Ladataan...
Lilies & Life

Toukokuussa tapahtui paljon. Kuukausi oli melkoista tunteiden vuoristorataa; siihen mahtui ahdistusta ja kriiseilyä, mutta pääosin kaikki oli positiivista, innostavaa ja mukavaa! <3

 

 

Uusi työ

Aloitin 2.5 uudessa työssä. Muutos vaati sopeutumista ja totuttelemista, mutta nyt olen jo päässyt melko hyvin sisälle uuteen työhön ja fiilis on tällä hetkellä tosi hyvä. Parasta työpaikassa on rento meininki, ihanat, avuliaat työkaverit ja uudet haasteet. Tästä on hyvä jatkaa :) 

 

 

Mökkeily 

Siis vitsi miten upea toukokuun sää oli! Jatkuvasti hellepäiviä vaan hellepäivien perään, joten ollaan vietetty iso osa vapaa-ajasta mökillä. Mökissä parhaita asioita ovat ulkosauna sekä läheinen merenranta <3 

 

 

Siskon synttärit

Pikkusiskoni täytti 24 v. toukokuun puolessa välissä. Leivottiin juhliin yhdessä voileipäkakku (ensimmäinen koskaan) ja vegaaninen juustokakku. Oli kiva päivä <3

 

 

Kummitytön synttärit

Suloinen, rakas kummityttöni täytti vuoden ihan muutama päivä sitten! <3 En päässyt varsinaisiin synttärijuhliin töiden takia, mutta kävin moikkaamassa häntä jo etukäteen :) 

 

 

Yhteistyöt

Toukokuun yhteistyöt mm. Kauneuskeskus Kolibrin, Natumerin, Sudion ja Rimita Greenin kanssa olivat ihan mahtavia! Olen iloinen ja kiitollinen, että olen päässyt testaamaan hyviä tuotteita ja palveluita :)

Suuntaan tänään aamupäivällä erääseen kivaan kahvilaan suunnittelemaan paikallisen yrityksen kanssa hieman erilaista blogiyhteistyötä, mistä olen todella innoissani. Tapasin kyseisen firman edustajat Naisyrittäjien Hyväntekeväisyystempauksessa viime kuussa. Lisää aiheesta pian!

 

 

Koulutusreissu

Olin juuri Lahdessa kolmen päivän koulutusreissulla uuden työn myötä. Palasin kotiin eilen illalla. Päivisin opiskeltiin mielenkiintoista asiaa (aivot ihan puuduksissa) ja illat juhlittiin otettiin rennosti ihanien ihmisten seurassa. Syötiin liikaa hyvin ja päästiin nauttimaan myös kauniista säästä vapaa-ajalla eli nauttimaan virvokkeita firman piikkiin :D Tutustuin reissun aikana paremmin yhteen työkaveriini, ja suorastaan hämmästeltiin miten paljon yhteistä meillä on! 

 

 

 

Kesän suunnittelu 

Olen ihan superinnoissani kesäkuusta ja tulevista suunnitelmista, vaikkei mulla ole edes kesälomaa eikä mitään kovin suurta tiedossa (vielä). Avomieheni täyttää nyt viikonloppuna 30 v., joten se on nyt päällimmäisenä mielessä :) 

 

Saan nauttia koulutusreissun jatkoksi vapaasta viikonlopusta, joten ehdin taas keskittymään blogiin sekä lukemaan muidenkin juttuja! Luonnoksia on jo muutamia valmiina, mutta postauksista puuttuu vielä kuvat. Olen kyllä todella yllättynyt siitä, miten uusiksi kaikki rutiinit ja aikataulut ovat menneet uuden työn myötä ja rytmitys vaatii tosiaan vielä hiomista :D

Kurkkasin mielenkiinnosta Google Analyticsia ja huomasin, että blogin kävijämäärät ovat pysyneet lähes muuttumattomina, vaikka postaustahtini on ollut väliaikaisesti jäätävän hidas. Kiitos siis mielenkiinnosta ja kärsivällisyydestä! <3

 

Mitkä on sun elämässä viime aikojen parhaita asioita? :)

-Lilli

 

Ladataan...
Lilies & Life

Tuli pidettyä muutaman päivän suunnittelematon blogitauko. Teki kieltämättä hyvää olla avaamatta läppäriä muutamaan päivään. Pääsiäiseksi ei ollut juurikaan valmiita suunnitelmia, mutta kyllä sitä tekemistä sitten keksittiin.

