Entäs jos?

Lilou's Crush

Esikoisella on pidemmän keskustelun päälle vähän rasittavaksi käyvä tapa kysellä "entäs jos, entäs JOS", ties minkälaisista ihmeellisyyksistä. Yleensä asioista, joihin vaihtoehtoja ei juuri ole tarjota. Yhtenä iltana naureskelin taas lapsen nukahdettua mielessäni erästä kuuhun ja takaisin kestänyttä "entäs jos" -keskustelua, ja ajatukset siinä unen ja valveen rajamailla pääsi vähän laukalle.

Pohjalle sanottakoon, että oma argumenttini moneen menneeseen on, että ei kannata jossitella. Mutta entäs jos, entäs jos tosiaan...? Kaikkeen ei elämässä voi vaikuttaa, mutta omiin valintoihinsa kyllä. Miten monesta pienestä moni merkityksellinen juttu on kiinni.

Oman entäs jos -listani kärkisijoille pääsivät mieleentulojärjestyksessä nämä:

Entäs jos...

  1. en olisikaan aikonaan muuttanut Helsinkiin (tuolloin vähän vastentahtoisesti lähdin, Tampere ja Turku viehättivät enemmän)
  2. en olisikaan lähtenyt hetken mielijohteesta treffeille miehen kanssa, josta en muistanut kovinkaan paljoa (tiedätte, miten kävi)
  3. olisimmekin edellämainitun kanssa ottaneet vastaan voittamamme työluvan Yhdysvaltoihin

Nuo ovat asioita, joissa olen ollut tienhaarassa, jossa vastaus ei ole ollut automaattisesti selvä. Lapset, muutot, opinnot, työpaikanvaihdot, useimmiten ne ovat olleet sellaisia, että valinta on ollut yksinkertainen. Ota tai jätä, kannattaa tai ei kannata, nyt tai ei koskaan, halutaan tai ei haluta. Mutta entäs jos olisinkin valinnut toisin noissa elämän suuntaa jälkikäteen ajatellen merkittävästi määrittäneissä pienissä ja suurissa päätöksissä, silloin elo näyttäisi nyt ihan toisenlaiselta. 

Jos en olisi muuttanut Helsinkiin, työurani olisi vallan toisennäköinen. Samoin osa ystäväpiiristäni. En olisi myöskään koskaan päätynyt entäs jos -kohtaan kaksi. Ja näin olisi moni tämänhetkisen elämän itsestään selvä valintakin jäänyt valitsematta. Millaiseltahan elämä näyttäisi, jos olisin lähtenyt vaihto-oppilaaksi lukion jälkeen? Tai aupairiksi? Tai entäs jos olisinkin mennyt joillekin niistä treffeistä, joille tuumasin kiitos kovasti mutta kiitos ei? 

Entäs jos olisimme ottaneet työluvan vastaan? Meillä ei varmasti olisi tätä toista lasta (esikoinen oli jo matkalla kun viimein vielä voimassa oleva työlupalotto suosi), meillä olisi varmasti aivan toisenlainen elämä Yhdysvalloissa. Olen niin onnellinen pikku Monniskasta, että tuon mahdollisuuden käyttämättä jättäminen ei harmita tai tunnu meneteltyltä tilaisuudelta. Mutta ainahan voi leikkiä ajatuksella, että entäs jos kuitenkin...

Miltä listä siellä näyttää? Missä on ollut sellainen merkittävä tienhaara, josta voisi halutessaan leikitellä ajatuksella että, entäs jos...?

 

PS. Ja kelatkaas sitä, että omiin valintoihinsa voi tosiaan vaikuttaa, mutta entäs jos joku muu, se tärkeä toinen, tai ihan kuka tahansa, olisi tehnyt toisenlaisen päätöksen. Ei olisikaan jättänyt, ei olisikaan muutanut, ei olisikaan tuntenut yhteisiä tuttuja... Huh. Ikiliikkuja ajatuksen muodossa, se on nyt tässä.

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

Hei mua kiinnostaa tosi paljon miksi jätitte työluvan käyttämättä? Oliko muita syitä kun tuleva lapsi? Siis jos haluat tätä avata enemmän :) mulla kun on ikuinen haave tuosta samaisesta luvasta.

Hertta
Lilou's Crush

Kyllä se lapsi oli ehdottomasti suurin syy. Meillä lotto oli käynnissä muutaman vuoden, ja taisi olla maksuistamme ihan viimeinen voimassaoloaika, kun yllättäen tärppäsikin, sen haaveen olimme jo siirtäneet siis mappi Ö-hön kun aloin odottaa esikoista.  Olimme molemmat mainosalalla, ja New Yorkissa, minne olimme suuntaamassa, työajat ovat ihan mahdottomat, samoin lapsesta (ja kaikesta muustakin...)koituvat kulut. Ristiriita omien arvojen kanssa olisi vain käynyt liian suureksi, emme olisi kestäneet niin vähää aikaa lasten kanssa. Mutta kattos, voin olla toivoa herättävänä esimerkkinä, että joku sen työluvan lotostakin olisi saanut, pidän sulle peukkuja, ja pitkää mieltä!

