Ei nimi lasta pahenna?

Lilou's Crush

Törmäsin juuri sellaiseen juttuun TechCrunchissa, että tyrskin täällä kotona itsekseni. Instagram-aikakaudella minkään ei toki pitäisi enää hämmästyttää, mutta että tiesittekös, että se vaikuttaa jo lasten nimiinkin? Aikamoisen nosteen ovat saaneet ameriikkalassa nuo Instagramin filttereistä tutut nimet!

No, nimen keksiminen on kyllä turkasen vaikeaa puuhaa, ainakin meillä oli kova pohdinta esikoisen kohdalla. Meidän molempien vanhempien mielestä täydellinen nimi löytyi, mutta kas kas, syntymän jälkeen se ei sopinut sitten millään muotoa lapselle. Onneksi varalla oli toinen, joka natsasi heti.

Monniska, hän taas oli täydellisesti tuon esikoiselle varatun nimen oloinen, mitä kovasti toivoinkin, sillä pidimme siitä aivan valtavasti edelleen, emmekä mitään muuta oikeastaan edes olleet miettineet sen jälkeen, kun kuulimme, että tulokas on myös tyttö. Siskosten nimet eivät rimmaa keskenään mitenkään, eivät ole samanhenkiset, eivätkä ala samalla kirjaimella, mutta ovat ihan kantajiensa tyyliset.

Miten teillä päädyttiin lapsen nimeen (lemmikkin käy! tai vaikka nukke, jos ei jälkikasvua ole)? Oliko se vaikeaa? Oliko nimi valmiina lapsesta saakka? Onko sisarussarjan nimissä jokin teema, esimerkiksi sama kirjain, yhtä pitkä nimi tai sen sellaista? Nämä nimiasiat ovat tosi kiehtovia! Ihan fiiliksissä lähettelin juuri vauvan saaneelle lapsuudenystävälleni pitkän liudan nimiehdotuksia, kun hän kevyesti niitä pohdiskeli. Nyt sitten jännityksellä odotellaan, mikä pienestä herrasta tuleekaan!

Oma nimeni taas, voi mikä murheenkryyni se lapsuudessa olikaan! Hertta oli vallan harvinainen noihin aikoihin, sillä vuosina 1960-1979 nimen oli saanut vain 32 naista tuon parinkymmenen vuoden aikana Väestörekisterin etunimihaun mukaan. Tapasin ensimmäisen kaimani toissakesänä hiekkalaatikolla, naapurin rouvan tyttärentyttären, ikää 2,5 vuotta. Muuten kaimoja ei ole vastaan tullut, sen verran muista, että eräs opettajani kouluaikana nimesi vauvansa Hertaksi. Eläinosastolla kaimoja sitten piisasikin...Ala-asteella sain kyllä kuulla ties mitä herttajaheluna -vitsiä, ihan kiusanteoksi asti, mistä tuli tietysti tosi paha mieli. Oli tosi vaikea sellaista ymmärtää. Tuosta tylsästä kiusanteosta johtuen vasta paljon vanhempana opin pitämään nimestäni, nykyään kannan äidin valinnan ihan iloisena.

Share

Kommentit

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Molempien tyttöjen kohdalla nimeä mietittiin pitkään ja hartaasti! Esikoisen nimi taisi olla mun bongaama ja mieskin tykästyi siihen heti, kun taas kuopuksen nimi oli miehen ehdotus, jonka kuultuani tiesin heti, että se oli siinä. 

Meillä ei ole ollut koskaan sellaista ajatusta, että lasten nimien pitäisi alkaa samalla alkukirjaimella ja oli hassua, miten monet olettivat, että totta kai pikkusiskon nimi alkaa samalla kirjaimella kuin isosiskon. 

Molemmat lapset ovat kyllä niin nimiensä näköisiä :) 

Hertta
Lilou's Crush

Alkuun se nimen miettiminen oli ihanaa, sitten siitä tuli kamalaa, ja sitten lopulta helpotus, kun nimi löytyi :D Kyllä se kokemus tässäkin näköjään helpotti. En silti tee enää kolmatta :D

Marko (Ei varmistettu)

Jos Markon vaimo on Mari, niin kyllä kaikki kolme lastakin alkaa Mar...

