Ladataan...
Lilies & Life

 

Asun Porissa. Mietin viime keväänä pitkään ennen blogin perustamista, että kiinnostaako ketään (silloin) 26-vuotiaan porilaisen naisen jutut ja miten muut bloggaajat ottavat minut vastaan. Kun kerroin tutuille blogin perustamisesta, sain aluksi hieman epäileviä vastauksia, tyyliin "öö okei, miksi?" tai "vai että sellainen vaihe". Kuulin myös tällaisia kommentteja: "Mutta mistä sä porilaisena kirjotat kun kaikki tapahtuu Helsingissä?" tai "Muutatko sä nyt sitten Helsinkiin kun alat bloggaamaan?

Niin, olihan mullakin vielä muutama vuosi sitten sellainen mielikuva, että "kaikki" bloggaajat asuu pääkaupunkiseudulla. Huomaa selvästi, että monella muullakin on samanlaisia mielikuvia. Toki moni bloggaaja, joita itsekin seuraan, tosiaan asuu siellä - mutta eivät kaikki.

Se on ainakin tullut huomattua, että suurin osa blogitapahtumista, tuotelanseerauksista, kahvila-avajaisista ja luennoista tapahtuu Helsingissä. Tuntuu, että joka illalle löytyisi jotain, jos vain on kiinnostusta osallistua. Se välillä ärsyttää. Tykkäisin käydä erilaisissa tapahtumissa ja kirjoitella niistä blogiin, mutta en kovin usein viitsi vai edes voi istua 3 tuntia per suunta bussissa/junassa jonkin tapahtuman takia. Se käy myös lompakon päälle. Luonnonkaunis-messuille oli kuitenkin päästävä, kun vielä pyydettiin mukaan. Ihanteellista olisi viettää aina yö Helsingissä, jos sinne asti lähtee ja yhdistää pari kolme tapahtumaa yhteen reissuun. 

Myös verkostoituminen on helpompaa pk-seudulla tai sen läheisyydessä asuville bloggaajille. Tapahtumissa törmää blogituttuihin ja brändien edustajiin. Harmittaa kovasti, etten ole vielä päässyt tapaamaan yhtäkään blogikollegaa tai -tuttua! Lilyläisiäkin olisi niin kiva tavata! <3 Yhteistyökumppaneista olen tavannut livenä muutamia juurikin Luonnonkaunis-messuilla ja pari viikkoa sitten kampaamokäynnin yhteydessä Greenlips Beauty:ssä.

 

 

Olen pistänyt merkille, että jotkut ihmiset suhtautuvat eri tavalla, kun kerron olevani Porista (ja vielä bloggaaja). "Ai, sä oot sieltä...", "Missäpäin Suomea Pori on?", "Olin ihan varma, että asut Helsingissä!" tai "Oot niin kaukaa tullut tänne!" Poria selkeästi pidetään pienenä, takapajuisena tuppukylänä. Usein huomaa, että täällä tosiaan on pienet piirit, mutta on tämä nyt sentään Suomen 10. suurin kaupunki ja seitsemänneksi suurin kaupunkialue. Asukkaita löytyy n. 85 000 (Lähde: Wikipedia). Meiltä löytyy yliopisto, ensimmäinen suomenkielinen teatteri, Satakunnan keskussairaala, Yyterin hiekkaranta, Pori Jazzit (jazz-postaus ja toinen), Porin Ässät, ja Suomen paras ostoskeskus: Puuvilla. Täältä on myös moni julkkis kotoisin, tosin kovin moni heistä ei tuo sitä ilmi. Tiedän vain ihan muutaman Porista tai lähiseuduilta kotoisin olevan bloggaajan, mutten ole koskaan tavannut heitä. 

Porilla on ulkopuolisten näkökulmasta huono maine. Porilaisia pidetään negatiivisina, ahdasmielisinä, töykeinä, matalakoulutettuina ja jopa rasistisina. Olen valitettavasti saanut kokea tämän henkilökohtaisesti (sekä kuulla tilanteita muilta) muutamaan otteeseen. Ja täytyy myöntää, että välillä ahdistaa asua Porissa, niin paljon kuin kaupungista tykkäänkin. Pitää kuitenkin samaan henkäykseen todeta, etteivät kaikki porilaiset ole maineensa veroisia, ei edes suurin osa (ainakin näin haluan ajatella.) Itse en koe olevani mitään luettelemistani adjektiiveista.