Pääsiäiseen mahtui rentoutumista, sarjojen katselua, ulkoilua, mökkeilyä, grillaamista, saunomista, siivoilua, shoppailua, perhettä, ystäviä, bile-ilta ulkona ja Fresitan tuhoaminen kahdestaan kotona yhtenä iltana. Kaikki tämä tuli tarpeeseen koko kevään kestäneen ahdistuksen ja stressin jälkeen.

 

Pääsiäinen on joka vuosi myös surullista aikaa.

Kiirastorstai, joka aloittaa pääsiäisen, oli vuonna 2013 raskas. Minulle erittäin rakas ja läheinen ihminen hävisi taistelun syöpää vastaan. 

Tuffa eli äidin isä oli minulle läheisempi kuin oma isä. Itse asiassa tuffa ja isä eivät tulleet edes toimeen. Aina, kun tarvin apua, ihan missä tahansa, soitin tuffalle. Aina. Olipa kyseessä kyyti johonkin, auton huolto, polkupyörän renkaan vaihto, huonekalun haku, pöydän maalaus, muuttaminen yms. niin tuffa ei koskaan sanonut ei. Monesti hän tarjosi apua jo ennen kuin olin edes itse ehtinyt kysyä. Tuffa oli suurin kannustajani ja tukijani. Hän toivoi minulle pelkkää hyvää. Häntä harmitti kovasti, että kärsin skolioosista ja kyseli aina miten voin. Hän toivoi, että löytäisin parhaan mahdollisen miehen itselleni ja pystyisin perustamaan perheen terveysongelmista huolimatta.

Vaikka mamma ja tuffa erosivat huonoissa väleissä äitini ollessa vasta melko pieni ja kuulin jo lapsuudessa juttuja siitä, miten huono aviomies ja isä tuffa (kuulemma) oli, eivät ne merkinneet minulle koskaan mitään. Minä en tuntenut sellaista tuffaa. Olen sitä mieltä, että jokaikinen meistä tekee (isojakin) virheitä tässä elämässä, mutta ihmiset voivat muuttua. Minä nimittäin näin tuffan epäitsekkyyden, sydämellisyyden, lapsirakkauden, auttamisen halun, lämmön, huumorin, positiivisuuden, herkkyyden ja vahvuuden. 

Kävimme äidin ja siskon kanssa tuffan ja hänen avovaimonsa luona usein, vähintään kerran viikossa. Pienenä vietin monia öitä heillä yksinkin. Sain aina syödä yksin paketillisen jäätelöä ja teimme kaikkea kivaa yhdessä. Ajan vieläkin välillä sen talon ohi, jossa tuffa asui lähes koko minun ikäni. Talo on täynnä niin lämpimiä muistoja, että se on suorastaan riipivää. Muistan pihan ja siinä vietetyt grilli-illat, talon ominaishajun, huonekalut, eteisen lattian narahduksen, alakerran jyrkät portaat, viihtyisän saunan, vessan hauskan vessapaperitelineen, keittiön pullantuoksun, runsaat tarjottavat ja tietysti tuffan, hänen avovaimonsa ja Alin.

Tuffalla tosiaan oli maailman ihanin ja kiltein susikoira, Ali, jota lenkkeilytimme ja veimme uimaan kesäisin.

Ali oli tuffalle kaikki kaikessa ja minullekin rakas. Oli sydäntäsärkevää nähdä tuffan kärsimys, kun Ali jouduttiin lopettamaan. Onneksi ehdin piirtää tuffalle synttärilahjaksi Alin kuvan. En ollut varmaan koskaan nähnyt tuffaa niin liikuttuneena. Hän osti piirustukseeni kullatut kehykset heti seuraavana päivänä ja se asennettiin seinälle kunniapaikalle :')

 

Pari kolme vuotta ennen tuffan kuolemaa meistä tuli vähitellen entistä läheisempiä, ja vietin aikaani heillä 3-4 päivänä viikossa. Jälkeenpäin ajateltuna olin ehkä vaistonnut, ettei tuffa voinut kovin hyvin. Muistan kun tajusin tuona aikana, ettei tuffa tulekaan olemaan tässä aina.

