Epäonnistumisesta

Ladataan...
Lilou's Crush

Mokasin tänään.

Pidin ensimmäistä julkista esitystäni uudella työpaikallani johdon syksyn aloitussemmassa. Jännitti, toki, uudet ihmiset ja kova into, mutta ilmassa ei ollut paniikin tuntua. Sitten. Vähän liikaa säätöä koneiden ja videoseinän kanssa, ja ajatus katkesi. Eikä tullut takaisin.

Yleensä ajatuskatkokseen auttaa, kun palaa pari steppiä taaksepäin, kertoo huonon vitsin, kulauttaa hörpyn vettä tai harrastaa mitä tahansa oheistoimintaa. Mutta ei, ei tällä kertaa. Päässä löi tyhjää ja sanat mongersivat ulos suusta aivan oudossa järjestyksessä, ääntämyksen ollessa sitä luokkaa, että rallienglantikin on lähempänä Oxfordin oppeja. Kahden vuoden presetauko ja ensimmäinen englanninkielinen virallinen esiintyminen miesmuistiin. Siinä ne ainekset, mitä vaadittiin, että huolella valmisteltu ja kaunis ajatus katosi kuulijoiden edessä taivaan tuuliin. Keräsin toki ajatuksenkappaleen sieltä ja toisen täältä, mutta lopputulos oli valovuoden päässä aikomastani. Harmitti aivan helkkaristi! Siis aivan todella törkeän paljon. Kokenut puhuja, ja nyt kävi tällainen täydellinen aivolama.

Mielessä kävi ajatus ripotella päälleen tuhkaa, multaa ja kukkasia. Ja monta muutakin, lähinnä painokelvotonta ajatusta siinä lyhyessä hetkessä ennätti rullata ees taas pitkin poikin. Sitten asian koomiset puolet alkoivat pikkuhiljaa vallata alaa, ja alkoi jo vähän naurattaa. Tämän hölmön onni lienee, että se ei ota itseään liian vakavasti, ja jostain menneestä työyhteisöstä onnekseni nappasin kainaloon tärkeäksi opiksi mokan tullen nostaa tassua pystyyn sen merkiksi, että näin on päässyt nyt käymään. 

Puhisin epäonnistumistani tovin päästä empaattiselle isolle pomolle ja kollegoilleni. Taputtelivat kommellusta pois päiväjärjestyksestä asiaankuuluvin termein, olivat valtavan kivoja. Vielä silti paremman mielenkin keskeltä asia kismitti. Että ny pitiki sattua. 

Viinilasillisen ääressä asiat saivat valoisan käänteen. Toinen kollega naapuriyksiköstä summasi, mitä esityksestäni oli jäänyt hänelle mieleen.

 

Together

Fun (pinkillä)

Nuolet ylöspäin

 

Tehdään yhdessä. Se on paitsi hauskinta, sillä pääsee parhaisiin tuloksiin. No sehän on loppujen lopuksi juuri niinkuin tarkoitinkin. Muu tarinointi ympärillä on aikalailla yhdentekevää, jos nämä asiat sain mieliin saatettua ja myöhemmin saadaan ihan uudenlaiseksi toiminnaksi muutettua.

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Tsemppiä Hertta uusiin hommiin, oot kyllä niin varmasti nainen paikallaan! Ja aika mukavassa paikassa ootkin! :)

Hertta
Lilou's Crush

Kiitos Elina tosi paljon! Paikka on ihan valtavan kiva, tykkään päivä päivältä enemmän. Välillä tulee näköjään näitä huterampia hetkiä, mutta toivottavasti askeleet tästä vaan vankkenee!

Betina / STELLAR (Ei varmistettu) http://www.stellarstories.fi

Ihana, kun jaoit tämän tarinan. Olet ihan super <3

Hertta
Lilou's Crush

Ihana Betina, aina niin kannustava ja kiltti! Mutta tiiäks, mulle tuli vähän superimpi olo, kun tämän uskalsin tunnustaa. Hassu juttu, mutta hyvä näin. Inhimillisyys kun on yksi ihailemistani piirteistä, niin hulluahan se olisi feikata että "hei, ei tunnu missään" :)

Betina / STELLAR (Ei varmistettu) http://www.stellarstories.fi

Juuri näin! :)

Aisha J
Aisha

Voi aivolama! Tuo on muuten aivan kamala tunne, kun pää vaan tyhjenee- ja täyttyy sitten ihan väärillä ajatuksilla. Mutta niinhän se on, että itse sen aina ottaa raskaimmin. Hyvä että on tuollaisia kollegoita ja vielä oma mieli, joka osaa lopulta löytää asian hassut puolet. :)

Juuri eilen facebookissa päivitin päätöksestäni kasvaa rennommaksi perfektionistiksi- siitä olisi hyötyä tollaisessakin tilanteessa :D 

Hertta
Lilou's Crush

Ah sä juuri kuvailit sen tunteen :D Huh. Mutta hengissä!