Mietin silloin tällöin olisiko blogini erilainen ja päätyisikö tänne enemmän lukijoita, jos asuisin esim. Tampereella, Turussa tai siellä Helsingissä. Kävisin luultavasti enemmän tapahtumissa, kertoisin enemmän menovinkkejä (koska okei, pori on aika kuollut paitsi jazzit) ja testailisin uusia kahviloita. Todennäköisesti tällaisia tilanteita sattuisi vähemmän. Toisaalta, tulisi ikävä Mäntyluodon, Yyterin ja Kirjurinluodon kuvauspaikkoja. 

 

Uusimmat muoti-ilmiöt, trendit ja villitykset rantautuvat ensin pääkaupunkiseudulle. Mutta voiko pienemmän kaupungin bloggaaja olla kiinnostava ja trendikäs? Voiko blogi menestyä, vaikkei asu pk-seudulla? 

 

Väitän, että bloggaajan asuinpaikkakunnalla on iso merkitys blogin sisällön suhteen. Olen varma, että joutuisin tekemään huomattavasti enemmän töitä ja ravaamaan tiiviimmin Helsingissä (tai Euroopassa) jos kirjoittaisin esim. muotiblogia. Sitä en kuitenkaan halua. Tykkään kirjoittaa silloin tällöin omasta tyylistäni ja teitäkin se näyttää kiinnostavan, mutta en edes yritä olla muodin aallonharjalla. Olen trendien suhteen hyvin hitaasti lämpeävä, enkä milloinkaan ryntää vaatekauppaan ostamaan uusinta ja kuuminta must have -tuotetta.

Olen ilmeisesti onnistunut kirjoittamaan monenlaisia ihmisiä kiinnostavaa asiaa, sillä lukijoistani 45 % asuu Google Analyticsin mukaan Helsingissä ja heti perään tulee Tampere, Turku, Oulu ja Jyväskylä. Satakunnassakin lukijoita on kivasti. Myös muutamassa Euroopan isossa kaupungissa luetaan blogiani säännöllisesti. Blogini ei siis ole sidottu kotikaupunkiini. Tämän takia oli mahtavaa päästä testaamaan turkulaisen ekokampaamon palveluita ja osallistumaan messuille Helsingissä. Olen myös kirjoittanut blogiin tamperelaisesta ravintolasta, kesäpäivästä Naantalissa ja jouluisesta Turusta. Osa viimeaikaisista kuvista on otettu Kangasalla. Ensi kuussa on tulossa itse asiassa vasta ensimmäinen yhteistyö porilaisen yrityksen kanssa! Vuoden bloggaamisen jälkeen :D 

 

 

Vaikka olen asunut koko ikäni Porissa, uskon, että löytäisin nopeasti paikkani uudesta kaupungista jos muuttaisin täältä joskus pois esim. uuden työn takia. Olen erittäin sopeutuvainen, nopea oppimaan, sosiaalinen, rohkea ja riittävän kokeilunhaluinen tottuakseni uuteen kotikaupunkiin. Tällä hetkellä muutto ei kuitenkaan ole suunnitelmissa, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Jos katsotaan asiaa vähän laajemmasta näkökulmasta, niin olen sitä mieltä, että minun olisi kuulunut syntyä Välimeren maahan... ja niistä Kreikkaan. Sieluni (ja myös geenini) on niin Välimereltä, kuin olla voi. Juuri tämän takia olen käynyt Kreikassa vähintään kerran vuodessa viimeisen kuuden vuoden ajan. Se on kuin kotiin palaisi - joka kerta. Kreikkaan muutto olisi vähän isompi kulttuurishokki kuin kaupunginvaihto Suomen sisällä, mutta se on pienestä asti ollut yksi haaveistani. Oi, miten erilainen blogini olisikaan, jos asuisin Kreikassa!

 

Kiinnostaako teitä lukea kokemuksia, suosituksia tai vinkkejä Suomen eri kaupungeista?

Kiinnostaako Porissa jokin paikka/aihe/asia, josta voisin kirjoittaa? 

 

Kertokaa ajatuksia tästä aiheesta! 

