Ladataan...
Lilies & Life

Moi! Olen Lilli, 27 v. ja mulla on identiteettikriisi.

 

Luulin jo vuosia sitten tietäväni kuka olen ja mitä haluan. Luulin, että identiteettini olisi valmis ja muuttumaton. Toisaalta, olen samanaikaisesti aina tuntenut olevani ulkopuolinen - en ole löytänyt paikkaani. Kirjoitin aiheesta postauksen puoli vuotta sitten. Vähän samat fiilikset ovat taas nousseet pintaan.

Jokaisella meistä on erilaisia rooleja. Muistan lukion psykologian tunnilta, että ihmisellä on niitä keskimäärin 10. Ne ovat niitä, jotka tekevät meistä meidät. Luettelemme niitä, kun esittelemme itsemme. Biologiset roolit (ikä ja sukupuoli) on meille annettu, mutta osan rooleista hankimme itse; esim. siviilisääty ja ammatti. Jokaisella on myös tilapäisiä rooleja; asiakas, potilas, synttärisankari.

Omia (pysyviä) roolejani ovat tällä hetkellä ainakin seuraavat: suomalainen, nainen, avopuoliso, sisko, tytär, sukulainen, ystävä, kummitäti, työntekijä, bloggaaja. Sitten vielä pysyviä ominaisuuksiani; olen brunette, käytän luonnonkosmetiikkaa, suosin terveellistä ruokaa, harrastan vesijuoksua, rakastan Kreikkaa. Olen kissaihminen. Sairastan skolioosia. Olen vahva ja periksiantamaton. Pidän itseäni hyvänä ystävänä. Näitä tulisi mieleen vielä enemmänkin, mutta tuossa oleellisimmat.

 

Mutta mitä sitten, kun iskee epävarmuus ja alkaa kyseenalaistaa tiettyjä rooleja tai ominaisuuksia?

 

 

Kriisini koskee itse asiassa monia roolejani, mutta päällimmäisenä on mielessä työminäni. Olen koulutukseltani hyvinvointineuvoja, mutten ole tehnyt niitä töitä puoleen vuoteen. Aloitin tällä viikolla työskentelyn uudessa työpaikassa sairasloman/työttömyyden jälkeen ja minun on pitänyt omaksua uusi rooli työntekijänä eri paikassa ja eri tehtävissä kuin ennen. Hyvinvointi on kuitenkin edelleen iso osa elämääni sekä blogiani ja seuraan tiiviisti mitä luontaisalalla tapahtuu. Siksi blogin kuvauksessakin lukee (vieläkin) "paloja hyvinvointineuvojan elämästä."

Tässä hyvä aasinsilta seuraavaan kriisin aiheeseen; blogiin. Olen kirjoitellut hieman yli vuoden. Blogi on muovautunut ja kasvanut matkalla (enemmän kuin osasin odottaa) ja se vie paljon aikaani. Se ei kuitenkaan haittaa, koska tuntuu mukavalta uppoutua blogin syövereihin vapaa-ajalla. En koe paineita postauksien julkaisusta. Jos elämässä on useita stressaavia asioita ja mieli matala, jätän tietokoneen avaamatta hyvällä omalla tunnolla - joskus jopa monena päivänä.

Mutta se kriisi.

Olen päättänyt kirjoittaa jatkossa vähemmän luontaistuotejuttuja ja lopettaa Wednesday Wellness-postaussarjan. Ehkä se johtuu siitä, ettei hyvinvointineuvoja ole enää päivittäinen roolini ja osittain myös siitä, että joihinkin luontaispostauksiin on tullut negatiivisia kommentteja. Energia ei riitä alkaa väittelemään kommenttikentässä. Jokainen saa uskoa mihin haluaa ja käyttää tai jättää käyttämättä mitä parhaaksi näkee. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jättäisin luontaisen hyvinvoinnin täysin pois blogin aiheista ja vinkkejä saa jatkossakin kysellä! Luonnonkosmetiikkapostauksia sekä reseptejä tulee jatkossakin, tämä muutos ei koske niitä.

Lisäksi.

