Ladataan...
Lilies & Life

 

ONNEA MANU 1 V. !

Uskomatonta, että Manu täytti viikonloppuna jo vuoden. Lapsista sen ajan kulumisen huomaa :D Poika sai synttäripäivänä monta silakkafilettä :) 

 

 

Manu on puoliksi norjalainen metsäkissa; isäkissa on täysverinen norjalainen. Hänestä onkin kasvanut rodulle tyypillisesti iso poika, viime punnituksessa painoa oli jo lähes 5 kiloa. Veikkasin itse etukäteen kuutta kiloa, mutta muhkea talviturkki huijasi. Kevään karvanlähtökautta odotellessa...

Eläinlääkäri luuli Manun olevan rodultaan täysiverinen Maine Coon koon ja ulkonäön puolesta nähdessään tämän ensimmäisen kerran. Täytyy kyllä myöntää, että Manussa on aika paljon samaa kuin kyseisen rodun edustajissa. Ehkä Manu on perinyt Maine Coon -geenejä emon puolelta, joka oli myös pitkäkarvainen...

 

 

Manu on vielä villi ja vilkas. Suuri osa päivästä kuluu toki nukkuen - kuten kissoilla on tapana - mutta ei voi olla huomaamatta milloin poika on hereillä. Koko ajan pitäisi olla leikkimässä, syömässä tai muuten vain huomioimassa :D

Yöt hän onneksi nukkuu kokonaan (kastroinnin jälkeen) ja herää vasta 6-7 aikaan aamupalalle. Kuulen usein kauhutarinoita tuttujen kissoista, jotka valvovat pikkutunneille saakka ja ihmettelyä meidän kissojen yöunista. On kyllä ihan luksusta, että Neo ja Manu nukkuvat lähes poikkeuksetta klo 23-06! Aamupalan jälkeen kissat tulevat vielä kanssani makoilemaan ja nousemme yleensä 8-9 aikoihin.

 

 

Neo 2,5 v. & Manu 1 v. ♥

 

 

// Our younger cat Manu is now 1 year old! Can't believe how time flies. He is a big boy, almost 5 kg. Manu is half Norwegian Forestcat, which explains his size. He's pretty wild and active, always playing, eating or seeking attention. ♥ Our older cat Neo is now 2,5 years old. They get along very well, fortunately!

 

 

LUE MYÖS:

Manu tuli taloon

Kissanpäivät

Easy like Sunday morning

 

Seuraa meitä Instagramissa! Päivitän kissojen touhuja usein varsinkin Storiesiin :)

-Lilies

Ladataan...
Lilies & Life

Vuoden lopuksi on aina kiva kerrata mitä se kulunut vuosi oikein pitikään sisällään. Listasin kohokohdat vuoden alusta loppuun:

 

Uusi koti

Tammikuussa juhlimme valmiin asuntomme tupareita perheen ja ystävien voimin.

Ihan blogin alkutaipaleella kirjoitinkin kerrostalokaksiomme remontista pari postausta: remonttipostaus osa 1 ja remonttipostaus osa 2.

 

 

Blogi

Parin kuukauden miettimisen jälkeen julkaisin ensimmäisen blogipostaukseni huhtikuussa. En ole koskaan ennen kirjoittanut minkäänlaista julkista blogia, ainoastaan päiväkirjaa nuorempana. Tajusin nopeasti, että bloggaaminen on ihan mun juttu ja ihmettelin, miten en ollut aloittanut tätä aikasemmin. Kirjoittaminen tuntuu luontevalta ja tästä onkin muodostunut erittäin tärkeä harrastus. On välillä todella terapeuttista purkaa ajatuksia blogiin ja on ihana saada sydämellisiä kommentteja!

Bloggaamiseen liittyviä kohokohtia ovat ehdottomasti ihanien kommenttien lisäksi monien juttujen nouseminen luetuimpien joukkoon. Kesällä toimitus nosti blogini Viikon blogiksi ja syksyllä On my way -blogin Jutta valitsi blogini viiden kiinnostavimman joukkoon, nämä olivat ihan huippujuttuja! Olin myös hyvin yllättynyt siitä, kuinka moni suositteli blogiani Toimitus tykkää-leiman saajaksi. En edes ajatellut olevani yksi mahdollisista ehdokkaista, koska olin blogannut vasta puoli vuotta ja blogini on vasta alkanut muotoutumaan omanlaisekseni.

Olen päässyt blogin ansiosta myös kokeilemaan mielenkiintoisia ja upeita tuotteita, joka on todella mukava bonus!