-Lilies

 

 

Ladataan...
Lilies & Life

Lapsena lempikirjani oli Pompeijista kertova tiedekirja. En osannut vielä lukea, mutta selasin kuvia haltioituneena. Kun opin lukemaan, kävin lainaamassa pienestä lähikirjastosta Antiikin Kreikka -aiheisia kirjoja (ja Antiikin Egypti, toinen intohimoni) ja selasin niitä yhä uudelleen ja uudelleen - välillä unohtui jopa palauttaa ajallaan! Telkkarista katselin kaikki dokumentit ja piirretyt, jotka liittyivät Antiikin Kreikkaan, Italiaan tai Egyptiin. Haaveilin käveleväni muinaisten temppeleiden raunioissa ja näkeväni pyramidit.

 

 

Meidän perhe ei käynyt ulkomailla, mutta meidän ihana isotäti vei minut ja siskoni pari kertaa Tukholmaan ja Tallinnaan, kun olimme lapsia/nuoria.

Ala-asteella tehtiin koulusta leirikouluretki Ahvenanmaalle; sekin tuntui ulkomaanmatkalta siinä kohtaa :D

 

 

Ensimmäinen pidempi ulkomaanmatkani oli reissu Berliiniin yläasteen saksan ryhmän kanssa 15-vuotiaana. Ihastuin Berliiniin totaalisesti ja suuntasin sinne uudestaan viiden vuoden päästä vuonna 2010 parhaan ystäväni E:n kanssa kahdestaan. Huippureissu! <3

 

 

Vuonna 2012 pääsin vihdoinkin ensimmäisen kerran Kreikkaan. Olin tätä ennen käynyt tosiaan vain Ruotsissa, Virossa ja Saksassa, joten en oikein tiennyt mitä odottaa Välimeren lämpimältä kohteelta. Matkakohde oli Rodos ja matkaseurana ihana ystäväni K, johon olin tutustunut edellisenä syksynä opiskellessamme Satakunnan Ammattikorkeakoulussa matkailua (nämä opinnot tosin päättyivät omalta osaltani vain puoli vuotta aloittamisen jälkeen.)

4 tunnin lentomatka oli pisin siihen mennessä. Vaikka sekin on melko lyhyt lentoaika, oli se tuskaisa selän takia. Kipu kuitenkin unohtui heti, kun astuin ulos koneesta.

 

 

Se etelän lämpö. En unohda sitä hetkeä koskaan.

Hotellibussi ajoi melkoisen karuja teitä pitkin, joiden varsilla näkyi hylättyjä taloja ja kuivaa peltoa. Liikenne oli aivan hullua. Mietin hetken ajan, että mihin helvettiin olen oikein tullut :'D Ei nyt ihan vastaa niitä matkatoimiston kuvia. Rodoksen kaupunkiin päästyämme alkoi jo näyttää paremmalta. Katukuvassa näkyi hotelleja, tavernoita, kahviloita, ruskettuneita ihmisiä ja ennen kaikkea palmuja, ranta ja meri. <3

Kävimme Rodoksen matkan aikana myös Turkin Marmariksessa.

 

Rodoksen jälkeen se oli menoa - heti suunnittelemaan seuraavaa matkaa!

 

 

Vuosi 2013 oli omistettu Espanjan saarille. Toukokuussa kävin Menorcalla ja syyskuussa Mallorcalla. Molemmat ihania paikkoja, mutta en kokenut ihan samanlaista "kotifiilistä" kuin Kreikan saarella...

...Ja seuraavana vuonna palasinkin Kreikkaan. Toukokuussa 2014 lentokone laskeutui Kreikan Kosille, joka on ihastuttava pieni saari. Kosin matkan yhteydessä kävimme Turkin Bodrumissa.

Elokuussa 2014 minä ja E matkustimme monen vuoden tauon jälkeen taas yhdessä. Olimme viimeksi olleet Berliinissä vuonna 2010, mutta tällä kertaa suuntasimme viikoksi Kreetalle. Matka on edelleen yksi elämäni parhaimmista, ellei jopa paras. Nautin joka hetkestä. On ihanaa matkustaa poikaystävän kanssa, mutta tyttöreissut ovat ihan oma juttunsa. E sattuu myös olemaan mahtava kuvaaja, joten niitä kuvia sitten otettiin oikein urakalla :D

 

 

Vuonna 2015 oli suuntana toisen kerran Rodos, mutta tällä kertaa hotelli oli Falirakissa, ei Rodoksen kaupungissa. Tämä matka meinasi jäädä tekemättä, sillä erosin silloisesta poikaystävästäni muutama viikkoa ennen matkaa. Pohdin pitkään haluanko matkustaa yksin. Sitä päätöstä minun ei sitten loppujen lopuksi tarvinnut tehdä, sillä apuun tuli kukas muukaan kuin E. Hän sai ihmeen kaupalla matkan sovitettua omaan kiireiseen kalenteriinsa kaikkien koiranäyttelyiden ja töiden väliin, matkarahat kasaan ja lähti muutaman viikon varoitusajalla kanssani Rodokselle!

