Äitejä ja tyttäriä

Ladataan...
Lilou's Crush

Seitsemän vuotta sitten äitienpäivä oli surullinen päivä, täynnä pohjatonta, loputonta ikävää. Joka ikinen asia muistutti siitä, mitä minä olin menettänyt. 

Kuusi vuotta sitten äitienpäivä taas kirkastui, kasvatin mahaa onnellisena esikoisen odottajana. Autuaan tietämättömä tosin, että jo puolentoista kuukauden kuluttua oma "loppukesän" tyttöseni kiirehtisi maailmaan.

Tuntuu niin kovin onnekkaalta, ja vielä ehkä vähän hassultakin, että seuraavana äitienpäivänä olen kahden lapsen äiti. Voi vitsit, mummi siellä taivaassa, kuinka sinä näitä pieniä rakastaisitkaan!

 

Hyvää äitienpäivää äideille ja lämpimiä ajatuksia sellaiseksi kaipaaville, ja omiaan laillani ikävöiville.

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

hitsin sipulit

Hertta
Lilou's Crush

:) kiitos, sama täällä. Nyt kuitenkin hymyilyttää kommenttisi jälkeen.

Veera/Stockholm by me (Ei varmistettu) http://www.tukholma.fi/stockholmbyme/

Toivottavasti äitienpäivä on mennyt kivoissa merkeissä, täällä sitä vietetään vasta kahden viikon päästä… Oli kyllä aivan ihanasti kirjoitettu teksti, voi että <3

Hertta
Lilou's Crush

Verraton Veeranen, kiitos, päivä on mennyt ihan mahdottoman mukavasti, suukkojen, "päänvispilöinnin", kukkien ja korttien merkeissä. Kunpa tämä kirpumpi vielä saisi pidettyä yksiönsä vakaana eikä mamman pitäisi pysytellä vaakatasossa, se olisi ihan täydellinen :) en muistanutkaan, että siellä äitienpäivä oli myöhemmin, olkoot se ihana ja ihmeellinen :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi, niin ne ovat ilo ja suru rinnakkain elämässä.

Omalle äidilleni ja anopilleni olen saanut esitellä pikkuiseni, iloita sukupolvien ketjusta. Mutta tiedän jotain tuosta surusta. Oma äitini oli yhdentoista vanha menettäessään äitinsä, se on näkynyt lapsuudenkodissani jouluisin. Mummoni kuoli tammikuussa, joten suru nousi äidillä pintaan helposti vielä vuosienkin päästä joulun aikaan. Elämään kuuluu monenlaisia sävyjä.

Hertta
Lilou's Crush

Näin se juuri menee. Olen tosi onnellinen, että ehdin kulkea aikuisenakin äidin kanssa yhtä matkaa, ja vielä äitiehti kuulla uutiset yhteenmuutosta silloisen poikaystäväni eli nykyisen mieheni kanssa, johon hän oli niin kovin kovin ihastunut. Olen myös kovasti kiitollinen siirä, että olen itse saanut jo yhden pienokaisen, ja toisenkin odotus kääntyy kohta loppusuoralle. Onni on niin tätnnä kuin mahdollista näillä elämän jakamilla korteilla. Suru ja kaipaus on aina läsnä, mutta onneksi myös onni, ilo ja kiitollisuus.

Hertta
Lilou's Crush

:)

Johanna A. M. (Ei varmistettu)

Kaunís teksti. Niin kovin kosketti. Luopumista ja uuden elämän ihmettä täälläkin.

Hertta
Lilou's Crush

Onnea uudelle ja jaksamista luopumisen tuskaan <3

Summerfeelings (Ei varmistettu) http://summerfeelingsblog.blogspot.fi/

Kiitos tästä kirjoituksesta. Itsekin kirjoittelin blogiin äitienpäivän herättämistä tunnelmista - äitinsä menettäneelle tämä päivä on täynnä niin monenlaisia tunteita.

Hertta
Lilou's Crush

Kävin lukemassa postauksesi, otan osaa menetykseesi. Voi meitä, äidittömiä. Mutta on tässä se hassu puolikin,että vuosien jälkeenkin sitä silti tietää eri asioissa, että mitä äiti tästä tuumaisi. Että siellähän se mukana kulkee, sydämessä, aina.

t.Susse (Ei varmistettu)

Voi sinnuu.... :´(

Suhtauduin aina kovin epäillen noihin ajatuksiin että kun jonkun tästä elämästä fyysisesti menettää, miten muka kulkisi kuitenkin mukana kun ei voi nähdä kasvoja, hymyä, kysyä neuvoa, ei halata...mutta niin vain on käynyt; menetin isän vuosi sitten ja vaikka ajoittain ikävä sananmukaisesti raastaa sisintä ja polttaa silmäluomien takana suolaveden virtana niin hän on ajatuksissa paljon enemmän nyt kuin vaikkapa muutama vuosi sitten, päivittäin! Ja sekin piti paikkansa että todellakin vain ne hyvät asiat jää muistoihin päällimmäiseksi.

Onneksi sinullakin on ympärillä ihana lämmin perhe vaikka äiti tietysti on aina äiti. *sydän* :´)

halauksia sinne...

Kommentoi

Ladataan...