Mulle tuli muutama päivä sitten blogin sähköpostiin kutsu liittyä toiseen blogiportaaliin. Kyseessä on kansainvälisempi, tyyliltään hieman erilainen portaali. Toisaalta blogin siirtäminen houkuttaisi, koska uudistuminen tekisi ehkä hyvää, mutta tykkään kirjoitella Lilyssä. Täällä on tullut solmittua muutamia "someystävyyksiä" ja juuri yhteisöllisyys on paras asia. Blogini nostettiin juuri etusivulle, enkä senkään takia haluaisi lähteä. Ja seuraisivatko lukijat mukana? Sitten siinä on vielä sekin, etten koe olevani riittävän hyvä kyseiseen blogiportaaliin (ei silti, sama fiilis tulee välillä täälläkin, koska täällä on niin mahtavia bloggaajia.)

 

 

Näiden työ- ja harrastusasioiden lisäksi roolini ystävänä on ollut hakusessa jossain määrin. Lainaus yksinäisyys-postauksesta: "Olen iloinen ja kiitollinen muutamista läheisistä ihmissuhteista elämässäni. Huomaan silti välillä suojautuvani ja jättäytyväni tahallani ulkopuoliseksi jopa niissä, vieläkin. Tämä on kai joku itsesuojelureaktio. Läheisten ystävien vaihtuvat elämäntilanteet lisäävät välillä ulkopuolisuuden tunnetta - on vaikea löytää omaa paikkaansa toisen elämässä. Varsinkin, kun en todellakaan halua tyrkyttää itseäni." Tämä asia pitää edelleen niin hyvin paikkansa.

Olen siinä mielessä onnekas, että muutama läheinen ystävyyssuhde on kestänyt jo vuosia läpi elämän muuttuvien tilanteiden ja kriisien, mutta edelleen on välillä vaikeaa löytää paikkaa aikuisiällä toisen elämässä, kun oma sekä toisen elämäntilanne muuttuvat nopeallakin tahdilla. Uskon silti, että jatkossakin löydämme ystävieni kanssa keinot pysyä toistemme elämässä; se ei loppujen lopuksi vaadi muuta kuin kiinnostusta, panostusta ja vastavuoroisuutta. Toivon, että uskallan laskea suojamuurejani jatkossa ja päästää uusiakin ihmisiä lähemmäs - kenties jopa solmia uusia ystävyyssuhteita.

FACT: Yksi ihana ystäväni on tukenut tämän vaikean kevään aikana erityisen paljon. Hän on jaksanut kysellä vointia ja kuulumisia. Joka viikko jonkin jutun jälkeen on tullut viestiä, että "miten meni?" <3

 

Ja sitten vielä ikuinen kriisin aiheeni...

eli skolioosi, josta olen kirjoitellut lähiaikoina paljon. Monta vuotta meni niin, etten nähnyt itsessäni mitään muuta kuin kyseisen sairauden. Olin vain yksi kävelevä S-kirjaimen muotoinen selkäranka. Tämä oli silloin, kun olin vuosia putkeen sairaslomalla ja mietin mahdollisuuksiani tässä elämässä. Olen tehnyt paljon töitä, jotta olen päässyt tästä ajattelutavasta (suurimmaksi osaksi) eroon. Ajatukset ovat taas nostaneet päätään uuden työn alettua. Mitä jos sairaus vaikuttaa työkykyyni? Teen töitä kuitenkin 30-37.5 h / vko, ainakin syksyyn saakka.

Tulossa jossain vaiheessa oma (pitkä) postaus fyysisen sairauden henkisistä vaikutuksista.

 

 

Olen tullut siihen lopputulokseen, että ihminen kehittyy ja muuttuu jatkuvasti. Erilaisia kriisejä tulee ja menee tietyin väliajoin. Ne voivat viedä elämässä eteenpäin ja johtaa mahdottoman hyviin asioihin. Ne kasvattavat ihmistä. Ne opettavat. Ne luovat mahdollisuuden päästä käsiksi aitoon minään.

Kriisin keskellä pitää antaa ajatuksien ja tunteiden tulla, niitä ei kannata missään nimessä sulkea pois. Jos emme kohtaa muutosta, ajaudumme helposti epätasapainoiseen tilaan henkisesti ja jopa fyysisesti. On tärkeää etsiä hyvää oloa tuovia asioita ja pitää itsestä huolta. Olisi hyvä luoda onnistumisen kokemuksia esim. työssä tai harrastuksissa; niistä saa voimaa ja uskoa tulevaan.