Aika hyvä elämännuora tuo kuule teikäläisellä. Minussa ei ole juurikaan perfektionistin vikaa, se on karissut tässä matkan varrella, eli pitäisi vissiin pyrkiä sitä kohti täällä päässä. Nähdään siis puolimatkassa :)

Valeäiti (Ei varmistettu) Http://valeaiti.blogspot.com

Tuttu tunne ja tutut kädet olkapäällä! :D Täytyy onnitella että olet päässyt maailman parhaaseen firmaan duuniin parhaan mentorin oppiin. Olin siellä aikoinaan eka palkattu työntekijä, ja kaipaan tasaisin väliajoin siellä vallinnutta tsempin ilmapiiriä. Joten kerro puolestani kovasti terkkuja mua aina parhaiten tsempanneelle TN:lle :)

Hertta
Lilou's Crush

Aaaaah ihan parasta vertaistukea, että jollakulla muulla on ollut joskus sama fiilis. Kiitos! Ja kuule terkut menee, todellakin! Allekirjoitan myös tsemppiympäristön, ainakin näin vankalla viikon kokemuksella :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana kun kerroit ja tsemppiä. Terveisin, itsekin äippäloman jälkeen työntekoon totuttelemassa

Hertta
Lilou's Crush

Kiitos, kiva kun jätit kommentin! Ja tosi tosi paljon iloa työn alkuun! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Mahtavaa, kun kerroit. Olen lukenut sun juttuja satunnaisesti jo kauan ja täytyy sanoa, että viime aikoina oot löytäny jotenkin ihan uudelle levelille. Pieniä syvällisempiä tarinoita ja kohtaamisia! Niitä on ihana lukea. Moni blogi perustelee ns. pinnallisia aiheita sillä, että ei halua jakaa elämästään muuta, mutta ne on kyllä sit myös hiton tylsiä. Mun mielestä tää juttu ei paljastanu sun "oikeasta" elämästä yhtään sen enempää kuin huulipunapostauskaan, mutta olihan tää nyt hitosti koskettavampi ja mielenkiintoisempi ). Jatka samaan malliin!

P.S. Toki huulipunapostauksillakin on aikansa ja paikkansa, mutta itse kaipaan kyllä muutakin sisältöä.

Hertta
Lilou's Crush

Kiitos ihanasta kommentista!!!

Tosi kiva huomata että nämä jutut ovat olleet mieleen :) toivon että täältä löytyy sinulle jatkossakin lukemista vähän moneen olotilaan, kodinlaittoa ja kaunistusta, ja mitä lie tuleva tuokaan :) 

Piipo79

Mä olen sitä mieltä että ilman epäonnistumisia et voisi sanoa olevasi ammattilainen! Niistä voi ammentaa niin moneen tulevaan! Sitä paitsi jos jossain niin sisäisessä palaverissa epäonnistuu mielummin kuin asiakkaalla! 

Hertta
Lilou's Crush

No nyt osuit kyllä ihan naulan kantaan (jälleen kerran:) molemmissa seikoissa!

Odetskaja (Ei varmistettu)

Joskus on hyvä mokata niin osaa ja muistaa jatkossa tsempata. Ja omat mokat on hyvä jakaa, niistä oppii koko työyhteisö.

Itse kävin kollegan kanssa mokailemassa (vieraan) yleisön edessä. Häntä koipien välissä kotiin tallustaessamme kaveri totesi, että jäätiinpähän ainakin mieleen! :)

Hertta
Lilou's Crush

No näin justiinsa. Ja ystävää lainatakseni, "pikku juttu sadan vuoden päästä" :)  ja tosiaan, muistijälki ainakin jäi :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Olipa rauhoittavaa lukea tää teksti kun juuri pyyhin kyyneleitä mokattuani ja saatuani julkisen ryöpytyksen ja mollauksen vanhemmalta rouvasihmiseltä keskellä katua. Vähän erilaisella ja pienemmällä areenalla kylläkin eli mutsina ja uhmaa x-asennossa karjuvan neljävuotiaan kanssa. Jota en vaan omalta väsymyksestä ja turhautumiseltani saanut nostettua syliin ja lohdutettua. Rouvasihminen oli oikeassa, ei se maaliin mennyt todellakaan ja inhottava häpeän ja epäonnistumisen tunne oli aikamoinen, tärkeänä tehtävänä kun tätä äitiyttä pitää ja lastaan kumminkin rakastaa. Mutta mokia sattuu, aina ei voi onnistua. Kiitti kun jaoit tän :)

Hertta
Lilou's Crush

Voi mikä päivä! Aina ei tosiaan mene ihan nappiin, mutta näistä me opitaan, omista ja muiden harhahetkistä. Inhimillisyys ennen kaikke. Halin saat täältä, ison ja lämpimän <3 

Vierailija (Ei varmistettu)

SIIS onko tämä jokin JULKINEN ANTEEKSIPYYNTÖ
(pomo lue mun blogi niin ymmärrät) vaiko vain ja taas yx bloggaus turhien joukossa. No tän postauksen fyffellä voi taas ostaa joitain kivaa.............. ei hel----ti

Hertta
Lilou's Crush

Kerropa arvoisa anonyymi, mikä nyt harmittaa? Millaisia blogeja lukiessa tulisi sinulle parempi mieli? Huomaan että tämä minun tonttini on selvästi aivan väärä foorumi sinulle.

