En päässyt karkuun

Lilou's Crush

Lapsi sairasti viime perjantaista eteenpäin, onneksi jo tervehtynyt. Siitä iloisena päättelin, että muu perhe tällä kertaa säästyttiin pöpöiltä, vimmatusti ollaan pesty käsiä, vaihdettu pyyhkeitä ja sen sellaista. Eikä ja mitä, eilen aamulla olo oli jokseenkin "under the weather" mutta ajattelin sen johtuneen edellispäivän ponnisteluista kuntosalilla. Kun aamupäivällä korvat menivät tyystin lukkoon ja muutaman paljon puhutun palaverin jälkeen kurkku tuntui beduiinin sandaalilta, paitsi fakiiriversiolta, aloin jo epäillä pahinta.

Tässä iässä jo tietää, kun on kunnon tauti puskemassa. Illalla hillittömät vilunväreet, joihin ei tepsinyt pitkä kuuma suihkukaan. Kuumemittari kainaloon, jaahas, terve taas, vanha tuttu. Yöllä levottomat unet ja inhottava painajainen, aamulla olo kuin jyrän alle jäänyt. Kohta alkaa sarvikuonosafari. (Taidan uusia teille tuon vanhan postaukseni, jos ette siihen ole törmänneet bloggerin puolella.)

En ihannoi mentaliteettiä, että töihin mennään, vaikka pää kainalossa.  Inhottavinta, mitä kavereille voin antaa, on sama tauti. Toisilla on parempi vastustuskyky, mutta joukkoon mahtuu aina heikomman omaavia, ei ole reilua ketään kohtaan levitellä viruksia.

Päivystän työkoneella sairaanakin. Ja tauti vain kestää ja kestää. Tunnen aina inhottavaa syyllisyyttä sairaana olosta. Ihan tyhmä juttu, en koskaan ajattele huonoa muista, jotka sairastavat. Nyt aion silti katsoa läpi sähköpostit, koetan sillä tyynnyttää takaraivossa karjuvan äänen keskeneräisistä töistä ja levätä hetken täällä viltin alla. Haluan tervehtyä pian, enkä käydä pitkää aikaa puoliteholla. Onko tämä nyt sitten sitä aikuisuutta, että herää antamaan myös itselleen edes hiukan armoa?

Voikaa hyvin, palaan langoille taas paremmissa voimissa.

 

Share

Kommentit

Ninaolivia

Pikaista paranemista ja olen kanssasi täysin samaa mieltä. Jos on sairas, kannattaa sairastaa kunnolla. Muuten ihan oikeasti huomaa olevansa puolitehoinen viikkokausia. Olisi hyvä kun kaikki osaisivat luopua siitä 'töihin vaikka pää kainalossa' asenteesta. En tiedä onko iän tuoma juttu, mutta minua se ärsyttää yhä enemmän. Tervet töissä, sairaat kotona. Uggh! :-). 

Ja tuo Poirot on hyvää seuraa... You go girl. :-)

Valentine

Voi Herttanen ♥ tsemppiä sinne vällyjen alle. Nyt kuule teekupponen käteen, Poirot pyörimään, villasukat kinttuihin ja työkone kiinni. 

Se ärsyttää tosissaan jos joku ilmestyy töihin sairaana ja pöpöt jyllää. Poispois, kotiin parantumaan.
 

Vierailija (Ei varmistettu)

Pikaisia paranemisia! Taidan itse kuulua "pää kainalossa ja buranaa"-kategoriaan, johtuu ihan työstä. Työpaikka on nimittäin sellainen tautipesä täällä on koko ajan joku pöpö liikkeellä... Toki kyllä itselläkin se kuume toimii rajana, silloin edes kykene mihinkään järjelliseen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Pikaista paranemista <3

Christina

Zana (Ei varmistettu)

I feel you! Kotona aivan infernaalisen räkätaudin kaatamana. Mikään ei maistu miltään ja nokka umpitukossa. Mulla samat ajatukset töihin menosta: huono omatunto kolkuttaa takaraivossa, vaikka järki sanoo, että nyt stop. Koitetaan nyt kuitenkin ottaa lepoa ja troppia, kyllä tää kai tästä...

Kommentoi