 

 

Manu

Huhtikuussa meille muutti Neon seuraksi pieni poikakissa Manu. Hänessä on norjalaista metsäkissaa.

Alku oli meillä todella vaikea, Neo ei meinannut millään hyväksyä Manua. Kahden pitkän ja vähäunisen viikon jälkeen he kuitenkin hyväksyivät toisensa! Nykyään meillä menee pääosin tosi seesteisesti :) Meidän kissat barffaavat, kirjoitinkin yhden postauksen raakaruokinnasta.

 

 

Kummityttö

Tämän vuoden vapusta tuli ikimuistoinen, kun paras ystäväni kysyi haluaisinko olla hänen esikoisensa kummitäti. Itku siinä tuli. Meillä oli tätä ennen ollut ystävyytemme tähän mennessä vaikein kausi. Kun saimme puhuttua asiat halki ja E otti esille kummiasian, tuntui, kuin 10 kilon taakka oltaisi nostettu harteiltani ja asiat loksahtivat paikoilleen.

Ihana kummityttöni syntyi toukokuussa ja ristiäisiä juhlittiin elokuussa ♥

Vaikka asumme parin tunnin ajomatkan päässä toisistamme, pyrimme aktiivisesti viettämään aika yhdessä. Vauva kasvaa ihan silmissä! Loppuvuodesta näimme usein, se oli ihanaa :)

 

 

Barcelona

Kesäkuussa suuntasimme ystäväni K:n kanssa melko extempore-reissulle Barcelonaan. En ollut ennen käynyt lainkaan Espanjan mantereella, ainoastaan saarilla (reissuista tulossa tammikuussa postaukset, innostuin selaamaan vanhoja matkakuvia.)

Barcelona yllätti monipuolisuudellaan, etäisyyksillään, nähtävyyksillään, rannallaan, julkisella liikenteellään ja ihmismassoillaan.

Kuvia matkasta löytyy tästä postauksesta ja ostokset esittelin tääällä.

 

 

 

Naantali

Kesäreissuista paras oli ehdottomasti päivä Naantalissa ystäväni J:n kanssa.

En ollut käynyt Naantalissa about 20 vuoteen, joten oli jo aikakin. Oli se kaunis paikka :)

 

 

Kos

Kolme kuukautta Barcelonan reissun jälkeen lähdettiin poikaystävän kanssa kahden viikon lomalle Kreikan saarelle, Kosille.

Olen kirjoitellut matkasta monta postausta (ja ainakin pari vielä tulossa myöhemmin):

Ensimmäinen aamu

Tapahtumarikas matka

Päivä Egeanmerellä

Kreikkalainen ruoka

All Inclusive -ei enää koskaan

Kosin kissat

Best of Kos

 

 

Nissyros

Vaikka Nissyros liittyy Kosin matkaan, on se pakko mainita erikseen. Nissyros lumosi minut täysin, sillä on ihan oma paikka sydämessäni. Se on tähän mennessä aidoin ja vähiten kaupallinen pala Kreikkaa. Musta laavakiviranta oli yksi vaikuttavimmista paikoista, joissa olen käynyt!

Vietin myös synttäripäiväni tulivuorella :)

 

 

Kihlat

Kosin reissu oli tapahtumarikas. Palasin Suomeen kihlasormus sormessa

Juhlimme kihlajaisia lähisukulaisten kanssa pian matkalle jälkeen.

 

 

Joulu

Tänä vuonna joulu oli erilainen kuin aikaisempina vuosina, mutta tosi ihana! Taas sen huomasi, että tärkein asia joulun vietossa on ihmiset. ♥

Pakko myöntää, että iski kyllä melkoinen materialismionnellisuus muutamasta lahjasta :D

 

 

Ystävä kaukaa

Tapasin yhden pitkäaikaisimmista ystävistäni heti joulun jälkeen kahden vuoden tauon jälkeen!! Syy tähän taukoon oli E:n muutto Uuteen-Seelantiin. Olen odottanut tapaamista niin kauan, että itku siinä tuli keskellä täyttä kahvilaa, kun hän syöksyi minua halaamaan :') Tapaamisen teki spesiaalimmaksi se, että E esitteli minulle uusseelantilaisen poikaystävänsä. Oli mielenkiintoista kysellä asioita Uudesta-Seelannista ja myös mitä hän on mieltä Suomesta! E ja hänen poikaystävänsä ehtivät luultavasti vielä vierailemaan ensi viikolla meillä ennen lähtöään takaisin maailman toiselle puolen.