Identiteetin pohdinta jatkuu läpi elämän. Se ei ole koskaan valmis. On tärkeää, ettei asiaa jää pohtimaan yksin, sillä ihminen tarvitsee muita ihmisiä peilaamaan ajatuksia ja tukemaan. <3

 

LOPUKSI: Pidin pitkään blogi-minän ja oman itseni täysin erillään. Blogia kirjoittaessani olin Lilies ja muuten elämässä Lilli. Aloitin kirjoittamalla pinnallisempia juttuja, mutta tässä vuoden aikana ovat jutut muuttuneet henkilökohtaisemmiksi kaventaen eroa blogi-minän sekä oman minän välillä. Vannoin, etten tulisi mainitsemaan omaa nimeäni täällä koskaan, koska apua, mitä jos kaikki tutut löytää tänne?? Voin kertoa, että that ship has sailed, joten ei muutakun tervetuloa! En enää ajattele sen olevan niin iso juttu. Mua ei enää juurikaan kiinnosta mitä tutut ja puolituntemattomat ovat mieltä. Olen kokenut sen verran paskan puhumista selän takana ja maton vetämistä jalkojen alta, ettei tunnu enää missään. Ja ties vaikka joku jopa kävisi täällä aidosta mielenkiinnosta lukemassa näitä juttuja, ehkä jopa tykkää blogistani. Pitää myöntää, että on ihmisiä, joiden en haluaisi koskaan tänne löytävän. Hyvä puoli on kuitenkin se, että mä en välttämättä koskaan saisi tietää, vaikka he tänne eksyisivätkin.

 

Identiteettikriisi on mahdollisuus. Oletteko samaa mieltä?

-Lilies

-Lilli

 

 

P.S. Olen siis oikeesti iloinen ja onnellinen uudesta työpaikasta, vaikkei tekstistä ehkä sitä kuvaa tule! Taloudellinen tilanne helpottaa ja tuntuu kivalta, että mua kaivataan johonkin tiettyyn aikaan. Työporukka vaikuttaa mukavalta ja työhyvinvointi (sekä lakisääteiset asiat) toteutuu paljon paremmin kuin parissa entisessä työpaikassani. Mun piti itse asiassa kirjottaa hehkutuspostaus uudesta työstä, mutta se tuntui väkisin vääntämiseltä, koska mielessä pyörii tällä hetkellä paljon asioita.

 

Ladataan...
Lilies & Life

 

Jeeeeeei! Vuosi takana!

Vuosi on mennyt nopeasti, vaikka välillä tuntuukin siltä, että olisin kirjoitellut jo niiiin paljon pidempään.

Viimeiset 12 kuukautta ovat olleet hyvinkin tapahtumarikkaita niin omassa elämässäni kuin bloginkin puolella. Onneksi blogin puolella lähes kaikki asiat ovat positiivisia, omassa elämässä ei valitettavasti niinkään. Olen jonkin verran avannut mieleni saloja ja kertonut fyysisistä sairauksista, jotka vaikuttavat elämääni päivittäin. Tällaiset jutut tuntuvat kiinnostavan, sillä osa niistä löytyy luetuimpien listalta.

 

Blogin 10 luetuinta postausta ovat:

1. All Inclusive - ei enää koskaan!

2. Kiusallinen tilanne uimahallissa

3. Glögi-piparijuustokakku

4. Minun skolioositarinani

5. Rohkeus ei aina ole suurieleistä

6. Hyvinvointineuvojan rehellinen ruokapäiväkirja

7. Munasarjan poisto

8. 7 päivän detox

9. My Mallorca

10. Lievempi krapula vitamiinilaastarilla?

 

Listalta löytyy joitakin samoja postauksia kuin viime vuoden lopussa, mutta on se aika paljon muuttunut!

