Ladataan...
Lilies & Life

 

Kesäkuu on kansainvälinen skolioosikuukausi. Tarkoitus on levittää tietoisuutta sairaudesta. 

 

 

Uusille lukijoille (kiva, että teitä on niin paljon!) lyhyt kertaus omasta skolioositarinastani:

Minulla diagnosoitiin vakava ryhtivirhe 11-vuotiaana. Se huomattiin vahingossa vatsan röntgenkuvan yhteydessä. Selkärankani oli kuin S-kirjain väärinpäin. Rangan kurvi kasvoi todella nopeasti ja sain lähetteen Tampereen Yliopistolliseen Keskussairaalaan. Ortopedi teki ensimmäisellä tapaamisella päätöksen leikkauksesta, muita hoitomuotoja (esim.tukiliivi) ei edes harkittu. Leikkausaika varattiin joulukuun alkuun 2003. Olin tuolloin 13-vuotias ja skolioosiasteeni oli lähes 60, mikä luokitellaan vaikeaksi skolioosiksi. 

Leikkaus tehtiin kyljen kautta. Leikkaushaava on n.50 cm pitkä alkaen oikean rinnan alta ulottuen oikeaan lapaluuhun. Leikkauksessa rintarankani jäykistettiin. Kuudesta nikamanvälistä poistettiin välilevyt ja tilalle laitettiin 12 titaaniruuvia sekä rangan viereen 20 cm pitkä titaanitanko. Se pitää selkärankani suorassa. Leikkaus ei kuitenkaan suoristanut rankaani täysin, vaan skolioosiasteita on vielä jäljellä n. 30. 

Tällä hetkellä kärsin skolioosileikkauksen jälkitilasta. Sekä itse skolioosi että leikkaus vaikuttavat elämääni tänä päivänä voimakkaasti. En pysty tekemään kaikkea mitä haluaisin, vaan selkä rajoittaa hyvin paljon. 

 

Vanhemmat skolioosipostaukseni:

Minun skolioositarinani

Miten skolioosi vaikuttaa elämääni?

Kroonisen selkäkivun hoito

 

 

Minusta on tärkeää levittää tietoisuutta sairauksista, koen sen jopa velvollisuudeksi. Lievää skolioosia sairastaa 7% ikäluokasta, mutta hoitoa vaativien osuus on vain 0,2%. Useimmiten sairaus alkaa jo varhaislapsuudessa, mutta diagnosoidaan murrosiässä, jolloin se tyypillisesti pahenee kasvupyrähdyksen myötä. Oma diagnoosini on idiopaattinen skolioosi eli syntymekanismia ei tiedetä. Hoitoa vaativa idiopaattinen skolioosi on 10 kertaa yleisempi tytöillä kuin pojilla. Hyvin usein skolioosi esiintyy pojilla ja tytöillä hieman eri osassa selkärankaa. Viime aikoina ollaan saatu näyttöä siitä, että sairaus olisi perinnöllinen. Ehdokasgeenejä sairauden aiheuttajaksi on pystytty löytämään useita. Skolioosi voi myös olla synnynnäinen, toiminnallinen tai muihin sairauksiin liittyvä. (Lähde: Duodecim Terveyskirjasto)

Skolioosiin on muitakin hoitomuotoja kuin leikkaus, joka on se äärimmäinen vaihtoehto. Yli 25 asteen skolioosia lähdetään pääsääntöisesti ensin hoitamaan tukiliivillä eli korsetilla. Boston-korsettia pidetään 23 tuntia vuorokaudessa. Korsetti estää sairauden pahenemisen, muttei varsinaisesti suorista jo vinoa selkää. Jotkut turvautuvat vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin, kuten kalevalaiseen jäsenkorjaukseen.

Skolioosileikkaukset on Suomessa keskitetty neljään yliopistolliseen sairaalaan;  Helsinkiin, Turkuun, Tampereelle ja Ouluun. Leikkaus on vaativa, mutta Suomesta löytyy asiansa osaavia ortopedeja. 

