Eka ystävä

Lilou's Crush

Ensikohtaamisesta on yli kaksi vuotta. Eka tarhapäivä, samankokoiset kaverukset, tumma ja vaalea, tyttö ja poika. Erottamattomat siitä lähtien. Mummolaleikkejä, ninjoja, iltakyläilyä, päiväunia käsi kädessä. Ystävyyttä jo yli puolet pientä elämää.

Tänään juhlitaan ystävän nelivuotisia, ja niihin juhliin on valmistauduttu huolella aamusta saakka. Kolmisivuinen synttärikortti, lahja, lempimekko. Ja pikkuisen huulikiiltoa lupasi äiti laittaa, suuren juhlan kunniaksi.

Sydämen täydeltä onnea meille niin tärkeälle, suloistakin suloisemmalle isolle pienelle pojalle!

 

PS: Muistatko ihan ekan oman ystäväsi? Minun ekan kaverini nimi oli Ville Kurikasta, ja hänellä oli kiharat vaaleat hiukset.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Ootko sä Etelä-Pohjanmaalta lähtöisin? :D

Hertta
Lilou's Crush

Vierailija, en, asuttiin siellä ihan pienenpieni hetki :)

suvi m
suvi m

Voi kuinka suloista! :)

Minun eka ystäväni oli naapurin Mikko. Sinne köpsöttelin vierailulle, kun Mikko vielä nukkui vaunuissa (meillä oli vuosi ikäeroa).

Ihan eka ystäväni oli äidin parhaan ystävän vuotta minua vanhempi tyttö Anna. Hänen veljestään, minun ikäisestä Matista piti neljävuotiaasta saakka tulla aviomieheni. Kihlatkin vaihdettiin viiden vuoden ikäisinä. Rautalangasta ja helmistä, pienen suurella rakkaudella, kyhätti sormus on edelleen tallessa. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Oi, mun eka ystäväni oli Jukka! Sain häneltä hänen itse ompelemansa barbinmekon lahjaksi, muistan sen vieläkin, olisikohan tallessa! Oltiin kolme vuotiaita. Neljä vuotiaana meille piti tulla imuri ja seitsemän lasta. Oltiin muuttamassa anoppilaankin(vissiin niiden kaikkien lastenkin kanssa). Sitten tuli lama, ero ja uudet ystävät.

-S

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun eka ystävä oli myöskin poika johon tutustuin hoidossa joskus alle kouluikäisenä. Muistan vieläkin kuinka me aina "karattiin" hoidosta, mentiin siis viereiseen pikkuiseen metikkoon piiloon ja naurettiin kun meitä komennettiin takaisin.

Sitten tuli koulu ja uudet kaverit, mutta tuntui että meidän välillä oli aina joku yhteys vaikka ei enää yhdessä aikaa vietetty. Kunnes tuli teini-ikä, hurja nuoruus ja liian suuri ahdistus pojalle. Hänen ratkaisunsa oli se äärimmäinen.

Lämmöllä leikkejämme muistellen

"Se erilainen tyttö"

Pikku-Pilvi (Ei varmistettu)

Hei Hertta,

kiitos aiemmin niistä J.crew -kokovinkeistä, nappiin meni :)! Hyvät ostokset tuli tehtyä. (kiitos myös sille jollekin toiselle anonyymille vinkinantajalle).

Sain ensimmäisen kaverini 1-vuotiaana tarhassa. Sen jälkeen kuljettiin samaa matkaa ala- ja yläaste, lukio. Nyt asutaan alle kilsan päässä toisistamme. En tiedä montaakaan hienompaa asiaa, kuin ystävä, joka on ollut aina olemassa.

kimpassa.blogspot.fi/ (Ei varmistettu)

Sydän meinasi pakahtua tästä tekstistä. Voi ystävyys sentään. Oma eka kaveri oli Jaakko-poika. Olisipa hauska tietää missä Jaakko nykyään pyyhältää. Ja minähän lähden heti FB-stalkkaamaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana postaus <3 Minä muistan hyvinkin ekan ystäväni, se on Nanna ja me tutustuttiin tarhassa parivuotiaina. Ja me ollaan ystäviä vieläkin :)

Kommentoi