 

 

En tosiaan voisi kuvitella enää elämää ilman bloggaamista, kuten olen muissakin postauksissa kertonut. Blogin perustaminen on oikeasti ollut yksi parhaista päätöksistä elämässäni. Postausideoita pyörii päässä jatkuvasti ja nykyään niitä myös ehdotetaan (kiitos!) Jatkossakin luvassa edelleen hyvinvointia rennolla meiningillä, sisältäen ainakin reseptejä, luonnonkosmetiikan ja ravintolisien testausta sekä luontaista hiusten värjäystä ja hoitoa. Näiden lisäksi tulen kirjoittamaan skolioosista laajemmin (jo ensi viikolla), julkaisemaan enemmän juttuja kotiseudustani sekä muista Suomen kaupungeista, matkailemaan Euroopassakin mahdollisuuksien mukaan, pohtimaan edelleen syvällisiä ja nappailemaan asukuvia silloin tällöin.

Haluan kiittää ihan jokaista lukijaa, olitpa sitten vakkariseuraaja, epäsäännöllisesti blogia lukeva tai uusi tuttavuus - siinä tapauksessa tervetuloa! <3 Haluan myös kiittää jokaista ihanaa yhteistyökumppania, on ollut mahtavaa päästä testaamaan luontaisia tuotteita ja palveluita! 

Tänä vuonna otan muuten tavoitteeksi tavata muita bloggaajia! :)

 

 

Juhlimme blogisynttäreitä jo eilen kahdestaan kotona, sillä tänään vietän illan kummitädin NOSH-vaatekutsuilla. Poikaystäväni teki meille sushia ja osti skumppapullon. Minä leivoin keväisen raikkaan ja vieläpä vegaanisen juustokakun juhlan kunniaksi. Juustokakun resepti ilmestyy blogiin huomenna! Lupailin muistaakseni jo tammikuussa kokeilla vegaanista juustokakkua (perinteisiä olen kyllä leiponut ja paljon), mutta se vähän jäi... mutta better late than never, right? ;D 

Paras blogisynttärilahja oli ehdottomasti toimituksen "Suosittelemme"-leiman saaminen. Olin niin otettu, kun moni teistä ihanista ehdotti blogiani <3 

 

 

Tähän voisi tarinoida vielä vaikka mitä, mutta ehkä oleellisimmat tuli jo sanottua.

Paitsi tämä: Haluan, että joku teistä ihanista voittaa kokoamani hyvinvointipaketin*!

Paketti sisältää luontaistuotteita ja luonnonkosmetiikkaa; aurinkovoidetta, ihonpuhdistusöljyä, spirulinatabletteja, kollageeni&biotiini-kapseleita, sinkkitabletteja ja yrttiteetä :) 

Paketin arvo n. 140 €

 

Näin osallistut arvontaan: 

1. Kommentoi tähän postaukseen mikä on mielestäsi paras asia blogissa tai esitä postaustoive (tai molemmat!). Kiinnostaisi myös kuulla oletko löytänyt blogin hiljattain vai oletko pidempiaikainen lukija. 

2. Jätä toimiva sähköpostiosoite sille varattuun kenttään, jolloin se näkyy vain minulle. 

Arvonta päättyy sunnuntaina 22.4 klo 23.59!

 

EDIT 28.4: Arvonta päättynyt, voittajalle on ilmoitettu henkilökohtaisesti!

 

Jos onni ei suosi tässä arvonnassa, stay tuned, sillä loppukevään aikana tiedossa vielä muutama upea arvonta!

Blogin voit laittaa seurantaan Facebookissa, Instagramissa, Blogit.fi:ssä tai Bloglovinissa :)

 

// Lilies & Life is now 1 year old! Time has gone by so fast but I feel like I've been writing this blog for so much longer. I can't imagine life without blogging anymore. I've got so many ideas in my head all the time and I also get ideas for posts from you guys! I want to thank every single one of you for reading my blog, you're lovely! <3 Starting this blog has been one of the best decisions of my life, honestly. 

 

 

Onnea arvontaan!