Hertta
Lilou's Crush

Tuossa jo voisi sanoa, että perinteitä vaalien se on mentävä :)

Milla (Ei varmistettu)

Esikoisen kohdalla oltiin mietitty joitain tyttöjen nimiä, vaikka ei tiedetty kumpi tulee. Tuli poika ja sitten alkoi vaikea urakka. Nimen piti sointua molemmilla kotimaisilla ja mieluiten myös englanniksi, ja sopia yhteen vielä sukunimen kanssa. Lopulta löytyi ihan nappivalinta, tosin pikkumies oli jo kerennyt suvussa saamaan lempinimen, josta ei ihan helpolla päästy eroon.

Kuopuksen kohdalla tein valmiiksi listat tyttöjen nimistä ja poikien nimistä. Halusin välttää väliaikaiset lempinimet. Listasta mies veti yli ne, joista hän ei pitänyt. Jäljelle jäi 5 tytön nimeä ja yksi pojan nimi. Kun sieltä paljastuikin poika oli valinta aika helppo. Onneksi on nimensä näköinen.

Lasten nimet eivät ala samalla kirjaimella (sitä en missään nimessä halunnut), mutta ovat muuten aika saman henkisiä. Nimipohdinnoissa huomattiin molemmalla kerralla, että tyttöjen nimiä oli paljon enemmän mistä valita, ja poikien nimiä oli huomattavasti hankalampi keksiä :)

Jhnn (Ei varmistettu)

Meillä lasten nimet löytyivät kohtalaisen helposti poissuljentatekniikalla. Olivat mielessä jo hyvissä ajoin ja heti laitokselta ilmoitimme että "X on syntynyt". Silloin vauva näytti ihan, no, vastasyntyneeltä, eikä ollut oikein edes tarvetta miettiä näyttääkö tuo X:ltä vai ei...

Halusimme, että nimet toimivat myös ulkomailla ja etteivät ne ole liian pitkiä tai sisällä vaikeita kirjaimia. Lasten on ollut itse helppoa oppia sanomaan ja kirjoittamaan ne.

Ja muuten lapseni luokalla (ekalla) on Hertta. :)

T:Johanna

Asikaine
Asikaine

Meilläpä kävi ihan samalla tavalla kuin teillä! Esikoiselle vähän suunniteltu nimi ei yhtään sopinut, kun vauvelin tapasi ja hän sai aivan toisen nimen sitten.

tämä toinen taas sai sitten sen esikoiselle mietityn nimen. Joka ei yhtään ole saman tyypinen, samoilta vuosilta tai muutenkaan yhtään saman henkinen kuin isoveljen nimi.

mutta ovat ihan nimiensä näköiset ja luontoiset :)

Hillamaria (Ei varmistettu)

Lapsia ei ole niin lemmikkien nimistä kertomus :D Ensimmäiselle koiralle oli valittuna nimi, joka ei sopinutkaan pennulle ollenkaan. Pohdimme avopuolison kanssa nimeä uuden tulokkaan leikkiessä lattialla, kun televisiosta sattui tulemaan E.R. eli Teho-osasto. Kuinkas ollakkaan, koirastamme tulikin Neela, sarjan hahmon dr. Neela Rasgotran mukaan!

Toisellekin koiralle oli nimi jo olemassa, mutta pentu olikin aikamoinen rasavilli saapuessaan eikä nimi sopinut enää yhtään kantajalleen. Nimen tulisi siis olla napakka, helppo lausua ja kaunis, sitäkun joutuisi todennäköisemmin toistelemaan usein.. Kauan sai miettiä, mutta yhtäkkiä nimi vain putkahti mieleen - Venja. En tiedä nimen alkuperää tai mistä olen sen keksinyt, vai olenko keksinyt sen itse :D Tiedän vain että molempien nimet ovat kantajiensa kuuloisia ja rimmaavat ihanasti yhteen, Neela ja Venja. Rakkaimmista rakkaimmat.

Mulla oli kolmelle tytölle nimet tiedossa siitä asti kun aloimme vauvasta haaveilla. Yksi oli ylitse muiden. Kun vuosien jälkeen raskaus viimein alkoi ja sukupuoli varmistui tytöksi, aloimme käyttämään sitä nimeä. Kun nimeä oli vauvasta käyttänyt jo monta kuukautta, ei syntymän jälkeen käynyt kyllä edes mielessä nimen vaihtaminen.