Rodoksen matkan jälkeen seurasi (liian) pitkä matkustustauko, 1,5 v, mutta siihen oli selkeä syy: uusi (nykyinen) parisuhde. Ei siinä suhteen alkuaikoina paljon matkustelua mietitty! Syksyllä 2015 valmistuin myös hyvinvointineuvojaksi ja aloitin työt heti koulun jälkeen, joten matka ei ollut siinäkään mielessä mahdollinen. Päätin, että seuraavana vuonna olisi pakko päästä Kreikkaan keinolla millä hyvänsä.

 

 

Aloin puhumaan poikaystävälleni matkasta, mutta hän ei ollut aluksi niin innoissaan kuin minä, koska ei ollut ikinä käynyt Välimerellä. Vuonna 2016 suostutteluni tuotti kuitenkin tulosta, sillä varasimme syksylle matkan Kreetalle, vaikka olin juuri ollut siellä pari vuotta sitten. Syy oli se, että matka olisi helppo; osaisin jo kulkea saarella ja tietäisin hyvät ruokapaikat. Olin myös itse täysin rakastunut Kreetaan ja Plataniakseen, joten minua ei yhtään haitannut mennä samaan paikkaan uudestaan.

Suureksi helpotuksekseni P ihastui saareen, Välimereen, kreikkalaiseen ruokaan ja kulttuuriin. Aloimme heti suunnitella seuraavaa matkaa, jonka toteutimme viime syksynä; kahden viikon all inclusive -loma Kosilla. Kahden viikon aikana tutustuimme myös Kosin lähisaariin Nissyrokseen, Kalymnokseen ja Pserimokseen.

 

 

Muutama kuukausi ennen Kosin matkaa käväisin K:n kanssa Barcelonassa.

 

Kahdesti olen siis käynyt Tukholmassa, Berliinissä, Rodoksella, Kreetalla, Kosilla ja Nissyroksella. Naurattaa tämä, että pakko koluta paikat kahdesti ennen siirtymistä seuraavaan :'D Moni on kysynyt eikö ole tylsää käydä kaksi kertaa samassa paikassa ja vastaukseni on aina että ei ole. Aina jää nähtävää ja matkaseurakin vaikuttaa niin paljon matkan kulkuun. Ainoa kohde, josta tällä hetkellä ajattelen etten välttämättä kolmatta kertaa enää menisi, on Kos. Ehkä huonot kokemukset ovat vielä liikaa pinnassa.

 

 

Tällä hetkellä kärsin korkeasta matkakuumeesta.

Kylmyys, pimeys ja tämän hetken heikompi terveydentila ahdistavat. Tuntuu, että jokainen tuttu tai seuraamani bloggaaja, ym. on tällä hetkellä matkalla tai suunnittelemassa tämän vuoden matkoja. Olen itsekin selaillut lentoja eri puolille maailmaa viimeiset kolme päivää.

Mielen vetää entistä matalammaksi se, etten tiedä onko (pidempi) matka ollenkaan mahdollinen tänä vuonna. Poikaystäväni sai juuri vakituisen työpaikan (tämä on siis iloinen asia!) eli hänellä ei ole tänä vuonna vielä lomaa ja oma rahatilanteeni taas on heikompi pitkän sairasloman takia. Saa siis nähdä miten matkustelun käy tänä vuonna. Ehkä joudun kateellisena selaamaan vain muiden matkakuvia ja lievittämään matkakuumetta dokkareilla Antiikin Egyptistä ja leffoilla, kuten Toscanan auringon alla, A Good Year, Mamma Mia...

Etelänmatkoilla yksi parhaista asioista on se, että kipuni katoavat.