Myös muita terveisiä saa halutessaan laittaa kommenttina tulemaan, vaikket haluaisi osallistua arvontaan :) 

-Lilies

 

*osa tuotteista saatu luontaistuotekoulutuksista

 

Ladataan...
Lilies & Life

 

Asun Porissa. Mietin viime keväänä pitkään ennen blogin perustamista, että kiinnostaako ketään (silloin) 26-vuotiaan porilaisen naisen jutut ja miten muut bloggaajat ottavat minut vastaan. Kun kerroin tutuille blogin perustamisesta, sain aluksi hieman epäileviä vastauksia, tyyliin "öö okei, miksi?" tai "vai että sellainen vaihe". Kuulin myös tällaisia kommentteja: "Mutta mistä sä porilaisena kirjotat kun kaikki tapahtuu Helsingissä?" tai "Muutatko sä nyt sitten Helsinkiin kun alat bloggaamaan?

Niin, olihan mullakin vielä muutama vuosi sitten sellainen mielikuva, että "kaikki" bloggaajat asuu pääkaupunkiseudulla. Huomaa selvästi, että monella muullakin on samanlaisia mielikuvia. Toki moni bloggaaja, joita itsekin seuraan, tosiaan asuu siellä - mutta eivät kaikki.

Se on ainakin tullut huomattua, että suurin osa blogitapahtumista, tuotelanseerauksista, kahvila-avajaisista ja luennoista tapahtuu Helsingissä. Tuntuu, että joka illalle löytyisi jotain, jos vain on kiinnostusta osallistua. Se välillä ärsyttää. Tykkäisin käydä erilaisissa tapahtumissa ja kirjoitella niistä blogiin, mutta en kovin usein viitsi vai edes voi istua 3 tuntia per suunta bussissa/junassa jonkin tapahtuman takia. Se käy myös lompakon päälle. Luonnonkaunis-messuille oli kuitenkin päästävä, kun vielä pyydettiin mukaan. Ihanteellista olisi viettää aina yö Helsingissä, jos sinne asti lähtee ja yhdistää pari kolme tapahtumaa yhteen reissuun. 

Myös verkostoituminen on helpompaa pk-seudulla tai sen läheisyydessä asuville bloggaajille. Tapahtumissa törmää blogituttuihin ja brändien edustajiin. Harmittaa kovasti, etten ole vielä päässyt tapaamaan yhtäkään blogikollegaa tai -tuttua! Lilyläisiäkin olisi niin kiva tavata! <3 Yhteistyökumppaneista olen tavannut livenä muutamia juurikin Luonnonkaunis-messuilla ja pari viikkoa sitten kampaamokäynnin yhteydessä Greenlips Beauty:ssä.

 

 

Olen pistänyt merkille, että jotkut ihmiset suhtautuvat eri tavalla, kun kerron olevani Porista (ja vielä bloggaaja). "Ai, sä oot sieltä...", "Missäpäin Suomea Pori on?", "Olin ihan varma, että asut Helsingissä!" tai "Oot niin kaukaa tullut tänne!" Poria selkeästi pidetään pienenä, takapajuisena tuppukylänä. Usein huomaa, että täällä tosiaan on pienet piirit, mutta on tämä nyt sentään Suomen 10. suurin kaupunki ja seitsemänneksi suurin kaupunkialue. Asukkaita löytyy n. 85 000 (Lähde: Wikipedia). Meiltä löytyy yliopisto, ensimmäinen suomenkielinen teatteri, Satakunnan keskussairaala, Yyterin hiekkaranta, Pori Jazzit (jazz-postaus ja toinen), Porin Ässät, ja Suomen paras ostoskeskus: Puuvilla. Täältä on myös moni julkkis kotoisin, tosin kovin moni heistä ei tuo sitä ilmi. Tiedän vain ihan muutaman Porista tai lähiseuduilta kotoisin olevan bloggaajan, mutten ole koskaan tavannut heitä. 

Porilla on ulkopuolisten näkökulmasta huono maine. Porilaisia pidetään negatiivisina, ahdasmielisinä, töykeinä, matalakoulutettuina ja jopa rasistisina. Olen valitettavasti saanut kokea tämän henkilökohtaisesti (sekä kuulla tilanteita muilta) muutamaan otteeseen. Ja täytyy myöntää, että välillä ahdistaa asua Porissa, niin paljon kuin kaupungista tykkäänkin. Pitää kuitenkin samaan henkäykseen todeta, etteivät kaikki porilaiset ole maineensa veroisia, ei edes suurin osa (ainakin näin haluan ajatella.) Itse en koe olevani mitään luettelemistani adjektiiveista.

