Avosylein vai maski naamalla -miten suhtautua pöpöihin?

Ladataan...
Lilou's Crush

Voihan pöpöt! Jatketaanpa vielä vähän tällaisella sairaskertomuslinjalla, ennenkuin mennään iloisempiin aiheisiin! 

Meidän joulusta jäi iso ja tärkeä osa puuttumaan, kun juhlia vietettiin ilman lasten rakkaita serkkuja vanhempineen. Tauti kaatoi heillä koko perheen, ja siinä missä lapset jo tervehtyivät, ei ote helpottanut aikuisista otettaan. Tässä kun mies kävi keskustelua heidän kanssaan, että “vieraillaanko sairaana vai eikö vierailla”, huomasin, että aihe puhutti muuallakin tuttujen joukossa. Tämä joulunaika kun on harmillisesti niin kovin yleistä tartuntatautien aikaa, eikä siihen tietenkään haluaisi mitään inhotuksia juhlapyhiä pilaamaan! 

Olen ehkä tainnutkin kertoa, että meidän perheessä suhtaudutaan asiaan kriittisesti. Siihen on vissit syynsä. Kuten ihan hetki sitten kirjoittelin, kun meidän pieni sairasti, turvaverkkojen puute ja molempien vanhempien vaativa työ (todella hankalaa olla poissa ilman myös laajasti muihin ulottuvaa hankaluutta ja yötöitä itselle), sekä tietysti myös oma haastava terveydellinen tilanteeni hengitystieinfektioiden ja niiden vakavampien jälkitautien osalta asettavat sellaiset vaikeuskertoimet arjesta selviämiseen, että sitä eivät kaikki ymmärrä selitettynäkään - enkä nyt halua sen kummemmin alleviivata omaa tilannetta, sillä harvemmallehan nämä sairastelun pienet pikavoitot mitään helppoja nakkeja ovat! 

Tähän pohjautuen perumme myös itse sovitut menot, jos ärhäkkä tauti on ollut päällä. Mummu ja ukki eivät tosin pöpöjä pelkää saati usein sairastu, kuten myöskään miehen suvun tädit ja sedät, mutta esimerkiksi oman iskäni ja velipojan perheen kanssa meillä on “nollatoleranssi", samoin useimmissa ystäväperheissä. Isoisäni, jonka sydän on heikossa kunnossa, luokse en mene missään nimessä pienimmässäkään flunssassa tai jos olen ollut tietäen sairaiden lähettyvillä. Hän on saanut karvaasti kokea, että kyllä se vanhakin flunssa tarttuu (ehkä olette kuulleet sanonnan“vanha flunssa ei tartu”), ja miten koville se onkaan ottanut!  Sitten taas eräs ystäväperheeni ei pidä koko perheelle iskevää kuumeflunssaa minään -tuumaa vain, että sittenhän sitä voi rauhassa pitää hiukan leffalomaa sairaslomalla, jos sellainen tarttuu. Jos tätä ei sanottaisi vahva huumorinpilke silmässä, olisin joko kateellinen tai ärsyyntyisin, en oikein tiedä kumpaa enemmän. 

 

Aina ei tiedä kantavansa pöpöjä, ja taudin voi meistä itse kukin napata niin kaupan kassalta, ruuhkaratikasta tai työpaikan ovenkahvasta. Sille ei silloin mitään voi -paitsi yrittää jatkuvasti vähentää riskiä ääreest hyvällä käsihygienialla (vihaan muuten niitä Dysonin ilmapuhaltimia aka pöpölinkoja, mitä näkyy uusituissa yleisissä wc-tiloissa!) Pahin tapaus tällaisesta tietämättömydestä pöpöhommissa on itselläni viime pääsiäiseltä:  lapset olivat sairastaneet oksennustaudin, ja olleet terveitä jo useamman päivän. Olin itse kuurannut niin kotia kuin käsiäni kuin vimmattu, ja onnellinen siitä, että tauti jäi kahteen kaatuneeseen. Niinpä matkasimme mummulaan. Siellä ehdimme olla yhden yön, kun tuo pöpö viikon viiveellä kaatoi ensin minut, ja sitten puoli sukua. Aivan hirveä homma! Tästä viisastuneena vatsataudin osalta pidetään seuraavalla kerralla tuplana kaikki mahdolliset suoja-ajat, oli se sitten hätävarjelun liioittelua tai ei. Siinä nimittäin lenssun lisäksi jälleen yksi tauti, jota ei todellakaan tuliaisena halua eteenpäin viedä, kaataa isot miehetkin ihan petikuntoon. Vieläkin harmittaa tuo kevään juttu aivan tavattomasti.