Se on oikeesti ihan uskomatonta. Suomessa kärsin selkä-, niska- ja jalkakivuista päivittäin, varsinkin näin kylmänä ja sateisena aikana, mutta etelän aurinko ja ilmasto tekevät ihmeitä. Fyysisten kipujen helpottaessa mielialakin kohoaa samalla. Sekin varmasti vaikuttaa, ettei matkalla tarvitse stressata samoista asioista kuin Suomessa. Jo pelkästään kivuttomat päivät nostavat matkakuumetta aikalailla.

 

 

Olen muuten pitkästä aikaa katsellut muitakin kuin Kreikan kohteita. Erityisesti New York, Kuuba, Islanti ja Sisilia ovat herättäneet kiinnostusta. Leikiteltiin myös ajatuksella Uudesta-Seelannista, sillä siellä asuva ystäväni kävi juuri poikaystävänsä kanssa Suomessa ja tuli juteltua maasta. Myös monet Euroopan kaupunkikohteista kiinnostavat, ja ovat jopa ihan mahdollisia toteuttaa tänäkin vuonna. 

Kreikan saarista kiinnostaisivat uusina Korfu, Samos ja Mykonos. Joku niistä on varmasti vuorossa viimeistään ensi vuonna. Ollaan koitettu poikaystävän ja E:n kanssa houkutella E:n miestä Kreikan matkalle neljästään, mutta ei olla vielä onnistuttu. No, jospa hän lähivuosina (ensi vuonna?) pääsisi yli Kreikka-ennakkoluuloistaan :D

Kuten postauksen alussa mainitsin, Antiikin Egypti on Kreikan lisäksi toinen rakkauteni kohde. Olen aina haaveillut matkasta Egyptiin. Haluaisin nähdä kaikki temppelit, pyramidit ja muumiot. Egyptistä olen valitettavasti kuullut paljon negatiivista siellä käyneiltä ja maan levottomuudet ovat huolestuttavia. Toivottavasti vielä jonain päivänä pääsen kuitenkin näkemään Gizan pyramidit, Sfinksin, Kuninkaiden laakson, Karnakin ja Abu Simbelin temppilit sekä Niilin omin silmin, enkä vain dokkareista.

 

 

// I suffer from severe travel fever. I've been browsing flights to different destinations for the last 3 days. I fear that we won't be able to travel a lot this year. My boyfriend just got a permanent job so he doesn't get any holidays this year. My own financial situation is not very good at the moment, because I'm on a longer period of sick leave. I really hope we could at least take a few days trip to somewehere in Europe. Next year (at the latest) I simply must travel some place warm!

 

Ja taas sopiva Kaija Koon biisi tähän:

 

Matkustitko perheesi kanssa pienenä?

Kertokaas teidän reissusuunnitelmia tälle vuodelle niin voin fiilistellä niitä! :D

-Lilies

 

Ladataan...
Lilies & Life

Vuoden lopuksi on aina kiva kerrata mitä se kulunut vuosi oikein pitikään sisällään. Listasin kohokohdat vuoden alusta loppuun:

 

Uusi koti

Tammikuussa juhlimme valmiin asuntomme tupareita perheen ja ystävien voimin.

Ihan blogin alkutaipaleella kirjoitinkin kerrostalokaksiomme remontista pari postausta: remonttipostaus osa 1 ja remonttipostaus osa 2.

 

 

Blogi

Parin kuukauden miettimisen jälkeen julkaisin ensimmäisen blogipostaukseni huhtikuussa. En ole koskaan ennen kirjoittanut minkäänlaista julkista blogia, ainoastaan päiväkirjaa nuorempana. Tajusin nopeasti, että bloggaaminen on ihan mun juttu ja ihmettelin, miten en ollut aloittanut tätä aikasemmin. Kirjoittaminen tuntuu luontevalta ja tästä onkin muodostunut erittäin tärkeä harrastus. On välillä todella terapeuttista purkaa ajatuksia blogiin ja on ihana saada sydämellisiä kommentteja!

Bloggaamiseen liittyviä kohokohtia ovat ehdottomasti ihanien kommenttien lisäksi monien juttujen nouseminen luetuimpien joukkoon. Kesällä toimitus nosti blogini Viikon blogiksi ja syksyllä On my way -blogin Jutta valitsi blogini viiden kiinnostavimman joukkoon, nämä olivat ihan huippujuttuja! Olin myös hyvin yllättynyt siitä, kuinka moni suositteli blogiani Toimitus tykkää-leiman saajaksi. En edes ajatellut olevani yksi mahdollisista ehdokkaista, koska olin blogannut vasta puoli vuotta ja blogini on vasta alkanut muotoutumaan omanlaisekseni.