Mietin silloin tällöin olisiko blogini erilainen ja päätyisikö tänne enemmän lukijoita, jos asuisin esim. Tampereella, Turussa tai siellä Helsingissä. Kävisin luultavasti enemmän tapahtumissa, kertoisin enemmän menovinkkejä (koska okei, pori on aika kuollut paitsi jazzit) ja testailisin uusia kahviloita. Todennäköisesti tällaisia tilanteita sattuisi vähemmän. Toisaalta, tulisi ikävä Mäntyluodon, Yyterin ja Kirjurinluodon kuvauspaikkoja. 

 

Uusimmat muoti-ilmiöt, trendit ja villitykset rantautuvat ensin pääkaupunkiseudulle. Mutta voiko pienemmän kaupungin bloggaaja olla kiinnostava ja trendikäs? Voiko blogi menestyä, vaikkei asu pk-seudulla? 

 

Väitän, että bloggaajan asuinpaikkakunnalla on iso merkitys blogin sisällön suhteen. Olen varma, että joutuisin tekemään huomattavasti enemmän töitä ja ravaamaan tiiviimmin Helsingissä (tai Euroopassa) jos kirjoittaisin esim. muotiblogia. Sitä en kuitenkaan halua. Tykkään kirjoittaa silloin tällöin omasta tyylistäni ja teitäkin se näyttää kiinnostavan, mutta en edes yritä olla muodin aallonharjalla. Olen trendien suhteen hyvin hitaasti lämpeävä, enkä milloinkaan ryntää vaatekauppaan ostamaan uusinta ja kuuminta must have -tuotetta.

Olen ilmeisesti onnistunut kirjoittamaan monenlaisia ihmisiä kiinnostavaa asiaa, sillä lukijoistani 45 % asuu Google Analyticsin mukaan Helsingissä ja heti perään tulee Tampere, Turku, Oulu ja Jyväskylä. Satakunnassakin lukijoita on kivasti. Myös muutamassa Euroopan isossa kaupungissa luetaan blogiani säännöllisesti. Blogini ei siis ole sidottu kotikaupunkiini. Tämän takia oli mahtavaa päästä testaamaan turkulaisen ekokampaamon palveluita ja osallistumaan messuille Helsingissä. Olen myös kirjoittanut blogiin tamperelaisesta ravintolasta, kesäpäivästä Naantalissa ja jouluisesta Turusta. Osa viimeaikaisista kuvista on otettu Kangasalla. Ensi kuussa on tulossa itse asiassa vasta ensimmäinen yhteistyö porilaisen yrityksen kanssa! Vuoden bloggaamisen jälkeen :D 

 

 

Vaikka olen asunut koko ikäni Porissa, uskon, että löytäisin nopeasti paikkani uudesta kaupungista jos muuttaisin täältä joskus pois esim. uuden työn takia. Olen erittäin sopeutuvainen, nopea oppimaan, sosiaalinen, rohkea ja riittävän kokeilunhaluinen tottuakseni uuteen kotikaupunkiin. Tällä hetkellä muutto ei kuitenkaan ole suunnitelmissa, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Jos katsotaan asiaa vähän laajemmasta näkökulmasta, niin olen sitä mieltä, että minun olisi kuulunut syntyä Välimeren maahan... ja niistä Kreikkaan. Sieluni (ja myös geenini) on niin Välimereltä, kuin olla voi. Juuri tämän takia olen käynyt Kreikassa vähintään kerran vuodessa viimeisen kuuden vuoden ajan. Se on kuin kotiin palaisi - joka kerta. Kreikkaan muutto olisi vähän isompi kulttuurishokki kuin kaupunginvaihto Suomen sisällä, mutta se on pienestä asti ollut yksi haaveistani. Oi, miten erilainen blogini olisikaan, jos asuisin Kreikassa!

 

Kiinnostaako teitä lukea kokemuksia, suosituksia tai vinkkejä Suomen eri kaupungeista?

Kiinnostaako Porissa jokin paikka/aihe/asia, josta voisin kirjoittaa? 

 

Kertokaa ajatuksia tästä aiheesta! 

-Lilies

 

 

Pages