 

Olisi kiva kuulla, mitä te tuumaatte, ja millaiset asiat mielipiteeseenne vaikuttavat? Menettekö kylään, jos vastassa on kuumeflunssakattaus tai vatsatauti, tai otatteko vastaan sairaita vierailijoita? Muuttiko lapsen saaminen mahdollisesti suhtautumistanne? Entä vaikuttaako oma sairastumisherkkyytenne? Entä miten teillä suhtaudutaan töissä sairaslomiin, ja miten saat järjestettyä esimerkiksi sairaan lapsen hoidon? 

  PS: Meillä oli iloa ja onnea, ja serkkuperhe parani -siellä ovat pikkiriikit ilmeisesti paraikaa leikkimässä :)

Share
Ladataan...

Kommentit

CougarWoman
CougarWoman

Multa lapsettomana ilmeisesti puuttuu jonkinasteista vastustuskykyä (vaikka tosiaankaan en ole mikään siivousfriikki), eli olen tosi herkkä imemään kaikki pöpöt, kierrän kollegatkin kaukaa, mikäli raportoivat, että kotona on "pieni sairastupalainen" ja "itsekin vissiin saamassa saman taudin". Miksi ei sitten vaan pysytä kotona sen sijaan, että tulevat töihin tartuttamaan kaikki? (Meidän töissä ei siis mitään ongelmaa sairaslomalle jäämisessä.) 

Eli ehdoton ei vierailuille, mikäli joku huushollissa on kipeänä; käännyin kerran synttärijuhlissa kynnykseltä takaisin, kun kävi ilmi, että juhlakalu (2-vuotias) oli vesirokossa. Mä en ole sairastanut vesirokkoa, ja olin vähän, että "kiitti kun ilmotit etukäteen"... 

Hertta
Lilou's Crush

Minulla ei vastustuskyky ainakaan ole lasten myötä kohentunut, että voin lohdutella, että et siinä mielessä ole missannut mitään :D 

En myöskään annan niin maan minkäänlaista sankarinviittaa sairaana töihin tulevalle. Pienempi paha on suorittaa hommansa kotona kuin tartuttaa koko yksikkö ja asiakaspalveluammatissa mahdollisesti vielä asiakkaatkin. 

Tuo vesirokkohomma onkin muuten paha, samoin kuin esimerkiksi entero: raskaanaolevalle se voi olla todella fataali (bebelle), ja vesirokkokin aikuisena voi aiheuttaa vaikka ja mitä. Voivatko muuten aikuiset ottaa rokotteen? Me juuri rokotutimme juniorin, kun isommalla oli aivan järjettömän kamala vesirokko yli 40 asteen kuumeineen ja ihossa ei juuri tervettä kohtaa näkynyt.

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi ottaa aikuinenkin, ja kannattaa :-)

Hertta
Lilou's Crush

Tämä onkin hyvä tietää! Kiitos!

Maija/StyleC (Ei varmistettu) http://tyylicasual.blogspot.fi

Voi aikuiset ottaa vesirokkorokotteen ja kannattaakin, ellei tosiaan ole lapsena sairastanut. Yksi ystäväni otti jokunen aika sitten. Ja lapsi rokotettiin vesirokon varalta myös, vaikka molemmat aikuiset ollaan sairastettu lapsena ilman erityisiä jälkitauteja tmv. Mutta miksi sairastaa turhaan ja riskeerata, jos kerran rokotekin on?

