijöitä. Miten olen sopeutunut tällaiseen muutokseen ja uuteen työpaikkakulttuuriin? No, aluksi huonosti.

 

 

Olen blogissa kirjoitellut muistaakseni useammassakin postauksessa, että olen tullut (varsinkin uusien) ihmisten suhteen hyvin varovaiseksi vuosien aikana negatiivisten ja rankkojen kokemuksien jälkeen. Yksinäisyys-postauksessa kerroin, että olen tuntenut koko elämäni vahvaa ulkopuolisuuden tunnetta minne ikinä menenkin. Mun on yleensä haastavaa (nykyään) löytää paikkaani yhteisöistä, tilanteista ja ryhmistä. Olen kasvattanut järeät suojamuurit suojelemaan itseäni. Näillä lähtökohdilla oli siis melkoisen haastavaa astua uuteen työpaikkaan ja -yhteisöön ja se myös näkyi ensimmäisinä päivinä.

 

"Käytös työpaikalla heijastelee usein lapsuuskodin kokemuksia ja rooleja."

Teatteri-ilmaisun ohjaaja Anni-Veera Aitolehti

-Yle.fi

 

Yllätyin itsekin miten araksi olen muuttunut. En osannut hypätä keskusteluun mukaan tai kysellä uusilta työkavereilta mitään henkilökohtaisempaa. Muut työntekijät ovat tunteneet toisensa vuosia ja tietävät toisistaan myös työn ulkopolisia asioita. He viettävät jonkin verran aikaa keskenään myös vapaa-ajalla eli kyseessä on melko tiivis ja läheinen työporukka. He juttelevat tietysti töissä jonkin verran inside-juttuja ja olen ihan pihalla kaikesta. Useimmiten en osaa kommentoida juuri mitään. Monet puhuvat lapsista, koirista, omakotitalon rempasta tai kesäloman ajankohdasta. Mikään näistä aiheista ei ole itselle ajankohtainen, joten eipä siinä jää paljon kommentoitavaa.

Tämän parin viikon aikana työpäivät ovat olleet välillä raskaampia henkisesti kuin fyysisesti. Mieli on ollut väsynyt ja aivot ylikuormittuneet, kun on päässyt pitkän päivän jälkeen kotiin. Se johtuu ihan jo uusien asioiden opettelusta, mutta osittain myös sosiaalisista tilanteista. Olen parina iltana itkenyt illalla kotona poikaystävälle, kun olen vain ollut henkisesti niin loppu. Isot muutokset vaikuttavat muhun yleensä tällä tavalla.

 

Olen muuten koko ajan varmempi siitä, että olen erityisherkkä.

 

 

Helpottavia tekijöitä ovat kuitenkin olleet äärimmäinen sopeutumiskykyni, (piilosta kaivettu) sosiaalisuuteni, suvaitsevaisuuteni, määrätietoisuuteni, positiivisuuteni ja vahvuuteni. Olen hyödyntänyt näitä ominaisuuksiani päivittäin ja kaikki on vähitellen tuntunut helpommalta.

Keskiviikkoiltana päättyi kuuden päivän työputki ja sinä päivänä tapahtui breakthrough. Olin edellisenä päivänä avautunut fysioterapeutilleni (jota voin oikeastaan kutsua jo kaveriksi ja/tai terapeutiksi) haasteista työyhteisössä ja jäin miettimään hänen sanojaan ja neuvojaan. Tajusin, että ruokin itse eristäytymistäni jos käyttäydyn välttelevästi, en kerro itsestäni mitään, enkä kysele työkavereilta heidän elämästään. Päätin haastaa itseni käyttäytymään sosiaalisemmin, koska mä en oikeesti ole luonteeltani mikään erakko. En halua antaa menneisyyden vaikeiden asioiden vaikuttaa muhun enää niin voimakkaasti. Päätin tosiaan aloittaa keskiviikon ihan eri meiningillä. En pohtisi mikä voi mennä pieleen tai mitä muut musta ajattelee tai tahtooko joku mulle jotain pahaa.

Olin koko päivän rennompi, avoimempi, hymyilevämpi ja sosiaalisempi. Menin muiden mukana tauolle ja pyysin työkaveria lounasseuraksi. Kommentoin keskusteluja joihin en varsinaisesti liittynyt ja tiedustelin asioista, joista en tiennyt. Tuntui, että työkaverit suhtautuivat muhun eri tavalla ja ottivat enemmän juttuihin mukaan. Tunsin itseni tervetulleeksi ja koin yhteisön tuen, jota olen kaivannut. Mulla oli itsellä paljon helpompi olla koko päivän ja tulin selkeästi ulos kuorestani. Tässä jos jossain nähdään oman käyttäytymisen ja ajattelumallin voima.

Se voi silti olla, etten ole ainoa, jolle uusi tilanne on haastava tai ainakin hämmennystä herättävä. Muistan lukion psykologian tunneilta, että ryhmä muotoutuu uudestaan aina, kun uusi jäsen liittyy siihen. Tätä kutsutaan ryhmäytymiseksi. Jokainen joutuu siis hakemaan oman paikkansa ja roolinsa joukossa uudestaan. En osaa vielä nimetä rooliani meidän työyhteisössä, mutta eiköhän se pian ala selvitä. Itsellä on ainakin jo parempi fiilis ja itsevarmempi olo.

Olen myös painottanut itselleni, että kaikkien kanssa ei tarvitse ystävystyä. On ihan ok, vaikka suurin osa uusista työkavereista jäisi vain työkavereiksi, eikä heitä tapaisi vapaa-ajalla ollenkaan. Työpaikalla tärkeintä on kuitenkin itse työ ja se, että tullaan toimeen kaikkien kanssa hyvän ilmapiirin säilyttämiseksi, mutta sydänystäviä ei tarvitse olla.

Mulla on nyt useampi vapaapäivä (huominen kylläkin sairaslomapäivä varpaan takia) ja saan rauhassa sulatella sekä pohtia kaikkea mitä töissä on tapahtunut. Tekee hyvää irtaantua hetkeksi täysin ja palata ensi viikolla positiivisempana!

 

LUE MYÖS:

Työhyvinvointi

 

Olen hämmästynyt siitä, miten paljon työtä vaatii siirtyä yksintyöskentelystä työskentelemään ryhmässä. Nyt se kuitenkin tuntuu jo paljon helpommalta, kuin aluksi!

Jos joku kamppailee samojen ajatusten kanssa, antaisin neuvoksi tämän:

Ole rohkea, äläkä oleta pahinta.

Hymyile, ole luotettava ja kohtelias.

Tee työsi mahdollisimman hyvin, uskalla kysyä neuvoa.

Jätä turha analysointi ja tilanteen kontrollointi.

Ja hei muista, ihmisiä tässä vaan kaikki ollaan.

 

The only person you can control is YOU.

-Lilli

 

P.S. Olin ihan unohtanut nämä talvella Kangasalla otetut kuvat tiedostojen syövereihin! Halusin ne kuitenkin käyttää, vaikka vähän talvisia ovatkin :D

Pages