Ladataan...
Lilies & Life

 

"The way to happiness: Keep your heart free from hate, your mind from worry. Live simply, expect little, give much. Scatter sunshine, forget self, think of others. Try this for a week and you will be surprised."

 

 

"Stand up to an obstacle. Just stand up to it, that's all, and don't give way under it, and it will finally break. You will break it. Something has to break, and it won't be you, it will be the obstacle."

 

 

"Formulate and stamp indelibly on your mind a mental picture of yourself as succeeding. Hold this picture tenaciously. Never permit it to fade. Your mind will seek to develop the picture... Do not build up obstacles in your imagination."

 

QUOTES: Norman Vincent Peale - The Power of Positive Thinking

 

 

Olen jälleen viime aikoina huomannut, miten valtava vaikutus omalla asenteella ja ajattelutavalla on ihan kaikkeen. Elämässä tulee väistämättä eteen muutoksia, identiteettikriisejä, työstressiä, sairautta, surua, huolta lähipiiristä, vaikeita hetkiä ihmissuhteissa, ongelmia arjessa... ne kuuluvat elämään. Niitä ei voi koskaan ennustaa eikä niihin ehdi varautua. Moneen asiaan ei voi edes vaikuttaa - ainakaan samantien. Ainoa, mitä voi tehdä, on opetella suhtautumaan asiaan ja säätämään omaa asennetta.

Läheiseni ovat monesti ihmetelleet miten jaksan pysyä positiivisena vastoinkäymisistä ja vaikeuksista huolimatta. Totuus on etten jaksakaan. Olen ollut epätyypillisesti negatiivinen ja hieman jopa toivoton tänä vuonna. Viime vuoden loppu ja tämän vuoden alku olivat henkisesti rankkoja aikoja. Fyysisesti olen kamppaillut erilaisia kipuja ja oireita vastaan. Uusi työ pahensi oireita ja pakotti opettelemaan uuden työroolin sekä elämänrytmin, mikä taas kuormitti henkisesti aluksi. Odotin ensimmäistä palkkaa 1,5 kk ja se oli paljon pienempi kuin olin odottanut (ja laskenut). Toivon, että siinä on virhe. Aluksi ajattelin ettei multa löytyisi energiaa selvittää asiaa. Olin pettynyt ja vihainen.

Tänään kuitenkin aloin miettiä, että ehkä palkanlaskennassa on vain sattunut inhimillinen virhe ja se tietysti korjataan. Laitoin asian eteenpäin. Fyysiset kivutkaan eivät ole tänään pahoja, sillä olin eilen tunnin fysioterapeutilla ja tänään innostuin pitkästä aikaa vesijuoksemaan maauimalan raikkaan viileässä vedessä. Päätin, etten anna fibromyalgian tai skolioosin pitää minua otteessaan, vaan yritän ottaa niistä otteen. Tänään alkoi taas kuuden päivän työputki ja motivaatio on vähän hakusessa palkkasähläyksen takia, mutta keskityn hoitamaan yhden työpäivän kerrallaan. Mietin, mitä kaikkea mukavaa on tiedossa töiden jälkeen.

Eilinen ilta oli kiva, sillä juhlistimme avomieheni kanssa 3-vuotista yhteistä taivalta pienimuotoisesti ja meidän näköisesti. Sain mm. ihanan kukkakimpun ja kreikkalaista olutta (=paras yhdistelmä just mulle!) <3 Pienetkin ainutlaatuiset hetket arjen keskellä antavat uskomattoman paljon voimaa. 

Tällä hetkellä on kaiken kaikkiaan optimistinen olo, vaikka moni asia on vähän miten sattuu. Juhannusta odotan kovasti! Siitä tulossa blogiin postauksia juhannuksen jälkeisellä viikolla :) 

 

Käänsin yhdessä päivässä paskat fiilikset hyviksi, koska päätin vain tehdä niin. En halua jäädä kiinni negatiivisuuteen, vaan koitan aina löytää kaikesta hopeareunuksen, johon tarttua.

Every cloud has a silver lining. <3

-Lilli

Ladataan...
Lilies & Life

 

Diagnoosi, joka jakaa ihmisten mielipiteet. Sairaus, joka on kirosana monelle lääkärille ja punainen vaate Kelalle, yms. Moni on varmasti kuullut tämän kiistanalaisen sairauden nimen, sillä se on ollut tapetilla viime vuosina. Kyseessä on oikea sairaus, jolla on oma tautiluokitus ja diagnoosikoodi.