Mulla on aika hyvä vastustuskyky ja myös 2 -vuotias on ollut todella terve koko elämänsä. Silti ei tulisi mieleenkään kyläillä jos itse tai joku isäntäväestä on kuumeessa, oksutaudista tai jostain rokosta puhumattakaan. Enkä ole omassa kaveripiirissä tällaiseen törmännyt myöskään. Oikein puistattaa ajatella. Itse myös kieltäydyn kättelemästä ketään (mainitsen tietenkin että olen kipeä ja useimmat tuntuvat ilahtuvan että teen niin) ja pitäydyn omaehtoisesti etäämmällä, jos olen edes "vain" räkäinen, minusta se on peruskohteliaisuutta. Vaikka työkunnossa noin yleisesti ottaen olisinkin.

Lapsen kanssa liikutaan ja otetaan vastaan vieraita jos on pieni nuha tai köhä, mutta silloinkin toki informoidaan tapaamiamme ihmisiä etukäteen ja ihan reilusti on kyllä meidän tuttavapiirissä tapana kertoa jos meno on parempi siirtää toiseen kertaan. Pikkuvauvojen (tai muiden vastustuskyvyltään heikkojen) luona vieraillaan tietenkin vain täysin terveinä ja itse pidin todella tiukkaa linjaa beben ollessa vastasyntynyt.

Vaikka olen siis itse perusterve ja sairastun melko harvoin edes flunssaan, en silti näe mitään järkeä "väkisin" hakea tautia.

Hertta
Lilou's Crush

Jos en olisi sairastanut rokkoa, hakisin ihan varmasti rokotteen. On se jäänyt niin selkeästi lapsuudesta mieleen, se tuskainen olo ja kutina! Silloin ei oikein ollut mitään voiteitakaan vielä!

Sama juttu tuon kättelyn kanssa, jos olen flunssassa, niin no no. Itse tosin olen räkäinen tuon kroonisen vaivanikin vuoksi lähes aina, ja se ei onneksi tartu, sitä tosin välillä selittelen sitten, ettei kukaan erehdy luulemaan, että läheltäni nappaa jonkun tarttuvan räkiksen.

Meillä ekan kanssa oli tiukka linja ihan pakostikin, kun oli keskonen, eli puoli vuotta meni aika pitkälti oman perheen kesken, mutta sitten tämän kakkosen kanssa vältettiin lenssuisia ihan muuten vain. Mutta niin vain oli kylään tulossa nuhaisia katsomaan vauvaa, vanhana kettuna keskosajoilta onneksi sitä osasin tiedustella. Oma jännityksensä tuli esikoisen sairastuttua vauvan ollessa parikuukautinen, tosi kovaan influenssaan heti ekassa aallossa ennenkuin oltiin ehditty ottaa rokotusta. Suurella varovaisuudella selvittiin muut ilman, mutta voi hyvänen aika miten kova tauti se oli tuolle toiselle lapselle.

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse kanssa vältellään kipeänä vierailuja puolin sun toisin, mutta töistä ei koko perhe voi olla pois, jos _joku_ perheestä on kipeä. Yksi vanhempi voi jäädä hoitamaan kipeää lasta ja meillä vaihdellaan sitä, kumpi jää, jotta poissaolot eivät aina kasaudu esim. äidille.

Hertta
Lilou's Crush

No tämä justiinsa. Ja ehdottomasti tasapuolinen työnjako. Hyvää uutta vuotta sinulle -ja tervettä sellaista :)

Mä taas en jaksa stressata, vaikka kolme lasta onkin. Tosin he eivät kovinkaan herkästi sairastu.

Flunssa ei vaikuta meidän vierailuihin mitenkään (siis toki jos meillä on flunssaa niin siitä aina kerron). Mutta jos ollaan menossa kylään ja siellä jonkun nenä vuotaa, ei haittaa meikäläistä. 

Vatsatautia en varta vasten lähde hakemaan vaan sillon kyllä perun kyläilyt.  