 

 

Myös ikävät asiat kuuluvat elämään, joten vuoden surullisimpia asioita ovat mm.:

 

Lunasta luopuminen

Helmikuussa tein raskaan päätöksen lopettaa ensimmäisen kissani, Lunan, vakavien käytöshäiriöiden ja suolisto-ongelmien takia. Luna oli hyvin omanlainen ja ainutlaatuinen, mun valkoinen alien. ♥  Hän olisi juuri täyttänyt 8 vuotta.

 

 

Mammalan myynti

Yksi vuoden vaikeimmista hetkistä. Tästä kirjoitin loppusyksystä postauksen.

 

 

Oma henkinen ja fyysinen terveys

Olen syksyllä puhunut blogin puolella ahdistuksesta, mutta sitä en vielä ole kertonut mihin se johti. Olen nyt ollut 1,5 kk sairaslomalla ja näillä näkymin se jatkuu vielä tammikuussa. Diagnoosi on keskivaikea masennus. Kirjoitan varmasti aiheesta lisää, jos kun asiat ovat paremmalla mallilla.

Kun voi henkisesti huonosti, heijastuu se myös väistämättä kehoon. Olen kärsinyt viimeisen parin kuukauden aikana pahimmista selkäkivuista vuosiin. Jännitysniska, lihaskalvojen kireys, selän (leikatun alueen) turvotus, tulehdukset ja hermosäryt ovat olleet välillä sietämättömiä. Olen joutunut pitämään taukoa salilla käymisestä ja salikorttinikin ehti sillä välin mennä umpeen. Vesijuoksemassa olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti. Olen joutunut pitkästä aikaa turvautumaan kylmäpussin, hieronnan, venyttelyn ja saunan lisäksi tulehduskipulääkkeisiin kivunhallinnassa. Toivon, että alkuvuodesta kivut hellittäisivät ja pystyisin taas liikkumaan enemmän. Tammikuussa tulossa toinen laajempi skolioosi-postaus. Ensimmäisen skolioosipostaukseni pääset lukemaan tästä linkistä.

 

// A lot has happened this year. In January we had a housewarming party at our newly renovated apartment. In April I started writing this blog. This has become a very important hobby for me. I couldn't imagine life without blogging anymore! Also in April Manu the cat moved in with us. Neo didn't want him around at first, but fortunately they started to get along. Now they are good friends :) In May my goddaughter was born and she was christened in August. This year I travelled to Barcelona and Kos/Nisyros. Mediterranean sea is like a second home to me. During our vacation in Kos we got engaged. Christmas was different but lovely this year! Right after Christmas I met one of my dearest friends. I hadn't seen her in two years, cause she moved to New Zealand. It was an emotional meeting.

The saddest things of 2017 were putting my first cat Luna to sleep, saying goodbye to my grandparents' house and having health problems at the end of the year.

 

Vuosi 2017 oli siis ihana, kamala, yllättävä, tapahtumarikas, antelias, mutta myös surullinen ja raskas.

Blogi on siitä hyvä, että se toimii päiväkirjana. Voin palata vuoden päästä tähän aikaan katsomaan, että mitäs silloin 2017 aikana oikein tapahtui!

 

Uudenvuoden aatto vietetään hyvin rauhallisissa merkeissä. Pelaamme perheen kesken lautapelejä, syömme hyvää iltapalaa ja avaamme skumppapullon. Tänä vuonna tuskin lähdemme katsomaan kaupungin ilotulitusta. Viime vuonna kävimme ja Suomi100 -ilotulitus oli kyllä upea!

Mietiskelin muuten juuri, etten voisi enää kuvitellakaan tunkevani uv-aattona baariin. Paljon mieluummin vietän rauhallista iltaa hyvässä seurassa kotona :)

 

Miten teillä vietetään aattoa?

Hyvää uutta vuotta kaikille! <3

-Lilies

Ladataan...
Lilies & Life

4.10 - 10.10 vietetään Eläinten viikkoa, jonka teema on tänä vuonna luonnoneläimet. Voit lukea lisää  Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton sivuilta. Lahjoitin SEY:lle 10 euroa. Muistathan sinäkin eläimiä, jo pieni summa auttaa!

Haluan kirjoittaa oman Eläinten viikko-postauksen hieman teemasta poiketen Kosin kissoista.

Kreikka on kuuluisa kissoistaan. Jokaisella vierailemallani saarella on aina näkynyt katukuvassa paljon kissoja, sama juttu Kosilla.

