AMNH -hiupapun jäljillä

Lilou's Crush

Yksi reissujemme vakkarikohteista on American Museum of Natural History. Sinne siis tälläkin kertaa, tekosyynä käytimme kaupunkiin saapuneita neitsytmatkalaisia eli miehen veljeä tyttöystävineen

Museo on valtava. Ja rakennuksenakin upea. Miten harmillista, että kerralla aivot ottavat vastaan vain tietyn määrän infoa! Luontofiilistelijälankoni tuumasikin voipuneena kotimatkalla metrossa, että  "loppuvaiheessa tuntui siltä, että kun tuijotti pari miljoonaa vuotta vanhaa upeaa fossiilia, olisi pitänyt jaksaa olla VIELÄ enemmän innoissaan, mutta ei enää kertakaikkiaan kyennyt. Mikä sääli!" Vähän samaan tapaan tulee ähky myös upeiden taideteosten parissa, jos niitä ahmii kerralla liikaa. 

Nyt kävimme läpi perusnäyttelyt. Kohta seiskavee oli aivan täydellisessä museoiässä, ja ihmetteli meistä muista mehut pihalle. Innostui joka ikisestä näkemästään jutusta, jaksoi tarkkailla diodraamoja ja valtavaa punapuun lohkoa, hiplata kaikkea mitä vain sai koskea ja kysyi kysymyksiä kysymästä päästyään.

Onneksi meitä aikuisia oli kuusi vastailemassa. Perheen pieninkin nainen oli hyvillä mielin menossa mukana, ja nukkui tosi viileässä museossa lokoisat, pitkät päikkärit.

Itseäni jäi vähän kaivelemaan tämän hetkinen erikoisnäyttely, Nature's Disasters, joka olisi kyllä kiinnostanut, mutta yllättäen se päivä vain hupsahti iltaan, ja museon sulkiessa ennen kuutta ovensa, en enää tuonne entänyt. Onneksi sentään dinot ja suosikkiosastollani Biodiversitiesissä vanha lempparini, muurahaiskarhu (jota veljeni jostain merkillisestä syystä kutsui lapsena nimellä hiupapu) nökötti edelleen tutulla paikallaan.

Ps. sellainen pieni juttu, että shoppailua ei-varsinaisesti-rakastava appiukkoni on tehnyt parhaat teepaitaytönsä kyseisen museon kaupasta. Ei pettänyt Viidakon Ykän Dressman tälläkään kertaa, vaan mukaan lähti kaksi teepparia, vitosen ja kympin sopuhintaan. Itsekin tein reissun ainokaisia ostoksia, dinoihin liittyviä tuliaisia pienille ihmisille. Mies joutuu vielä palaamaan, niin kovin jäi yksi härveli mieleen. Jotakin selitti, kuinka banaanista ja paahtoleivästä saa tehtyä soittimen ja kuinka jonkun käsivarsi voi toimia basarina... ...Öh, ehkä parempi, että syvennyn tähän aiheeseen vekottimen saapuessa.

Että semmoisia shoppailuita, on sitä kauaksi tultu ekoista reissuista, vaan eipä haittaa.

Share

Kommentoi