Hertta
Lilou's Crush

Ihana kuulla, että ei helposti sairastuvia lapsia -ei tosin tunnu meidänkään mitään järjettömiä pöpöimureita onneksi olevan, mutta rastinsa se on niissä vähissäkin, huh! Ja tuo on sulla tosi järkevä ja reilu tapa, että kerrot kuitenkin, voi sitten vastapuoli, jos on vaikka tällainen haastavamman elinolosuhteen uhri kuten minä, siirtää treffejä terveemmille ajoille :)

Joo, vatsatauti, se on kyllä kamalin. Tai hmm. Melkein pääsee nämä otsaontelotulehdukset ja pahat poskiontelotulehdukset samalle viivalle tätänykyä. Kauhean vaikea näistä herkuista valita :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyl mää vaikka lapseton, oon aika käsiä pesevä ym, joskus niis puhallusvessoissa vedän huivin nenän ja suun eteen...Pieni sairastaminenhan ei sinäänsä haittaa, mutta lähinnä mua aina hämää se, että joskus, vaikkei usein, voi tulla sellanen flunssa josta esim. jää joku pitkäaikanen köhä ja se voi olla tosi riesa jos ääniki alkaa lähtee...Et jos tietäsin et tarjolla ois vaa kolmen päivän siistiä kuumeflunssaa ni mikäs siinä. Ja joinakin vuosina jos on useampi tauti tavoittanu, ni kyl vaa, vaik onki tyhmää, ni ärsyttää käydä ne huonon omantunnon painit siitä, että on taas pois töistä...tyhmää tyhmää, mut joo, ihan ymmärrettävää sun politiikka, jokainen pitäköön omansa, jokainen myös kokee asiat, kuten sairastamisen eri tavalla, ja ihan mahtista niille jotka esim. on niin harvoin kipeitä, ettei oo tarvinnu tälläsii pohtii, niitäki tyyppejä ku on. Olkoot nöyrän kiitollisia ja älkööt ylpistykö.

Hertta
Lilou's Crush

Näinpä, ja koskaan ei tiedä, kenelle itsellä pikku flunssa voi aiheuttaa megataudin tai pahimmillaan  vakavia jälkitauteja. Usein toki onneksi ei näin, mutta sitten on huonompaa tuuriakin.

On muuten jännä juttu tuo mitä mainitsit, että jotkut, onneksi harvat, ihmiset tuntuvat pitävän hyvää vastustuskykyä omana ansionaan -jonkin verran siihen varmasti voikin vaikuttaa elämäntavoilla, mutta ei  aina ja jokaisessa tapauksessa. Että kiitollinen saa olla mutta ei ikävän ylpee!

Tarja L. (Ei varmistettu)

Juurikin tuo arjen säätäminen sitten, kun se tauti iskee. Ei huvita ihan tietoisesti ottaa riskiä, että ollaan koko porukka viikko-kaksi kanttuvei... Ilman tukiverkostoja kun täälläkin joudutaan eteenpäin menemään. Enkä peukuta kyllä niillekään, jotka tulevat sairaana töihin...

Pienempi lapsi sai ensimmäisen flunssansa 2,5 kk:n ikäisenä, kun annoimme nuhaisen lapsen tulla vanhempineen vierailulle - oli kauan, kun oli viimeksi nähty, eivätkä asu samalla paikkakunnalla. Siitä lähti korvakierre sitten. Jokainen nuhaflunssa teki korvatulehduksen. Ei oikein tuossa tilanteessa huvittanut lähteä kyläilemään tai juhliin sellaiseen perheeseen, jossa lapset oli olleet just tai olivat parhaillaan nuhassa ja flunssassa... Eihän sitäkään tietysti ihan ymmärretty, kun kutsusta kieltäydyttiin ("vanha flunssa ei tartu").
Ja mahatauti... Siitä en edes aloita :D Että pysytään vaan kaikki kotona, jos mikään pöpö perhepiirissä jyllää!

Hertta
Lilou's Crush

siellä sama homma kuin täällä, tsemppiä vaan meille ja alapeukut "tahallaan" pöpöttäjille. 