 

Lisää tietoa skolioosista:

Terveyskirjasto.fi/skolioosi

Selkäkanava.fi/skolioosi

Orton.fi/skolioosi

 

 

Postauksen skolioosikorut on suunniteltu yhdessä Design Seppälän kanssa. He toivat suunnitelmat konkreettiseen muotoon. Tapasin Design Seppälän Susannen keväällä Naisyrittäjien Hyväntekeväisyystempauksessa, jossa hän esitteli minulle Design Seppälän sekä heidän toisen merkkinsä Onesin tuotteita ja ideologiaa. Juttelimme pitkään ja mainitsin blogistani. Siitä asiat etenivät niin, että päädyimme yhteistyössä suunnittelemaan kaikkea kivaa! Minulle henkilökohtaisesti tärkein juttu oli ehdottomasti tämä skolioosikoru. Se, jos joku levittää tietoisuutta! Koruja on kaksi; valkoinen akryylinen* sekä luonnonläheinen puinen versio*.

Jos skolioosi koskettaa sinua tai perhettäsi, tunnet jonkun joka sairastaa skolioosia tai ihan vaan pidät koruja kauniina, voit tilata sellaisen itsellesi Design Seppälän verkkokaupasta. Lahjoitamme kaikista kesäkuun aikana myytyjen Ranka-korujen tuotosta 10% jollekin selkäyhdistykselle. Koska yhteistyö toteutettiin nopealla aikataululla, valitaan kohde myöhemmin. Ilmoitan sen tässä postauksessa! 

Pieni varoituksen sana: Design Seppälän verkkokaupasta löytyy paljon muitakin upeita juttuja! Tuotteet ovat kotimaisia, niillä on avainlippumerkki ja ostamalla tuet pienen ulvilalaisen firman toimintaa :) 

 

Design Seppälä somessa:

Facebook-sivut

Instagram: @designseppala

 

 

 

Oletko koskaan kuullut skolioosista? Tunnetko sitä sairastavan henkilön?

Jos haluat kysyä sairaudesta jotain, kommentoi, laita viestiä Facessa/Instassa tai kirjoita sähköposti! 

-Lilli

 

 

*tuote saatu blogin kautta

Sis. mainoslinkkejä Design Seppälän verkkokauppaan

Ladataan...
Lilies & Life

 

"The way to happiness: Keep your heart free from hate, your mind from worry. Live simply, expect little, give much. Scatter sunshine, forget self, think of others. Try this for a week and you will be surprised."

 

 

"Stand up to an obstacle. Just stand up to it, that's all, and don't give way under it, and it will finally break. You will break it. Something has to break, and it won't be you, it will be the obstacle."

 

 

"Formulate and stamp indelibly on your mind a mental picture of yourself as succeeding. Hold this picture tenaciously. Never permit it to fade. Your mind will seek to develop the picture... Do not build up obstacles in your imagination."

 

QUOTES: Norman Vincent Peale - The Power of Positive Thinking

 

 

Olen jälleen viime aikoina huomannut, miten valtava vaikutus omalla asenteella ja ajattelutavalla on ihan kaikkeen. Elämässä tulee väistämättä eteen muutoksia, identiteettikriisejä, työstressiä, sairautta, surua, huolta lähipiiristä, vaikeita hetkiä ihmissuhteissa, ongelmia arjessa... ne kuuluvat elämään. Niitä ei voi koskaan ennustaa eikä niihin ehdi varautua. Moneen asiaan ei voi edes vaikuttaa - ainakaan samantien. Ainoa, mitä voi tehdä, on opetella suhtautumaan asiaan ja säätämään omaa asennetta.

Läheiseni ovat monesti ihmetelleet miten jaksan pysyä positiivisena vastoinkäymisistä ja vaikeuksista huolimatta. Totuus on etten jaksakaan. Olen ollut epätyypillisesti negatiivinen ja hieman jopa toivoton tänä vuonna. Viime vuoden loppu ja tämän vuoden alku olivat henkisesti rankkoja aikoja. Fyysisesti olen kamppaillut erilaisia kipuja ja oireita vastaan. Uusi työ pahensi oireita ja pakotti opettelemaan uuden työroolin sekä elämänrytmin, mikä taas kuormitti henkisesti aluksi. Odotin ensimmäistä palkkaa 1,5 kk ja se oli paljon pienempi kuin olin odottanut (ja laskenut). Toivon, että siinä on virhe. Aluksi ajattelin ettei multa löytyisi energiaa selvittää asiaa. Olin pettynyt ja vihainen.