Aiemman kommentoijan tavoin mekin ilmoitimme nimellä, että kuka perheeseemme oli syntynyt. Lähipiiri sitten kyseli, että saako nimen jo kertoa muillekin. Yleisempää on pitää nimi salaisuutena ristiäisiin/nimiäisiin asti..

iidami
Bambino

Tähän mennessä on tullut nimettyä vain kissoja. Ensimmäiselle, eläinsuojeluyhdistykseltä hankitulle kissalle piti keksiä uusi nimi kun ei tykätty heidän antamastaan nimestään. Koska kissalla on vain yksi silmä, mietimme kaikkia merirosvohenkisiä nimiä. Hänestä tuli sitten Captain Henry James Badboy Fuzzyboots, kotosalla ihan vaan Henry :)

Toisesta vaan jotenkin tuli Beatrix, eli Trixi. Tuo lempinimi varsinkin sopii erityisen hyvin, homonyymi tricksy kun sopii kuin nenä päähän tälle kissalle.

Nyt on ihmislapsi-esikoinen tuloillaan, ja nimiasioista on jo jonkin verran keskusteltu. Etunimen pitää sopia niin englantilaiseen kuin suomalaiseen suuhun, toisen nimen saan valita kuulemma ihan vapaasti. Olen päättänyt, että vauvaa ei nimetä ennen kuin se syntyy, vaikka täälläpäin se on usein tapana. Olenko sitten vähän taikauskoinen vai mitä, kun tuntuu että tuollainen etukäteen nimeäminen on vain veren kerjäämistä nenästä. Ja mitä jos se vauva ei näytäkään yhtään siltä nimeltä?!

Hertta Maria (Ei varmistettu)

Täällä sun kaima hei! Ja vaikeuttaa muuten näihin Lilyn blogeihin kommentointia kun oot varannut mun nimen tänne enkä voi käyttää sitä. :D

LMM (Ei varmistettu)

Lähiaikoina syntyvä tyttönen tulee saamaan raskauden alkuaikana pois nukkuneen isomummonsa nimen. Mummo on ollut itselleni yksi suurimmista esikuvista elämässä. Vahva nainen, jolle on sattunut ja tapahtunut elämässä todella paljon ikäviäkin asioita. Silti hän ei koskaan katkeroitunut, vaan on ollut itselleni aina sellainen hyväksyvän, lempeän lähimmäisenrakkauden, elämänilon ja huumorin esimerkkihenkilö. Toivon, että edes rahtunen tästä siirtyisi nimen mukana lapselleni.

Poletti (Ei varmistettu)

Meillekin kävi kuten teille eli esikoisella kaavailtu (ja kaavakkeeseen laitettu) nimi ei ollut kantajansa näköinen ollenkaan. Nimi löytyikin melko helposti isoisien ja isoisoisien joukosta. Komeimmat nimet peräkkäin ja avot! Poika on nimensä veroinen.

Kuopus olikin sitten paljon hankalampi. Nimeä mietittiin pitkään. Työnimi oli pitkään käytössä, mutta nimi ei mielestäni ihan natsannut. Löysimme sopivan nimen, mutta keskimmäinen nimi kolmesta päätettiin papin kirjoittaessa kastetodistusta ja odottaessa nimitietoja. Ja jos rehellisiä ollaan, en vieläkään ole ihan varma menikö oikein vaikka paljon nimestä tykkäänkin. Kamalan vaikeaa voi olla nimen antaminen!

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Ekan tytön nimen tiesin suunnilleen viikko plussatestin jälkeen :D tytöllä on tuplanimi väliviivalla, ja toinen puoli on mun toinen nimi (jonka oon saanut papan äidin mukaan) ja eka puoli vain sointui siihen nätisti. Toista nimeä mietittiinkin sitten pitkään ja hartaasti ja lopulta ristiäisiä edeltävänä iltana hoksattiin miehen mummon toinen nimi, joka sopikin täydellisesti ensimmäiseen nimeen. 

Tämän toisen nimi olikin sitten hankalampi. Mietittiin mielestämme ihanin nimi ikinä, ihanasti ensimmäisen tytön nimeen sointuva nimi, mutta ei. Ei se vaan ollut tän lapsen nimi. Lopulta se sitten muodostui esikoisen ehdotuksesta, mummon toisesta nimestä sekä rakkaan edesmenneen anopin toisesta nimestä :) ristiäiset on viikon päästä ja sinne saakka pidetään salassa, koska halutaan ensin kotona totutella siihen ja varmistua että on varmana se oikea.

Meillä ei haluttu mitään erikoista nimeä kummallekaan ja koska vanhemmilla on melko kiero huumorintaju, mietimme myös ettei nimestä saa helposti väännettyä mitään vitsiä. Kummallakin kerralla mietimme nimet sekä tytölle että pojalle ja niin että isovanhempien nimet jatkavat kulkuaan lapsen mukana. Ja todellakin pimitimme nimeä ristiäisiin asti, suku kuuli sen vasta kun pappi nimen lausui.