Olen päässyt blogin ansiosta myös kokeilemaan mielenkiintoisia ja upeita tuotteita, joka on todella mukava bonus!

 

 

Manu

Huhtikuussa meille muutti Neon seuraksi pieni poikakissa Manu. Hänessä on norjalaista metsäkissaa.

Alku oli meillä todella vaikea, Neo ei meinannut millään hyväksyä Manua. Kahden pitkän ja vähäunisen viikon jälkeen he kuitenkin hyväksyivät toisensa! Nykyään meillä menee pääosin tosi seesteisesti :) Meidän kissat barffaavat, kirjoitinkin yhden postauksen raakaruokinnasta.

 

 

Kummityttö

Tämän vuoden vapusta tuli ikimuistoinen, kun paras ystäväni kysyi haluaisinko olla hänen esikoisensa kummitäti. Itku siinä tuli. Meillä oli tätä ennen ollut ystävyytemme tähän mennessä vaikein kausi. Kun saimme puhuttua asiat halki ja E otti esille kummiasian, tuntui, kuin 10 kilon taakka oltaisi nostettu harteiltani ja asiat loksahtivat paikoilleen.

Ihana kummityttöni syntyi toukokuussa ja ristiäisiä juhlittiin elokuussa ♥

Vaikka asumme parin tunnin ajomatkan päässä toisistamme, pyrimme aktiivisesti viettämään aika yhdessä. Vauva kasvaa ihan silmissä! Loppuvuodesta näimme usein, se oli ihanaa :)

 

 

Barcelona

Kesäkuussa suuntasimme ystäväni K:n kanssa melko extempore-reissulle Barcelonaan. En ollut ennen käynyt lainkaan Espanjan mantereella, ainoastaan saarilla (reissuista tulossa tammikuussa postaukset, innostuin selaamaan vanhoja matkakuvia.)

Barcelona yllätti monipuolisuudellaan, etäisyyksillään, nähtävyyksillään, rannallaan, julkisella liikenteellään ja ihmismassoillaan.

Kuvia matkasta löytyy tästä postauksesta ja ostokset esittelin tääällä.

 

 

 

Naantali

Kesäreissuista paras oli ehdottomasti päivä Naantalissa ystäväni J:n kanssa.

En ollut käynyt Naantalissa about 20 vuoteen, joten oli jo aikakin. Oli se kaunis paikka :)

 

 

Kos

Kolme kuukautta Barcelonan reissun jälkeen lähdettiin poikaystävän kanssa kahden viikon lomalle Kreikan saarelle, Kosille.

Olen kirjoitellut matkasta monta postausta (ja ainakin pari vielä tulossa myöhemmin):

Ensimmäinen aamu

Tapahtumarikas matka

Päivä Egeanmerellä

Kreikkalainen ruoka

All Inclusive -ei enää koskaan

Kosin kissat

Best of Kos

 

 

Nissyros

Vaikka Nissyros liittyy Kosin matkaan, on se pakko mainita erikseen. Nissyros lumosi minut täysin, sillä on ihan oma paikka sydämessäni. Se on tähän mennessä aidoin ja vähiten kaupallinen pala Kreikkaa. Musta laavakiviranta oli yksi vaikuttavimmista paikoista, joissa olen käynyt!

Vietin myös synttäripäiväni tulivuorella :)

 

 

Kihlat

Kosin reissu oli tapahtumarikas. Palasin Suomeen kihlasormus sormessa

Juhlimme kihlajaisia lähisukulaisten kanssa pian matkalle jälkeen.

 

 

Joulu

Tänä vuonna joulu oli erilainen kuin aikaisempina vuosina, mutta tosi ihana! Taas sen huomasi, että tärkein asia joulun vietossa on ihmiset. ♥

Pakko myöntää, että iski kyllä melkoinen materialismionnellisuus muutamasta lahjasta :D

 

 

Ystävä kaukaa

Tapasin yhden pitkäaikaisimmista ystävistäni heti joulun jälkeen kahden vuoden tauon jälkeen!! Syy tähän taukoon oli E:n muutto Uuteen-Seelantiin. Olen odottanut tapaamista niin kauan, että itku siinä tuli keskellä täyttä kahvilaa, kun hän syöksyi minua halaamaan :') Tapaamisen teki spesiaalimmaksi se, että E esitteli minulle uusseelantilaisen poikaystävänsä. Oli mielenkiintoista kysellä asioita Uudesta-Seelannista ja myös mitä hän on mieltä Suomesta! E ja hänen poikaystävänsä ehtivät luultavasti vielä vierailemaan ensi viikolla meillä ennen lähtöään takaisin maailman toiselle puolen.