 

Kerroin tässä postauksessa terveysongelmistani ja mainitsin varanneeni ajan lääkärille. Kävin veri- ja virtsakokeissa ja menin kuulemaan tuloksia. Kaikki arvot olivat suurinpiirtein viitearvojen sisällä paria lukuunottamatta. Suomessa viitearvot tosin ovat melko laajaskaalaisia moneen muuhun maahan verrattuna.

Verikokeista ei varsinaisesti löytynyt selitystä oireilulleni, eikä sitä selitä täysin myöskään skolioosileikkauksen jälkitilakaan. Lääkäri tutki minua 50 min ja oli konsultoinut jo ennen vastaanottoaikaani muita lääkäreitä. Diagnoosi oli tutkimisen, haastattelun ja testin tekemisen jälkeen fibromyalgia. "Sain" testistä lähes täydet pisteet.

Fibromyalgiaa epäiltäessä suljetaan ensin pois muut samankaltaisia oireita aiheuttavat sairaudet. Kliinisessä tutkimuksessa tulee lääkärin kiinnittää huomiota erityisesti kivun laatuun sekä käyttäytymiseen eri tilanteissa. Kivun tulee olla kestänyt yhtäjaksoisesti useita kuukausia. Myös unen laadulla on suuri merkitys taudin diagnosoimisessa. Lääkärin on oleellista havaita myös tietyt kivulle herkät pisteet (= "fibromyalgiapisteet") kehossa. Niitä tulee olla sekä ylä-, että alavartalossa, oikealla sekä vasemmalla puolella.

 

Krooninen kipuoireyhtymä

Fibromyalgiaa eli kroonista kipuoireyhtymää (tai kipu-uupumusoireyhtymää) eli pehmytkudosreumaa sairastaa n. 2-5 % väestöstä ja 90 % sairaustuneista on naisia. Sairaus todetaan useimmiten 30-50 vuoden iässä. Vain osalla oireet ovat niin voimakkaat, että tarvitaan lääkäriä.

Tänä päivänä fibromyalgia-diagnoosiin suhtaudutaan paljon paremmin kuin vielä muutamia vuosia sitten. Olen kuullut sairaudesta ensimmäisen kerran n. 6 vuotta sitten, kun olin kahden viikon selkäkuntoutuksessa Satalinnan sairaalassa. Reumalääkäri epäili nivelreumaa tai fibromyalgiaa, mutta kun verikokeissa kaikki oli viitearvojen sisällä, jäi asia siihen. 

Fibromyalgia (M79.0, M79.7) on sijoitettu tuki- ja liikuntaelinten sairausluokkaan kohtaan "määrittämättömät reumasairaudet." Tosin nykyään ollaan saatu uutta näyttöä siitä, että sairaus liittyisi keskushermostoon. Hermostossa on häiriö, jonka seurauksena kipuradat ovat yliherkistyneet ja kroppa on altis ympäristön vaikutukselle aiheuttaen laaja-alaista kroonista kipua.

Fibromyalgiasta kärsivä kokee kipuja sekä lihasjäykkyyttä eri puolilla kehoa, unihäiriöitä, uupumusta sekä muita, hieman epämääräisiäkin oireita. Sairastuneen kipukynnys on matalampi kuin terveellä ihmisellä; kivun kokemus saattaa tulla pienestäkin kosketuksesta. Vähäinenkin fyysinen tai henkinen rasitus saattaa aiheuttaa poikkeuksellisen voimakkaan kivun ja uupumuksen tilanteissa, joissa terve ihminen ei rasittuisi. Oireyhtymään liittyy usein myös suolisto-oireita, sydänoireita, ahdistusta, masennusta, ajatteluvaikeuksia, rakon toiminnan häiriöitä, aineenvaihduntahäiriöitä, turvotusta, hikoilua ja huimausta. Fibromyalgiapotilaiden aivojen harmaat aivosolut kuolevat kymmenen kertaa nopeammin ja tutkimusten mukaan aivojen tärkeimmistä osista.

Fibromyalgian tarkkaa syntymekanismia ei tunneta. Nykykäsityksen mukaan taustamekanismina pidetään hermoston toiminnallisia muutoksia, kuten kivunsäätelyjärjestelmän herkistymistä sekä hermoratojen heikentymistä. Useita laukaisevia tekijöitä on kyetty tunnistamaan. Yksi tunnetuimmista laukaisijoista on pitkään jatkunut henkinen stressi ja erityisesti traumaattiset kokemukset lapsuudessa.