Voi miten kurja kuulla teidän pienen sairastelukierteestä, se on varmasti ollut hurjan rankkaa teille kaikille. Ja tuo "vanha flunssa" -juttu muuten: paras ystäväni juuri jätti menemättä läheisen siskonsa 50-vuotispäiville juuri tuosta syystä. Ei halunnut viedä kestäviä terveisiä juhlaväelle, vaikka harmittikin jäädä pois.

Ja vatsatauti, se tosiaan taisi tullakin jo käsiteltyä, helkkari mikä tauti!

Nekkutyttoe (Ei varmistettu)

Minä olen aika tarkka taudeista ja käsihygieniasta, inhoan sairastamista yli kaiken. Todella kiusallinen tilanne oli kun raskaana ollessani sukulaislapsi tuli käymään ja hänellä oli märkärupi, josta ei kerrottu meille etukäteen. Ei siinä kehdannut kotiinkaan käännyttää (olivat jo pari tuntia olleet meillä kun asia tuli ilmi), mutta en loppuvierailun aikana uskaltanut koskea mukulaan ja heti lähdettyä lähti rätti viuhumaan, käsipyyhkeet vaihtoon jne...

Hertta
Lilou's Crush

Äh miten tylsä juttu. Minä en tuota märkärupea tunnekaan (sentään joku tauti jäänyt tulematta :D), pitää ihan perehtyä. Mutta kuulostaa kyllä ikävältä riesalta!

..ja tästä kommentistasi tulikin mieleen, että pitääpä taas pyöräyttää pyyhepyykki :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Päiväkodissa työskentelevänä olisi vielä sellainen toive, että jos perheessä on vatstautiin sairastunut lapsi, niin voisiko ne sisaruksetkin ( päiväkotilaiset) jäädä kotiin. Luultavasti siellä kotona on kuitenkin joku hoitamassa.
Vatsatauti on niin tarttuva ja kokonaisvaltainen tauti, että sitä en kyllä ehdoin tahdoin lähtisi tartuttamaan muihin lapsiin ja henkilökuntaan.
Toinen viheliäinen on silmätulehdus.. Valitettavasti lääkärit suhtautuvat siihen nykyään aika vähättelevästi eli hoidosta ei tarvitse olla pois, lämpimällä vedellä huuhtelu ym. Omassa viisihenkisessä perheessämme erään silmätulehduksen kanssa meni 6 viikkoa, kun jokainen sairasti vuorollaan ja parille potilaalle piti vielä vaihtaa tipat. Ei kyllä silloin tuntunut pikku jutulta...
Ymmärrän kyllä vanhempien `paineet` esim työpaikan osalta, mutta joskus ennakointi voi jo osaltaan auttaa sairastumisiin tai ainakin niiden leviämiseen.

Hertta
Lilou's Crush

Vatsatauti on kyllä niin tarttuva, että onnekas saa olla, jos sitä ei saa sisarukset! Meillä on molemmilla kerroilla tarttunut kumpaiseenkin, vaikka on kuinka pidetty huolta hygieniasta -mokoma kun voi tarttua tosiaan jo ennen oireita. 

Silmätulehdus olikin juuri meidän nuoremmalla tuon flunssan seurauksena: ohjeeksi saatiin lääkäristä, että yksi päivä, että antibioottitipat vaikuttaa niin ei enää tartuta. Sekin kuulemma kovin tarttuva, meillä ihme kyllä ei ole tullut kenellekään toiselle jos jollakin se on ollut, kumman hyvää tuuria sen kanssa.

Ennakointia tosiaan arvostan korkealle itsekin, ja lasken nämä sairaskyläilyiden/sairasvieraiden välttelyn ihan samaan sarjaan sen kuuluisan käsipesun kanssa.  

Vierailija (Ei varmistettu)

Ikävä kyllä on tullut huomattua se, että sairausloman saaminen sairaan lapsen hoitoa varten on todella kiven alla kun asioi terveyskeskuksessa. Vaikka menee selvästi kipeän lapsen kanssa vastaanotolle ja todetaan korvatulehdus tms. mitä milloinkin, ei vanhemmalle kirjoiteta vapaata jos kuumetta ei ole. Yksityisellä käynti maksaa sen 100 € tai vähintään vakuutuksen omavastuun verran, mutta pakko mennä sinne jos lapsi on kipeä ilman kuumetta. Erikoista sinänsä, koska saman kaupungin päivähoidon ohjeissa annetaan selvät ohjeet että kipeää lasta ei saa viedä hoitoon. Synkronoisivat ohjeensa keskenään (tk ja päivähoito)...