Tänään kuitenkin aloin miettiä, että ehkä palkanlaskennassa on vain sattunut inhimillinen virhe ja se tietysti korjataan. Laitoin asian eteenpäin. Fyysiset kivutkaan eivät ole tänään pahoja, sillä olin eilen tunnin fysioterapeutilla ja tänään innostuin pitkästä aikaa vesijuoksemaan maauimalan raikkaan viileässä vedessä. Päätin, etten anna fibromyalgian tai skolioosin pitää minua otteessaan, vaan yritän ottaa niistä otteen. Tänään alkoi taas kuuden päivän työputki ja motivaatio on vähän hakusessa palkkasähläyksen takia, mutta keskityn hoitamaan yhden työpäivän kerrallaan. Mietin, mitä kaikkea mukavaa on tiedossa töiden jälkeen.

Eilinen ilta oli kiva, sillä juhlistimme avomieheni kanssa 3-vuotista yhteistä taivalta pienimuotoisesti ja meidän näköisesti. Sain mm. ihanan kukkakimpun ja kreikkalaista olutta (=paras yhdistelmä just mulle!) <3 Pienetkin ainutlaatuiset hetket arjen keskellä antavat uskomattoman paljon voimaa. 

Tällä hetkellä on kaiken kaikkiaan optimistinen olo, vaikka moni asia on vähän miten sattuu. Juhannusta odotan kovasti! Siitä tulossa blogiin postauksia juhannuksen jälkeisellä viikolla :) 

 

Käänsin yhdessä päivässä paskat fiilikset hyviksi, koska päätin vain tehdä niin. En halua jäädä kiinni negatiivisuuteen, vaan koitan aina löytää kaikesta hopeareunuksen, johon tarttua.

Every cloud has a silver lining. <3

-Lilli

Ladataan...
Lilies & Life

Moi! Olen Lilli, 27 v. ja mulla on identiteettikriisi.

 

Luulin jo vuosia sitten tietäväni kuka olen ja mitä haluan. Luulin, että identiteettini olisi valmis ja muuttumaton. Toisaalta, olen samanaikaisesti aina tuntenut olevani ulkopuolinen - en ole löytänyt paikkaani. Kirjoitin aiheesta postauksen puoli vuotta sitten. Vähän samat fiilikset ovat taas nousseet pintaan.

Jokaisella meistä on erilaisia rooleja. Muistan lukion psykologian tunnilta, että ihmisellä on niitä keskimäärin 10. Ne ovat niitä, jotka tekevät meistä meidät. Luettelemme niitä, kun esittelemme itsemme. Biologiset roolit (ikä ja sukupuoli) on meille annettu, mutta osan rooleista hankimme itse; esim. siviilisääty ja ammatti. Jokaisella on myös tilapäisiä rooleja; asiakas, potilas, synttärisankari.

Omia (pysyviä) roolejani ovat tällä hetkellä ainakin seuraavat: suomalainen, nainen, avopuoliso, sisko, tytär, sukulainen, ystävä, kummitäti, työntekijä, bloggaaja. Sitten vielä pysyviä ominaisuuksiani; olen brunette, käytän luonnonkosmetiikkaa, suosin terveellistä ruokaa, harrastan vesijuoksua, rakastan Kreikkaa. Olen kissaihminen. Sairastan skolioosia. Olen vahva ja periksiantamaton. Pidän itseäni hyvänä ystävänä. Näitä tulisi mieleen vielä enemmänkin, mutta tuossa oleellisimmat.

 

Mutta mitä sitten, kun iskee epävarmuus ja alkaa kyseenalaistaa tiettyjä rooleja tai ominaisuuksia?

 

 

Kriisini koskee itse asiassa monia roolejani, mutta päällimmäisenä on mielessä työminäni. Olen koulutukseltani hyvinvointineuvoja, mutten ole tehnyt niitä töitä puoleen vuoteen. Aloitin tällä viikolla työskentelyn uudessa työpaikassa sairasloman/työttömyyden jälkeen ja minun on pitänyt omaksua uusi rooli työntekijänä eri paikassa ja eri tehtävissä kuin ennen. Hyvinvointi on kuitenkin edelleen iso osa elämääni sekä blogiani ja seuraan tiiviisti mitä luontaisalalla tapahtuu. Siksi blogin kuvauksessakin lukee (vieläkin) "paloja hyvinvointineuvojan elämästä."