Jos tämä pitää paikkansa, tiedän tasan tarkkaan miksi minulle on puhjennut fibromyalgia. Olen joutunut kokemaan jatkuvia traumaattisia tilanteita lapsena ja valitettavasti myös aikuisiällä. Viimeisen parin vuoden ajan olen taistellut kohonnutta stressihormoni kortisolia vastaan. Jossain vaiheessa arvot olivat erittäin korkeat ja minulle tehtiin lisätutkimuksia tiettyjen sairauksien poissulkemiseksi. Kun ei (onneksi) todettu esim. Cushingin oireyhtymää tai lisämunuaisten uupumusta, totesi lääkäri oireiluni olevan posttraumaattista. Olen melko varma, että vuosia jatkunut voimakas stressitila on merkittävä tekijä fibromyalgian puhkeamisessa. Myös skolioosi sekä skolioosileikkauksen jälkitila vaikuttavat ihan varmasti fibroon ja päinvastoin. 

 

 

Olen ollut diagnoosin jälkeen hämilläni, helpottunut, ahdistunut, epätoivoinen, tiedonjanoinen ja uupunut. En ole jaksanut tehdä mitään muuta kuin käydä töissä, nukkua ja hoitaa muut arjen perusasiat. En ole jutellut diagnoosista monenkaan ihmisen kanssa. Minulla on yksi ystävä, joka on (valitettavasti) hyvin samankaltaisessa tilanteessa kuin itse olen. Hänellä on monitahoisia ongelmia terveyden kanssa, eikä hän ole edes saanut diagnoosia vielä. Hänelläkin tosin epäillään fibromyalgiaa (ja muitakin sairauksia.) Hän ei pysty työskentelemään tällä hetkellä, sillä oireilu on akuuttivaiheessa ja voimakasta. Tällaiselle ystävälle on helppo puhua. Tietää varmaksi, ettei tule niitä vähätteleviä, jaw dropping-kommentteja, kuten "Ai mun tädin serkullakin on toi fibro" tai "Onko toi edes oikea sairaus" tai "Oon myös ollut tosi väsynyt pari päivää, onkohan mullakin tuo" tai  "Mullakin oli kurkku kipeä viime viikolla" (jälkimmäinen ystäväni kertoma esimerkki.) On oikeesti terapeuttista keskustella ihmisen kanssa, joka käy läpi samankaltaisia asioita. Siinä voi tukea puolin ja toisin. Tietysti arvostan muidenkin ystävien ja läheisten tukea sekä keskusteluja, ehdottomasti!

Fyysinen sairastaminen vaikuttaa aina myös henkiseen hyvinvointiin. AINA. Ja toisinpäin. Olen ollut diagnoosin jälkeen matalamielinen, suorastaan negatiivinen. Ei ole ollut yhtään kiinnostusta olla sosiaalinen, mikä on sinänsä hankalaa, sillä olen asiakaspalvelutyössä. Olen kuitenkin huomannut, että työ auttaa hetkittäin unohtamaan huonot asiat, kuten sairastumisenkin, jos siihen uppoutuu syvällisemmin. Nyt olen alkanut sisäistää ja käsitellä fiiliksiä, joita lääkärikäynnin jälkeen nousi. Jos vaikka jaksaisin jo tavata ystäviä lähipäivinä. Tuntuu, että saan pikkuhiljaa positiivisuutta ja optimismia takaisin.

 

Lähteet: Oma lääkäri, fysioterapeutti, Duodecim, Reumaliitto.fi, Terve.fi, Hyväterveys.fi

 

Kuten skolioosistakin, teen fibromyalgiasta oman postaussarjan. Aion alkaa selvittää eri hoitomuotoja/lievityskeinoja. Kiinnostaa tutkia ainakin ruokavalion, liikuntamuotojen, luontaistuotteiden ja pahimmassa tapauksessa lääkkeiden vaikutusta. En ole ottanut vielä mitään lääkettä käyttöön.

Mua kiinnostaa ihan älyttömästi muiden kokemukset ja tarinat tästä sairaudesta. Laittakaa mulle kommenttia, sähköpostia, facebook- tai instaviestiä, jos teillä on kokemuksia, vinkkejä, kysymyksiä tai mitä vaan liittyen fibroon tai sen hoitomuotoihin!  

-Lilli

 

 

Ladataan...
Lilies & Life

 

(1) Lippis vai lierihattu? 

Rannalla tai mekon kanssa lierihattu, mutta arkena lippis. En ole tosin käyttänyt kumpaakaan vielä tänä vuonna :D

 

(2) Pehmis vai jäätelöpallo?