Joo, toi on tosi typerää ja ihmeellistä.

Mä oon myös sellanen, kenellä ei hirveän usein nouse kuume vaikka kipeä olisinkin. Lapsillani sama homma. Olen lääkärissä kuitenkin päästänyt valkoisen valheen, että kuumetta olisi. Ja ihan vaan siksi, että oikeasti sen sairasloman saa kun ilman kuumettakin voi olla työkyvytön/pitää olla pois päiväkodista.

Joten törkeästi suosittelen vähän huijaamaan jos muuten joutuu viemään kipeän lapsen muita tartuttamaan (ja sama toki työhommissa).

Hertta
Lilou's Crush

No onpa tuossa kinkkisyyttä! Itse olen ollut aina sellaisissa työpaikoissa, joissa oma ilmoitus riittää tällaisissa perus-lyhyissä sairauksissa, kun hoito vielä jaetaan kahteen pekkaan miehen kanssa, että en ole joutunut tuollaista paperia hankkimaan. Se epämukavuus vielä viedä sairasta lasta tuon takia lääkäriin, voi että!

Ennen omaa lasta en juuri välittänyt, vaikka kavereiden lapset oli kipeänä. Kävin ja kyläilin tavallisesti, ellei nyt vatsatautia tai muuta isompaa ollut. Ilmoitin kuitenkin aina itse, jos olin vähänkään kipeä, koska tiesin toisten olevan tarkempia.

Nykyään lapsen kanssa vältetään sairastelevia kavereita, sillä kumpikin vanhemmista on nyt töissä, joten sairaslomat vaikuttaa muuallekin. Nuhaa yksin en pelkää, mutta kuume tai vatsatauti on nounou. Oman lapsen nuhasta sen sijaan kerron mahdollisille vierailijoille aina, vaikka toisten nuha ei meitä haittaakaan. 

Hertta
Lilou's Crush

Minusta tuo on juuri sellaista ystävällistä arkipäivän toisten huomioonottamista ja kohteliaisuutta, että vaikka itseä ei nuhat haittaisi, ymmärtää, että toisille asia voi olla tarkempi. Arvostan sellaista kovasti, sillä useasti ei viitsitä infota, vaikka se minusta ihan arkijärkeä olisikin.

Ja juuri tuo, että eipä se pelkkä sairaus (joka sekin voi olla toisella nuha ja toisella kamala tauti samasta pöpöstä) vaan kaikki se muu härdelli siinä ympärillä!

Tara (Ei varmistettu)

Mulla on aina ollut tapana kysyä, että haittaako nuha jos mennään kyläilemään? Mun mielestä se kuuluu ihan yleiseen kohteliaisuuteen.

Nuorempi tyttäreni sairasti pienenä infektioastmaa ja imi kaikki taudit itseensä. Vaikka olimme sanoneet, että meille ei tulla edes pienessä nuhassa, niin silti tietyt sukulaiset tulivat ja "eihän pikkunuha" haittaa. Kun se ei ollut tyttärelle pikkunuha vaan yleensä siitä tuli viikon tauti kovan yskän ja hengenahdistuksen kanssa. Mä valvoin joka kerta niiden pikkunuhien kanssa viikon. Ihan hirvittävää oli kuunnella lapsen rohisevaa hengitystä ja toivoa, että ei tule sairaalareissua.

Ja toinen ärsyttävä asia on se, että ihmiset raahaavat edellisenä päivänä ripuloineen lapsensa hoitoon, että kunnossa on. Tai tulevat itsekin työpaikalle, että en minä enää viime yönä oksentanut, niin tulin sitten töihin. Argh...

Onneksi nuo pikkulapsiajat ovat takanapäin meillä.

Ja hoidata ne sinun poskiontelot kuntoon leikkauksella. Siitä on apua, ainakin mulle oli.