Helmi K
sivulauseita

Ymmärrettävää kaikki tuo.

Mä en siis ole vielä koskaan päässyt käytännön asteelle haaveeni kanssa, se on enemmänkin ollut semmoinen ehkä jos, voiko se olla mahdollista, saako sitä kukaan kuitenkaan koskaan :) eli siinä mielessä olet hyvä esimerkki, nyt ainakin tiedän sen olevan mahdollista.

I May Say (Ei varmistettu)

Elämä on täynnä monia tienhaaroja: suuria ja pieniä. Ja jollain tapaa kohtaloikkaita, vaikkeikaan dramaattisia :)

Elämä NYC:ssä on niin erilaista lomaillessa ja siellä asuessa; olen kokeillut molempia. Lomaillessa kaupungista saa niin paljon enemmän irti. Siellä asuvilla suurin osa ajasta menee siihen, että yrittävät hankkia elannon, jotta voivat asua siellä :) Mutta kiva kokemus parikymppisenä; etenkin kun pappa betalade asumisen.

Hertta
Lilou's Crush

Näinpä, ja tuon asian niin hyvin tiedostaneena ja omia ystäviä, perheellä ja ilman, läheltä seuranneena, totesimme, että pidämme sen mieluummin omana versionamme kesämökistä. Elo täällä, loma siellä, se taitaa olla meille paras balanssi.

Kaikkis (Ei varmistettu)

Tässä juuri eronneenä olen todellakin pohtinut, että entä jos kuusi vuotta sitten olisin valinnut toisin (monessakin eri kohdassa) enkä lähtenyt tuon miehen matkaan. En koe, että suhteesta jäi käteen mitään positiivista. Ehkä kasvoin ihmisenä, kuten sanonta kuuluu, mutta enemmän koen menneeni takapakkia elämässäni ja minulla on hirveästi kirittävää muihin ikäisiini verrattuna. Rikkinäinen itsetunto ja kuralle mennyt talous – ne minulle jäi! :D EHKÄ jos olisin valinnut tuolloin toisin, olisin nyt ollut jo vuosia onnellisessa, tasapainoisessa parisuhteessa, jossa lapset alkaisivat olla ajankohtaisia näillä näppäimillä. En kolmekymppisenä aloittelemassa sinkkuvuosiani. -_-

Hertta
Lilou's Crush

Äh. Voi hitto. Mutta kuules toisaalta, nyt todella tiedät, mitä haluat, kaipaat, ansaitset ja tarvitset, kun tulee uuden kumppanin aika. Että hukkaan et eloa ole heittänyt siinä mielessä. Oma surkein suhteeni opetti valtavasti. Kunpa olisin vain tajunnut kerätä opin lyhyemmässä ajassa ;)  Haistelen rivien välistä, että asenne on sinulla kyllä enemmän kuin kohdallaan, eli ota kaikki nautinto irti sinkkuajasta, äläkä murehdi perheasioita. Ehdit vielä ihan hienosti, kun oikea aika ja ihminen tulee <3

-Wille- (Ei varmistettu)

Kiva idea- entä jos
Minulle tarjoitui hyvä työpaikka, paljon reissua ja vähän kotona oloa. Harkitsin päätöstä melkein 2 kuukautta. Minulle todella pitkä aika. Olin jo lupautunut kun miehelle tuli tieto että työreissut lisääntyvät.
Kodissa kaksi reissutyötä tekevää ja neljä lasta. Mahdoton yhtälö. Näin jälkikäteen voin sanoa että olipas hyvä ratkaisu, päätöksen jälkeen tuli elämäni vaikein vuosi, lapsi ja omat vanhemmat sairastui vakavasti. Tutussa ja turvallisessa työpaikassa ymmärrettiin poissaolot ja sain paljon kannustusta työkavereilta.
Vaikka silloin kieltäytyessä muutaman päivän harmittikin.

Hertta
Lilou's Crush

hei tunnistan niin tuon tunteen, että jälkikäteen näkee, että hankalatkin ratkaisut ajan kanssa osoittautuvat oikeiksi! Juuri erästä sellaista tässä pohdin omasta elostani, että "onneksi ei repäisty", vaan tavallaan tyydyttiin siihen, mitä on, sillä tyytyminen toi tässä tapauksessa todennäköisesti enemmän iloa. Toivottavasti perheesi voi hyvin ja jaksat itsekin hyvin nykyään.

Mia K.
Voi taivas

Huu.. ;) en uskalla edes vielä ajatella ;))

Tammikuussa olisin nimittäin vaihtanut kaiken. Jokainen -jos- olisi pitänyt muuttaa! 