Kun tuffa sai syöpädiagnoosin vuonna 2012, vuosi ennen kuolemaansa, oli minulle selvää, että auttaisin heitä arjessa niin paljon kuin mahdollista. Tuffa joutui ennen kuolemaansa moneksi kuukaudeksi sairaalaan. Sinä aikana kuskasin hänen avovaimoaan päivittäin asioille, kävin hänen kanssaan kaupassa ja teimme yhdessä ruokaa. Tietysti sairaalassa vierailimme lähes päivittäin. Loppuaikoina, kun tuffan kunto romahti, vietin sairaalassa jopa pari yötä. Kuoleman jälkeen autoin äitiäni sekä tuffan avovaimoa hoitamaan paperi- sekä hautausasioita. Vietin monta yötä tuffan avovaimon seurana. Tuffan kuolema oli äidillenikin äärimmäisen kova paikka, he olivat myös läheisiä.

Elämä tuffan kuoleman jälkeen oli pitkään sumuista ja epätodellista. Oli sanoinkuvaamattoman outoa nähdä tuffan nimi hautakivessä. Säilytin hänen numeroaan puhelimessa monta vuotta. 

 

Viime viikolla veimme äidin ja siskon kanssa kynttilät tuffan haudalle juuri ennen pääsiäistä. Vaikka suru on helpottanut viidessä vuodessa, ei ikävä koskaan katoa. Olen niin monessa tilanteessa viiden vuoden aikana toivonut, että olisin voinut soittaa tuffalle. 

En voi millään käsittää, että on kulunut jo viisi vuotta, mutta pakko se on uskoa, kun se hautakivessäkin lukee. Ajan kulumisen huomaa parhaiten syntymästä tai kuolemasta. Ne ovat niin merkittäviä, pysäyttäviä (varsinkin kuolema) asioita. Isoja muutoksia.

Arkielämässä päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat niin käsittämättömän nopeasti, ettei meinaa edes pysyä kyydissä mukana. Uskon, että ihmisen on tarkoitus välillä totaalisesti pysähtyä miettimään elämän tarkoitusta ja laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Valitettavasti se pysähdys vaatii usein ison tapahtuman, kuten (oman tai läheisen) sairastumisen, kuoleman, työpaikan menetyksen tai muun mullistavan elämäntapahtuman. 

 

 

"Minä muistan sinut

Kun katson kurkien auraa

Minä muistan sinut

Kun lapset nauraa

Minä muistan sinut

Kun pakkanen paukahtaa

Minä muistan sinut

Ja aina aion muistaa

 

Minä muistan sinut

paremmin kuin ketään

koskaan"

 

-Kaija Koo - Minä muistan sinut

 

// I lost my grandfather to cancer on Easter five years ago. He was amazing and one of the most important persons in my life. He was my biggest supporter and always offered his help in any situation. I can't believe it's already been five years... :'(

 

Viettäkää ihmiset aikaa niiden kaikkein rakkaimpien ja läheisimpien ihmisten kanssa niin usein kuin mahdollista, kun se on vielä mahdollista... Muistakaa erityisesti vanhempaa ikäpolvea. Kertokaa mitä he teille merkitsevät ja näyttäkää, että arvostatte heitä <3 

-Lilies

 

 

Ladataan...
Lilies & Life

Vuoden lopuksi on aina kiva kerrata mitä se kulunut vuosi oikein pitikään sisällään. Listasin kohokohdat vuoden alusta loppuun:

 

Uusi koti

Tammikuussa juhlimme valmiin asuntomme tupareita perheen ja ystävien voimin.

Ihan blogin alkutaipaleella kirjoitinkin kerrostalokaksiomme remontista pari postausta: remonttipostaus osa 1 ja remonttipostaus osa 2.

 

 

Blogi

Parin kuukauden miettimisen jälkeen julkaisin ensimmäisen blogipostaukseni huhtikuussa. En ole koskaan ennen kirjoittanut minkäänlaista julkista blogia, ainoastaan päiväkirjaa nuorempana. Tajusin nopeasti, että bloggaaminen on ihan mun juttu ja ihmettelin, miten en ollut aloittanut tätä aikasemmin. Kirjoittaminen tuntuu luontevalta ja tästä onkin muodostunut erittäin tärkeä harrastus. On välillä todella terapeuttista purkaa ajatuksia blogiin ja on ihana saada sydämellisiä kommentteja!