Vanilja-suklaapehmis! Ja mieluiten vielä suklaakuorrutuksella tai lakritsiströsseleillä. Syön kesäisin pari jäätelöpalloakin, joko salmiakki tai kinuski-banaani!

 

(3) Herneet vai mansikat? 

Mansikat ehdottomasti. Ihan välttämätön osa piknikkiä. Teen kesäisin usein jälkkäriksi suklaamansikoita. <3

 

 

(4) Palju vai järvivesi?

MERI.  Jos näistä pitää valita niin järvi. En tosin välitä pienistä, mutaisista, sameista rutakoista vaan isoista järvistä, joista tulee mieleen se meri! Paljussa olen käynyt kerran, eikä se oikeen ole mun juttu. Ne on jotenkin ahdistavia ja tulee aina mietittyä hygieniapuolta, kun siellä samassa vedessä saattaa käydä illan aikana kymmeniä ihmisiä...

 

(5) Grilliherkut vai kesäkeitto?

Grilliruoka. Taidettiin tänä vuonna grillata ekan kerran (ulkona) huhtikuun alussa. Voi sanoa, että melkeinpä kaikki maistuu paremmalta grillattuna, varsinkin vihannekset ja hedelmät. Suosikkeja ovat tankoparsa, halloumi, peruna, ananas, kala ja sienet.

 

(6) Mökki vai teltta? 

Näistä mökki! Olen asunut koko ikäni kaupungissa ja pitää sanoa, että sen huomaa. Olen melko mukavuudenhaluinen, mutta suurin haaste mökkeilyssä on aina ollut araknofobiani, sillä hämähäkkejä on joka paikassa ja paljon - varsinkin kesällä. Olen siedättynyt jonkin verran psykoterapian ja altistuksen myötä, mutta fobiani haittaa edelleen elämääni. Olen myös vähän säikky luonnonvoimien suhteen. Suurin saavutukseni araknofobisena kaupunkilaistyttönä on ollut ehdottomasti telttayö saaressa kaksi vuotta sitten... ja mulla oli oikeesti tosi mukavaa! Kohtasin tuolloin pari isompaa hämähäkkiä, mutta poikaystäväni piti huolen, ettei niitä ollut teltan sisällä. Nykyään voin jo ilokseni todeta, että nautin mökkeilystä. Ollaan tänä kesänä vietetty jo paljon aikaa mökillä!

 

(7) Varjo vai auringonpaiste?

Sunshine <3 Viihdyn ja pystyn olemaan auringossa pitkiä aikoja. En pala juuri koskaan eikä oloni tule helposti tukalaksi, kunhan päässä on hattu, iholla aurinkorasvaa ja kädessä kylmä mojito vesilasi. 

 

(8) Kesäsade vai kesätuuli?

Molemmat ovat ihania ja tarpeellisia! Asun rannikkokaupungissa jossa tuulee aina, joten olen tottunut siihen - suorastaan kaipaan sitä. Kesäsateessa on silti omanlaista taikaa...

 

 

(9) Lavatanssit vai festarit? 

En ole yhtään festari-ihminen, enkä ole tainnut koskaan käydä kunnon lavatansseissa. Näistä silti valitsisin lavatanssit, tosin pitäisi palauttaa mieleen tanssiaskelia :D

 

(10) Roadtrip vai riippumatto? 

Roadtrip. Tykkään liikkua ja nähdä paikkoja.  Ja kesällä ajelu on rentouttavaa! Kyllä riippumatollekin on toki omat hetkensä. 

 

(11) Hiirenkorvat vai syreenintuoksu?

Hiirenkorvat, ihan jo senkin takia, että olen tuoksuyliherkkä. 

 

(12) Mato-onki vai golfmaila? 

Olisin ennen vastannut mato-onki, mutta ajatus kalojen satuttamisesta turhaan ei ole kiva. En myöskään haluaisi (enää) syödä onkimiani kaloja, sillä täälläpäin vesiin on päässyt (ja laskettu) vaikka mitä kemikaaleja. Golfia en pysty pelaamaan skolioosini takia, mutta minigolfia kyllä. Ehkä tänä kesänä voisi tarttua siihen minigolfmailaan muutaman vuoden tauon jälkeen :) 

 

Yksi mun all-time favorite (kesä)biiseistä. Niin paljon muistoja ♥

 

Sain tämän haasteen kirsihanneleelta. Niin moni bloggaaja on tainnut tämän jo tehdä, etten nimeä ketään haastettavaksi!

Muiden vastauksia on ollut kiva lukea :) 

-Lilli

Pages