Hertta
Lilou's Crush

No just tämä, että se "Pikku Nuha" on mulla useimmiten itsellänikin ihan tappotauti, ja olo on todella kamala. Saati sitten pienellä lapsella jos sellaiseksi herkeää. Ja tuo että en enää yöllä oksentanut, voi apua...

No tiäks tässä onkin nyt uusia käänteitä :( näyttää siltä, että leikkaus ei auttaisi kuin ihan osittain, eli viimeisin arvio oli, että haitta yhtä suuri kuin toivottu hyöty. Vielä siis etsinnässä sopiva lääkitys, toivoa voisi kuulemma nyt olla...

Mia K.

Lasten ollessa ns pieniä/kouluikäisiä, ei koskaan minnekkään kun kipeä. Kotona oltiin, ja levättiin kunnes oltiin kunnossa. Ärsytti, kun itse en halunnut heidän tartuttavan ketään, niin sitten oli niitä, jotka eivät välittäneet tuon taivaallista, ja argh, taas oltiinkin uuden lenssun kourissa! Yksinhuoltajana hoidin koko lapsien ajan kaiken yksin. Muutaman kerran siinä 16 vuoden aikana pyysin tätiäni avuksi, muuten toimin kuten voimani antoivat periksi. Olin monta vuotta pulassa. En toivo sellaista tilannetta kenellekkään! Otin 3 kertaa töistä lopputilin, koska oli pakko olla kotona! Mutta. Uskoin vaan jotenkin, että jonakin päivänä tilanne selkeentyy, ja tässä ollaan ♡

 

Tsemppiä!

Hertta
Lilou's Crush

Olet sinä kyllä aikamoisen mankelin läpi mennyt! Yksinhuoltajan arki ilman apujoukkoa on vielä raskaampaa kuin meidän kaksin tallustavian. Ylävitonen, papukaijamerkki ja berliininmunkki, hyvä sinä, just siinä kun olet <3

Malem (Ei varmistettu)

Me ollaan saatu kerran kaveriperheestä noro, kun siellä ei tiedetty, että se kuolee _vain_ klooripitoisella puhdistusaineella ja voi tosiaan elää pinnoilla viikonkin. Vauva ei suureksi onneksi sairastunut, oli ihan riittävän jännää pikkuisen hoito kahden vatsatautisen aikuisen voimin... Huhhuh.

Hertta
Lilou's Crush

Voii yööööh... meillä ollut sama juttu kun eka oli noin puolivuotias. Ihan kauheaa. Meillä sairasti siis koko perhe. Onneksi teillä ei pieni sairastunut, siinä on kuivuminen niin helposti lähellä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei, jäin pohtimaan tätä kertomustasi ja sitä miten hankalaa sairastamistilanteet voi varmaan lapsiperheessä työssä käyvillä vahemmilla olla, ja mietin, että sellasta vapaaehtoista mummo- ja vaarikaveritoimintaahan esim. on, juurikin ajatellen perheitä, joilla turvaverkostoa ei ole lähettyvillä. En nyt muista oliko spr:n vai miten, mutta voisikohan jokin tällainen sopia teille, jos luotettava ja aaltopituuksiin sopiva henkilö löytyisi...

Olen muuten myös sitä mieltä, ettei kukaan voi varmaksi sanoa, että vastutstuskyky johtuu jostain, mitä on itse tehnyt. (Sepäs sairastuessa ärsyttääki kun saa kommentin: "meidän perhe on nyt syönyt d-vitamiinia, niin ollaan oltu terveitä" tms.!) Hohhoijaa. Yhtälailla on tyyppejä, jotka elää pakastepizzalla ja kaljalla eikä sairasta koskaan. Paitsi muuten, tuli kuitenkin nyt mieleen, että ootko törmänny nyt muodikkaaseen suositukseen, että sinkki olisi sairaana, esim. flunssan heti alkessa kuulemma kenties avuksi....