Bloggaamiseen liittyviä kohokohtia ovat ehdottomasti ihanien kommenttien lisäksi monien juttujen nouseminen luetuimpien joukkoon. Kesällä toimitus nosti blogini Viikon blogiksi ja syksyllä On my way -blogin Jutta valitsi blogini viiden kiinnostavimman joukkoon, nämä olivat ihan huippujuttuja! Olin myös hyvin yllättynyt siitä, kuinka moni suositteli blogiani Toimitus tykkää-leiman saajaksi. En edes ajatellut olevani yksi mahdollisista ehdokkaista, koska olin blogannut vasta puoli vuotta ja blogini on vasta alkanut muotoutumaan omanlaisekseni.

Olen päässyt blogin ansiosta myös kokeilemaan mielenkiintoisia ja upeita tuotteita, joka on todella mukava bonus!

 

 

Manu

Huhtikuussa meille muutti Neon seuraksi pieni poikakissa Manu. Hänessä on norjalaista metsäkissaa.

Alku oli meillä todella vaikea, Neo ei meinannut millään hyväksyä Manua. Kahden pitkän ja vähäunisen viikon jälkeen he kuitenkin hyväksyivät toisensa! Nykyään meillä menee pääosin tosi seesteisesti :) Meidän kissat barffaavat, kirjoitinkin yhden postauksen raakaruokinnasta.

 

 

Kummityttö

Tämän vuoden vapusta tuli ikimuistoinen, kun paras ystäväni kysyi haluaisinko olla hänen esikoisensa kummitäti. Itku siinä tuli. Meillä oli tätä ennen ollut ystävyytemme tähän mennessä vaikein kausi. Kun saimme puhuttua asiat halki ja E otti esille kummiasian, tuntui, kuin 10 kilon taakka oltaisi nostettu harteiltani ja asiat loksahtivat paikoilleen.

Ihana kummityttöni syntyi toukokuussa ja ristiäisiä juhlittiin elokuussa ♥

Vaikka asumme parin tunnin ajomatkan päässä toisistamme, pyrimme aktiivisesti viettämään aika yhdessä. Vauva kasvaa ihan silmissä! Loppuvuodesta näimme usein, se oli ihanaa :)

 

 

Barcelona

Kesäkuussa suuntasimme ystäväni K:n kanssa melko extempore-reissulle Barcelonaan. En ollut ennen käynyt lainkaan Espanjan mantereella, ainoastaan saarilla (reissuista tulossa tammikuussa postaukset, innostuin selaamaan vanhoja matkakuvia.)

Barcelona yllätti monipuolisuudellaan, etäisyyksillään, nähtävyyksillään, rannallaan, julkisella liikenteellään ja ihmismassoillaan.

Kuvia matkasta löytyy tästä postauksesta ja ostokset esittelin tääällä.

 

 

 

Naantali

Kesäreissuista paras oli ehdottomasti päivä Naantalissa ystäväni J:n kanssa.

En ollut käynyt Naantalissa about 20 vuoteen, joten oli jo aikakin. Oli se kaunis paikka :)

 

 

Kos

Kolme kuukautta Barcelonan reissun jälkeen lähdettiin poikaystävän kanssa kahden viikon lomalle Kreikan saarelle, Kosille.

Olen kirjoitellut matkasta monta postausta (ja ainakin pari vielä tulossa myöhemmin):

Ensimmäinen aamu

Tapahtumarikas matka

Päivä Egeanmerellä

Kreikkalainen ruoka

All Inclusive -ei enää koskaan

Kosin kissat

Best of Kos

 

 

Nissyros

Vaikka Nissyros liittyy Kosin matkaan, on se pakko mainita erikseen. Nissyros lumosi minut täysin, sillä on ihan oma paikka sydämessäni. Se on tähän mennessä aidoin ja vähiten kaupallinen pala Kreikkaa. Musta laavakiviranta oli yksi vaikuttavimmista paikoista, joissa olen käynyt!

Vietin myös synttäripäiväni tulivuorella :)

 

 

Kihlat

Kosin reissu oli tapahtumarikas. Palasin Suomeen kihlasormus sormessa

Juhlimme kihlajaisia lähisukulaisten kanssa pian matkalle jälkeen.