Kosin kissoissa silmiinpistävää oli niiden huono kunto. En ole millään matkalla nähnyt niin monia apua tarvitsevia kissoja (en edes halunnut/pystynyt kuvaamaan kaikkia) :/

Paikalliset onneksi auttavat mahdollisuuksien mukaan ruokkimalla, juottamalla sekä tarjoamalla kodin.

Myös ulkomaalaiset antavat oman panoksensa eläimille. Satuimme eräänä päivänä todistamaan hyväsydämisten ihmisten toimintaa, kun eläinjärjestö GASAHiin (Greek and Swiss Animal Help) kuuluvat brittiläiset vapaaehtoistyöntekijät koittivat ottaa kiinni pahoista hengitystieongelmista kärsivää kissaa, jotta eläin pääsisi kärsimyksistään. Juttelimme toisen työntekijän kanssa ja kerroimme arvostavamme heidän työtään. Hän antoi meille järjestön käyntikortin mikäli haluamme tutustua heidän toimintaansa; mennä katsomaan eläimiä tai lahjoittaa ruokaa/rahaa. Rokotukset, sterilointi ja lopetuspiikit maksavat ja niille on valitettavasti tarvetta jatkuvasti. 

Osallistuimme matkallamme kissojen auttamiseen ruokkimalla niitä eri kaupungeissa (matkan toisena päivänä ostettiin kaupan kissanruokahylly tyhjäksi) sekä lahjoittamalla kolikoita keräyslippaaseen. Ilmoitin myös yhdestä vammautuneesta kissasta GASAHille. Sain helpottavan vastauksen; kissa oli jo käynyt eläinlääkärissä, eikä sen vamma aiheuta kipua.

Meidän "oma" hotellikissa, jolle annoimme päivittäin ruokaa ja vettä ♥

Kosin pääkaupungissa Kos Townissa tapasimme paikallisen eläkkeellä olevan sydämellisen miehen, joka on omistanut vanhat päivänsä kissoille. Kiinnitin huomiota kylttiin, jonka mies oli kirjoittanut penkin viereen: "help me survive the animals" :D  ♥  Poikaystäväni vei rahaa keräyslaatikkoon ja juttelimme miehen kanssa, jonka sylissä makoili pari kissaa ja ympärillä niitä pyöri useampia. Pian kävi ilmi uskomaton yhteensattuma; miehen veli on naimisissa porilaisen naisen kanssa! Kerroimme asuvamme Porissa ja hämmästelimme hetken miten pieni maailma on. Mies kertoi myös käyneensä Porissa ja Suomessa useaan otteeseen - hän on työskennellyt insinöörinä laivalla. Eläkkeelle jäätyään hän tosiaan päätti omistaa elämänsä kissoille - ei voi kuin arvostaa. Hänellä on monta tukikohtaa, joissa hän huolehtii kissoista. Hän esitteli meille sylissään makaavan kissan (joka näytti meidän Neolta), jonka hän oli juuri pystynyt viemään steriloitavaksi ilmeisesti lahjoitetuilla varoilla. Kissan nimi on Jenny.

Haluamme vielä jatkossakin auttaa Kosin kissoja. Tilasin eläinjärjestö GASAHin uutiskirjeen ja aion lahjoittaa ainakin seuraavasta palkastani hieman rahaa heille, mahdollisesti jatkossa kuukausittain esim. 10 euroa. Myös poikaystäväni haluaa lahjoittaa. Jos olet kissaihminen tai muuten eläinrakas, käythän tutustumassa järjestön toimintaan heidän kotisivuillaan! Jos haluat auttaa omalta osaltasi Kosin kissoja, ihan pienikin summa auttaa jo ruokakuluissa. Kiitos ♥

 

// It's International Animal Week. I wanted to write about greek cats on Kos island, because they need our help. I've never seen so many cats in such a bad shape during a vacation in Greece. The locals help as much as they can by feeding the cats and offering a home. There are also animal organizations; foreign volunteers want to help the animals in Kos. They need donations in order to vaccinate, castrate and euthanize the animals. We already donated some money and fed the cats ourselves. I signed up on GASAH's mailing list, so I will get a newsletter every month. We are also going to donate regularly from now on, maybe 10 euros per month. If you want to participate, please visit this website . Thank you ♥

 

Muista, että eläimet tarvitsevat apuamme!

Jokainen viikko on Eläinten viikko.

-Lilies 

 

LUE MYÖS Marikan Eläinviikko-postaus Hey girl -blogista!

Pages