Hertta
Lilou's Crush

Olisin ihan fiiliksissä mummo- ja vaarikavereista! Sitten se ihan itsestä kiinni oleva asia, eli "sen oikean löytäminen" kun tosiaan kemiahommaahan se. Pitäisi ensin saada rullaamaan ihan normaalielossa, ja sen vähän vapaa-ajan sitten käyttää tällä hetkellä mieluiten niiden omien vielä elossa olevien sukulaisten näkemiseen. Sairaan lapsen hoitajaksihan varamummosta ei olisi, mutta koko perheen kaveriksi ja silloin tällöin ihan hoitajaksikin olisi ihana saada luottoihminen, jonka koko perhe tuntee, jos sellainen häntä kiinnostaisi myös.

Hahaa, just tuo noissa vitskuissa. Maitohappobakteereita ja D:tä on tyrkytetty, ja olenkin sitten osittain jopa vähän piilohymyillen tuumannut, että vedetty kaksin käsin jo vuosia :D Ja olen kuullut! Kuulemma ainoa juttu, joka todella voisi auttaa! Olenkin kokeillut, ja en tiedä johtuuko siitä vai hyvästä tsägästä, että yhden kerran selvisinkin tosi vähällä. En lopeta siis tutkimuksia :)

Tasaraita

Voi kyllä, koetetaan välttää tauteja parhaamme mukaan eikä kyläillä kipeänä saati huolita meille kylään. Joskus ihmiset eivät vaan tajua kertoa olevansa flunssaisia ja se selviää vasta sitten kun ovat astuneet jo ovesta sisään. :( 

Meidän piti eilen mennä äitini luokse muutamaksi yöksi, mutta aamupäivästä äidiltä tuli viesti, että hänen luonaan asuva siskonpoikani on kuumeessa ja äitinikin vähän flunssainen. Koko reissua ei viitsitty perua kun oltiin jo eteisessä kassit pakattuna, mutta majoitus siirtyikin isäni luokse. Onneksi molemmat vanhemmat asuu samalla paikkakunnalla ja kiva olla isällekin välillä. Yleensä majoitutaan äidillä, kun siellä on serkku lapselle leikkikaverina ja vino pino leluja, joita isältäni taas ei löydy. 

Itse olen tänä syksynä ilmeisesti sisäilmaongelmien takia sairastellut ihan liikaakin. Syksystä kaksi kuukautta meni poskiontelotulehdusten kanssa. Useita antibioottikuureja ja punkteerauksia. Ja silti tauti vaan uusi ja uusi. Muutto opiskelukämpästä pois helpotti tilannetta. Minulle hyvä fyysinen kunto on tärkeää ja opintojen eteneminenkin paljolti siitä kiinni. Yli kahden kuukauden sairastelu vei kuntoa sen verran alas, että tässä saa taas töitä tehdä ennen kuin ollaan vanhalla tasolla ja mielellään siitäkin pitäisi ylemmäs kivuta. Ei siis kiitos mitään sairastelua meidän perheeseen hetkeen. 

Lapsi on onneksi aika hyvin pysynyt terveenä ja lähinnä kerran tai kaksi vuodessa sairastaa sellaisen päivän tai parin nuhakuumeen. Itsellä taas todella harvoin nouse kuume, mutta flunssa ja räkäisyys kestää viikkotolkulla. Sairastaminen pistää aina koko paletin sekaisin vähäksi aikaa ja siksi koitan karttaa pöpöjä parhaani mukaan. 

Syksyllä muuten selvisi, että itsellänikin on melko ahtaat onkalot tuolla poskionteloissa. Lääkäri oli hyvin yllättynyt, etten silti ole ns. poskiontelotulehdusihmisiä. Leikkauksesta oli sen verran puhetta, että jos tauti uusii jatkuvasti niin sit leikkausta voisi miettiä. Itse toki toivon, että asunnon vaihto riittää auttamaan ja ahtaista onteloista huolimatta tulehdukset pysyy poissa niin kuin ennenkin. 

Viikonloppuna muutto uuteen opiskelukämppään ja nyt kun tässä on ollut 3 viikkoa poissa vanhasta niin hyvältä näyttää toistaiseksi. 

Kommentoi

Ladataan...