 

 

Joulu

Tänä vuonna joulu oli erilainen kuin aikaisempina vuosina, mutta tosi ihana! Taas sen huomasi, että tärkein asia joulun vietossa on ihmiset. ♥

Pakko myöntää, että iski kyllä melkoinen materialismionnellisuus muutamasta lahjasta :D

 

 

Ystävä kaukaa

Tapasin yhden pitkäaikaisimmista ystävistäni heti joulun jälkeen kahden vuoden tauon jälkeen!! Syy tähän taukoon oli E:n muutto Uuteen-Seelantiin. Olen odottanut tapaamista niin kauan, että itku siinä tuli keskellä täyttä kahvilaa, kun hän syöksyi minua halaamaan :') Tapaamisen teki spesiaalimmaksi se, että E esitteli minulle uusseelantilaisen poikaystävänsä. Oli mielenkiintoista kysellä asioita Uudesta-Seelannista ja myös mitä hän on mieltä Suomesta! E ja hänen poikaystävänsä ehtivät luultavasti vielä vierailemaan ensi viikolla meillä ennen lähtöään takaisin maailman toiselle puolen.

 

 

Myös ikävät asiat kuuluvat elämään, joten vuoden surullisimpia asioita ovat mm.:

 

Lunasta luopuminen

Helmikuussa tein raskaan päätöksen lopettaa ensimmäisen kissani, Lunan, vakavien käytöshäiriöiden ja suolisto-ongelmien takia. Luna oli hyvin omanlainen ja ainutlaatuinen, mun valkoinen alien. ♥  Hän olisi juuri täyttänyt 8 vuotta.

 

 

Mammalan myynti

Yksi vuoden vaikeimmista hetkistä. Tästä kirjoitin loppusyksystä postauksen.

 

 

Oma henkinen ja fyysinen terveys

Olen syksyllä puhunut blogin puolella ahdistuksesta, mutta sitä en vielä ole kertonut mihin se johti. Olen nyt ollut 1,5 kk sairaslomalla ja näillä näkymin se jatkuu vielä tammikuussa. Diagnoosi on keskivaikea masennus. Kirjoitan varmasti aiheesta lisää, jos kun asiat ovat paremmalla mallilla.

Kun voi henkisesti huonosti, heijastuu se myös väistämättä kehoon. Olen kärsinyt viimeisen parin kuukauden aikana pahimmista selkäkivuista vuosiin. Jännitysniska, lihaskalvojen kireys, selän (leikatun alueen) turvotus, tulehdukset ja hermosäryt ovat olleet välillä sietämättömiä. Olen joutunut pitämään taukoa salilla käymisestä ja salikorttinikin ehti sillä välin mennä umpeen. Vesijuoksemassa olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti. Olen joutunut pitkästä aikaa turvautumaan kylmäpussin, hieronnan, venyttelyn ja saunan lisäksi tulehduskipulääkkeisiin kivunhallinnassa. Toivon, että alkuvuodesta kivut hellittäisivät ja pystyisin taas liikkumaan enemmän. Tammikuussa tulossa toinen laajempi skolioosi-postaus. Ensimmäisen skolioosipostaukseni pääset lukemaan tästä linkistä.

 

// A lot has happened this year. In January we had a housewarming party at our newly renovated apartment. In April I started writing this blog. This has become a very important hobby for me. I couldn't imagine life without blogging anymore! Also in April Manu the cat moved in with us. Neo didn't want him around at first, but fortunately they started to get along. Now they are good friends :) In May my goddaughter was born and she was christened in August. This year I travelled to Barcelona and Kos/Nisyros. Mediterranean sea is like a second home to me. During our vacation in Kos we got engaged. Christmas was different but lovely this year! Right after Christmas I met one of my dearest friends. I hadn't seen her in two years, cause she moved to New Zealand. It was an emotional meeting.

The saddest things of 2017 were putting my first cat Luna to sleep, saying goodbye to my grandparents' house and having health problems at the end of the year.

 

Vuosi 2017 oli siis ihana, kamala, yllättävä, tapahtumarikas, antelias, mutta myös surullinen ja raskas.

Blogi on siitä hyvä, että se toimii päiväkirjana. Voin palata vuoden päästä tähän aikaan katsomaan, että mitäs silloin 2017 aikana oikein tapahtui!

 

Uudenvuoden aatto vietetään hyvin rauhallisissa merkeissä. Pelaamme perheen kesken lautapelejä, syömme hyvää iltapalaa ja avaamme skumppapullon. Tänä vuonna tuskin lähdemme katsomaan kaupungin ilotulitusta. Viime vuonna kävimme ja Suomi100 -ilotulitus oli kyllä upea!

Mietiskelin muuten juuri, etten voisi enää kuvitellakaan tunkevani uv-aattona baariin. Paljon mieluummin vietän rauhallista iltaa hyvässä seurassa kotona :)

 

Miten teillä vietetään aattoa?

Hyvää uutta vuotta kaikille! <3

-Lilies

Pages