Ansiomerkki

Lilou's Crush

Monet äitienpäivät olen viettänyt osittain kovin alavireisissä tunnelmissa. Ikävä äitiä on aina, ja äitienpäivänä mukaan astuu ikävän ja surun seuraksi harvinaisempi vieras. Kateus. Ai että voinkin olla kateellinen kaikille niille ikätovereilleni, joilla on omat äidit elämässään läsnä. Apuna, tukena, vain olemassa. Tuo ärsyttävä tunne jäisi pidemmäksiki aikaa, ellei mielen sopukoista pyrkisi aina päällimmäiseksi oman äidin viisaudet -kateus vie kalatkin vedestä ja sen sellaista vanhan kansan termistöä. Ja taas kerran äiti on oikeassa...

Äiti mainitsi aikanaan, että hänen paras saavutuksensa elämässään ovat lapset, ja tärkein kaikista rooleista on olla hyvä äiti. En voisi olla enempää samaa mieltä. Olen pyrkinyt olemaan mahdollisimman hyvä äiti omilleni, ja noudattanut montaa äidin tapaa.

Esikoinen toi aamulla sänkyyn kukan ja sydämen, jonka sisällä lukee "Mahtava, paras, rakas, kiva, ihana äiti, kiltti, siisti, näti äiti".

Luulen, että äiti olisi taas ylpeä. Itsestään, minusta ja noista pienistä.

Share

Kommentit

Sanna Inkeri
Inkerin vikaa

Sydän, äideille. <3

Hertta
Lilou's Crush

Kyllä, kaikille <3

Nuutsa (Ei varmistettu)

Tiedän, niin tuon mainitsemasi kateus -tunteen. Oma äitini kuoli 21 vuotta sitten ollessani 12. Ikävä on ihan järjetön aina välillä ja toivoisin niin, että hän olisi täällä näkemässä lapsen lapsensa. Kyyneleiltä ei voi oikein vieläkään välttyä, kun äiti tulee puheeksi.
Voimia meille molemmille!

Hertta
Lilou's Crush

Voi otan osaa menetykseesi ja suruusi. Ihan samoja tunteita jaetaan ja sanoitetaan, ei tästä taas kuivin silmin päästy tästäkään päivästä. Voimia meille, kyllä me pärjätään, äidit ne asuu meissä, kyllä sen äänen kuulee, vaikka voisi se kuulua kovempaakin.

Kommentoi