Tässä hyvä aasinsilta seuraavaan kriisin aiheeseen; blogiin. Olen kirjoitellut hieman yli vuoden. Blogi on muovautunut ja kasvanut matkalla (enemmän kuin osasin odottaa) ja se vie paljon aikaani. Se ei kuitenkaan haittaa, koska tuntuu mukavalta uppoutua blogin syövereihin vapaa-ajalla. En koe paineita postauksien julkaisusta. Jos elämässä on useita stressaavia asioita ja mieli matala, jätän tietokoneen avaamatta hyvällä omalla tunnolla - joskus jopa monena päivänä.

Mutta se kriisi.

Olen päättänyt kirjoittaa jatkossa vähemmän luontaistuotejuttuja ja lopettaa Wednesday Wellness-postaussarjan. Ehkä se johtuu siitä, ettei hyvinvointineuvoja ole enää päivittäinen roolini ja osittain myös siitä, että joihinkin luontaispostauksiin on tullut negatiivisia kommentteja. Energia ei riitä alkaa väittelemään kommenttikentässä. Jokainen saa uskoa mihin haluaa ja käyttää tai jättää käyttämättä mitä parhaaksi näkee. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jättäisin luontaisen hyvinvoinnin täysin pois blogin aiheista ja vinkkejä saa jatkossakin kysellä! Luonnonkosmetiikkapostauksia sekä reseptejä tulee jatkossakin, tämä muutos ei koske niitä.

Lisäksi.

Mulle tuli muutama päivä sitten blogin sähköpostiin kutsu liittyä toiseen blogiportaaliin. Kyseessä on kansainvälisempi, tyyliltään hieman erilainen portaali. Toisaalta blogin siirtäminen houkuttaisi, koska uudistuminen tekisi ehkä hyvää, mutta tykkään kirjoitella Lilyssä. Täällä on tullut solmittua muutamia "someystävyyksiä" ja juuri yhteisöllisyys on paras asia. Blogini nostettiin juuri etusivulle, enkä senkään takia haluaisi lähteä. Ja seuraisivatko lukijat mukana? Sitten siinä on vielä sekin, etten koe olevani riittävän hyvä kyseiseen blogiportaaliin (ei silti, sama fiilis tulee välillä täälläkin, koska täällä on niin mahtavia bloggaajia.)

 

 

Näiden työ- ja harrastusasioiden lisäksi roolini ystävänä on ollut hakusessa jossain määrin. Lainaus yksinäisyys-postauksesta: "Olen iloinen ja kiitollinen muutamista läheisistä ihmissuhteista elämässäni. Huomaan silti välillä suojautuvani ja jättäytyväni tahallani ulkopuoliseksi jopa niissä, vieläkin. Tämä on kai joku itsesuojelureaktio. Läheisten ystävien vaihtuvat elämäntilanteet lisäävät välillä ulkopuolisuuden tunnetta - on vaikea löytää omaa paikkaansa toisen elämässä. Varsinkin, kun en todellakaan halua tyrkyttää itseäni." Tämä asia pitää edelleen niin hyvin paikkansa.

Olen siinä mielessä onnekas, että muutama läheinen ystävyyssuhde on kestänyt jo vuosia läpi elämän muuttuvien tilanteiden ja kriisien, mutta edelleen on välillä vaikeaa löytää paikkaa aikuisiällä toisen elämässä, kun oma sekä toisen elämäntilanne muuttuvat nopeallakin tahdilla. Uskon silti, että jatkossakin löydämme ystävieni kanssa keinot pysyä toistemme elämässä; se ei loppujen lopuksi vaadi muuta kuin kiinnostusta, panostusta ja vastavuoroisuutta. Toivon, että uskallan laskea suojamuurejani jatkossa ja päästää uusiakin ihmisiä lähemmäs - kenties jopa solmia uusia ystävyyssuhteita.