Pyörin vieläkin ympyrää :))

Hertta
Lilou's Crush

Ympyrä on muodoista kaunein :)

Mia K.
Voi taivas

☆☆☆

Reetta/valkoisentalonreetta (Ei varmistettu) http://valkoisentalonreetta.blogspot.fi

Hih, olen leikkinyt joskus tällä samalla ajatuksella… Entäs jos olisin jättänyt lukion, ja lähtenyt Italiaan, minne minua kosiskeltiin mallin töihin. Olisiko minulla pysynyt pää kylmänä, olisinko eksynyt vääriin piireihin vai olisiko minut lähetetty maitojunalla kotiin… Entäs jos olisinkin jatkanut suhdetta sen erään pojan kanssa… Entä jos olisin lähtenyt aupairiksi Ruotsiin, josta kovasti haaveilin. Entä jos olisin lähtenyt lukemaan matematiikkaa yliopistoon, enkä heittänyt kirjoja nurkkaan pääsykokeiden kynnyksellä…

Ajatusleikki on kiva, mutta rakastan elämääni juuri tällaisena, olen lentoemäntä ja minulla on maailman ihanin mies minulle.

Hertta
Lilou's Crush

haa, tuota malliasiaa itsekin mietin aikoinaan. oikeastaan se ei harmita, että kortti jäi katsomatta, mutta  siinä aihe, jota on hauska miettiä juuri "entäs jos" -tasolla. Ja kuten sinäkin, olen niin kovin tyytyväinen nykytilaan, että ajatusleikit on kiva pitää siellä lelukorissa :) Turvallisia työpäiviä!

Riia Meikkipää

Voi miten paljon entä jos - asioita tähän elämään mahtuukaan! Mutta onneksi elämä on mennyt just näin. Paljon on tullut koettua, hyvää ja huonoa, mutta tämänhetkinen elämäntilanne on parasta ikinä. 

Hertta
Lilou's Crush

Eikös vaan. Mutta kyllä nyt on asiat mallillaan, siellä ja täällä <3

Liisa
Osasin!

Olen itsekin leikkinyt tätä ajatusleikkiä silloin tällöin. Erityisesti liittyen minun ja mieheni tapaamiseen. Entä jos kämppikseni ei olisikaan lähtenyt sukuloimaan, silloin en olisi ollut pitkästyneenä yksin kotona, enkä ehkä olisi lähtenyt tuopilliselle sen yhden tyypin kanssa ravintolaan, jossa törmäsin pitkästä aikaa mieheen(i)... Entä jos en olisi vielä samana iltana lähettänyt hänelle tekstaria... Entä jos se yksi tyyppi ei olisi kysynyt minua ulos juuri sinä iltana... Jos en olisi tutustunut häneen paria viikkoa aiemmin... Jne.

Olen myös miettinyt niitä vähemmän tiedostettuja valintatilanteita. Olisinko joskus jossain jäänyt vaikkapa auton alle, jos en olisi pysähtynyt katsomaan jotain näyteikkunaa tai solmimaan kengännauhoja. Tai jos olisin pysähtynyt mutta en tehnyt sitä...

Hertta
Lilou's Crush

Hui, tuota en olekaan leikkinyt, tuota sattumankauppaa ja vaaranhetkiä -tilannetta. Enkä taida uskaltaa nytkään, ettei jää ikävät ajatukset päähän pyörimään. Pitäydytään näissä mukavissa, ja hyvin rusetilla pysyvissä kengännauhoissa :)

Stockholm by me

Täällä Tukholmassa asuvana mietin eniten sitä, mitä jos se olisikaan tullut tänne. Missä asuisin nyt, mitä tekisin työkseni ja ennenkaikkea: kenet olisin mahdollisesti mieheni sijaan tavannut? Iiks :O Olisinko saanut lapsia - tyttöjä enkä kolmea poikaa? 

Mä luulen noin yleisesti että eniten jälkeenpäin saattaa harmittaa tai kaduttaa ei ne asiat mitä on tehnyt, kuin ne asiat mitä jätti tekemättä. Miksi, miksi en esimerkiksi lähtenyt lukiossa vaihto-oppilaaksi jenkkeihin vaikka mulle sitä tarjottiin? #huokaus

Hertta
Lilou's Crush

Olet niiiiiiiin oikeassa tuossa, että enemmän kaduttaa ne asiat, mitä ei ole tehnyt. Minua myös harmittaa se, että en ole ollut vaihto-oppilaana -se ei vain ollut tapana, eikä perheelläni toki olisi ollut minua varaa vaihtoon lähettääkään vielä lukioaikana, mutta ehkä olisin voinut opiskeluaikoina lähteä vaihtoon sen sijaan, että suoritin opinnot kieli vyön alla juosten!

Kommentoi