En jatkossa julkaise äärimmäisen negatiiviseen ja ilkeään sävyyn kirjoitettuja alatyylisiä kommentteja, asiallinen kritiikki on edelleen tervetullutta.

Lippe (Ei varmistettu)

Voi että! Lohdullista tietää, että näin käy ja elämä jatkuu. Itse kaivan aina välillä oman kokemuksen tuolta takaraivosta esiin, kun haluan kieriskellä itsesäälissä ja morkkiksessä :D Ihan perus ensiesittäytyminen isommassa kokouksessa eri tasojen esimiesten ja kolleegoiden edessä ison pöydän ääressä. Oman nimen sain soperrettua ja jatkoin seuraavaan tietoon itsestäni, kun ---tyhjää---. Voi ei mikä nolous ja jäätyminen. Jotain sopertelua ja iso pomo yrittää tuskallisen hiljaisuuden jälkeen auttaa eteenpäin ajatuksessa! Eihän noin käy kenellekään. Hyvä tietää, että käy ja ehkä onnistun säilyttämään muiston johonkin Käsitellyt -osastoon jatkossa :D

Hertta
Lilou's Crush

Voi Lippe! Niin hyvin kuvasit tuota tapahtumaa että pystyin elämään sen kengissäsi! Ehkä me nyt vaan pukataan nämä sinne mappi ööhön! Suurkiitos jakamisesta, todellakin <3

Kiitos kun jaoit! Aina ei onnistu, keneltäkään. Lempeyttä viikkoon <3

Hertta
Lilou's Crush

Nimenomaan! Lempeyttä, inhimillisyyttä, ai että tulee hyvä olo kun sellaiseen törmää. Ihanasti sanottu sinä aina mainio iduska <3

T-100
(G)ROUND ZERO

Mä oon joskus pään ollessa tabula rasa sanonut kesken lauseen, että "unohdin just mitä piti sanoa". Sitten oon hetken koonnu itseäni ja keksiny jotain muuta sanottavaa. Oon tosin tyystin eri alallakin, mutta aina oon saanu kannustavia katseita. En sitten tiedä kuinka sekopäisellä maineella kuljen tuolla työkuviossa. ;)

Hertta
Lilou's Crush

No kuule just tämä tais päästä multakin :D

Ja aloitinhan tarinan "jo muinaiset roomalaiset". Siitä jo tietää että kyseessä on katastrooffin alku. Että meistä on täällä iloisten sekopäiden joukossa siis seuraksi toisillemme :)

Yks vaan (Ei varmistettu)

Kiva kuulla kannustavasta ilmapiiristä! Itse olen lääkäri erikoistun parhaillaan kirurgiaan, ja työyhteisössä yleisesti tiedetty asia on, että niin pitkään kun ei kuulu mitään, menee hyvin. Jos munaat, kuulet siitä kyllä varsin suorin sanankääntein. Kehuja on missään olosuhteissa totaalisen turha odottaa. Toki munausten seurauksetkin ovat pahimmillaan astetta kovempia kuin se, mitä pahimmillaan voi tapahtua, jos presentaatiossa unohtaa sanottavansa. :)

Kiitos ihanasta blogista! Yksi lempirentoutumiskeinoistani niinä harvoina hetkinä, kun ehtii olemaan tekemättä mitään.

t. pahimmillaan 100-tuntista työviikkoa tekevä kahden pienen lapsen äiti

Hertta
Lilou's Crush

Ai hurja, nämä eivät tosiaan ole missään universumissa rinnastettavia munauksia tahi töitä, ja elämän mittakaavassa tuo omani on aivan mitätön moka siinä. Kunhan pilasi yhden hetken, mokoma. 

Kirurgin työ on aivan toisella tapaa stressaavaa kuin omani, ovat siinä panokset suurimmat mahdolliset. Aikanaan itsekin tein valtavasti liikaa töitä, ehkä jotain voin tavoittaa fiiliksestä sitä kautta, ja ylettömän stressin tuomat vaivat ovat ihan liian tuttuja. Nyt taas tällainen astetta kovempi rutistus käynnissä

tosi paljon tsemppiä erikoistumisen tiellä! Ja muutenkin tässä elämänvaiheessa. Ja kiitos kun luet <3

Kommentoi

Ladataan...