FACT: Yksi ihana ystäväni on tukenut tämän vaikean kevään aikana erityisen paljon. Hän on jaksanut kysellä vointia ja kuulumisia. Joka viikko jonkin jutun jälkeen on tullut viestiä, että "miten meni?" <3

 

Ja sitten vielä ikuinen kriisin aiheeni...

eli skolioosi, josta olen kirjoitellut lähiaikoina paljon. Monta vuotta meni niin, etten nähnyt itsessäni mitään muuta kuin kyseisen sairauden. Olin vain yksi kävelevä S-kirjaimen muotoinen selkäranka. Tämä oli silloin, kun olin vuosia putkeen sairaslomalla ja mietin mahdollisuuksiani tässä elämässä. Olen tehnyt paljon töitä, jotta olen päässyt tästä ajattelutavasta (suurimmaksi osaksi) eroon. Ajatukset ovat taas nostaneet päätään uuden työn alettua. Mitä jos sairaus vaikuttaa työkykyyni? Teen töitä kuitenkin 30-37.5 h / vko, ainakin syksyyn saakka.

Tulossa jossain vaiheessa oma (pitkä) postaus fyysisen sairauden henkisistä vaikutuksista.

 

 

Olen tullut siihen lopputulokseen, että ihminen kehittyy ja muuttuu jatkuvasti. Erilaisia kriisejä tulee ja menee tietyin väliajoin. Ne voivat viedä elämässä eteenpäin ja johtaa mahdottoman hyviin asioihin. Ne kasvattavat ihmistä. Ne opettavat. Ne luovat mahdollisuuden päästä käsiksi aitoon minään.

Kriisin keskellä pitää antaa ajatuksien ja tunteiden tulla, niitä ei kannata missään nimessä sulkea pois. Jos emme kohtaa muutosta, ajaudumme helposti epätasapainoiseen tilaan henkisesti ja jopa fyysisesti. On tärkeää etsiä hyvää oloa tuovia asioita ja pitää itsestä huolta. Olisi hyvä luoda onnistumisen kokemuksia esim. työssä tai harrastuksissa; niistä saa voimaa ja uskoa tulevaan.

Identiteetin pohdinta jatkuu läpi elämän. Se ei ole koskaan valmis. On tärkeää, ettei asiaa jää pohtimaan yksin, sillä ihminen tarvitsee muita ihmisiä peilaamaan ajatuksia ja tukemaan. <3

 

LOPUKSI: Pidin pitkään blogi-minän ja oman itseni täysin erillään. Blogia kirjoittaessani olin Lilies ja muuten elämässä Lilli. Aloitin kirjoittamalla pinnallisempia juttuja, mutta tässä vuoden aikana ovat jutut muuttuneet henkilökohtaisemmiksi kaventaen eroa blogi-minän sekä oman minän välillä. Vannoin, etten tulisi mainitsemaan omaa nimeäni täällä koskaan, koska apua, mitä jos kaikki tutut löytää tänne?? Voin kertoa, että that ship has sailed, joten ei muutakun tervetuloa! En enää ajattele sen olevan niin iso juttu. Mua ei enää juurikaan kiinnosta mitä tutut ja puolituntemattomat ovat mieltä. Olen kokenut sen verran paskan puhumista selän takana ja maton vetämistä jalkojen alta, ettei tunnu enää missään. Ja ties vaikka joku jopa kävisi täällä aidosta mielenkiinnosta lukemassa näitä juttuja, ehkä jopa tykkää blogistani. Pitää myöntää, että on ihmisiä, joiden en haluaisi koskaan tänne löytävän. Hyvä puoli on kuitenkin se, että mä en välttämättä koskaan saisi tietää, vaikka he tänne eksyisivätkin.

 

Identiteettikriisi on mahdollisuus. Oletteko samaa mieltä?

-Lilies

-Lilli

 

 

P.S. Olen siis oikeesti iloinen ja onnellinen uudesta työpaikasta, vaikkei tekstistä ehkä sitä kuvaa tule! Taloudellinen tilanne helpottaa ja tuntuu kivalta, että mua kaivataan johonkin tiettyyn aikaan. Työporukka vaikuttaa mukavalta ja työhyvinvointi (sekä lakisääteiset asiat) toteutuu paljon paremmin kuin parissa entisessä työpaikassani. Mun piti itse asiassa kirjottaa hehkutuspostaus uudesta työstä, mutta se tuntui väkisin vääntämiseltä, koska mielessä pyörii tällä hetkellä paljon asioita.

 

Pages