Vau mikä vauva!

Esikoisen nimi mulla oli mielessä jo vuosia ennen raskauttakaan :) mieskin piti siitä, ja käytettiin nimeä jo odotusaikana. Mä en osaa sanoa siihen "näyttääkö vauva nimeltään", mun mielestä kaikki vauvat näyttää vähän samanlaisilta ruttupalleroilta :D toisenkin vauvan nimi päätettiin odotusaikana, tai mulla oli pari vaihtoehtoa joista tykkäsin ja mies sit valitsi niistä, koska hänellä ei ollut mitään tiettyä mielessä. Mun mielestä pojan nimeä oli paljon vaikeampi miettiä kun tytön, nytkin mietin että ihan nimien takia ois kiva saada vielä pari tyttöö, mut hitsi jos joskus vielä tuleekin poika :D vaikka toki niitäkin alkaa sit löytyä, kun kaivelee.

Meillä lapsilla nimet ei ala samalla kirjaimella (tää on outo oletus muuten, että moni odottaa ja ajattelee niin, vaikka aika harvalla loppuviimeks niin on!) eikä muutenkaan oo ns samanlaiset. Molemmissa ajatus on, että on "tavalliset mutta ei yleiset". Eli kirjoitetaan heti oikein, lausutaan oikein, mutta ihan joka käänteessä ei tuu samaa vastaan. Ja molempien, ainakin tytön, nimet on yleisimpiä yleensä toisina tai kolmansina niminä.

t.Susse (Ei varmistettu)

Sydämen viisaudella äitisi ilmeisimmin tiesi että sinusta tulee täysin nimesi veroinen. :)

Meidän lapsesta piti tulla Leo vaan ei synnyttyään ollut vähäisimmässäkään määrin sen oloinen, joten kalenteri käteen ja sieltähän ne kolme nimeä löytyivät..etunimeksi tosin isoukkinsa lempinimi. Nykyään ottaisimme tod.näk.suvusta kaikki nimet; kakskymppisinä vanhempina kaikki sukulaiset olivat vielä elossa eikä nimiä ajatellut haikealla kaipuulla kuten nykyään...

Vierailija (Ei varmistettu)

Innostuin lukemaan kommenttiketjua siinä toivossa että saisin vinkkejä poikien nimistä mutta vähäistä oli anti toistaiseksi ;)
Mitä vinkkejä Hertta annoit ystävällesi? Tykkään itse kovasti kansainvälisistä nimistä... Onko Lux pojannimi? Sitä en ollut ikinä kuullut aiemmin! Mies ei taitaisi kyllä siihen suostua :D

Pyjama
Pyjamapäiviä

Meillä odotettiin pikku kundia niin hartaasti monta vuotta, että ehdittiin puhua puhki kaikki asiat jo ennen tärppiä. Myös lapsen nimi. Tytöstä olisi tullut Kaisa. Minulle oli kaavailtu sitä nimeä, mutta äiti päätyikin nimeämään minut vanhan nukkensa mukaan.

Pojan nimestä väännettiin enemmän. Yritettiin kaikenlaisia kombinaatioita isoisiemme nimistä (Veikko, Evert, Ilmari ja Unto), Veikko-Ilmari taisi olla pisimpään mukana, mutta hylättiin se. En kerro, minkäniminen poika on, mutta ihan yleinen nimi, nykyäänkin. Mutta veikkaan, että lähinnä toisena nimenä. Kundin toinen nimi on minun suvussa kulkenut: sama kuin kolmella isovanhemmallani. Eli ei ole. Se on välillä herättänyt ihmetystä, yksi etunimi on ilmeisesti aika harvinainen. Siskoni lapsilla ei myöskään ole kuin yhdet etunimet. Joskus jonkin neuvolan joku järjestelmä ei edes hyväksynyt rekisteröintiä ilman toista etunimeä. :D

Minusta on hassua, kun monet sanovat, että lapsi ei näyttänytkään X:n nimiseltä ja sitten vaihdettiin nimi. Meillä taas kerrottiin kaikille heti rakenneultran jälkeen (kun sukupuoli selvisi), että X-niminen lapsi on tulossa. Odotin vain innolla näkeväni, miltä X näyttää. Joidenkin kotona asuu parikin kuukautta ihminen, jolla ei ole nimeä. Sekin on minusta perin kummallista. :D

 

Maikki1 (Ei varmistettu)

Ystäväni tyttären nimi on Hertta. Ikää 2,5 vuotta :)

Kommentoi