 

 

Myös ikävät asiat kuuluvat elämään, joten vuoden surullisimpia asioita ovat mm.:

 

Lunasta luopuminen

Helmikuussa tein raskaan päätöksen lopettaa ensimmäisen kissani, Lunan, vakavien käytöshäiriöiden ja suolisto-ongelmien takia. Luna oli hyvin omanlainen ja ainutlaatuinen, mun valkoinen alien. ♥  Hän olisi juuri täyttänyt 8 vuotta.

 

 

Mammalan myynti

Yksi vuoden vaikeimmista hetkistä. Tästä kirjoitin loppusyksystä postauksen.

 

 

Oma henkinen ja fyysinen terveys

Olen syksyllä puhunut blogin puolella ahdistuksesta, mutta sitä en vielä ole kertonut mihin se johti. Olen nyt ollut 1,5 kk sairaslomalla ja näillä näkymin se jatkuu vielä tammikuussa. Diagnoosi on keskivaikea masennus. Kirjoitan varmasti aiheesta lisää, jos kun asiat ovat paremmalla mallilla.

Kun voi henkisesti huonosti, heijastuu se myös väistämättä kehoon. Olen kärsinyt viimeisen parin kuukauden aikana pahimmista selkäkivuista vuosiin. Jännitysniska, lihaskalvojen kireys, selän (leikatun alueen) turvotus, tulehdukset ja hermosäryt ovat olleet välillä sietämättömiä. Olen joutunut pitämään taukoa salilla käymisestä ja salikorttinikin ehti sillä välin mennä umpeen. Vesijuoksemassa olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti. Olen joutunut pitkästä aikaa turvautumaan kylmäpussin, hieronnan, venyttelyn ja saunan lisäksi tulehduskipulääkkeisiin kivunhallinnassa. Toivon, että alkuvuodesta kivut hellittäisivät ja pystyisin taas liikkumaan enemmän. Tammikuussa tulossa toinen laajempi skolioosi-postaus. Ensimmäisen skolioosipostaukseni pääset lukemaan tästä linkistä.

 

// A lot has happened this year. In January we had a housewarming party at our newly renovated apartment. In April I started writing this blog. This has become a very important hobby for me. I couldn't imagine life without blogging anymore! Also in April Manu the cat moved in with us. Neo didn't want him around at first, but fortunately they started to get along. Now they are good friends :) In May my goddaughter was born and she was christened in August. This year I travelled to Barcelona and Kos/Nisyros. Mediterranean sea is like a second home to me. During our vacation in Kos we got engaged. Christmas was different but lovely this year! Right after Christmas I met one of my dearest friends. I hadn't seen her in two years, cause she moved to New Zealand. It was an emotional meeting.

The saddest things of 2017 were putting my first cat Luna to sleep, saying goodbye to my grandparents' house and having health problems at the end of the year.

 

Vuosi 2017 oli siis ihana, kamala, yllättävä, tapahtumarikas, antelias, mutta myös surullinen ja raskas.

Blogi on siitä hyvä, että se toimii päiväkirjana. Voin palata vuoden päästä tähän aikaan katsomaan, että mitäs silloin 2017 aikana oikein tapahtui!

 

Uudenvuoden aatto vietetään hyvin rauhallisissa merkeissä. Pelaamme perheen kesken lautapelejä, syömme hyvää iltapalaa ja avaamme skumppapullon. Tänä vuonna tuskin lähdemme katsomaan kaupungin ilotulitusta. Viime vuonna kävimme ja Suomi100 -ilotulitus oli kyllä upea!

Mietiskelin muuten juuri, etten voisi enää kuvitellakaan tunkevani uv-aattona baariin. Paljon mieluummin vietän rauhallista iltaa hyvässä seurassa kotona :)

 

Miten teillä vietetään aattoa?

Hyvää uutta vuotta kaikille! <3

-Lilies

Pages